Heinäkuun höpinät

Ultra oli puolessa välin kuuta ja pillitin illalla sängyssä ku pieni lapsi ku kaikki se pelko osottautu turhaks ja helpotus oli niin suuri :') Huono oloki väisty ja olin taas ihan lenkkeilykunnossa. Kunnes iski tää kaamee flunssa! Aivan järkyttävä olo monta päivää ja lämpötilaki ulkona ja sisällä aivan yhtä tukala. Kipeenä ei tullu varmaan syötyä kunnolla kun oksentelu tuli takasin. Nyt toivottavasti ollaan taas voiton puolella ja sekä flunssa että pahoinvointi häviää. 1,5kg lähti parissa päivässä nesteitä. Nyt jos olo paranis niin vois taas urheilla kunnolla ennenku maha tulee tielle. Tällästä heinäkuuhun :) Plus tietysti asunnon metsästystä, vaunuostoksia ja pientä kiukuttelua miehelle joka ei älyä antaa mulle kaikkee mun tarvitsemaa huomioo :grin
 
Pari kertaa olen ollut tuntevinani pientä liikettä, mutta tänään olin ihan varma, että potkuhan se oli. Maha kasvaa ja paino nousee (vaikkei tarttis).
 
HEi! Höpöttelen tänne vaikka oireisiinki tämä sopisi kyllä! Onko kellää muulla odottajalla ollut yksinäistä oloa asioitten kanssa? Tää nyt varmaa saa laittaa hormoonien piikkiin, mutta välillä valtaa jäätävän kokoinen yksinäisyys kun haluaisi jutella raskaudesta ja syntymästä kavereitten kanssa nii ei löydy vastakaikua yrityksille. Neuvolassa kävin tiistaina mielissäni, että täällä saan puhua, nii ei. Neuvola tädillä oli liian kiire ja joudutti normi asioitakin, nii ei edes kysynyt mitä' minulla olisi mielessä. Vaikka kolmas on tulossa on olisi mielestäni siltikin aikaa varattava keskustelullekkin. Mies katsoo ymmärtävästi kun porisen asioita, mutta ei siitä oikein keskustelua saa aikaiseksi. Tämä foorumi on kyllä auttanut ihan mahtavasti, kun saa lukea teidän muittenkin tuntoja ja kokemuksia nii se rauhoittaa omia pähkäilyjä aioista kovasti:) Siltikin perinteinen kasvokkain juttelu olisi nyt paikallaan:)
 
Minä olen tämän viikon kihissyt kiukusta parhaan ystäväni takia, joka ei ole vastannut puheluihini ja pistää menemään muiden ystäviemme kanssa. Tiedän tähän olevan järkeviä syitä ja inhottaa antaa omien outojen olotilojen vaikuttaa näin paljon. Mutta nuo hormoonit.... Tuntuu että jään ihan yksin raskauteni kanssa, eikä kukaan ole yhtä innoissaan tästä odottamisesta. Vaikka empä minä sitä mitenkään missään huutele ja jos joku kysyy niin totean vaan että ihan hyvin menee, ei tästä nyt kannata vielä jauhaa. Jos miehet voisivat olla raskaana, olisikohan niilläkin näitä kamalia tunteita ja ärsyyntymisiä yms.

Eilen aloin itkeä onnesta, kun mies sanoi, että: "kiva lähteä yhdessä lomalle syyskuussa". Parempi siis vain ollakin omissa oloissaan niin ei pidetä ihan kahjona :D
 
Himpun verran samanlaisia fiiliksiä, SaMa, muttei kuitenkaan. Mulla ehkä niinpäin, että olen itse liian "arka" vaivaamaan muita omilla kysymyksillä, ja mieluummin sitten tuumailen itsekseni ja katselen täältä muiden näkemyksiä. Foorumista on iloa ja apuja, ja en ole tainnut pariin kolmeen päivään edes poistua täältä. Toki sentään nukun :cool:, mutta kone on auki. Mitäs siitä jos kone vie sähköä, kun samaan aikaan tällä helteellä laulaa yötäpäivää jäähdytin, jonka teho vastaa keskiverto sähkökiuasta..... Seuraavaa sähkölaskua kauhulla odotellessa, saa varmaan itse laulaa kuoren avauksen jälkeen oo-la-laata :p. Tai sitten pitää tehdä kuin shoppailun päätteeksi eurokankaalla, sanoin myyjälle, että älä sitten kerro loppusummaa, pistän vaan kortin sisään ja tunnari näpytellään silmät kiinni.... Eli josko pistäs laskun suoraan seuraavaan osotteeseen ja sanos, että maksakaa te :). Oon nimittäin hoitanut puolen vuotta porukoiden puhelinlaskut, niin ovat velkaa toivottavasti jo enemmän kuin mitä toi lasku olis.

Ens viikon neuvolaan tuli tehtyä jo kyselylistaa. Eka käynti kun oli kait vuoron päätteeksi ekstrana, niin ei silloin hoitajan kanssa ylimääräistä juteltu. Eli silloin oli vähän samanlaista, kuin sulla SaMa, tosin ehkä ensisynnyttäjänä kuitenkin sain lähes normikäynnin - silloin oli vaan niin täpinöissään, että ei varmaan kaikki mennyt jakeluun. Kun heti ensi alkuun epäilin, että oonkohan ees raskaana kun ei juuri mitään oireita ole (vaikka plussa oli tehty jo kuukautta aiemmin), niin hoitaja vaan nauro, että joo kyllähän sää ihan kunnolla oot raskaana sen pissatestin mukaan.

Miehelle nyt koittaa asioita jakaa, mutta hankalaahan se on kun toinen on kaukana - ja se on mies - eihän se nyt mistään mitään voi ymmärtää.... Ihanaa siis, että voi täältä lueskella muiden kysymyksiä ja vastauksia, sekä kuulumisia. Ehkä sitten kun kaverit palailee lomilta töihin, voi taas alkaa helpommin heitäkin pommittaa. Itsekin kun olen aikanaan osani saanut lähes päivittäisestä näin meillä tänään voidaan viestittelystä, joten kostetaan takas :grin.
 
Hormonimyrskyinen ahdistus iski, kun oon esikon kanssa kahdestaan kotona. Mua alkoi ihan hirvittävästi pelottaa, että en osaa tarpeeksi nauttia tästä hetkestä. 10 kuukautta on mennyt kuin siivillä, mun rakas pieni poika kasvaa liian nopeasti. Pelkään, että en osaa huomioida poikaa tarpeeksi sitten kun uusi vauva syntyy. Pelkään, että en osaa olla tarpeeks hyvä äiti. Siis apua mikä itkukohtaus, näin epävarmaa oloa ei ookaan ollut sitten esikon syntymän.
 
...ja ohi meni paniikki. Nyt taas hyvällä mielellä ja äärimmäisen kiitollisena siitä, että meitä on ens vuonna neljä. Huh näitä hormoonimyrskyjä, ei yhtään kivaa. Onneks mies ei ollu kotona. :D
 
On se dobbler ihan mukava oman mielenrauhan takiakin! Varsinkin kun ei liikkeet vielä tunnu. Ekoilla kerroilla ne äänet vaan saattaa olla vaikea saada kuuluviin ja aikaa saattaa mennä tovi jos toinenkin. Eli malttia äänien etsintään. :)
 
Vielä ehtii höpistä heinäkuussa! Nyt se on ohi, se monen kuukauden järjestely ja viime viikkojen sressi! Meillä oli nimittäin hääjuhla lauantaina! ♥ Juhla oli täydellinen, ohjelma oli loistava, ruoka hyvää ja bändi mahtava. Jatkoille mentiin viereisen kaupungin yökerhoon jossa mäkin jumputin pilkkuun asti. Hotellihuoneessa ylistettiin miehen kanssa ihanaa päivää, ja olipa vielä hyvää seksiäkin aamuauringon alkaessa pilkottaa verhojen välistä... ♥ Sunnuntai meni parin tunnin yöunien jälkeen juhlapaikkaa siivotessa ja kantaessa tavaraa kotiin - ja koko sakki kasilta petiin! :D Maanantaina avattiin lahjat ja pakattiin äkkiä auto täyteen kampetta ja lähdettiin arkea pakosalle mökkeilemään.
O
Eilen kävin päivystyksessä migreenikohtauksen takia, ja vaikka se vähän huolettaakin, se oli myös herätys siihen todellisuuteen että meille on tulossa vauva! Tänään kun tultiin mökiltä kotiin, mies lähti salille ja mä oon kuluttanu aikaa täällä foorumilla. (Lukematta on aika paljon kaikkee parin viime viikon ajalta..) Hääjärjestelyt on ollu elämässä niin päällimmäisenä, että tää raskauskin on jääny tosi taka-alalle tässä elämässä - niin kuin on kyllä moni muukin asia. Onneks iltaisin tuntee ne pienet hipsuttelut mahanpohjassa, ja onneks nyt on raskaus jo niin pitkällä ettei oo yhtään liian aikaista alkaa hössöttämään kaikesta kun tää vauvan tulo alkaa kolahtaan oikeen rytinällä molemmille! ♥

Kesälomakin loppuu, mutta koska oon osittaisella hoitovapaalla, on työpäiviä ennen mammalomaa huimat 20, joista pari on jo tehty sisään, eli 18!!! Nyt pidin vasta viime vuoden kesäloman, joten laskeskeltiin pomon kans että jos pidän tän vuoden ja äitiyslomalla kertyvät lomat putkeen mammaloman jatkoks, taloudellinen puoli on kohdillaan siihen asti kun tämä masuasukki täyttää vuoden! (Olen siis kyseisessä firmassa ite osakkaana niin siks on mahdollista sumplia tällasia juttuja näin kovin.)

Mä oon niin hirveen onnellinen! ♥♥♥

Sent from my GT-I9195 using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top