Heinäkuun höpinät :)

Keskustelun 'Laskettu aika marraskuu 2012' aloitti Vilukissa, 1 heinä 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. onnekas10 Aloittelija

     Omppupom vähän on samanlaisia fiiliksiä muutoksista.
    Mä jotenkin ajattelin, että olen kerran läpi käynyt raskauden niin olisi helpompi hyväksyä kehon muutokset, mutta mitä ielä. En alkuunkaan hyväksy ja ny on sellanen vaihe, että masu alkoi kasvamaan ja nyt ei enää peitellä (en kyllä oikeasti haluakaan). Paino on mulle suuri kynnys kysymys ja sekös ottaa patiin. Mä vaan mietin, että miten ihmeessä painoa tulee nyt tosi helposti kerralla enemmän. Mä liikun noin 6-7h/vko + arki/hyötyliikunta päälle ja syön terveellisesti, mutta myös herkkuja viikoittain, mutta en päivittäin. Jotenkin keho nyt ottaa kaiken, minkä saa ja pitää niistä kiinni. Toivon, että painonnousu tasaantuu jossain vaiheessa. Edellisellä neukkukerralla oli painoa tullut jo 5kg. Mä elättelin toiveita, että 10kg riittäis tähän raskauteen. Enimmäkseen painoa tullut vatsan kohdalle, mutta kyllä esim reisistä näkee, että painoa tullut. Se kun on vielä mun pahin kohta muutenkin niin tympäseehän se joka asian oikeasti ymmärtää. Mun on jokseenkin helppo saada painoa pois, vaikkakin ne on omasta mielestä tiukassa. Viime raskaudessa oli 2,5kk ja paino oli lähtöpainossa. Ja siitä pudotin vielä 4kg eli nyt on ollut alkujaan vähemmän painoa. Nyt on kovemmat tavoitteet ja aloitan urheilemisen heti kun siihen luvan saa eli jälkitarkastuksen jälkeen viimeistään. Silloin vauveli todennäköisesti 2kk.

    Välillä on päiviä, että raskaana olo on ihanaa ja mä olen kuitenkin jaksanut touhuta esikon kanssa ja liikun päivittäin omissa harrastuksissa ja ei ole kipuja minkäänlaisia. Niin välillä tuntuu, ettei tätä vaan jaksa sinne marraskuuhun. On tämä oikeasti ihanaa aikaa, mutta jotenkin nyt tuntuu se työn aloittaminen vaikealta kun ne eivät tiedä, että olen raskaana. Stressaan sitä. En olisi koskaan arvannut, että tästä tulee vielä näin kauhea paine itselle. Olen muutenkin jännittäjä- tyyppiä!

    Mä murehdin yli paljon tuosta painosta ja muista kehonmuutoksista, vaikka mä hyväksyn ne kun kuuluvat asiaan tällä hetkellä. Itseään vertaan siihen esikon odotukseen niin silloin oli tosi pieni vatsa. Tässä vaiheessa mun vatsa ei vielä näkynyt mihinkään. Nyt olen samalla menossa kuin olisi esikon aikaan 28. viikolla. Pieni eroko?! :)
  2. XoXo Peruskäyttäjä

    Oi että, on niin samanlaisia fiiliksiä teidän kanssa! Vaikka tietää, että kilot kertyvät raskauden takia, eikä pelkän mässäilyn, niin kyllä sitä on vaikea vaan hyväksyä. Toisellakin kertaa, näköjään. :) Välillä on todella paksu ja epäviehättävä olo, ja just kömpelö olo niin kuin Vilukissallakin. 

    Ja vaikka tää maha on hirveen rakas, tai lähinnä siellä sisällä köllivä pikkumies, niin en vaan osaa suhtautua tähän ihanana raskausmahana, vaan mieluummin peittäisin sen telttakankaaseen pois ihmisten pällistelyistä kuin että tiukoilla vaatteilla sitä esittelisin. En oikein tiedä miten mulle on tullut tällainen fiilis? Kyllähän tässä sellaisia tiukkiakin vaatteita on tullut käytettyä, mutta jotenkin sitä tuntee olonsa niissä vaan tosi epämukavaksi. Ihme juttu. Mulla se vatsa kanssa alkaa olla sen kokoinen, ettei sitä niin vain nimittäin peitellä... :) Vertasin tuossa muuten esikoisen raskauskuviin ja silloin näillä viikoilla mulla näyttäisi olevan vieläkin suurempi vatsa kuin nyt. Vaikka on ihan päinvastainen fiilis.

    Sukupuolesta vielä sen verran, että munkin mielestä se ns. pettyminen on varmasti ihan normaali tunne. Ja siksi ehkä onkin hyvä, että se sukupuoli selviää heti ultrassa eikä vasta synnytyksessä. Ehtii suhtautua asiaan. Mulla on ollut tämä raskaus aivan erilainen kuin esikoispojasta ja tottahan toki mä olin varma, että nyt on tytön vuoro, vaikken tyttöä niin erityisesti toivonut tai odottanut. Kun ultrassa sitten selvisi, että tulokas on poika, niin olinkin niin järkyttynyt, että järkytyin itse ihan siitä omasta järkytyksestäni. Jos ymmärrätte mitä yritän sanoa :DD Sukupuolellahan ei pitänyt olla mitään väliä ja nyt kaikki tuntuikin ihan kauhealta jotenkin. Oli ihan kauhea morkkis omista ajatuksista. Mutta niin vain totuin ajatukseen, että kohta täällä mennä touhottaa kaks pikkumiestä ja se on ihan huippua se! Mietin sitä millainen esikoisemme on: rauhallinen, suloinen, nauravainen, tykkää halia ja höpsötellä, on oikea hurmuri ja kaikkien sydänten sulattaja. Miksi ihmeessä sellaista ei sitten muka tahtoisi toista. :) <3

    Tämä tulokas onkin viime viikkoina innostunut liikkumaan oikein olan takaa ja ihan hytkyy koko vatsa, kun toinen innostuu. Mieskin tuntee ja näkee jo hyvin liikkeitä. Öisin kyllä vähän rassaa toisen karkelointi.......
  3. Vilukissa Peruskäyttäjä

    Ymmärrän XoXo täysin mitä tarkoitat tuolla järkyttymisellä! Mulla oli ihan sama fiilis, tuntui pahalta kun ihan kuin olisin ollut poikaan jotenkin pettynyt vaikka enhän mä ole...! :) Mutta siitä tuli vaan huono omatunto, että oonko mä nyt kamala ihminen jne. No mutta nyt kun oon ostellut kaikkea pientä pojalle ja on pohdittu nimeä jne niin alan koko ajan innostua vaan enemmän. Enkä melkein malttais odottaa että vauva olis jo syntynyt :D
  4. ddrops Tuttu foorumilla

    Mul on kans vähä vaikee suhtautua toho mahaani.. kai ku oon aina niin tarkka et on littee maha, ni nyt ku on tuossa tuommonen kumpu ni jotenki sitä löysillä vaatteilla edelleen peittelee sitä. Ja rannalle en oo menny ku mieheni kaa pari kertaa tänä kesänä, ku jotenki en viitti. Tai hävettää oma ulkomuoto. Normaalisti helteillä makaan rannalla koko päivän, ni nyt oon kärsiny kuumuudesta vaatteet päällä joko sisällä tai sit vaan koiran kaa lenkkeillen. Ei oo paljoo minuu ulkona näkyny muuten. Mies kyllä kehuu minua, ja pitää jotenki viehättävänä, mut en osaa senkää kommentteja ottaa kehuina, tulee vaan jotenki vaivaantunu olo, et enhän ole, tai et elä valehtele.. :D Mut kai tää on iha normaalia, etenki esikoisen kaa. Vaik kyl minäki rakastan tota pientä tuolla masussa, ja tuntuu todelliselta, kun potkutkin tuntuu. Se vauvakuumekin tuli viikko sitten, en malta oottaa et saan oman nyytin syliini. Mut ei toisten vauvat/lapset edelleenkään liiemmälti säväytä tai tuo mitään erityisiä tunteita..kai se oma on vaan nii tärkeä. En oo siis koskaan aiemmin vauvakuumeesta ees kärsiny, ja vaik tää oma oli iha tarkotuksella "tehty", niin silti se vauvakuumeilu on ollu tipotiessään, lukuunottamatta nykytilaani :D
  5. Ninqyo Peruskäyttäjä

    Mulla on nyt vähä asiasta kukkaruukkuun kysymys. Elikkä kuinka usein rokotuksia pitäs ottaa tai siis tuo jäykkäkouristus, kurkkumätä polio. Ku mä oon viimeks saanu sen rokotteen joskus neljännel taiviidennel luokalla noin 10 vuotta sitte. Mietin vaa vauvaa et jos mulla ei oo suojaa niihi mun veres nii mitämitä vai saako vauva rokotteita millo jo? Ku eikö aika pienen jo saa piikkei just noihinki. Ja mietin myös et saako raskaus aikana ees ottaa rokotteita. Ku ei tiiä mite kroppa niihi reagoi. Ite muistan et aloin niist rokotteist sillo oksentaa ja ku pistettii kätee nii se käsi oli kipee pari päivää. Sillai särki ku joku ois hakannu. ´Jos joku osais auttaa tietämätöntä? :)
  6. Marzipaani Tuttu foorumilla

    Jäykkäkouristuspiikki annetaan 10v välein eillei sitten joudu onnettomuuteen tms ja saa siinä yhteydessä sitä taas. Ei mitään hajua miten raskausaikana noiden rokotusten kanssa, ei nyt kaikki ainakaan ole poissuljettuja sillonkaan. Soita lekuriin ja kysy voitko saada sen piikin nyt vai vasta kun vauva on syntyny :)
  7. ddrops Tuttu foorumilla

    Minäkään en nuista rokotuksista tiedä.. Jonkun rokotuksen työterveydessä pistivät mulle parisen vuotta sitten, oiskos se ollu se jäykkäkouristus ku oli menny vanhaks. Soitto tk:hon tai työterveyteen ni selviää :)
  8. Ninqyo Peruskäyttäjä

    No must tuntuu et noi meijä työterveysheebot  ei tiiä mitää :D Tai aina soittaa se yks lääkäri joka tuntuu olevan aina iha kujalla. Kysyn varmaa sit ku meen sinne sairaalalle ultraa ku siel varmaa enempi tietää raskaus asioista.
  9. Tanku Peruskäyttäjä

    mun esikoonen sai ekan kerran rokotteen 1,5kkiässä sai rotavirus rokotten ja 3kk iässä sai  justiin tuon jäykkäkouristus, kurkkumätä, hinkuyskä ja polio, rotavirus sekä pneumokokki rokotteet.... 
    joten kyllä ihan pienestä noita rokotteita annetaan
  10. Rosebud Tuttu foorumilla



    Mulla itellä on alkanut toi suhtautuminen mahaani olla aika hyvä ja ollutkin koko ajan. Ainoa mitä olen huolehtinut niin sitä, että onko siellä muka mitään, kun ei meinannut eka kasvaa ollenkaan...

    Nythän se vaan pursusi parissa viikossa tohon eteen ja järkytyin, kun näin yhdestä kuvasta sen koon, mutta maha ei ahdistanut mitenkään.

    Jotenkin varmaan suhtautumista auttaa mun kohdalla ainakin se, että mulla ei ole tullut mahaan kuitenkaan mitään ylimääräistä. Se tuntuu pinkeältä ja kiinteältä joka puolelta - ainakin toistaiseksi :D

    Mä tiedän, että munkin aika koittaa ja sieltä tulee ne ylimääräset kilot kyllä varmaan kohtapuoliin. Nyt on tullut kiloja pikkasen alle 4kg. 

    Mä en kuitenkaan välitä. Luulin,että saan hirveet hepulit siitä kun kroppa muuttuu, mutta jotenkin tässä tilanteessa osaan vaan ajatella rauhallisesti ja tiedän, että tää maha kyllä lähtee pois synnytyksen jälkeen.

    Mulla on häät kahden viikon päästä eikä mua edes haittaa, etten oo kokoa xs siellä :D Toiset on ihmetellyt, että miksi halusin mennä "valaana" naimisiin. Mutta eihän se miltä sä näytät häissäs edes ole koko asian pointti.....

    Kyllä mulla joskus myös inhimillisesti tulee ahdistuksia siitä, että esim naama turpoaa kaikilla raskaana olevilla (useimmilla siis). Mulla on ennestäään pyöreä naama enkä haluais kaksoisleukaa. Mutta eipä sillekään vissiin mitään voi, jos semmonen tulee.
  11. Tanku Peruskäyttäjä

    muakaan ei sinänsä häiritse tuo vauvamasu vaikka se alkaakin jo olla valtaisa taas.... mutta enemmän ärsyttää turpoaminen muualta kropasta kun sormet on niin paisuksissa ettei saa sormuksia otettua pois ilman repimistä ja ainoat kengät mitkä on hyvät jalkaan on crocsit ja sukkia jos pitää jalassa niin resorista kauhee painauma jalkaan....
  12. Ninqyo Peruskäyttäjä

    Joo niin mä arvelinki et aika nopiaa niittä rokotteita annetaan ja hyvä niin :)

    Mulla itellä ei oo enää ongelmaa mahani kanssa. Aikaisemmin se ahdisti ennen kuin tuli vauvamaha ku näytin lähinnä turvonneelta ja oli kokoaja tahmanen ja tukala olo ja mietin että se varmaa näkyy ulos päi. Kävin päivittäin suihkus pesee hiukset ja kasvoja pesin aamuin illoin ja välillä pitkin päivääki ku tuntu et näytän kokoaja siltä ku en pitäis ittestäni huolta ku iho rasvanen ja finnejä siellä täällä ja hilsettä oli kokoajan. Lisäksi se ihon rasvasuus saanu mulla tali ihottuman puskee selkää ja rintaa ja oli aivan kauheen näköne vielä pari viikko sitte. Nyt toi kasvava maha tuonu vähä positiivistä mieltä niin en stressaa niin paljon ulkonäköäni.
    Kasvot pesen edelleen monta kertaa päivässä ja hiukset on pestävä päivittäin mutta enää ei hiukset tunnu niin hamppumaisilta, hilse on kadonnu ja selkä ok kunnos. Ei oo enää punasta ihottumanäppyy vaa normaalin värine mut vähän karhee iho. Yks mistä en oo niin innostunu on että ensimmäiset raskausarvet tullu rintoihi ja ylös reisiin mutta en mä niistäkään stressaa. Kuitenkin itse tiedän että ne on tullu siitä kun kannan uutta elämää ja se on sen arvosta.
  13. Appelsiini84 Peruskäyttäjä Tammiäidit 2020

    Mullakaan ei ole ongelmia tuon kasvavan mahan kanssa. Odotan innolla että se tuosta vielä kasvaa vaikka kyllä se välillä tuntuu olevan jo vähän tielläkin :) Mutta ihan kiva ettei maha ole nyt kesällä ihan jättikokoinen vaan tuollainen söpö pallomaha vielä, syksyllä ei sitten haittaa kun se on ihan valtavan kokoinen kun sillon ei pysty enää kesävaatteissa kulkemaan :) Nyt on kiva pukea päälle kaikkia ihania mekkoja joista maha näkyy sopivasti :)
    Mullakaan ei ole sillai ylimääräistä tullut mihinkään joten sen takia varmaan vielä hymyilyttääkin, mutta olen kyllä varautunut että alkuvuodesta joutuu laihduttamaan mutta se on vaan elämää :)
    Keskiviikkona olis taas neuvola, ei mitään tietoa mitä siellä tehdään mutta odotan sitä käyntiä kuitenkin aika paljon :)
  14. omppupom Aloittelija

    Olen kai vaan liian herkkä sille mitä muut on sanoneet. Taas tänäänkin vastapuoli hämmästy kun kuuli että laskettuun aikaan on niin pitkästi, että mahasta vois luulla että syntyisi aikaisemmin. Töissä kohtaa viikottain ihmisiä joille on uusi ihmetyksen aihe. Melkein joutuu selittelemään, tulee tunne että on jotenkin vääränlainen. Nyt kun uutta kehonkuvaa on alkanut muodostaa tarkoituksella peilaamalla ja kuvaamalla ja töllöttämällä sitä mahaa mikä siihen on yhtäkkiä pullahtanut, se alkaa tuntua omalta, just hyvältä. Silti toisten kommentit kun esikoista odottaa, tuntuu ikäviltä. Ei kai sitä haluaisi kuulla toisilta olevansa jotenkin normista poikkeava, muutenkin herkkänä.
  15. Piatta Aloittelija

    Nppasin tuoreimmat kuulumiset omasta blogista.

    "Tänään oli rakenneultra. Odotukset oli kovat, koska saimme oikein lääkärille ajan, koska esikoinen oli niin iso syntyessään. Sovimme miehen kanssa että kysymme sukupuolta. No kuinkas kävi.... ajat oli 45 min myöhässä ja kun pääsimme lääkärille, niin hän istui tuppisuuna ultraamassa vauvan sydäntä, aivoja ja otti pään ympärysmitan ja reisiluun mitan ja tokaisi ettei ketään todeta terveeksi pelkän ultran peruteella. Vauvan alapäätä hän ei edes vilkaissut ja jäi kyllä niin kurja olo koko käynnistä. Ylimääräisen ajan hän käski hoitajan antaa meille vielä rv 36, jolloin arvioidaan vauvan kokoa ja mietitään synnytystapaa. Vartti meni koko reissussa sen jälkeen kun päästiin lääkärille.
    Esikoista odottaesa rakenneultra kesti lähes tunnin. Kätilö oli todella kiva ja surffailimme koko pienokaisen läpi ja hän aina kertoi missä on mitäkin ja mitä vauva milloinkin teki, jos hän haukotteli tai venytteli. Välillä katsoimme vaan "yleiskuvaa" hänestä mihin hän mahtui melkein kokonaan ja touhusi omiaan. Harmittaa tämänpäiväinen ultra :( "
  16. Rosebud Tuttu foorumilla



    Höh olipas hölmö ultraaja :/


    Mulla on osunut hyvät ultraajat kohdille ja toivon, että loputkin olisi hyviä. Kuitenkin tulossa se 6-8 ultraa, joten jossakin on varmana ärsyttävä lääkäri...


    Eikö ultrissa muka ole aina lääkäri ultraamassa?? :O
  17. Marzipaani Tuttu foorumilla

    omppupom: työkaverilla oli ollut ihan sama juttu aikanaan, kun esikoistaan odotti. Kaikki luuli, että on jo laskettu aika lähellä, mut hänelläpä vaan oli vatsa isompi ja hämäsi. Oli aika vittuuntunut ollut loppuvaiheessa... Kälynsä kanssa oli vertailleet mahoja ja heillä eroa lasketussa ajassa oli melkein kk, kälyllä oli pienempi maha ja synnytti myöhemmin.. Jännästi vaihtelee.. Mulla esim ei nyt oikeastaan ole sitä mahaa vielä, et ei ulkopuolinen voi tietää mitenkään ellei muuten sitten arvaa käytöksestä ja olemuksesta. Tsemppiä loppuaikaan! :)

    Rosebud: Meillä ainakin ultraaja on kätilö. Ehkä sun tapauksessa on aina se lääkäri?
  18. ddrops Tuttu foorumilla

    Joo, munki tietääkseni se on kättäri joka ultraa, mut voihan sen tehä lääkäriki :)

    Onkohan painonlasku jotenki vaarallista raskausaikana? Tai heitteleeks teil paino? Ku on nyt viikos puonnu paino kilolla, mietin vaan et onkse mitenkää tavatonta et paino voi heitellä ? Normaalistihan paino voi kyllä 1-2 kiloo viikos heijata alas tai ylöspäin, ni ei kai tämmösest tartte huolestuu, tuskin raksausaika on mikään poikkeus?? Vai?
    Oon kyllä syöny vähä huonommin, ku ei oo maistunu ruoka..
  19. Lejon Peruskäyttäjä

    Ihanaa lukea, etten ole yksin fiilisteni kanssa. Mua ahdisti alkuun aika paljon juuri tuo, kun näytin vaan lihoneelta. Nyt sitten, kun tuo vatsa on pullahtanut esiin viime viikkoina niin vuorotellen oon sitä mieltä, että se on söpö ja vuorotellen sitä mieltä, että oon lihava!

    Alkuun ärsytti myös muiden ihmisten kommentit vatsan kasvusta. Nyt mun reaktiot riippuu lähinnä siitä, kuka kommentoi. Läheisten ihmisten kommentit ei ärsytä tai tunnu tungettelevilta, mutta etäisemmät saisivat pitää päänsä kiinni. Muiden mielestä tää maha on tosi söpö, kun oma pää ei ole vielä ihan tottunut muuttuneeseen kehoon vaan tuntuu siltä, kuin olisin piilottanut jalkapallon paidan alle. Ja siis eihän tää maha nyt kovin iso oikeasti ole, tuntuu vain siltä ja jännittää kuinka suureksi se ehtii kasvaa. Missä vaiheessa alkaa lyllerrys... Nyt kun vielä tossu nousee kepeästi.

    Mulle on tullut ehkä nelisen kiloa painoa eikä tähän mennessä kilot oo ahdistaneet enkä oo mielestäni muuten levinnyt tai turvonnut, mutta välillä otan kyllä stressiä herkuista ja vähän jännitän mitä vaaka neuvolassa näyttää... Turhaan! Syön kuitenkin perusterveellisesti ja liikun. Mutta silti sitä kuitenkin miettii... Ärsyttää, kun haluaisin suhtautua rennommin!

    Mulla tuntuu välillä epämiellyttäviä kireyksiä alavatsassa (jolloin tekis mieli kannatella vatsaa käsin) ja kyselinkin ultrassa, että johtuuko se vauvan asennosta tai onko ne suopistuksia (yhden varman supistuksen olen huomannut), mutta meinasi, että on johtuu kohdun kasvusta ja ligamenttien venymisestä... Jotenkin oma pää pistää vastaan, kun ainakin aiemmin ne kasvukivut tuntuivat semmoisina vihlomisina. Tiedä sitten.
  20. XoXo Peruskäyttäjä

    Ddrops, kyllä mulla ainakin paino heittelee kilolla kahdella sinne tänne ja siksi en aina olekaan ihan kartalla, että paljonko se paino on noussut. Ei varmaan kannata ihan päivittäin monta kertaa siellä vaa'alla heiluakaan :) Ehkä kerta viikkoon antaisi todemman tuloksen.

    Omppupom, mä olen varmaan kanssa liian herkkä toisten puheille. Itse olen koko ikäni ollut hoikka enkä ole ikinä miettinyt mitä suuhuni laitan, sillä se ei ole missään mitenkään näkynyt. Sitten aloin odottaa esikoista ja vatsani kasvoi ja kasvoi. Ja ihmiset kommentoivat, ihan kuin se olisi ollut jotenkin heidän etuoikeutensa. Toiset ihastelivat täydellistä raskausvatsaa ja vitsailivat, ettei se ole oikea, kun on niin pyöreä ja toiset taas kauhistelivat, että hyi hitto kun se on iso.

    Kaiken huippu oli se, että näin sanoi tuttu, joka odotti myös suunnilleen samoilla viikoilla vauvaa ja hänellä vatsansa ei näkynyt juuri ollenkaan. Tupakka maistui ja silti kehtasi usein kommentoida mun vatsaa, että onneksi hänellä ei ole tuollaista mahaa. Kyllä tuli paha mieli! Teki mieli kommentoida takaisin, että onneksi mulle ei ole syntymässä alipainoista rääpälettä, joka on koko ajan joutunut altistumaan ties mille myrkyille siitä röökistä. Etenkin kun mä lopetin tupakanpolton kuin seinään, kun sain tietää olevani raskaana. Mutta pidin nokkani kiinni vaan ja pahoitin mieleni. 

    Ihan oli samanlainen fiilis, että joutui tosiaan selittelemään vatsan kokoa ja oli tunne, että se on vääränlainen. Allekirjoitan kyllä täysin tuon tunteen! 

Jaa tämä sivu