Heinäkuun höpinät :)

Mua ärsyttää kun ei ole pienintäkään vihjettä siitä kumpi on tulossa ja mies on siitä ihan onnessaan! Ihan hirveästi tieto ei vaatevalintoihin kyllä vaikuttais, koska mä en ole prinsessahörhellysihminen ja se vaaleanpunainenkin on pannassa meillä :D ihan muutama vaate on kyllä jo vaaleanpunainen, koska ne oli aika kivoja ja ne on mun äidin kätköistä, eli olleet mullakin päällä. Siinä syy miks halusin ne meille. Saa nähdä onko ne koskaan vauvan päällä sitten jos tyttö tulee vai meneekö ne sitten nukenvaatteiksi.

Ootteko muuten kertoneet muille kumpaa odotatte? Siis kavereille ja perheelle? Mä nyt sanoin suoraan muutamalle, et me ei tiedetä. En tiedä olisinko kertonu kumpaa meille veikataan jos olis jotain arvausta tullu ultrassa.
 


Mä ajattelin eka pettyväni, jos tuleekin poika kun oli niin varma olo tytöstä. Sillä hetkellä, kun pippeli heilui ruudulla niin odotin sitä pettymyksen tunnetta, mutta sitä ei oikeestaan tullutkaan.

Jälkeenpäin oli vaan hyvin hämmentynyt olo, kun jotenkin olin asiaa jo mieltänyt ja tyttöä aatellut. Oli vaikee aatella poikaa ja huomasin olevani aina ihmeissäni, kun etsikin bussissa sitten pikkupoikia.

Mä nimittäin aina etin katseella pikkulapsia, kun on hauska seurata niitten touhua ja miettiä, että kohta itselläkin on tuollainen :D Oli tullut aikalailla tyttöjä seurattua, joten oli erilaista etsiskellä poikia ja tutkia niiden touhuja.

Nyt alkaa pikkuhiljaaa sisästetty, että poika siellä on. Nään uniakin poika vauvasta jne. Helpottavaa, kun aivotkin pysyy mukana siinä kumpi tulee :)))

Mutta pettynyt tosiaan en ollut, josta olin positiivisesti yllättynyt.
 
 Vilukissa, ei varmasti tarttee olla pahoillaan siitä, että tulee pettymyksenkin tunteita sukupuolen kuultua. Kyllä mie voin rehellisesti sanoa, että olisin varmaan eka pettyny, jos oisin kuullu, että meille ei tuukaan poikaa, kun olin siitä niin vakuuttunu jotenkin. Tottakai lopulta tyttökin olis ollut yhtä rakas ja tervetullut, mut kuitenkin. Nyt sitten kun tiiän, että se on poika, niin välillä ajattelen, että olishan se ollu kiva, jos se oliskin ollu tyttö :D Että saattaa ehkä näilläkin tuntemuksilla olla joku yhteys noihin heitteleviin hormoneihin :D

Sukupuolen kertomisesta: mie oon kertonu kyllä oikeestaan kaikille, kenen kanssa on tullu puheeksi. Yks kaveri kyllä sanoi, että eihän sitä saa kertoa! Että pitää tulla yllätyksenä isovanhemmille ja kaikille, mut en mie osannu niin ajatella. Tietäävätpähän hekin hankintoja tehdessään, että kumpaa ajatella :) Toivottavasti meille ei tuu kamalasti sinistä, mies kyllä tykkää sinisestä, mut mie en oikein... Mieluummin pukisin poikani vihreeseen :D
 
Laita toiveita vihreistä vaatteista etuli ;) mä aion tuleviin baby showereihin toivoa tiettyjä vaatevärejä jos joku vaatetta haluaa vauvalle ostaa.
 
Voi kunpa mekin saatais sit tiistaina tietää kumpi sieltä on tulossa. Ite odotan enemmän tyttöä ja miehelle on kuulemma sama. Hmm, tätä en kyllä ihan purematta niele, koska aina sen jutuissa vauva on poika ja ostetaan sit autorataa yms poikajuttuja :D Saattaa olla, että jos se on poika tulee hetkellinen pieni pettymys, koska ajattelen sen olevan tyttö. Sen näkee sit tiistaina. Loppupeleissä kuitenkin pääasia on se terveys =)

Se, että tullaanko kertomaan tutuille kumpi tulee on varmasti meillä keskustelun paikka ;) Mies ei ehkä halua kertoa, mut minä oon sitä mieltä että kyllä sen voi kertoa ja et minusta on tylsää salailla sitä. En itse ymmärrä sitä salailua ja minusta on kiva jutella sit joko tytöstä tai pojasta. Voihan se olla, että minä kerron omille vanhemmille ja siskolle ja mies saa sit päättää miten toimitaan hänen sukulaisten kohdalla. Perheet kun ei hirveästi ole tekemisissä keskenään välimatkojen takia, niin ei pelkoa että se tulisi ilmi jossain heidän keskusteluissaan :)
 
Toi sukupuolen salailu on mun mielestä jotenkin yhtä hassua kuin sen nimen salailu ennen kastamista/nimenantoa...Mutta mä nyt näen sen kasteenkin erilailla kuin jonain nimenpaljastusspektaakkelina :P  Vaikka en mäkään vielä ole sanonut nimistä mitään kenellekään kun ei tiedä miltä se vauva näyttää, sittenhän sen nimen voi vasta lopullisesti päättää. Mummoni ilmoitti heti raskaudesta kuultuaan että hänelle ei missään nimessä saa kertoa kumpi on tulossa, äitini taas halusi kuulla. 
 
Mä odottelen kans tiistaita kun kuuta nousevaa, sillon ultra. Jos sukupuoli saadaan tietää niin kerrotaan niille ketkä sen haluaa tietää :) nyt jo tullu muutama sukulainen sanomaan ettei saa kertoa. Mulla on ollu koko ajan poika-olo ja nään poikavauvoista unta, mut jos siellä tyttö köllii niin ei totisesti haittaa, kunhan nyt olis terve :)
 
Kysyit Vilukissa onko meillä kunnon tauot niin lämpimässä työtilassa, niin pari kesää sitten saimme luvan välillä istahtaa myymälässä olevalle jakkaralle. Tämäkin "vapaus" tuli sen jälkeen kun eräs vanhus pyörtyi liikkeeseemme. Mutta onneksi vielä en huomaakaan olevani raskaana, jalat ei turpoa, maha ei ole tiellä eikä supista vielä kovallakaan menolla. Mutta kesä on vielä aluillaan, sitä kerkeää raihnaantumaan vielä kummasti. Pidän viikon kesälomaa ja tod.näk. myös talviloman ennen äippälomaa, joten jään jo syys-lokakuun maissa pois. Ei olis enää montaa kuukautta jaksettavana.
 
Sukupuolta veikattiin meillä perheessä ja arvaukset meni kaikilla oikeaan, niin äiti, sisko kuin itsekin arvelin että tyttö olisi tulossa ja oikeaan osuttiin. Tosin, yritin valmistaa itseäni siihen, että jos se olisikin poika, niin sekin olisi ok, mutta olisi siinä ajatustyötä saanut tehdä. Rakenneultrassa itse nähtiin ja kätilö sanoi myös että "eikös se ole ihan selvä pimpsa, mutta varmaahan se on vasta syntymän jälkeen." Mies ei ole myöntänyt suuntaan tai toiseen toivoneensa. Kaikille on kerrottu, mitäpä sitä salaamaan.

Viime aikaiset mietinnät on olleet mahan kasvussa, toisten kommenteissa siitä ja painon nousussa.. Aika ristiriitaiset fiilikset. En ole ennen raskauttakaan ollut kiinnostunut siitä, mitä muut ulkonäöstäni ajattelevat ja kommentoinnit ovat tuntuneet lähinnä kiusallisilta, ihan sama oliko imartelua tai kettuilua. Nyt töissä puolitutut ihmiset kyselee vointia ja kommentoi mahaa.. mikä ei tunnu kivalta. Suurin osa kommenteista on ihan viatonta ja kohteliaisuudeksi tarkoitettua tyyliin "ompa maha pyöristynyt sievästi" jne. En osaa sanoa suoraankaan että ei kiinnosta kommentit tai kyselyt, etteivät ajattele että onpa kopea akka. Mahan sisällä oleva asukki on kuitenkin maailman tärkein ja ihanin asia. Silti kehoni ja muutokset siinä ovat edelleen yksityisasiani ja toisten sanomiset tuntuvat epämiellyttäviltä. Varsinkin kun mahani on aika iso ja siitä on tullut kommenttia toimiston käytävillä että "onneks olkoon, loppusuoralla jo? ai, no montako niitä oikeen tulee? hheehhee!" Ei silloin osaa sanoa mitään, olen hiljaa, pyörittelen silmiä, sanon että kaikki on mennyt hyvin jne. Ei työpaikan ruokapöydässä kun joku puolituttu ihminen kyselee vointia, tunnu mukavalta, eikä kiinnosta alkaa selittää, vastaan lyhyesti vaan että hyvin menee. Ja paino on noussut. Mies on ihana ja sanoo aina että se johtuu raskaudesta ja etten saa siitä stressata. No, en olekaan, ennenkuin viimeisen viikon ajan. Viikko sitten oli neuvola, ja puolet raskauden aikana tulleesta painosta on tullut tämän viimeisen kuukauden aikana edellisen neuvolakäynnin jälkeen. Lähtö tilanteessa olin 163cm 68kg, viikko sitten 77,7kg... Eli noussut noin 10kg viikoille 22+ tultaessa.. Neuvolan täti ei kommentoinut mitään huonoa, mutta illalla kun luin neuvolakorttia, tajusin että viikkovauhti ollut 980g ja järkytyin. En ole edes itse tajunnut, ei se minusta ole näkynyt enkä ole peiliin tuijottanut. Nyt kaikki kommentit ja painon nousu on saaneet tuntumaan syylliseltä kun syön, vaikka en ole syönyt näin terveellisesti vuosiin, paino ei ole kyllä herkuilla noussut. Toivottavasti tämä tästä tasaantuu, siis se, että olen itse paremmin asian kanssa sujut. En uskonut että tästä voisi tulla mitään ongelmaa ja ajattelin että raskaudenkin mukanaan tuomat muutokset hyväksyn.. Miten teillä muilla?
 
Mä en ole kokenut itseäni mitenkään lihavaksi, mutta jotenkin kömpelöksi kyllä. Jossain vaiheessa ajattelin että on oikeasti tosi hyvä ja kaunis olo, mutta kun oon tarkemmin katsonut noita otettuja mahakuvia niin oon aatellut että apua kun oon levinnyt joka suuntaan... Itseä hieman hirvittää myös tuon painon nousu. Tähän mennessä tullut +7kg, ja katsotaan mitä neuvolassa sanotaan ensi viikolla. Olen kyllä syönyt ties mitä herkkuja ja ihan liikaa.. Eli aika ristiriitaiset fiilikset: toisaalta on hyvä ja kaunis olo mutta välillä taas tosi iso ja lihava ja kömpelö... 
Oletteko muuten kokeilleet jotain odottaville tarkoitettuja liikuntamuotoja? Itse kävin tällä viikolla mammajoogassa :) Oli kyllä todella hyvä tunti! Tämä oli ihan oikeasti joogaa (ei vain pelkkiä hengitys- ja rentoutumistreenejä), ja tunnilla huomasi todella hyvin miten raskaus on muuttanut omaa kroppaa. Tunnilla treenattiin erityisesti lantion ja selän liikkuvuutta ja lihaksia, joista uskon olevan hyötyä niin tulevien kipujen ja särkyjen lievittämisessä kuin sitten synnytyksessäkin. Kun esim. venyteltiin eri asennoissa lonkkia jne. 
 


Mulla oli eilen polttarit ja ne oli naurujoogan parissa. Oli muuten tehokasta ja aika hilpeetä menoa :D
 
Mulla on kyllä välillä lihava olo ja ahdistaa painonnousu vaikka suurin osa lähteekin nopeesti pois. Mut lähtökohtasesti oli jo vähän liikaa painoa. Raskauden aikana ekasta neuvolasta on tullut kyllä vaan +2kg ja siitäkin oli pe lähteny pois 1,7kg, koska oon viettänyt aikaani vatsataudissa... Eli periaatteessa lähtöpainossa mennään nyt. Mut noi vatsataudissa kadotetut tuppaa kyllä yleensä kaikilla tulemaan takasin aina ja nyt varmaan pikkuhiljaa korkojen kanssa, kun raskaus etenee. En kyllä missään vaiheessa oo epätoivoon painon ja ulkonäön kanssa vielä vaipunu. Ehkä sitten myöhemmässä vaiheessa, kun on maha iso ja tiellä koko ajan.. Tällä hetkellä ihan hyvä fiilis kyllä muutoksista huolimatta :)

4kk ja vauva on jo täällä!! Tai siis toivottavasti :D eihän sitä tiedä milloin tulokas suvaitsee syntyä :)
 


Mulla tosiaan on silleen, että vaikka laskettu on 14.11. niin viimestään ilmeisesti käynnistetään siinä 14.10.,näin on alustavasti sovittu...
 


Mulla on ykköstyypin diabetes ja mun verensokeritasapaino on aika korkea (suomeks vauva tulee käyttään sokeria kasvamiseen ) ....

Synnytän lisäks ekaa kertaa niin eipä tartte pungertaa pihalle 5 kg vauvaa :D

Tää oli lääkärin mielipide ja sanoi tosiaan, että eiköhän se viimestään kuitenkin siinä rv 36-37 käynnistetä.
 
Miula on sellanen visio, että meidän vaavi syntyy siinä 19.-20.10 ;)..jos yhtään isoveljensä tapaan tulee..ja kasvaa. Tai saa nähdä, miten hän nyt sit kasvaa, tuleeko "makrovauva". Toistaiseksi menee aika paljon pienempänä kuin veljensä samoilla viikoilla, vaikka kropan ympärys onkin vähän keskiarvoo isompi.
 


Mulla on edelleen aika suurehkoja verensokereita, joten mä uskon vähän, että mulla käy makrovauvat :/
 
Aika erilaisia tuntuu painon nousut olevan.. Mulle on tullut omppupom suht saman verran painoa. En ole syönyt koko raskauden aikana juuri lainkaan karkkeja tai muita herkkuja, joita ennen raskautta kyllä vähän väliä napostelin. Mulla alkupaino oli 61 kiloa ja nyt oli 69.9, eli muutama kilo on kyllä kertynyt. Edellisellä kerralla painonnousu oli yli kilo/ vko, hui kauhistus, mutta viime kerralla 200g/ viikko. Neuvolatäti tuumasi vaan että on ihan normaalia kun vauva ottaa kasvupyrähdyksiä, joten paino voi tulla näin pienissä spurteissa, eli ei hätiä mitiä.. Nestettä kertyy kroppaan jne, huolestua tarvii jos painonnousu jatkuu suurissa määrissä jatkuvasti..

Mulla kaksi raskautta takana, ensimmäisestä tuli reilut 30 kg painonlisäystä, josta kymmenen kiloa jäivät pysyviksi. Toisen raskauden aikana paino nousi 17 kg, ja toivon että tämän raskauden aikana ei ainakaan tuota 17kg enempää tulis. Kun kokemuksesta omalta kohdaltani tiedän ettei se painon pudotus niin helppoa todellakaan ollut. Vaikka sanotaan että imetys laihduttaa, mutta itse imetin esikoista 10 kk, eikä paino pudonnut tuona aikana juuri lainkaan. Mulla tuli maitoa vaikka koko kulmakunnalle jakaa, vaikutaneeko tuo myös painon pudotukseen, kun keho ei joudu työstämään sitä maidon tuloa, tiedä häntä..

Mulle on tullut uutena vaivana kamala painon tunne vatsaan, tuntuu että sitä tarvisi kannatella koko ajan. Sekä tuntuu myös kuin olis tehny vatsalihaksia niin maitohapoille asti että kramppaa ylävatsa koko ajan samalla lailla. Onko muilla tällasta? Ei saa lainkaan rentoutettua sitä, ja pitää itseään väännellä ja käännellä, kuitenkaan löytämättä hyvää asentoa, ainakaan pystyssä ollessa.

Vatsan kasvu on huimaa Nyt alkaa olemaan jo sinut kasvavan vatsan kanssa, kun pari kuukautta sitten oli vaan hirveän lihava olo. Nyt on olo kuin raskaana olisi =)

Mutta vatsa tuntuu olevan kyllä tiellä koko ajan, kun ei vielä ole ehtinyt sitä aluettaan hahmottamaan. Lyön koko ajan sitä millon pöydän reunaan ym. Mutta kaipa siihen pian tottuu, viimeistään sitte on tottunut kun on aika lähteä synnyttämään..

Siitä puheen ollen onko muita alkanut mietityttämään tuleva synnytys??
Itse en kyseisen toimenpiteen takia aikoinaan halunnut edes lisää lapsia, mutta nyt kun viimeistä lasta (näillä näkymin) odotan ja synnytän, jotenkin koitan suhtautua siihen, että se olisi tällä kertaa tilanne, josta jäis mukavat mielikuvat.. Mut sen näkee sitten.. Toisaalta kovasti odotan, että aika menis nopeasti ja mutta toisaalta kauhulla ajattelen että miten aika rientää näin nopeasti. Alle neljä kuukautta enää, ja pitäis olla valmis kohtaamaan uusi arki, uusine haasteineen.
 
Avasin uuden aiheen, -Synnytyshöpinöitä-, kun ajattelin että siitä aiheesta varmaan enemmänkin jutellaan :) Ja kyllä mua ainakin pötkylä on synnytys alkanut jo mietityttämään, ehkä eniten siksi, että esikoisen kanssa mentiin niin monen mutkan kautta (käynnistysyrityksistä sektioon), että jänskättää vähän miten nyt käy; pääsenkö synnyttämään alakautta, mennäänkö taas sektiolla, alkaako synnytys tällä kertaa "omin avuin" ja kuinka nopeasti se silloin etenisi jne jne :)
 
Tänään tuli puoliväli täyteen, vielä ois toiset 20 viikkoa edessä :)
Maha on kasvanu mullakin, nyt 2-3 viikon aikana ainakin omasta mielestä tosi paljon. Tuntuu todellakin´, että se on vähän edessä ja ei oikein hahmota omaa kokoaan. Töissä sattuikin hyvä esimerkki, kun yritin pujahtaa pomon ja pöydän välistä niin kappas vaan, jäinkin vähän jumiin Myös kun yrittää lattialta ottaa jotain pienempää, esim kynää niin huomaa mahan olemassa olon. Mutta ehkä tähänkin tottuu pikku hiljaa.

pötkylä, minulla on tuota painontunnetta vatsassa ajoittain. Olen ajatellut, että vauveli on sillon vähän huonossa kohtaa (siis omalla kohdallani näin), kun sitten välillä ei tunnu yhtään. Painontunnetta tulee myös jos vaikka kävelee paljon.
Mulla on alkanut nyt tuntumaan sellaista jännää kutinaa mahan sisäpuolella. Ihan kuin höyhenellä kutitettais- Muistelisin, että joku kirjoittikin tästä jo aiemmin. Jännä tunne :)

Supistelut on nyt sairasloman myötä helpottaneet, kun on voinut ottaa rauhallisemmin. Nyt minulla alkaakin loma maanantaina ja saa vain olla seuraavat kolme viikkoa emoticon
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top