Heinäkuun höpinät :)

Hei satun kattomaan ä-pakkauksen sisältöä, ni pisti silmään et siel oli aika monta potkupukua.. ni missä niitä käytetään? Onks ne niinku yöpukuja vauvalle? vai missä vaatteissa vauva nukkuu? Ku oon jotenki käsittäny et potkupuvut tai sen malliset ni vauvoil on yöpukuna..
 
Niitä kokopukujako tarkotat? Meillä kyllä sit käytetään sellasia ihan "päiväasuna" yökkärin lisäks. Riippuu ihan siitä minkä näkönen puku, et kumpaan käyttöön sopii parhaiten :)
 
ite katoin niin eihän siinä ole kuin 3 erikokoista potkupukua 50/60/70 cm ite ainakin oon potkupukuju käyttäny yöppärinä likalla... ja potku housut/puolipotkarit niin ihan arki käytössä
 
Joo just niitä kokopotkupukuja...mää kans ajattelen ne yökkäriks.. mut miksei niit tietty vois käyttää myös iha arkikäytössäki..mietin vaan et mitä niien kaa pitää pukee lisäks... ei vissii mitään, niinku esim sen potkupuvun alle.. kuumahan sillä muutes tulee.
 
Juu niitä kokopukuja ollaan mekin käytetty yöpukuina. :)

Ja Marzipaani (ja muutkin), mun korvaan kuulostaa aina vaan "järkevältä", kun epäröi asioita ja pohtii, että mitä edessä on. Jotenkin sellaiset tulevat äipät, jotka eivät laisinkaan epäile kykyjään saati tulevaisuuden muutoksia, niin ovat mielestäni vähän naiiveja. Koska kyllähän se hitsi vieköön elämä muuttuu, jos saat lapsen! :D Ja on varmaan enemmän kuin normaalia, että sitä pohtii uutta elämää kasvatellessaan, että osaankohan mä ja miten me pärjätään. Mä pohdin näitä esikoista odotellessani ja nyt pohdin, että voi perhana, mites nyt, kun kloppeja häärääkin jaloissa kohta kaksi! Mitä jos niistä kasvatetaankin jotenkin vahingossa jotain helkatin pikkurikollisia... :)

Mutta oon Tankun kanssa ihan samoilla linjoilla, että kyllä se vauva opettaa äitiänsä. Ja sairaalassa yksi vanhempi kätilö lohdutti, kun pesin ensimmäistä kertaa esikoistani, että eihän tuo poikakaan tiedä miten se pesu tapahtuu, että ihan yhtä lailla on ensimmäinen kerta hänelle. :D Mähän en kanssa ole koskaan ollut mitenkään innostunut vauvoista ja lapsista, joten en tiennyt mistään mitään, kun esikoinen syntyi. Mutta silti vaan hyvin ollaan pärjätty, ihan maalaisjärkeä käyttämällä ja erilaisia asioita kokeilemalla. Siihen omaan intuitioon kannattaa vaan luottaa. :)

Meillä synnytys- ja perhevalmennuksessa harjoiteltiin muuten vauvan käsittelyä nukella, pesua sun muuta ja voi luoja, SE OLI HIRVEETÄ! Naama punaisena yritin vääntää sitä pirun rumaa nukkea kylpyasentoon, hiki valui ohimoa myöden ja mies yritti pidätellä naurua, kun näytti kuulemma niin raa'alta... :DD Se oli vain niin äärettömän luonnotonta leikkiä sillä nukella! Eihän sitä voi edes verrata oikeaan vauvaan... :)
 
Mä kans luulen, et body+housut on toimivampi yhdistelmä, mut muutama ihana potkupuku oli pakko saada ja ne ei yökkäreiks sovellu. Jääkööt sit käyttämättä jos tuntuu ikävältä niiden kanssa säätää.
 
XoXo ehditkin tässä välissä kommentoimaan :D
Oon miettiny ihan samaa, et tää epävarmuus ja mietintä on varmaan ihan tervettä ja hyväks tulevan kannalta. Tottakai tiesin ennestään, et elämä muuttuu ja PALJON, kun kuvioihin tulee vauva. Mietin sitäkin, et on niitä vauvoja ennenki syntyny tähän maailmaan ja ihmiset oppineet elämään muutosten kanssa. Kyllä niitä neuvoja ja apuja saadaan ainakin omilta vanhemmilta ja mun kavereilta. Ja tyhmiä kysymyksiähän ei ole olemassa :)

Hei onko teillä muuten muuttunut oma äitisuhde läheisemmäksi tai jotenkin muuten raskauden myötä? Meillä on aina ollu hyvät välit (noh, tietty parani välit kotoamuuton jälkeen, hehheh :D ) ja apua ja neuvoja saan aina omalta äidiltä jos vaan soitan ja kysyn. Ja sama meno jatkuu varmasti kun tää tästä syntyy, et mä soittelen ja kyselen ja äiti pitää sen sopivan etäisyyden. Sopivalla etäisyydellä siis tarkotan sitä, et ei tuputa neuvoja, ei hössötä eikä koko ajan kysele mitään vaan antaa mun elää elämääni niinkun haluan ja sekaantuu vasta sitten jos mä itse pyydän apua tai jotain. Ainakin nyt raskauden aikana on oltu ihan niinkun ennenkin. Tietty mun silmissä oma äiti on nyt arvokkaampi ja kunnioitus kasvanu, kun hän on kuitenki 3 lasta synnyttäny ja kasvattanu ja ihan täyspäisiä meistä tuli (paitsi mun veli on kyl v-mäinen tapaus, mut luonteestahan se on kiinni...) ja hyvin elämässä pärjääviä. Ja ylipäätään arvostan äitejä ja tietty isiäkin enemmän nyt. No joo, ehkä vähän höpöjä tässä jo kirjottelen :)
 
Meil on äitin kaa iha ookoo välit ja varmaan tuo 600km välimatka on aika iso osa asiaa :D Mut ei meil oo mitenkää semmoset tooosi läheiset välit koskaan ollukkaa, meil ei esim. oo suukoteltu / halailtu koskaan, mut iha semmoset ookoo välit on juu aina ollu ja on edelleen.
Ja meil on kans samoin et en halua ottaa äidiltäni mitään neuvoja esim. vauvan hoitoon liittyen vastaan, et kysyn jos on jotain epäselvää ja kaipaan neuvoja, mut vedän herneen kyllä nokkaan jos se tulee mua neuvomaan ja tuputtamaan apuaa ilman pyytämättä. Ja se kyllä tietää sen :D
 
Oho, siis jotenki se pääpointti nyt unohtu tuosta kirjotuksesta.. siis että raskauden myötä ei oo muuttunu läheisemmäks välit, ku ne on aina ollu iha ok:t :) Ei läheiset, mut semmoset et voin kysyä jos joku mietityttää :) Mummo oli mulle se läheisin, jolta sain lapsenaki halauksia ja huolenpito, myös aikuisena, äidiltä ja isältä en koskaan. Mut mummo on kuollu jo 4 vuotta sitten (??)..
 
Mulla välit äitiin on kaikkea muuta kuin lähentynyt raskauden aikana. Syy on yksinkertaisesti siinä, että mein äiti ei osaa antaa olla rauhassa. Aina hössöttää ja jos yhden kerran facessa lukee että on saikulla niin sitten ollaan jo melkeen sairaala-aikaa varaamassa mulle.
Mut on muutenkin lapsena kasvatettu täysin pumpulissa, en ole saanut mennä mihinkään, koska ulkona oleva maailma on niin vaarallinen. Olen monet huudot päästäny ulos tässä raskauden aikana kun olen sanonut että kyllä 10-vuotiaan voi ihan hyvin päästää kavereiden kanssa leffaan tai kaupungille shoppailureissulle. Olen itse muuttanut kotoa pois vasta 22-vuotiaana nykyisen mieheni kanssa yhteen ja siihen asti siis asunut kotona äidin kanssa (isä kuollut vuonna 1999) ja mitä vanhemmaksi tulin, sitä kovemmin pidettiin kiinni kotona. Baariinkaan en olis saanut lähteä ilman lupalappua ja kotiintuloaika viimeistään klo 01.00. Ja joka sunnuntai soitellaan vieläkin, kysytään ne samat kysymykset kuin viime viikolla ja kyrpä on nyt jo valmiiksi otsassa kun tietää että huomenna taas tivataan kysymyksiä ja ihmetellään MIKSI SE LAPSI NYT NIIN PALJON SIELLÄ LIIKKUU??!! Varmaan on joku nyt huonosti kun ei paikallaan pysy. Ja sitten ihmetellään mun kilahduksia näistä asioista.

Jopas tästä nyt tulikin kunnon vuodatusviesti... :D Mutta siis juu, ei ole lähentynyt, mä olen katkaissut napanuorani äitiin, mutta hän ei muhun.
 
Huomenna aamulla sokerirasitustestiin, huiii! Hiukan pelottaa mikä on tulos kun oon syönyt ihan mitä sattuu ja paljon... Painoakin on kertynyt jo jotain 10 kiloa, apua... Onko muuten muille tuskaa tämä kuumuus ja kosteus? Itseä ei yhtään haittanut että kesä on ollut sateinen ja nyt kun on ollut ehkä kaksi päivää hellettä niin johan on tuskaa. Vaikka olis ilkosillaan kotona niin siltikin hiki valuu selkämystä pitkin...

Oli muuten jännä huomata kun perjantaina kuljin isojen laukkujen kanssa lähijunalla. Helle oli aivan mieletön (mulla tietysti liikaa vaatetta) ja jalat turvoksissa kuin norsulla. Eipä tarjottu täydessä junassa istumapaikkaa vaikka maha kyllä pömpötti näkyvästi paidan alla... Tosin en lähtenyt isojen laukkujeni kanssa pitkälle, kurkistelin vaan vaunujen ekoihin penkkiriveihin. 
 
Minulle tää kuumuus on ollu kans yhtä tuskaa :/ Mikä on kyllä outoa, koska olen aina tykännyt lämmöstä ja kesästä helteineen. Nyt ei jaksa tehä mitään ja jos jotain edes yrittää niin heti on paita märkä ja tulee tuskastunut olo. Lenkit koirien kanssa on olleet tuskaisia, mutta sitä ne on tainneet olla kyllä koirillekin ja näillä helteillä lenkit on jääneet minimiin. Sinilevä on vielä pilannut koirien mahdollisuuden uida lenkin varrella :( Pelottaa nyt jo ajatuskin huomisesta töihin paluusta loman jälkeen. Lämpötila siellä kohoaa aina kesällä +40 asteeseen ja ilmanvaihdosta ei tietoakaan. Siinähän seisot koko päivän... Turvotusta mulle ei nyt loman aikana kuitenkaan oo ollu yhtään enempää kuin normaalisti helteillä, siis et illalla voi olla esim sukan rajat jaloissa, mut sormukset mahtuu hyvin eikä muutenkaan turvota. Saa nähdä miten nyt, kun maha on ottanut oikein kasvupyrähdyksen, lisääntyykö turvotus työpäivinä.
 
Itsellä ei tuo helle onneks ottanu koville ja onneks ajottui viikonlopulle (töissä olis ollu tuskaa seista koko päivä) mut tuo reilun vuoden vanha esikoinen säälittää kun sille puhkes vesirokko :( Vaipan alla tietenki pahimmat näpyt. Tänään kannoinkin vannan pihalle ja poju sai kekkuloida nakuna ja käväistä välillä vannassa viileentymässä. Ihana asua täällä korvessa :)
 
Minäki oon ollu kyllä aina niin kesänlapsi, et helteet ei oo koskaan ahistanu.. yleensä mitä kuumempi ni sen parempi.. ja jos on asteita alle +25 ni se ei oo kesä vielä ees.. nyt viikonlopun helteet tuntu kyllä mukavalta sateisen kesän jälkeen, tosin olinki mökillä ja otin aurinkoa laiturilla ja kun tuli liian kuuma, ni pulahdin veteen... ostin semmosen valkoisen kesämekon jota oon pitäny kuumalla, ni ei minua pahemmin se päällä ahista... mut sisällä sit kyllä!! Huh.. eilen tuli se ukkoskuuro, ja oli tosi nihkee keli, kuuman kostea, lämpötila oli ulkonakin jotain +28.. mut tuuletin päälle ni oli iha siedettävä olo ja sain nukuttuakin yöllä :)

Tulikin tuosta eilisillasta mieleen, että onko muilla ollu kovia liitoskipuja??
Nyttehän se kohtu varmaan kasvaa melkoisesti, ja itellä eilenki piti ottaa panadolia kun oli vatsan sivut ja nivuset niin törkeen kipeät etten meinannut saada sen vuoksi unta. Onneks se lääke vaikuttaa suht nopeaa, niin en ihan unessa oo tänään töissä.. Mut siis iha törkeät kivut oli, ja on nyt aamullakin.. pitää aloittaa aamukin panadolilla ni pystyy lähtemään töihin :D Kiloja on nyt tullu kuukaudessa 2kg, kun aiemmin on 2 kuukauden sisällä kiloja tullut yhteensä vain tuo 2kg eli kai sekin selittää et nyt alko se kasvu ja sen mukana tulee tietysti kivut.. nelisen kiloa on nyt tullut raskauskiloja..
Niitä harjotiussupistuksiakin on nyt vaihtelevasti ilmeisesti ollut, mut ne onkin todella lyhyitä, ja on niitä tainnut olla aiemminkin, mut en ole vaan reagoinut asiaan. Eilen illalla taisin juurikin tunnistaa semmoisen.. Neuvolassa viimeksi kysyttiin että onko ollut..
 
Mulla alko tulla nyt viikonloppuna niitä harkkarisupistuksia, luulin että säästyin niiltä, ko tähän mennessä ei ole tullu, ko pari kertaa ihan vähä. Siinä sitä oltiinki, ko jalat oli kipeät ja maha kivikova, JEE. Tietää hauskaa loppuraskautta. Ei kestä rehkiä yhtään.
 
Mulla on alkanu kivistelee mahaa jos kävelen ylämäkeä tia muuten pitkään. Ylämäki on ihan pakko kävellä iha hissuksii tai tuntuu et maha repeytyy irti. Tänää neuvola ja pakko mainita tosta. Selkäki alkanu vihottelee ku kävelee ja istuu. Kävellessä särkee vasenta puolta ja istuessa/maatessa oikeapuoli kipuilee nii et itku meinaa tulla ja en pääse ite ylös sängyst paitsi jos hivuttaudun sivuttai lattialle. Viimeks sattu tollai iha alkuraskaudes ja se sit helpotti viikol 13-14..tai jtn ja nyt sit tuli takas ku maha alkaa olla isompi :(
 
Kuulostaapa tutulta noi selkäkivut.. itellä rauhottuu selkä viikonlopun aikana, mut sit pahenee työviikon aikana et puoles välis viikkoo on just tuommonen kunnon noidannuolimainen kipuilu ja ei meinaa sängyst päästä ylös ku tuikkaa nii kipeesti selkään ja pakaraan/takareiteen.. semmonen lamauttava se kipu.
 
Joo kyllä toi helle vie enempi voimia kun ei-raskaana! En muutenkaan viihdy kuumassa, mut la oltiin pvä ulkona ja kyllä väsytti illalla ja eilen! Eilen liikahdin vaan kauppaan ja muuten olin neljän seinän sisällä kuumassa, kun meillä kämppä on tosi kuuma helteillä. Pakko oli aamusuihkun lisäks sit käydä illalla vielä pikasuihkussa.

Eipä oo liitoskipuja tai suppareita ollu ollenkaan tähän mennessä. Tai ehkä jotain pientä kohdun kasvukipuilua joskus, mut se on ollu tosi pienessä mittakaavassa, kun ihan normaalisti pystyny toimimaan silti.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top