Heinäkuun höpötykset

Caarina, ratkaisujen tekemistä helpottaa myös sen miettiminen tuoko mies sinulle voimaa vai viekö voimavarojasi? Miehen toiminta se miehen malli, jonka haluat lapsiesi saavan, teidän parisuhde sellainen, josta haluat lastesikin ottavan mallia? Muista myös että jääminenkin on aina valinta, aina ratkaisu.

Yleisesti parisuhteen kannalta, minusta minkäänlainen uhkailu ei kuulu parisuhteeseen ja jos sellaista ilmenee, on parisuhteessa ongelmia, jotka pitäisi ratkaista nopeasti. Myöskään uhkauksilla esim. lähtemisestä, ei ole mitään merkitystä, jos niitä ei aio toteuttaa. Toinen yleensä tietää sen.
 
No. Taisin itse pahentaa tilannetta kun epäilin hänen toimiaan ja horjautin paikkaa perheen päänä. Hän jotenki käänti omien vanhempiensa ja mun vanhempien päät mua vastaan ja mä olen hullu ja hormooneista johtuu. Anoppi kävi tuossa äsken paasaamassa että mitä se miniä oikeen riehuu?? Siis miten niin riehun?

Huoh. Että tukea turha pyytää kummastakaan suunnasta joten miehelle erävoitto taas. Mä en jaksa tapella enää. Olkoon. Jos oon kiltisti enkä yritä "astua varpaille" niin kaikki on hyvin.
 
Niin siis epäilit mitä toimia? Lapsen uhkailua väkivallalla? Ei kai kukaan nykysuomessa ajattele, että mies olisi enemmän perheen pää kuin nainen? Huonoa kohtelua ei kenenkään pidä sietää, etenkään omassa kodissaan. Onko kaikki hyvin, jos sulla ei ole hyvä olla?
 
Voi Caarina... Kuulostaa aivan hirveältä. Voin niin eläytyä tilanteeseesi ja tiedän millaista on olla narsistin vaikutuksen alla. Ennen nykyistä miestäni asuin toisella puolen Suomea ja kestin usean vuoden ajan ensin henkistä ja sitten fyysistä väkivaltaa sekä alkoholismia/huumeiden käyttöä silloisen mieheni osalta. Olin hullu menossa sen kanssa jopa naimisiin ja yritimme lastakin. Luojan kiitos ettei lasta tullut ja pääsin hänestä irti. Loppu tuli koko jutulle kun hän ensin aikoi heittää koirani seitsemännestä kerroksesta alas ja sen jälkeen pieksi ja, nosti seinälle veitsi vatsaa vasten. Ja loppujen lopuksihan kun erosimme, hän käänsi lähes kaikki minua vastaan, minä olin syyllinen ja paha ihminen. Tämän jälkeen jouduin kestämään hirveää vainoamista, ihmisiä kävi oven takanani, en saanut olla rauhassa edes omassa lähikaupassa! Onneksi muutin takaisin tänne mistä olen kotoisin ja tapasin nykyisen mieheni. Sairastuin eksäni aikaan masennukseen ja olin myös hoidossa osastolla, söin lääkkeitä ym. Mieheni auttoi minut kaiken tämän yli enkä parempaa parisuhdetta voisi toivoa, ihan tavallista arkea mutta se on juuri sitä hyvää ja mikä tekee minusta onnellisen.
Yritän tässä siis sanoa että asiat voivat kärjistyä nopeastikin todella pahaksi, sinuna miettisin millaiseen elämään haluat lapsesi kasvattaa. Ja ennen kaikkea, oletko sinä onnellinen? Jos et niin valitsetko oikeasti loppu elämäksesi sen että olet onneton ja lapsesi näkevät kuinka oma äiti kärsii hiljaa? Miltä se tuntuu tulevaisuudessakin sun lapsista?
En missään nimessä halua sinua haukkua, moittia, lannistaa tai mitään, olet varmasti hyvin voimaton näin ison asian ja ongelman edessä, vielä kun et tukea saa edes omilta vanhemmiltasi! Toivotan sulle voimia, mitä sitten päätätkin tehdä mutta minusta tällä hetkellä viimeistään olisi päätösten aika, ennenkuin uusi vauva syntyy! Halauksia <3
 
Kyllä nyt hieman turhauttaa tuo mun mies. Okei tässä on paljon aikaa katsoa tavaroita ja hankkia niitä mut en saa miestä edes keskustelemaan noista asioista. On todella ärsyttävää kun ite mietin yksin että mitä kaikkea voidaan tarvita vauvalle (muuta kuin vaatteet, pinnasänky ja vaippoja) ja oon ihan hukassa kaiken kanssa ku ei toisen kanssa voi edes keskustella.
 
Voi Caarina :Heartred. Voimia sinulle <3. Ei sinun tarvitse tuollaista kestää. :love7 Ihan hirveä tilanne.
--------------
Itse vietän tänään pyykkipäivää.. Sain kuivaushuoneenkin varattua, joten pesen kaikki pyykit, jos vain pesuainetta riittää.
Itse en vielä vauvalle ole mitään hankkinut, vasta rakenneultran jälkeen. Mietin jos ensimmäiset tutit hommaisin ja toivon, että niitä tulee käytettyä.. Kuopus ei käyttänyt.. Ja olenko hullu, jos hankin vain pari pulloa? Jos kokeilen imettämistä ja en niinkään lisämaitoa antaisi..

Tänään meillä ruokana hirvipaistia kera perunoiden.
 
Caarina, sun tilanteessa mä lähtisin kävelemään. Ja jos ei sun perheeltä saa tukea, ni hyvä syy lähtee vähän kauemmaksikin. Kannattaa ottaa huomioon, et sun poika oppii mieheltäs, miten naista ja lapsia kohdellaan, ja sun tytär oppii alistumaan huonossa suhteessa (pahoittelen keittiöpsykologiaa). Kannattaa varmaan opettaa sun lapsille, et jos joku joskus uhkaa niitten henkee tai terveyttä, ni heti yhteys poliisiin. Muuten se uhkailu muuttuu ihan todelliseksi pahoinpitelyksi.
-------------
Mul on aikomus hankkia pumppu. Kotona ollessa imetän ja muualla sit pullosta pumpattua. En tykkää nähdä imettäviä äitejä, enkä halua kenenkään näkevän mun imettävän. Ja tästä asiasta on jo ollut siskon kanssa riitaa, ku aina pitäis imettää (sillä ei siis oo lapsia).
 
Caarinan tilanne kuulostaa todella kurjalta :( Voimia ja mieti nyt mikä on sinun ja lastesi kannalta parasta, haluatko antaa heille tuollaisen "miehenmallin".. Uhkailijat ja väkivaltaiset ihmiset syyttävät usein toisia käytöksestään, ja ovat taitavia manipuloimaan.. Minäkin olin aikaisemmassa suhteessa syypää (miehen mielestä) siihen että otin turpaan tai lensin seinään, olin kerjännyt sitä.. ja olin myös kylmä ja paha ihminen kun lopulta keräsin rohkeuteni ja lähdin..

Tänään päästään maistelemaan omia tomaatteja, ihana näky kun meni kasvihuoneeseen, siellä oli useampi ihanan punainen tomaatti :Heartred
 
Ei itsekään tule pahemmin julkisesti imetettyä, mutta kun on rintaleikkaus tosiaan takana ja mietintä nouseeko vai eikö nouse. Kuopus oli tissitakiainen, mutta tuli lisämaitoa annettua, koska ei niin luottoa, tuleeko maitoa vai eikö..
Ja kun ei kantovälinettä, niin pystynyt niin kauaa rinnalla pitämään kuin poika ois halunnut olla.. pullosta oli helppo antaa lisää, kun siltä näytti.
 
Jos imettäminen sujuu, niin aion imettää sen minkä pystyy ainikin vuotiaaksi, mutta haluaisin myös välillä päästä hetkeksi irtautumaan, joten jos onnistuu, niin pumppaisin miehen hoitohetkiin pulloon omaa maitoa. Olen sinut kroppani kanssa ja imettäminen on musta luonnollinen tapa ruokkia vauvaa, joten en näe ongelmaa julkisessa imettämisessä, toki hienovaraisesti. Tisseillä on kuitenkin myös eroottisempi merkitys.
 
ei minuakaan hävetä imettää toisten läsnäollessa. Jos sattui kuopuksen imetyksen aikana vieraita tulee hirveästi, niin silloin saatoin siirtyä makkarin puolelle, mutta mikäs sitä on imettää, jos maitoa vain tulee.
 
Mutta siis niin imetyksessä kuin muussakin, ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa tehdä asioita. Se mikä sopii toiselle, ei sovi toiselle.
 
Mua ei ite ainakaan häiritse jos joku imettää julkisesti mut en tiiä pystyykö ite... Jotenkin nyt häiritsee tietyt asiat omassa kehossa ja kuitenkin asiat jatkuvasti muuttuu. Jotenkin ärsyttää myös se ku on niin paljon ajatellut jo et sit kun sitä ja tätä vaikka tietää että tuskin ne asiat niin menee..
 
Mun mielestä oli vaan niin helppoa, että kun vauvalle tuli nälkä, tissi iskettiin suuhun melkein missä tilanteessa ja paikassa tahansa. :) Mua myös ärsyttää,kun monet tuntuu olevan vieraantunut luonnollisuudesta ja pitää imetystä outona tai ajattelee, että julkisesti imettävä äiti täyttää jotain omia perversioitaan ja halusin omalta osalta taistella näitä vastaan. Musta on myös tärkeää, että lapset ja nuoret näkee imetystä ja voisi kasvaa siihen, että se on luonnollinen tapa ruokkia vauva.
 
Mulla on nyt noussut ensineuvolasta paino ainoastaan 700g, vaikka maha kyllä näkyy selkeästi. Ihmettelen hieman näin pientä painonnousua vaikka samaan aikaan olen kovin tyytyväinen siihen. Onko täällä muita, joilla näin vähän noussut paino? Lähinnä kiinnostaa te kaikki, joilla la ihan joulukuun alussa eli kaikki joilla suhteellisen samat viikot meneillään kuin mulla. :)

18+4
 
Ite oon viikolla 15+2 nyt ja edelleen mennään siinä - 2kg.. Missä vaiheessa sen pitäisi ehkä alkaa nousta? Onneks huomenna neuvola niin voin ehkä siellä sit kysellä tyhmiä.. :D
 
Kiitos kaikille :)

Tänään on ollut itkuinen päivä. Kerran otettiin miehen kanssa yhteen. Hän itki myös, aivan hämmennyin. En tiedä nyt Olenko haukkunut väärää puuta, koska hän syytti minua itsekkyydestä ja siitä että en huomio häntä vaikka tekee niin paljon meidän eteen. Kyllä nyt vaikutti että sydän hänelläkin on ja tunteet mutta ei vaan saada mätsäämään ajatuksia ja tunteita.

Kolmen aikaan vauva säikäytti. tuli erittäin voimakkaita supistuksia. Niitä samoja joilla olen kaksi vauvaa lähtenyt synnyttämään. Olimme jo lähdössä päivystykseen. Kuuntelin sykkeitä ja ne olivat kovin voimakkaat ja normaalia nopeammat. Makasin sängyllä ja menin suihkuun ja ne helpottivat. Kaksi tuntia kesti. Emme lähteneet sairaalaan ja nyt loppuu kyllä riitely. Luulen että stressi laukaisi tämän.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top