Heinäkuun höpötykset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Menna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla ei kyllä mitään käsitystä missä asennossa mahtaa asukki olla kun liikkeitä tuntuu siellä täällä. :D
Mä sain vihdoin ja viimein jotain tänää aikaseks, nyt on kakkupohja uunissa ja pöydät keittiöstä siivottu.. mut on tässä kyllä huomisiin juhliin vielä tekemistä!
 
Mitäs teillä Jeka huomenna juhlitaan? Mä olen täällä vähän koko viikon koittanut siivoilla ja laitella paikkoja, kun isännän toisella tyttärellä on huomenna syntymäpäivä, ja koska sattuu olemaan isäviikonloppu, niin juhlathan pidetään tietysti täällä meillä. LIsäksi meillä alkaa remontit olla sillä mallilla, että ylipäätään kannattaa siivotakaan... =) Vaan onpa välillä ottanut koville tuo siivoaminen, kaikki kumartelut ja kyykistelyt on jo aika tuskaa.. Ajattelin jättää tuon lattioiden pesun isännän huoleksi, siinä kun tarvii vähän väliä kyyristellä. Muuten alkaa olla paikat kuosissa!
 
Huoh. Olen niin stressaantunut tällä hetkellä monesta asiasta, en viitsi kertoa yksityiskohtia kun tuskinpa tämäkään valitus ketään kiinnostaa. Alkaa vaan oikeasti pelottamaan vauvan puolesta että aiheutan jotain vahinkoa tällä stressillä. Mahakipuja olen jo onnistunut itselleni hankkimaan, nyt sitten täytyy yrittää arpoa että mikä on normaalia ja mikä ei. Sitten v*tuttaa se että raskaushormonit saa niin herkälle tuulelle, etten pysty edes puolustamaan itseäni sanallisesti vaan purskahdan itkuun heti kun jokin erimielisyystilanne tulee. Enkä nyt puhu miehen ja mun kommunikoinnista vaan ihan ulkopuolisten ihmisten. Kaikki tuntuu niin äärettömän ylivoimaiselle tällä hetkellä. Ja en muutenkaan ole enää yhtään kiinnostunut sosiaalisista kontakteista, mieluiten jäisin vain neljän seinän sisälle.
 
puapru: Meillä on esikoisen 1-vuotis synttärijuhlat, virallinen päivä tosin on vasta maanantai. :)

Wow: Tsemppiä sinne, kyllä asiat varmaan yks kerrallaa hoituu pikkuhiljaa. Kannattaa oikeesti karsia kaikki ylimääränen mikä ei oo täysin pakollista ja vaan olla jos siltä tuntuu.

Täälläkin meinaa pukata stressi mitä pienemmistä asioista ja herkkyyttä on ilmassa mutta alkaa tää pikkuhiljaa helpottaa, tänää ainaki melko hyvä päivä kun pitkästä aikaa sai nukuttua hyvin. :)
 
Wow: Tsemppiä! Voisitko jotenkin stressitekijöihin vaikuttaa tai niitä jopa poistaa? Mulla oli kanssa hankalampi kausi jokin aika sitten, se meni sitten omine aikoineen ohi. Nyt jopa työt maistuu ja sosiaalinen elämäkin on vilkastunut näin loppua kohti. Ota aikaa itselle ja rauhoitu aina vaikka hetkeksi "seurustelemaan" vauvan kanssa, tämä on yksi asia joka saa minut varmasti hyvälle tuulelle :) selälleen sohvalle ja paljon selitystä ja silitystä masulle ja eikun odottelemaan vastausta <3
 
Wow: Tsemppiä! Tuttu tunne tuo hormooni-itku. Niin todella ärsyttävää kun ei voi mistään tapella tai riidellä kun kyyneleet kihoaa silmiin jo pelkästä raivon tunteesta.
Mä en ole normaalisti mikään itkupilli, nyt tuntuu että pienikin vastoinkäyminen saa palan kurkkuun. Eikä muuten auta pidättely tai hampaiden kiristely, se itku sieltä vaan tulee. :(

Nyt moni TÄRKEÄ urputus tai epäkohta miehellekkin jää valittamatta kun ei viitti jatkuvasti viurata :laughing005

Samoin mulla toi huono-unisuus aiheuttaa ahdistusta ja taas tulee tippa linssiin. Mietin jo että onko mulla synnytystä edeltävä masennus.
Noi miehen lapset saa mut kireeks ku viulun kieli ja sekin ahdistaa mua.

Hormoonithormoonit :-)
 
Mulla on aika vähän loppujen lopuksi ollut noita mielialanvaihteluita, mutta viime viikonloppuna iski kyyneleet silmiin melko pienestä asiasta, kun mies joutui lähtemään aikaisemmin tilanteesta, jossa olin ajatellut hänen olevan pidempään. Onneksi oon kuitenkin melko vähällä päässyt, monessakin asiassa. Tsemppiä kaikille jotka taistelee noiden mieliala-asioiden kanssa!
 
Minä olen tämän viikkoa iltaisin kyynelehtinyt, ja vain ilosta ja onnesta sen vuoksi että saamme vauvan. Uskomatonta mitä nämä hormonit saa aikaan :D
 
WoW: Kakkukin syödään pala kerrallaan.
Älä nyt enää siitä ota stressiä että vauva kärsii sun stressistä, mut ne vatsakivut otat tosissas. Antaa asioitten olla ja odottaa että on aikaa järjestää ne <3
 
Mie aloin eilen vaan itkeä kun kaveri laittoi facebookissa viestiä että nyt tulee supistuksia siihen malliin että se on menoa nyt :happy090 Ja niin siellä illalla putkahti yli 4kg tyttönen, voi että uskaltaako sitä mennä ensi viikolla edes katsomaan ilman että alkaa kyyneleet valua silmistä ja kolostruumit nänneistä laughing6
 
Wow, en mä usko, että vauvalle tulee mitään vahinkoa, vaikka onkin stressaavia tilanteita...jotenkin musta tuntuu, että sitä puolta vähän liioitellaan. Mulla on yksi toinenkin foorumikaveri, jolla oli masennusta ja tosi vaikeita stressaavia tilanteita raskausaikana, oli sen takia saikkarilla koko raskausajan suunnilleen. Mutta nyt vauva on syntynyt, ja kaikki kuulostaa olevan heillä ihan hyvin :) Että ei turhia huolia nyt siitä puolesta... :) Mutta koita ajatella itseäsi ja miten sulla olisi mahdollisimman hyvä olo, mahdollisuuksien mukaan koita jättää ne stressaavat asiat sinne vähemmän tärkeitten listalle, ainakin silloin kun niitä ei tarvitse olla hoitamassa... kyllä kaikki aina järjestyy... helppo sanoa, mutta niin se on! Jaksamisia!

Täällä tuli eilen täyteen 30 viikkoa! Ohops. Vietän tässä viimeisiä kesälomapäiviä vanhempien luona, en oo juuri päässyt koneelle kirjoittelemaan, mut oon selannut puhelimella... Selkä on nyt oikein hyvä ja vointi muutenkin, varmaan kun oon päässyt rentoutumaan ja loikoilemaan täällä. Kyllä laiskottaakin! Maanantaina pitäis mennä töihin ja varaudun siihen, että selkä voi istuessa kipeytyä taas nopeestikin, mutta ainakin tiiän nyt, että sille luultavasti voi sitten tehdä jotain. Onneks ens viikolle on luvattu viileämpää säätä, niin ei harmita niin tämä loman loppuminen, ja varmaan jaksaa paremmin!

Tsemppiä kaikille :)
 
Me oltiin tänään katsomassa kiihdytysajoja. Mielenkiinnolla odotin vauvan reaktiota siihen NIIN kovaan meluun mitä ne nitro autot pitää...
Oltiin koko päivä siellä normi mölinässä ja itsehän pidän siellä tulppia koska ne normi kiihdytysautotkin pitää kovaa ääntä. Vatsa nukkui koko päivän ja sitten kun ne ISOT metelit alkoi, maa tärisi ja minä tärisin ja silmät tärisi. Vatsa sai hikan :-)
 
Olenko vähän hätäinen? Tässä on vielä 78 päivää laskettuun aikaan, eikä tarkkaa tietoa milloin pikkuinen päättää tulla maailmaan, niin täällä mietitään jo hirveästi ristiäisiä... :D Syynä tähän tosin se, että miehen suku asuu kauempana ja samoin isosiskoni, joka tämän lisäksi todella kiireinen (loppuvuoteen buukattu jo ties mitä tapahtumaa ja hän lähtee miehensä kanssa koko marraskuuksi (!!!!) junamatkalle siperian halki kohti kiinaa... Olen kiitellyt ajankohdasta. :D). Miehen veli ja minun siskoni tulevat siis lapsemme kummeiksi, joten koitettu pähkäillä niin, että saisi ristiäiset järjestettyä niin, että siskoni on maassa ja lapsi tulisi kastettua hyvissä ajoin. Jostain syystä haluan kastaa lapsen sen 2kk rajoissa, kun pitää samalla ilmoittaa nimi maistraattiin, vaikka nämä voisi hyvin tehdä erikseenkin. Toisaalta en näe syytä pitkittää lapselle nimen antamista. Tokihan synnytyksessä voi sattua vaikka ja mitä, mutta sitten eletään sen mukaan ja muutetaan suunnitelmia. Nyt tavoitteena olisi siis ristiäiset lokakuun viimeinen sunnuntai. Jos ei olisi niin väliä päivällä milloin lapsi kastetaan, niin varmasti pohdittaisiin asiaa vasta lapsen ollessa maailmassa, mutta nyt kun tuo toinen kummitus on pakenemassa maasta, niin on saanut asian mielen päälle. Onko täällä muita yhtä hätäisiä ja hulluja? :D Olen myös ajatellut tehdä ristiäiskutsut valmiiksi ennen lapsen syntymää (lukuunottamatta tarkempia tietoja eli varsinaista kutsutekstiä, jossa aika ja paikka yms.), niin ei tarvitse miettiä sitä ja alkaa askartelemaan heti lapsen synnyttyä.
 
Oon mäkin jo vähän miettinyt vauvan siunaus- ja nimenantotilaisuutta. En haluaisi siitä mitään stressiä, toisin sanoen haluaisin kivan tilaisuuden, mutta en haluaisi itse kamalasti järjestää... Pitää varmaan jutella anopin kanssa, onko hänellä mitään ajatuksia. Uskoisin, että appiukkoni eli vauvan isoisä tulee siunaamaan vauvan ja julkistamaan nimen, hän myös vihki minut ja puolison hääpäivänämme. On mukava kun on tällainen mahdollisuus :) Vielä kun saisi jonkun hommaamaan tarjoilut...
 
Meilläkin onneksi äitini on lupautunut olemaan paljon apuna tarjoilujen suhteen, koska itse olen varmasti aivan poikki vielä siinä kohtaa. Ja koen, että kun mietin asiaa näin etukäteen, niin ei tarvitse stressata sitten lapsen synnyttyä moisia asioita. Onneksi tilaisuuteen tulee kuitenkin vain lähimmät (vanhemmat ja sisarukset lapsineen sekä varmaan mummuni) niin ei sinänsä stressiä. Pohdittiin kuitenkin tilaisuuden järjestäminen kirkkoon + seurakuntasaliin, koska noista lähimmistäkin tulee meitä olemaan yhteensä noin 30 henkeä emmekä mahtuisi kerrostalokaksioomme.
 
elenna: Onpa ihanaa, kun teillä voi lapsen isoisä siunata vauvan! :) Meillä ollut suvun piirissä pitkään aina sama pappi hoitamassa kaikki toimitukset (on mm. kastanut minut ja sisarukseni, vihkinyt vanhempani ja siunannut isovanhempani lepoon), mutta on ollut jo vuosia eläkkeellä enkä varmaan häntä saa enää lapsukaisen ristiäisiin. :/ Eläkkeellä oli jo isovanhempieni kuolemien aikaan, mutta oli todella läheinen heidän kanssaan ja oli luvannut tulla vielä näihin toimituksiin, mutta muihin enää ei. Ja toisaalta haluaisin antaa hänelle oikeuden rauhallisiin eläkepäiviin, vaikka harmittaakin, kun ei saa sitä "omaa pappia".
 
Mä en varsinaisesti ole ristiäisiä sen kummemmin miettinyt, mutta se ollaan puhuttu, että täällä kotona pidetään. Äitini tulee varmasti mielellään auttamaan tarjoilujen kanssa, ja isännän siskot ovat kovia leipomaan ja laittamaan ruokaa (tekevät myös mahdottoman hyviä tarjoiluja..) eli melko varmasti apuja on tarjolla jos en itse jaksa tai halua touhuta noita.

Ihana maanantai täällä! Viime viikko meni siivotessa ja laittaessa taloa muuten kuntoon. Remontit tosiaan alkaa pikkuhiljaa valmistua, ja kun lauantaina oli ne isännän toistaiseksi nuorimman tyttären synttärit niin sainkin touhuta jotain koko viikon. Tänään en ole varsinaisesti vielä edes sängystä noussut, mitä nyt nopeasti koirat käytin pissalla samalla kun kävin katsastamassa että hevosilla kaikki ok ja aamupalan hain sänkyyn...Eikä ole pakko tehdäkään oikeastaan yhtään mitään! Jee, hyvä mieli!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top