Heinäkuun höpötykset

Kiva kuulla Mystis, että oot exän kanssa hyvissä väleissä. Se varmasti on myös Lennille tärkeää. Mun oman elämänkokemuksen pohjalta sun tapaus on koskettanut mua kovasti. Ja todella kunnioitan sun sitkeyttä ja rohkeita ratkaisuja. Ne ei ole helppoja. :)

Mun synnytys tosiaan tuntuu edelleen kaaokselta, mutta saatan jo puhua siitä. Kävin sairaalassakin juttelemassa siitä jälkeenpäin. Mulla tosiaan meni lapsivesi 3 vrk ennen synnytystä ja silloin alettiin käynnistää. Saatiin aikaan kipeitä, kemiallisia supistuksia, jotka eivät saaneet mitään aikaan. Niiden kanssa elin sen 3 vrk ilman kivunlievitystä pystymättä syömään tai nukkumaan juurikaan. Myöskään mies ei yöaikaan saanut olla tukena kun ei ollut aktiivinen synnytystilanne käynnissä. Sitten kolmantena päivänä mulla alkoi aikaisin aamulla luonnolliset supistukset, jotka avasivat hieman kohdunsuuta. Tarpeeksi, jotta saatettiin puhkaista kalvot alhaalta. Olivat aiemmin ylhäältä puhjenneet. Samalla mulle laitettiin oksitosiinitippa. Supistukset alkoi sen jälkeen rytinällä. Kipu pomppas heti kattoon asti ja supistukset oli mielettömän pitkiä. Sairaalassa oli ylikuormitus silloin ja kukaan ei oikein ehtinyt käydä katsomassa kun soiteltiin apua. Huone vaan pyöri ympärillä kun se kipu shokeerasi. 4 kertaa soitettiin apua, sitä saamatta. Lopulta 2 h odotuksen jälkeen sain epiduraalin. En jaksanut edes huutaa enää kivusta siinä vaiheessa. Sen jälkeen kätilö vihdoin ehti kurkata kohdunsuulle: hupsista, oletkin jo 9 cm auki. Siinä menikin sitten vielä pitkä tovi, että oli kokonaan auki ja vauva laskeutunut. Kivut ehtivät jo palata. Ponnistustarvetta mulle ei tullut lainkaan ja siksi ponnistaminen tuntui hankalta. Kuitenkin ponnistusvaiheesta ei sinänsä traumoja jäänyt. En tuntenut vaan vauvan tulevan ollenkaan. Ensimmäisen kerran uskoin vauvan syntyvän kun oli pää jo puoliksi ulkona.

Jälkipohdintana uskon, että sain aivan liikaa oksitosiinia synnytyksessä. Ensinnäkään en ymmärrä,  miksi sitä piti antaa kun mulla oli luomusupistukset päällä... (kiireen takia?) Uskon, että oksitosiini oli se, mikä teki supistuksista sietämättömiä ja epäluonnollisia. Olen myös miettinyt, että johtuiko Meten hengitysvaikeudet syntymän jälkeen oksitosiinista. Mette ei kunnolla hengittänyt syntyessä, vaan joutui ylipainenasaaliin vastasyntyneiden osastolle imuista huolimatta. Mietin, että varmasti tuollaisten supistusten seurauksena myös vauva on ollut pahassa ahdingossa...
 
Oii kiva kuulla:)

No huh! En ihmettele,että et halunnut siitä silloin kertoa.Varsinkin kun synnytyksen jälkeen on muutenkin herkillä ja sitten jos kaikki ei ole mennyt niinkuin piti..
Toi on kyl inhottavaa kun apua ei saa! Meilläkin oli monesti niin täyttä ja kiireistä että kukaan ei tullut vaikka kelloa soitti://
Ai metellä oli hengitysvaikeuksia:// Se voi olla että johtui juuri tuosta mitä kerroit..
Toivottavasti tulevaisuudessa seuraava synnytys olisi parempi kokemus:) Toki nuo vähän huonommatkin kokemukset "unohtuu" ja miettii vaan niitä hyviä asioita:)
Itse oon unohtanu jo ne kauheet tilanteet mitä oli,mut veikkaan et kun joskus jos on edessä uusi raskaus niin ne traumat ja peikot pomppaa esille..Tosin ei voi olla toista samanlaista synnytystä,mutta silti mielessä et mitä jos käy taas niin tai vielä pahemmin.Oon ehkä maailman negatiivisin ajattelija:D Aina ensin sitä pahinta..

Joo mä oon sinänsä ittestäni ylpee et pääsin irtautumaan väkivaltaisesta ja narsistisesta parisuhteesta,ei se helppoa ollu vaikka muuta vaihtoehtoa ei ollut.Koska oli myös niitä hyviäkin hetkiä ja aina kuitenkin alkoi mennä parempaan suuntaan,kunnes sitten taas kaikki alkoi mennä päin helvettiä.Jotkut elää samanlaisissa parisuhteissa vuosikausia,itse pääsin onneksi ajoissa pois.Luulisin että exäkin on miettinyt vähän tekosiaan,mutta tuskin koskaan "paranee"..Mut voi olla jos äiti ei sinä iltana olis tullu meille ja puhunu mulle järkeä,niin olisin voinut taas jäädä ja unohtaa kaiken.Äiti sanoi että soita mobileen,ja mä epäröin ja kysyin et mitä hittoa mä niille sanon,ja äiti vastas että ei aio vähän väliä ajaa samaa matkaa turhan takia,että nyt voin tehdä asialle jotain jos haluan.Onneks soitin:) Ja luojan kiitos turvakoteja on olemassa! Sinne ehti aika hyvin kotiutua kuukauden aikana ja oli aika hankalaa aloittaa elämä kahdestaan omassa hiljaisessa kodissa kun oli tottunut lasten ääniin ja siihen että aina oli joku lähellä jos halusi puhua.
 
Sul on Mystis viisas äiti. Olit varmaan jo aiemmin hänelle kertonut teidän ongelmista kun niin fiksusti suhtautui? Mähän olen myös ollut turvakodissa aikanaan. Kuukauden siellä vietin silloin ja joulukin siellä meni... Onneksi on turvakodit.

 
Joo me oltiin äitin luona monesti lennin kanssa kun ei kotona jaksanut olla..Jo raskausaikana äiti aina haki mut välillä sinne..
Miksi olet ollut turvakodissa,jos saa kysyä?://
Meil meni siel vappu ja äitienpäivä,äitienpäivänä sai jopa ruusun ja kortin:)
Oisin voinu jäädä sinne loppuelämäksi,oikeesti:D Mä niin tykkäsin niistä ohjaajista! Ja ei se ollu mikään laitos,ihan kun koti..Tai se näytti ihan kodilta eikä miltään laitokselta..

En keksi oikeen mitään tekemistä päiviin,nytkin pitäs kehitellä jotain et tuo viihtyis,kun koko ajan vaan seuraa ja roikkuu lahkeessa eikä leiki hetkeäkään yksin..Rattaissakaan ei pitkää aikaa viihdy ja meinaa olla ulkona niin kuuma etten vielä viitsi sinnekään lähteä.Illasta sitten hetkeksi puistoon keinumaan:)
 
Mä olin myös silloin narsistisessa parisuhteessa. Väkivaltaakin oli. Miehellä oli urosbokseri, jota se kohteli todella huonosti. Ruoski sitä nahkaremmillä, potki kengät jalassa jne. Mä en voinut kattoa vaan yritin mennä väliin ja estää. Noh, seurauksen voitte sitten kuvitella... Tätä toistui siis melko usein. Muutenkin perisuhde perustui melkoiseen henkiseen väkivaltaan ja painostukseen. Mies oli äärimmäisen räjähdysherkkä. Sitten kun se räjähti niin lensi kaikki tavarat jne. Varpaillaan sai olla jatkuvasti. Raahasin kerran miehen lääkäriin kanssani. Se alkoi siellä riehua ja lääkäri totesi, että en mä voi enää kotiin mennä. Ohjasi hakeutumaan turvakotiin ja sanoi, ettei kannata enää yksin mennä kotiin ollenkaan. Poliisin kanssa kävin tavaroita ja kissani hakemassa ja lähdin turvakotiin. Onneksi sain sieltä eläinhuoneen. Siinä oli vaan se huono puoli, että eläinhuone sijaitsi eri kerroksessa kuin muu turvakoti ja olin siis aika eristyksissä siellä. En halunnut hirveesti jättää kissoja keskenään sinne huoneeseen pitkiksi ajoiksi. Silti turvakotiaika oli tosi tarpeellinen ja hyvä. Pääsin sitten uuteen elämään kiinni ja sain oman asunnon. Niin ja koirasta tein eläinsuojeluilmoituksen, mutta se ei johtanut mihinkään kun ei ollut todisteita. Eihän koirassa näy mustelmia tms. :(
 
Voi eii miten kamalaa://
Onneksi sinäkin pääsit eroon tuollaisesta hirviöstä!
Toi henkinen väkivalta on sellasta mistä toipuu vähän hitaammin,mulla kesti pitkän aikaa ennenku tajusin et nyt voin olla sitä mitä oon eikä mun tarvii enää esittää mitään ja olla varovainen sanomisien tai tekemisien kanssa,vaan saan sanoa,tuntea ja raivota niin paljon kun haluan..Ja pitkän aikaa tunsi itsensä ihan nollaksi kun oli niin pitkään lytätty..
Itsetunto nyt ei vieläkään oo mitä parhain,harvoin ulkona kävelen pää pystyssä,vaan yritän näyttää siltä ettei kukaan vaan sattuis huomaamaan mua.
Mut eiköhän nää ajan kanssa:)
 
Heissan!

Nyt ajattelin kirjoitella kun stressi ja kaikki on pikku hiljaa selvää.
Ei ole vain jaksanut keskittyä lukemaan muiden juttuja tai yhtään mihinkään.
Meillä oli juuri muutto tässä kuun vaihteessa, se meni ihan hyvin pieni mies on sopeutunut ihan hyvin arkeen ja rytmit suhkot samoja kuin ennenkin. Muutimme siis isompaan, tai siis tämän piti olla vain 10neliöö isompi mutta tuntuu vielä isommalta. Tilaa tuntuu olevan liikaa (ainakin vielä), kaapit aika tyhjinä, vaatehuone kauheessa kaaoksessa.
Ei ole oikein edes aurinkoisista ilmoista päässyt nauttimaan.
Pieni mies juo vettä mielellään nokkamukista ja parhaaksi hän on todennut tupperwaren munkin, tai hälle kyllä kelpaa mikä vaan kunhan sitä saa hakata :P
Meillä oli neuvola tuossa viime tiistaina, on poitsu kasvanut, sitten huomasin neuvolasta lähdettyämme että meijämn poitsulle on puhjennut ensimmäinen hammas, oikea ala etuhammas, voi pientä poloista, en kyllä ole huomannut muutosta käytöksessä sen puhkeamisen myötä, ehkä hiukka kitinää, mut johtuiko helteistä vai mistä.
Anteeksi yhteen pötköön kirjoittelu, ei nyt tää jäsentely oikein luonnistu multa, kun yritän kovasti miettiä mitä kirjoittaisin.
Pieni mies  ei ryömi ja epäilen ettei lähdekään, varmaan suoraan konttaamaan, ainakin siltä viakuttaa, napansa ympäri kyllä menee ja hakee leluja ja huutaa kun heittää lelun käden ulottumattomiin.
Hän sai eilen kävely auton kummiltansa ja siinä tykkää istua, soittaa musiikkia ja tööttäilee mersunsa rattia ja välillä maistelee.
Ei kai mulla muuta, kun ajatus katkes kun mieheni tuli tuohon säätämään ja häiritsee mun kirjoittamista, jatkan kunhan saan ajatuksesta kiinni =)
 
Mystis ja Meemi ihanaa kun pystytte puhumaan avoimesti vaikeista parisuhteista. Olette hienoja ja voimakkaita naisia:)
 
Ryömiminen vaan saattaa vaikuttaa kehitykseen,jos se jää välistä.
Mäkin luulin et lähtee suoraan konttaamaan,mut sieltä se ryömiminen kuitenki tuli ja nyt mennään jo kovaa vauhtia:)
 
no en mä nyt tiedä miten se kehitykseen vaikuttais jos ei ryömi, en ole minäkään ryöminyt koskaan ;)
 
Meillä näistä viidestä vain kaksi nuorinta on ryöminyt. Esim. esikoinen lähti suoraan konttaamaan viiden kuukauden iässä. 

Veljeni niin ikään jätti aikanaan ryömimisen väliin ja lähti suoraan konttaamaan. Hän sanoo aina, että hänellä se ryömimisen väliin jääminen on vaikuttanut niin, ettei sitten armeijassakaan osannut ryömiä pitkin metsiä.

Juup, nyt pitää mennä nukkumaan. Tenavat on ihan sekaisin ja riehuvat kuin hullut... kuulemma näin aikaisin (kello on kymmenen) ei saisi sulkea iltasatukirjaa.

Hyvää yötä!
 
Kertokaapas aamu- ja iltapuuro vinkkejä. Meillä tuntuu, että mihinkään kellonaikaan, ennen maitoa, maidon jälkeen eikä minkään makuinen puuro ole neidin mielestä syötävää. Iltapuuron annan ilman sormiruokaa mutta aamulla puuron jälkeen jatketaan ruokailua omin käsin. Saan juoda kahvin rauhassa neitiä ihaillen. :)
 
Ootko laittanut jotain marja/hedelmäsosetta mukaan?? Meillä on nyt alkanut aamupuuro laskea (tänään meni ihan kaikki!!!!) Kun annan ensin maistelulusikallisena pelkkää sosetta joka herättää halun syödä ja sitten seuraavaan lisäksi puuroa, parin lusikallisen jälkeen menee melkein pelkkä puurokin. Välillä kun meinaa huvitus loppua annan taas vähän pelkkää sosetta. Meillä tämä huijaus on tuottanut tulosta siihen nähden, että vielä viikko sitten puuron syöminen oli yhtä tuskastelua. Niin ja puurona meillä menee nyt ihan se muksu kaura jauhepuuro. Riisiäkin syötiin, mutta nyt vaihteluksi kaura...pian alan keittää tavallisen puuron kun tuo näyttää uppoavan, mutta kun neiti niin hienosti pyörittää kielellä kaikki hiutaleen puuroista ulos suustaan niin ajattelin opettaa jauhepuurolla rytmiin =)

Meillähän neiti ei edelleenkää meinaa syödä mitään kasvis/lihasosetta, kun tuossa aloitteluvaiheessa juuri puski nuo hampaat, mutta sitkeästi jatketaan ja tänään ajattelin kokeilla taas perunaa, josko se jo sopis?!? Ainoo vaan, että voi jäädä oireet epäselviksi kun huomenna tulee 7 päivää MPR rokotuksesta ja siitäkin voi oireet alkaa oikein kunnolla (pari päivää ollut havaittavissa kitinää, mutta toisaalta voi olla myös hampaat tai yleinen turhautuminen kun ei pääse eteenpäin vaikka kuinka huutaisi!?!) 
 
Mä en osaa tuohon puuro-ongelmaan mitään sanoa, kun se on alusta asti ollut Meten herkkuruokaa. Mutta aiheeseen liittyen kysyn, että millasta puuroa te muut syötätte? Me ollaan keitelty noita ihan tavallisia Nalle täysjyväpuuroja, mitä itsekin syödään. Toinen kysymys: paljonko laitatte puurohiutaleita? (eli paljonko lapsenne syö puuroa) Kun mä alan jo olla "huolissani" näistä puuromääristä. Nyt veteli iltapalaksi kaura ruislesepuuroa ja hiutaleita oli 0,75 dl ja kaikki puuro meni ja enemmänkin olisi syönyt!! Aiemmin ollaan laitettu hiutaleita vaan 0,5 dl ja sen on syönyt hyvällä ruokahalulla. Mun mielestä ihan hirmuinen määrä puuroa tuon ikäiselle...

Täällä hikoillaan ihan tuskaisina. Piti muka tulla ukkonen. Joopa joo. Ei pisaraakaan edes vettä vieläkään. Mettekin on aivan ihmeissään helteestä.
 
Meillä menee Nallen neljänviljanpuuro, 0,5dl hiutaleita, toisinaan vähän ennemmän, ihan tuota mein "aikuisten" puuroa. Syö hyvällä ruokahalulla ja iltaisin tuon puuron jälkeen syö vielä 260ml neljänvilhjanvelliä päälle, että elä ole meemi huolissasi jos toinen kerta haluaa syödä :D hyvähän se vaan on =)
meillä on aina puuron kanssa jokin hedelmä sose, ja jos kaikki sose ei mene puuron seassa hän syö sen vielä päälle jälkkärinä, aamusin juo vettä päälle, tuo mein poitsu on kova juomaan.iltaisin tosiaan menee vielä velliä päälle sängyssä.meillä ei oikein oo mitään säännöllistä ruoka rytmiä, vaan elämme pojan ehdoilla, yleensä syö aamupalan, lounaan, (vellin), päivällisen, iltapuuro(jos ei kauhean äksy) + iltavelli. Ajat muuttuu joka päivä :D

Tuossa ollaan pari viikkoa että herättiin joka aamu 7 jälkeen, nyt on ollut pari aamua että poitsu herää puol 6 maissa, mutta tosin poitsu on nukkunut pari kolme yötä läpeensä, että en ihmettele, kun nukahtaa 7 maissa illalla.

Osaatteko sanoa kuinka toisen saisi nukkumaan myöhemmin, miten siirtoa voisi tehdä? Tahtoisin niin että kävisi vaikka 8-9 aikaa nukkuu, mutta kukaan ei kuuden jälkeen illalla kuuntele sitä huutoa mitä tulee ja kun laittaa sänkyyn vellin kans, on hetkes taju kankaalla...

mutta nyt kutsu käy tuolla lattialla, joten joudun poistumaan taka vasemmalle.
 
Tosin,eikö nukkumisien kanssa voisi mennä lapsen mukaan:)
Jos on väsy niin sit nukkumaan.Meil on tosiaan se,että jos venytän nukkumaanmeno aikaa 19---> niin lenni nukahtaa aikaisintaan klo 23-00 mikä tarkoittaa että 6-7 tunnin yöunet on tuon ikäiselle liian vähäiset..Laitan illalla nukkumaan siihen aikaan kun väsyttää..Mut turvakodilla ollessa joskus käskivät viedä nukkumaan 6 aikaan puoleksi tunniksi MAKSIMISSAAN,ja sit mennä kolistelemaan ja pitämään normaaleja ääniä niin että herää siihen,silloin nukkumaanmenoaika piteni:)

Meil syödään siis vain tattaripuuroa ja riisipuuroa,vilja-allergian takia,kaurakaan ei käy..
Laitan lämmitetyn puuron joukkoon maitoa ja sosetta,koska esim toi tattari maistuu niin puulta jos siihen ei lisää mitään:D

Mä yritän joskus saada valvomaan pidempään myös niin että käydään kylvyssä ja keksin kaikkea touhuja siinä,käydään vielä esim keinumassa tai kävelyllä:) Mut meillä menee niin yliväsyneeksi sitten että nukkumaanmeneminen sit kestää tunteja,ja mun pää hajoo kun kuuntelen monta tuntia järkyttävää huutoa
 
Meillä on menty 2 kk ikäsestä nukkumaan klo 19-20. Mielummin klo 19. Sitä on ihan turha yrittää venyttää - ei vaikuta aamuheräämiseen ja ilta on sitten vaan hirveetä kiukkua. Aamulla Mette herää yleensä siinä viideltä tai viimeistään kuudelta. Usein Mette nukkuu kolmet päikkäritä päivän aikana. Eli ihan kivasti unta. Paitsi sitten kun on päiviä välissä, jolloin tuntuu, ettei päivällä nukuttaisi ollenkaan...

Mies on iltavuoroviikolla ja me hommaillaan tyttöjen kesken täällä kotona. Ollaan tänään pakastettu mansikoita, leikitty palikoilla, tehty palapeliä, keinuttu jne. Niin ja mamma unohti, että sillä oli tänään lääkäri... se olis ollut ilmainen käynti, mutta nyt saan sitten sakkomaksut kun unohdin. Argh.

Onpa muuten tosi hankala saada juotua tarpeeksi näillä helteillä. Mulla on tänään ollut 1,5 litran vesipullo ja meinas tehdä tiukkaa, että sain sen tyhjäksi tuossa viiden maissa. Eli oon juonut aivan liian vähän. Hikoiltua tulee mielettömästi. Täytyy yrittää petrata. Mun päänsärky varmaan siitä kielii.

Mette on ihan viittä vaille lähdössä ryömimään. Pyörii vauhdilla lattialla ja yrittää ryömiä. Ei ole paljosta kiinni enää. :)
 
mystis, ongelma vaan on että jos mä käyn nukkumaan 7, herään 1 aikaa pirteänä ku peipponen ylös =) eli en suosittele sitä itselleni =)

meemi, meilläkin pyöritään napan ympäri, mutta kun eteen päin yritetään nousee konttaus asentoon ja sit lässähtää alas ja huutaa.. =)

totta ettei meinaa muistaa juoda, ite en muista, mut poitsulle vesi muki lattialla, pöydällä ja aina mukana joka päiväkassa...noh ehkä mä viel iteki opin =)
 
Nii no meil meni eilen nukkuun klo 19 ja heräs aamulla pikkisen ennen 7:)
Mä juon itte tosi vähän,en varmaan yhtä lasillista enempää,en muista vaan yhtään juoda://
Lennille annan mehua joka välissä,se kun ei edelleenkään osaa itse juoda pullosta eikä nokkiksesta,pullosta joi jossain välissä itse mutta ei enää:O En tiedä mikä siinä sitten tuli..
Meil meinataan vaan nyt yöllä heräillä ku on niin hikistä,ei kuuma mutta inhottavan hikinen ja nihkee ilma vaikka sataa ja ukostaa..
 
Bluerose: ei kai sun vielä seiskalta tarvii nukkumaan mennä. Tai siis et kai sä 10 tuntia nuku. Jos lapsi siis herää viideltä. Jos menet nukkumaan vaikka klo 9 niin saat hyvät 8 tunnin yöunet ennen aamuviittä... Meillä kanssa herätään aina viiden aikaan. Ja sitä ennen herätään siinä kolmen maissa, mutta jatketaan unta sitten vielä sinne viiteen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top