Heinäkuun höpötykset :)

Pampula85: aivan, kaikki on niin hassua tällee ensimmäistä odottaessa! Eikä minunkaan mies ole oikein kiinnostunut kun joka kerta haluan näyttää sille sitä esimaitoa. kysyin siltä, että haluaako se maistaa sitä ja se sai yökötys-refleksin :D

Camitzu: meillä vaava lepäilee päivällä, niin että saan hyvin töitä tehtyä ja illalla telkkaria katsoessa alkaa kärrinpyörän heittäminen, samoin kun mä käyn nukkumaan..

Mielialavaihteluita: ei hyvänen aika mitä hysteriaa oli eilen. Mä itkin ja sitten mä aloin nauramaan, kun  tajusin kuinka tyhmä olen ja sitten mua alkoi itkettämään lisää ja sitten taas naurattamaan ja lopulta mä vain ikin ja nauroin samaan aikaan ja mies repeili vieressä :D jotain ihan järkyttävää, eikä mitään syytä pillittää.... :) ja kesti jotain yli puoli tuntia...
 
oli jo puhetta ja ihan normaalia. loppuajasta suattaa iha kunno märät läntit sitten löytyy tuolta sängystä ku herree.  mulla o tiputtanu vajaa kaks vuotta. tosiaan ku imetyksen lopetuksen ja raskautumisen välissä ollu ku vähä yli kuukaus nii tähä o jo totuttu.


Ohhoijaa. mun perse ei oo mun kaa samalla aaltopituudella, siihe ksokee ja häntäluuhun myös. lantio sanoo kiitos näkemiin ja samoin issias jompi kumpi puoli vuorotellen. että on ihanaa.
 
Tervetuloa Camitzu meidän muitten äitien joukkoon rupattelemaan :)

Ite oon huomannu vauvalla melkeinpä samanlaiset vuorokausirytmit kuin esikoisellakin, eli vauva nukkuu jos itse liikuskelen, heti kun menen makoilemaan tai nukkumaan muutenkin niin alkaa kauheet jumppatuokiot mahassa ja saatan keskellä yötäki herätä siihen kun vauva päättääki alkaa keskellä yötä jumppailemaan, yritäppä siinä sitten nukkua ku mahassa nykii

Esimaidosta: Mulla ei ole tihkuttanutkaan rinnoista pienintäkään tippaa vielä, en tiedä kauan tässä menee että sieltä jotakin alkaa tulemaan. Tiedän siitä että tuleeko rinnasta jotakin kun miehen kans seksin aikana mies tykkää nuolla ja imeä nännejä niin on sanonut että ei ole tullut mitään Eiköhän mies ilmoittele sitten koska alkaa tiputteleen ja tietää sitten alkaa käyttämään niitä liivinsuojuksia.

Supistuksista: Mulla ei ole pahemmin supistellut kertaakaan, huomannu ainakin olen sen koska supistaa vähän nipistävästi ja sen aiheuttaa kun syö kaksikin salmiakki-turkinpippuria, eilen viimeksi vähän supisteli kun söin kaks turkinpippuria, sanoin miehellekin että nyt tämä taitaa lopettaa tuon salmiakin syömisen. Seksin ja orgasmin yhteydessä ei ole esikoisen eikä tämän aikana koskaan supistellut.

 Mulla vain tuntuu tuolla alhaalla sivuilla joskus jos huonosti istuu että ihan kuin vauva jotenkin lyttäisi mun sisäkalut jotenkin lyttyyn kun saattaa sängyssäki yöllä tai illalla kylkeä käännettäessä tuntua tosi ikävä kipu, ihan kuin jokin jäisi jumiin pahasti tuolla ja kun kyljen kääntää  tai yrittää nousta istumaan niin sattuu ihan vietävästi. En tiedä kuitenkaan mikä sen aiheuttaa, vauva varmaankin.


Vauvan asennosta: Olettako muut pistäny merkille vauvasta että mihin päin se tykkää enemmän potkiskella? Tämä meidän vauva tykkää olla suurimman osan pystyasennossa jalat alapäähän päin koska joka ikiset potkut tuntuu aina siellä, ei koskaan ylhäällä yms. Ja meillä tää vauva ei tykkää masussa yhtään siitä että istun vähänki kyyryssä, ilmoittaa kyllä heti koska on liian ahdasta olla :D
 
Minnuska89
meillä on tuo sama kyyryssä olemisen ongelma, vähänkin jos liikaa onnistuu istumaan kumarassa jo tulee potku "siirrys vähän, täällä on ahdasta!".
Muutenkin potkut tulee lähinnä alas, pari kertaa päivässä voin saada kylkeen potkun. Pääasiassa jalat heiluu alhaalla.

Alussa, kun liikeitä aloin tuntemaan kaveri heräsi liikkumaan varsinkin kun illalla makuulle menin. Nykyään on harvinaista jos 23 aikaan nukkumaan mennessä mahasta jotain liikehdintää tapahtuu. 22 aikaan saan viimeiset potkut. Tosin jos erehdyn makaamaan kyljellään jalka liiaksi koukussa mahaa kohden tulee taas potkua, "siirrys, täällä on ahdasta!". Muutenkin antaa nukkua koko yön. Voi kun jatkaisi tätä <3

 
sinii: Mä olen kanssa ilmeisesti välttynyt supistuksilta tähän asti. Tai sitten en vaan ole tajunnut, että ne on ollu supistuksia

Camitzu: Tervetuloa mukaan höpisemään. Onko sulla ensimmäinen tulossa?

Kaylies: Mulla on kanssa häntäluu ja takapuoli ja alaselkä yleensäkin vihoitellu jo monta viikkoa. Mä en töissä pysty toimistotuolilla istumaan enää ollenkaan, en pääse siitä iltapäivästä enää ylös...

Vaavin liikkeistä: Oltiin viime viikonloppuna mökillä, ja vaavi oli koko viikonlopun niin hiljaa, että ehdin jo huolestumaan. Mut nyt tällä viikolla on kyllä ottanut tuon ajan kunnolla takaisin, jumppaa ihan mahdottomasti koko ajan kun vähän pysähdyn. Kotona, töissä istuessa ja jopa lounaspöydässä. Potkuja tulee useimmiten mahan oikealle puolelle, mutta nyt on kyllä tullut vasemmallekin ja häntäluuhun päin. On koomisen näköistä kattella mahaa ylhäältä, kun vaavi vetää mahan ihan toispuoleiseksi ja määrätietoisesti potkii niin että koko maha heiluu. Mies on tästä tietenkin ihan haltioissaan. Vaavi kuitenkin rauhoittuu heti, kun mies laittaa käden tai korvan vatsaan kiinni. Siinä sitten yhdessä maanitellaan, että "potkaise kulta isiä korvaan"

Ja sit vielä lopuksi omaa napaa: Mies oli eilen viihteellä, ja koki sitten sopivaksi laittaa mulle puoli neljältä tekstarin, mihin sitten heräsin. Tekstarin sisältö ei miellyttänyt, minkä vaavikin huomasi ja aloitti ihan mahdottoman menon mahassa. Siinä olen sitten tunnin odotellut, että vaavi rauhoittuu ja pääsen nukkumaan. Ja puoli seitsemältä herätys....
 
jon: ei hyvänen aika :D just tollaisia naurettavia juttuja täälläkin. Nyt mulla on aivan älyttömiä vaikeuksia pistää vastaan jostain puskevaa halua alkaa kiukuttelemaan. nyt tekisi mieli vain alkaa huutaa että en mä halua lähteä mökille!!!! Mutta vielä hillitsen itseni.. Nää on vain jotain ihan älytöntä nää hormoonit :D Mä myös usein pistän vaatteet päälle ja kengät jalkaan sanomatta mitään miehelle ja sitten mä alan huutaa ovella että etkä sä jo tuu!?! vaikka hyvin tiedän että en ole lähtemisestä mitään puhunut niin silti saan syyn raivostua :)

vauvan asento: mulla on koko ajan tuntunut suurin osa potkuista alavatsaan ja ajattelin että no se on pystyasennossa sitten että pää on ylhäällä. Mutta sitten kun viimeeksi kävin äippäpolilla ultrassa niin tunsin just sitä ennen samassa paikassa potkun, sitten se lääkäri kuitenkin sanoi että pää on alaspäin.. että en tiedä liikkuko se sitten kovasti vai mitä mä olen tuntevinaan, mutta paljon tuntuu sellaisia "kääntymisiä". Tai sitten se potkii päällään :D


Nyt oltaisi lähdössä pitkän viikonlopun viettoon mökille, ja tekisi nyt niin mieli kiukutella etten halua.. jotenkin ahdistavaa nähdä appivanhemmat kun ne aina kyselee kaikkea ärsyttävää :( mutta kai mä meen, kiukuttelen tarpeeksi niin mennään lankakaupan kautta :) sitten haen vähän lankoja ja neulon pikkuiselle vaippahousut siellä mökillä. ja mustikkaankin on kiva päästä, mustikat on niin nam! Sitten mulla onkin ensi viikko pitkästä aikaa viikko jolloin ei ole mitään terkkakäyntejä tiedossa tai muuta vastaavaa. Mutta sitten on taas seuraavalla viikolla sokerirasitus, sitten neuvolalääkäri ja sitten sitä seuraavalla äippäpolille taas raskaudenseurantaan..

Mukavia viikonloppuja kaikille!
 
Emmiliina
Ensimmäinen täällä on tuloillaan :)

Itse olen ihmetellyt, miten vähän on hormoonit heilunut ja meilialat vaihdelleet. Tosin olen huomannut, että lyhyt pinna välillä on. Saatan tosiaan samanlaisessa lähtötilanteessa miehelle tokaista vähän turhankin kiukkuisesti "mitä sä nyt vielä nysväät siinä?". ;)
Vaikka meillä on kyllä aina ollut se, että siinä vaiheessa kun mä olen jo eteisessä tamineet päällä mies keksii vielä, että hänen pitää mennä vessassa käymään ja alkaa sitten etsiä housujaan ;)

Helpommin kyllä menee hermot, jos joku asia ei toimi niinkuin haluisi. Telkkari ei aukeakkaan yhtä helposti kun halusin tai muuta. Silloin tulee helposti "mikä tätäkin nyt vaivaa, noh antaa olla sitten, ei väkisin". ....Vartin päästä hipsin taas takasin kokeilemaan joskos nyt toimisi... :D

Vauvanliikkeet teillä on kyllä todella vauhdikkaita vaaveja kyydissä, jos noilla viikoilla on jo noin kova meno ja meininki, mulla ei maha hytky kuin jos tulee hikka. Muuten tulee vaan pari potkua kerrallaan. Melkein joka tunti kylläkin heräillä ollessani. Tai varsinkin jos istahdan sohvalle asentoon, jossa on kaverilla paljon tilaa. Erinlaisiin ääniin olen kyllä huomannut sen reagoivan. On ihan hiljaa jos odottelen bussia, mutta bussiin kun pääsen ja kuuluu kaikkea ääntä myös vaavi alkaa liikkumaan.
 
Meriy: Paaaaljon jaksamisia!!! Ei ollenkaan kivaa tommonen :( Eiks sitä miestä voi saada johonki hoitoon piakkoin?? Saisitte teki olla ees jonkin aikaa "rauhassa".

Camitzu: Saanko udella mistä päin oot? Katoin et meil on sama synnäri :D Ja mä itseasiassa kävin esikoisen synnyttämässä Haikarapesässä, vaikka tarkotus oli mennä normipuolelle :) Mut sit vuodeosasto oltiiki ihan normaalissa huoneessa... Mut oli kyl kiva kokemus siellä käydä :) Saatii vielä ylimääräistä aikaa synnytyssalissa, ku sinne tuli meiä likan synnyttyä joku ihmeen ruuhka, ni eivät ehtineet mua siistimään (piuhat oli viel kaikki kiinni, ni en saanu yksinkää lähtee suihkuun :D ) ja mittaa tyttöö :D :D
 
Siis ymmärsinkö mä nyt oikein että Jonin mies on huolissaan siitä, että sinulla ei ole tarpeeksi aikaa hänelle? Oho... meillä se menee kyllä toisin päin... mä olen enemmänkin huolissaan siitä että onko meillä aikaa toisillemme kun muutenkin elämä on aika hektistä ja kiireistä. Mutta luotan siihen että sitten kun vauva on mukana niin priorisoidaan tekemisiä ja elämä asettuu uomilleen muutenkin. Olemme me tästä keskustelleetkin ja olen kertonut miehelle tuntemuksista. Hänestä se vaan on itsestäänselvää että sitten ollaan enemmän kotona ja perheen kesken. Ehkä minä sitten vaan olen meistä se miettivämpi osapuoli emoticon
 
Heh, meillä yleensä mies alkaa vielä keittelemään kahveja, kun mä vedän takkia päälle. Sillä on kyllä muutenkin ihan erilainen käsitys ajoissa olemisesta.

Mulla on kanssa älyttömän lyhyt pinna nykyään, ja itken sekä iloisista että surullisista/suututtavista asioista tosi helposti.

Meriy: Kamala tuo teidän tilanne. Jaksamisia :) Mun oma isä lähti meidän häistä heti ruoan jälkeen, isän naisystävä ei suostunut tulemaan ollenkaan. Olivat hääpäivän aamulla hääpaikalla ja soittivat sieltä mulle kampaajalle, että missä isän naisystävän tyttären paikka on. Koko tytärtä ei oltu kutsuttu häihin, ollaan tavattu hänet ehkä 2 kertaa (eikä tulla toimeen). Kun vastasin, että tytärtä ei ole kutsuttu, isä ilmoitti, että hekään eivät sitten tule. Mun miehen sovittelulla päästiin sitten siihen, että isä vaivautui paikalle, mutta lähti tosiaan heti kun mahdollista.
 
Jossu* Joo mies oli huolissaan siitä että onko meillä yhteistä aikaa miehen kanssa ja kolmisin vauvan kanssa. Sanoin jo eilen että asiaa ei kannata pohtia nyt. Uskon että asiat sutjaantuu itsestään kun tilanne tulee. Vannon että pidä huolta siitä ettei mies tunne itseään ulkopuoliseksi, ja lupaan myös että yhteistä aikaa suhteen ylläpitämiselle löytyy. Meillä on hyvät verkostot ympärillä mitkä mahdollistaa sen että joskus voidaan käydä syömässä kahdestaan  jne. Se ei tee meistä huonoja vanhempia (mistä oli myöskin huolissaan). Meidän suhteessa ollaan molemmat pohtijoita.. Pohditaan molemmat asioita vaan eri kulmista.

Meriy voimia tuohon tilanteeseen! Eipä voi sanoa että helpolla pääsis!

Emmiliina kuulostaa liiankin tutulta. Täällä keitetään kahvia tai mennään suihkuun. Sitte kuuluu vaan et mee sä oottaa autoon ni mä tuun kohta perässä. Siitähän vasta rimun revin. :D Ja tosiaan täälläkin itketään JOKA IKININEN PÄIVÄ! Siis ilot  ja surut ja kaikki saavat kyyneliä. Jos ei muuta niin riittää että katson tv:tä ja siellä tulee joku "liian iloinen tai  surullinen juttu" :D
 
Voimia Meriy. Onpa kamala tilanne. :(

Täälläkin vauvan liikkeet tuntuu yleensä parhaiten illalla, mutta muutaman apäivänä myös aamupäivällä töissä kun olen istuskellut paikoillaan. Alkaa välillä nauratttaa kun on niin vaikea keskittyä mihinkään kun toinen monottaa kylkeen pikkuisilla jaloillaan. :) Potkuja satelee meillä ihan joka puolelle masua. alas ja ylös, oikealle ja vasemmalle puolelle. Taitaa pikkuinen tykätä tehdä kuperkeikkoja vielä kun mahtuu. :)

Meillä tämän hetken stressin aihe on vanhempainvapaan mahdollinen jakaminen. Enpä ajatellut että sitä tarvitsisi vielä pitkään aikaan miettiä, mutta palauttaessani äitiysloma-anomusta kävi ilmi että nyt olisi sitten tiedettävä haluaako lapsen isä pitää vanhempainvapaan lopusta sen 12 päivää vai ei. Parin päivän aikana olen nyt sitten oikein urakalla tutustunut kaikkiin kelajuttuihin yms. Eli lapsen isä saisi siis ikäänkuin bonuksena vielä isäkuukauden niin halutessaan(kun käyttää vanhempainvapaasta viimeiset 12päivää), ja tuo tottakai houkuttaa. Tuntuu vaan mahdottomalta tehdä suunnitelmia niin kauaskantoisesti varsinkaan kun mieheni pomot ovat kaikki lomalla... Voi olla että jää tuo etuus sitten hyödyntämättä... :/ Miten teillä muilla. Pitävätkö teidän miehenne isäkuukauden?
Sen verran olimme ehtineet alustavasti suunnitella että mieheni haluaa kyllä pitää isyyslomaa (ehkä 2viikkoa) vauvan syntymän jälkeen. Pidemmälle suunnittelu tuntuu ihan toivottomalta.
 
Meriy, jaksamisia teille! Ihan uskomatonta käytöstä aikuisilta ihmisiltä. Tuo lause "saa miltei kaikki puolelleen, kun on niin taitava suustaan" kuulostaa kyllä aivan mun biologiselta äidiltäni. Narsisti hän on. Uskon siis että hänellä on ihan narsistinen persoonallisuushäiriö. Ja näin on varmaan myös sun isällä. Ja sellaisen ihmisen kanssa on mahdoton elää: tämä on aina oikeassa, vika on aina muissa ihmisissä, eikä muista ihmisistä kyetä aidosti välittämään, ei edes omista lapsista. Hän voi tehdä toiselle pahaa vaikka kuinka ilman että käsittää sitä, mutta sanoppa hänelle yksi väärä sana, niin on helvetti irti ja kuinka verisesti häntä nyt onkaan loukattu! Kiitän luojaa siitä, ettei mun ole tarvinnu äitini kanssa asua kuin ensimmäiset puoli vuotta elämästäni. Jostain syystä mulle annettiin toinen mahdollisuus.. Mahdollisuus onneen ja tasapainoiseen elämään "sijais"perheeni luona. Valitettavasti biologinen vanhempi on aina biologinen vanhempi, ja vaikka järki kuinka sanoisi vastaan, tästä on vaikea irtautua. Toivon todella, että tavalla tai toisella pääset isältäsi rauhaan ja saat alkaa rauhassa elää omaa elämääsi.

Mielialoista: Mä oon nyt myös ruvennu itkemään ihan kaikesta. Ja tosiaan, sit naurattaa kun tuntuu hölmöltä. Enkä silti saa lopetettua itkemistä, en sitten millään! Kun kerran itkemisen aloitan, itkeskelen sitten koko päivän vähän väliä. Hermot on myös kireällä. Ei kuitenkaan kotona, miehen kanssa ei mene hermot koskaan, mutta kaikkien muiden kanssa. Vaikka luulis että menis päinvastoin..

Kiitoksia vastauksistanne supistuksista ja siitä yhdyntäkivusta!
Supistuksia mulla on nyt sitten ollut joka yö. Herään monta kertaa yössä siihen että supistaa, ja sit en saa unta kun vauva jumppailee niin kovin. Että hyvästi yöunet jos tää tällä tavalla jatkuu :D

Kävin siskojen lasten kanssa leffassa katsomassa tän viimeisen Harry Potterin. Ihan jees leffa oli, mutta perhana ku ei meinannu pystyä sitä kahta tuntia istumaan kun selkään ja lantionseutu kipeytyi niin pahasti! Mutta olinpa tyytyväinen kun perhe katseli mua (ei olla pitkään aikaan nähty) ja kyseli että eipä sulle oo tainnu paljoa kiloja tulla! :D
 
Enpä ole tänne juuri kirjoitellut alun jälkeen kun meni hermot huonoon toimivuuteen. Nyt olen kuitenkin parin viimeisen viikon aikana lueskellut teidän juttujanne ja ilokseni huomannut foorumin toimivan hieman paremmin..

Pampula, Ei sitä isyyslomaa tarvitse vielä tässä vaiheessa päättää vaikka niissä papereissa se vaihtoehtona onkin. Haet vain koko vanhempainvapaan itsellesi ja sitten isän halutessa ne viimeiset 2 viikkoa jne voitte tehdä erikseen isälle hakemusta eli näin muuttaa jo tehtyä päätöstä. Näin minä ainakin asian ymmärsin kelan sivuja lukiessani. Meillä ei edes isän papereita otettu neuvolasta vastaan kun mies on yrittäjä eikä ole tietoa onko hänellä edes mahdollisuutta järjestää lomaa. Onneksi kuitenkin tekee töitä suurelta osin kotoa käsin niin voi tarvittaessa olla avuksi :)

Mielialojen kanssa minulla ei ole isompia ongelmia ollut, mutta supistusten kanssa sitäkin enemmän. Jostain rv 12 lähtien tms on ollut supistuksia tiettyihin liikkeisiin ja rasitukseen liittyen, mutta ovat menneet ohi tilanteen päätyttyä. Nyt noin kuukausi sitten tuli yli tunnin mittaisia säännöllisiä supistusjaksoja levossa ollessakin (tosin rasituksen jälkeen), mutta kesäloman viimeisten parin viikon aikana nuokin rauhoittuivat ns normaaleiksi ennakoiviksi supisteluiksi. Töihin palattuani supistukset kuitenkin pahenivat hurjasti. Koko työvuorot supisteli säännöllisesti ja töistä kotiin tultua saattoi supistella yli kaksikin tuntia levossa siinä määrin etten saanut nukutuksi (yövuoroja tein). Supistukset eivät nyt olleet kivuliaita, mutta varsin hyvin tuntuvia ja napakoita. Jouduin sitten aikaistamaan neuvolalääkäriäkin, koska en uskaltanut enää töihin mennä.

Nyt olen pari viikkoa sairauslomalla noiden supistusten vuoksi, vaikka eivät onneksi hirveästi ole aikaan saaneet. Hyvin vähän kohdunkaula lyhentynyt, kohdunsuu vähän pehmentynyt ja ulkosuu jonkun verran auki, mutta tilanne voi olla tällainen muutenkin kun aiemminkin raskaana ollut. Yllärinä olikin sitten pissanäytteessä leukkarit ja proteiinit plussalla. Nyt on sitten virtsaviljelyt tekeillä ja vastaukset saan toivottavasti huomenna. Eli mahdollisesti virtsatieinfektio (oireeton ja elämäni ensimmäinen sellainen) on saanut supistukset pahenemaan. Koholla olevia protskujakin katsotaan virtsanäytteestä tarkemmin koska päänsärkyä ollut yli viikon. Onneksi sentään verenpaineet ovat normaalia luokkaa ja lupasinkin niitä kotona seurailla vielä, ettei pääse raskausmyrkytys yllättämään.

Pieni voi kuitenkin hyvin, ilmeisimmin tyttö tulossa. Kovin aktiivisesti liikkuu ja viettää aikaa samassa asennossa pää alaspäin kuten esikoinenkin aikoinaan teki. 
 
Jon, sehän on vaan hienoa kun pääsee oman kullan kanssa välillä syömään tms. :) Meillä se on harvinaista herkkua kun lähimmät sukulaiset asuu yli 100km päässä. Enkä oo ystävystyny täällä sillä lailla kenenkään kanssa, jolle tyttären kehtais jättää. Saati sitten sitä vauvaa. Niinpä se meni tämä viimenen vuosi tässä sillä lailla, että vissiin kahdesti käytiin miehen kans jossain kahdestaan kokonaisen illan verran. Itse asiassa oon suorastaan kateellinen niille, joilla on tukijoukkoja ympärillä...  Tää asuinpaikka nyt vaan määräytyi sen mukaan, mistä mies sai vakituisen työpaikan (aika harvalla paikkakunnalla Suomessa on sen alan töitä), niin siks piti tänne muuttaa. Jää tulevien vuosienkin aikana kahdenkeskinen aika siis tooosi vähälle, mutta minkäs teet. Kai sitä aikaa riittää sitten, kun lapset kasvaa.

Täällä vauva jumppailee kans öisin... kun on tuo unirytmi karannu nyt vähän käsistä itellä, ja meen joskus 01.00-02.00 nukkumaan, niin samantien kun pääsen makuulle niin alkaa hirvee melske mahassa :D Mies sitten joka ilta nukkumaan mennessä pitää kättä masun päällä ja ihmettelee miten voimakkaasti liikkeet jo tuntuu 

Käytiin tänään Ikeassa vähän vauvan jutskia kattelemassa. Mukaan tarttu lakanasetti pinnasänkyyn, mukana kuljetettava hoitoalusta, pyyhkeitä, pesulappuja ja ruokalappuja. Ja ruuanlaittovälineitä kans. Rajalla käytiin samalla ja sieltä löyty alennuksesta semmosta mekkoa ja toppia, johon tämäkin maha mahtuu mulla nimittäin kaikki omat topit ja paidat on sellasia jotka a) eivät peitä tätä masua kokonaan tai b) kiristävät inhottavasti mahan kohdalta. Muutama sellanen on joka saa masun peittymään kokonaan kuitenki äitiyshousujen kans, mutta kukapa tällasilla ilmoilla pystyy pitkälahkeisissa housuissa olemaan... nytpä on vaateongelmat taas vähäksi aikaa voitettu.

Onni-Ilona ja Meriy, nuo kuvaukset passaa täydellisesti myös mun kaverin isään... "te ootte pilannu mun elämän, sinä yrität houkutella veljeskin pois täältä, sinä oot mielisairas, te ootte kaikki hulluja" jne... eli narsisteja ilmeisesti tässä maassa riittää. Onneksi sun, Onni-Ilona, ei tarvinnu elää siinä ympäristössä kauaa. Kuka tietää, miten se ois suhun sillon vaikuttanu. Nytkin varmasti oot saanu kärsiä siitä jo ihan riittämiin. Meriylle vaan kamalasti voimia vaikeaan tilanteeseen, toivois kyllä sun isänisältäkin vähän enemmän ymmärtämystä ja tilanteentajua, ettei menis kaikkea sille ukolle kertomaan... ja tuo nyt on jo outoa että miehes isä olettaa olevansa tervetullut teidän häihin vielä sen jälkeen, mitä on vauvastanne menny pöljyyksissään sanomaan. Kovasti voimia sulle.emoticon
 
Sen mie sanon että kyl ketuttaa ku taas oli yks lääkäri kysillä jota en voi sietee. Tylytti minua iha kympillä koko ajan. Serkkukii oli suu auki iha ihmeissään sen puheista. Ja kaikenllisäksi nyt sen kälätykset pyörii minun päässä että mie rupesin jo häpeemää ihteeni ihan hirveästi ja käväs jopa ajatuksina myös sellasetkin päässä että helvetti ku oon raskaana et pitäskö asialla tehä jotain. Tiedän kyl et hän on tapauksena mikä on, mutta ärsyttää ku o nää hormoonit siinä vaiheessa että jää pyörimää ja märsyttämää kaikki noi hemmetin jutut päähä. onneks puhelu äidille autto vähä että sain purettua pahaa oloa pois, mut jäi kyllä hampaan koloon ja pahasti.

vauvalla oli siis kaiki hyvi ja keskikäyrällä menee normisti vaikka mun sokerit on ihan sekaisin. Kohdun kaulalla ei muutoksia supisteluista huolimatta joten normaalisti elämää vaa eli saa liikkua iha vapaasti. Jatkossa käynnit myös diabetes polilla.

Nyt on varmuus kumpi o tulossa mutta en sano täällä sitä ääneen koska haluun pitää salaisuutena kavereille ja sukulaisille ja valitettavasti tää keskustelu o liian julkinen että kaikki kiinnostuneet voivat sen nähdä.

Narsisteja valitettavasti riittää iha liikaa tähän elämään. ite seurustelin erittäin sairaan narsistin kanssa 3,5v ja ihme että oon tässä hengissä vieläkin. Hirveetä henkistä väkivaltaa. nyt siitä o jo kulunu aikaa kiitettävästi, mut vieläkin vaikuttaa minuun paljon sen ajan tapahtumat.

 
kaylies mitä se lääkäri sitten sanoi? Noita ikäviä lääkäreitä ikävä kyllä riittää.. :( Itsekkin törmännyt johonkuhun tässä elämän aikana.
 
Pampula85:
Me ollaan myöskin mietitty sitä, että mies ottaisi lopusta multa ne 12 päivää. Meillä se on vielä sen verran selvittelyasteella, että pitää saada selville paljonka mies saa sitten kelalta silloin. Tuleeko siitä takkiin kuinka paljon, vai vaihtaisiko ne päivät hänelle. Kelasta kyselin tästä kun paperit heille vein. Sanoivat, että päätös pitäisi heille asiasta ilmoittaa huhti-toukokuussa, jos isä meinaa ne päivät pitää. Siihen saakka saadaan miettiä :) Mulla mammaloma siis loppuu 8.8.12.

Meriy:
Jaksamisia kovasti :) , kamala tuo teidän tilanne!

Eilen piti piipahtaa kaupan kautta, on alkanut mahan kasvaminen oikein urakalla. Kuukausi sitten vielä hyvin mahtanut vaatteet eivät enään tunnukkaan niin mukavalta päällä, vaan kinnaavat. Saa nähdä kuinka isoksi maha oikein kasvaa. Töihin lomien jälkeen kun tulin oon saanut monta ihmettelevää kommenttia, "noin iso maha jo ja viel 3 kuukautta". :D

Eilen oli selällä myöskin kiukkuinen päivä, oli pakko lähteä töistä tuntia aikasemmin pois, ei vaan enään pystynyt millään istumaan kunnolla, ettei selkään olisi kokoajan sattunut liikaa. Illalla tein vajaan tunnin kävelylenkin illalla, nyt tuntuu taas paremmalta.

 
Meriy voimia sinulle! Kuulostaa kamalalta tilanteelta. Yhteen narsistiin olen itsekin "saanut" tutustua ja raskasta on elämä heidän kanssaan.

Mielialoista en voi kuin yhtyä muiden puheisiin. Kyllä heittelevät niin häränpyllyä, ettei itsekään aina pysy perässä. Eilen sain miehelle raivarin, kun ei kuullut mun sanomisia ensimmäisellä kerralla ja jouduin toistamaan sanomiseni... Ja edellispäivänä itkeskelin varmaan tunnin, kun mulla ei ollutkaan illalla autoa käytössä. Ja meno olisi ollut niinkin pakollinen kuin koirapuistossa käynti. Huoh... Itseäkin välillä kyllä ärsyttää tämä touhu!

Supistuksia mulla ei ole ollut vielä yhden ainoatakaan! Tai sitten en ole tunnistanut niitä. En ole huomannut mahan kovettuvan ja varsinkaan mitään kipeitä ei ole ollut. Tähän sentään olen kyllä vain tyytyväinen!

Eilen tuli rehkittyä vähän liikaa ja kaikki paikat särkivät sitten tietysti yöllä. Siivosin ja haravoin pihaa, käytin koiraa uimassa ja ilta meni ruokakaupassa ja muuten asioilla. Tänään on syytä kyllä vähän lepuuttaa paikkoja.

Meillä pikkuinen jumppaa eniten tuolla ilta 21-23. Eilenkin tuli sellaisia potkuja, että lehti vaan tärähteli mahan päällä :D Mutta vaavi taitaa ujostella isäänsä, koska aina kun mies koettaa liikkeitä, ei vahingossakaan potkaise. Tai sitten tuntuu ihan pikkuisia muljahduksia. Mutta heti kun ottaa käden pois niin monotus jatkuu :) Nyt tuntuu myös kun potkii tuonne virtsarakkoon. Eilenkin oli kaupasta pakko lähteä vessassa käymään. Vaikka muuten ei ollut mahdoton pissahätä, niin nuo potkut tuntui siltä, että seuraavalla lurahtaa kyllä housuihin. Mä saan muutenkin juosta jatkuvasti vessassa, joten ihan vielä ei tarttisi tämän alkaa ;)
 
Jaksamisia Meriy vaikeassa tilanteessa.

Tämä mamma on nyt sitten sairauslomalla :( Kaks päivää olin loman jälkeen töissä ja eilinen iltavuoro oli kyllä todella rankka. Vähän joka paikkaa kolotti ja henkeä ahdisti. Ei musta oo mitään hyötyä töissä jos en pysty juuri mitään tekemään ja mä en osaa katsoa vaan vierestä kun toiset sitten ahertaa kaksin verroin. Näin ne saa mun tilalle sinne jonkun joka pystyy tekemään töitä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top