Ihan tyypillistä. Kyllä se siitä suurella todennäköisyydellä vielä uudelleen innostuu. Onhan se uusi vauva tosi iso ja pelottava asia. Itse samassa tilanteessa lakkasin puhumasta raskaudesta tai vauvasta ja olin niin kuin mitään raskautta ei olis ollutkaan (silloin ei ollut vielä pahoinvointi alkanut, niin tämä oli mahdollista tehdä). Vähitellen mies alkoi itse puhumaan asiasta ja selailemaan vaihtoautoja ja yhtäkkiä oli pinnasänkykin ostettu.Pakko purkaa johonki ajatuksia. Miehenkaa siis yhdessä toivottiin kovasti pientä meijän perheeseen. Mulla 2 lasta ja miehellä 3. Noh mies kovasti puhu mulle ennen kun raskauduin että oottaa sitä hetkellä kovasti et tulen raskaaksi ja saadaan pieni meijän syliin. Tällä hetkellä kun raskaana olen niin miestä ahdistaa ja pelottaa asia. Mä ite oon itkeny silmät päästä ja miettiny että eikö mies sittenkään halua sitä. Ei osannu sanoa juuta eikä jaata asiaan kun kysyin. Mä ite oon todella onnellinen siittä että raskauduin mutta mies sitten ei taidakkaan enään olla.![]()
Tsemppiä ja voimia. Eiköhän se odotus ja onni vielä yhteiseksi muutu.

Täällä ei ultrata ollenkaan muuta kuin ainostaan seulontaultrat.
