Heinäkuu!

Mulla alkoi turvotus tällä viikolla ihan yhtäkkiä. Tulee vasta työpäivän lopulla ja onneksi vain jalkoihin, ja laskee nopeasti kun saa jalat ylös.

Huomenna olis lähtö Saksaan! Vähän ristiriitaiset tunteen matkan suhteen: olen odottanut sitä koko kevään/kesän ja ihana päästä vähän tuulettumaan, toisaalta huolestuttaa oma jaksaminen ja vauvan hyvinvointi. Mutta täytyy kuunnella vain omaa kehoa ja osallistua jaksamisen mukaan. Kysessä on siis kongressimatka ja ohjelmaa riittäisi aamusta iltaan. Ehkä tämä on vain matkajännitystä ja kun pääsen perille niin kaikki tuntuu paremmalta :)
 
Olis kiva tietää mikä on nimimerkki Lällyn ongelmana kun kaikki mun viestit on hänen mielestään tyhmiä?! Ilmeisesti koko Lälly ei edes kuulu tähän syyskuisiin. Mielenkiintoista indeed.
 
No mitä lie. Ihmettelen vaan, tuskin noi mitään vahinkoklikkauksia on kaikki mutta ite en menis tolla lailla arvostelemaan toisten viestejä.
 
Tekah hyvää matkaa! Koita nauttia! :) Helppoa ei varmasti kyllä ole raskaana reissata!

Ja jätetään tuollaiset Lällyt omaan arvoonsa :wink ollaan ku ei olisikaan!

Mä täällä yritän selviytyä keittiöremontista. Kaiken tän rimpuilun lisäks sairastuin. En oo vuosikausiin ollut kipeä ja nyt löi päälle kunnon flunssakuumeen ja korvatulehduksen. Enteilee jo keuhkoputken tulehdustakin mutta en oo lääkäri niin varmaks en sano. Mutta pakko tän on jotenkin stressistä johtua, tämän sairastumiseen. En tosiaan ikinä ole kipeä :D

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Täälläkin on onko kaikki kunnossa -huoli herännyt uudelleen, keskivaiheilla se hetkeksi oli unohtunut! Varmaan johtuu osaksi siitä kun ei liikkeitä aina tunne yhtä hyvin. Töissä välillä hermostuttaa kun ei pitkään aikaan ole tuntunut mitään, mutta ei siellä pääse mihinkään rauhoittumaan ja tunnustelemaan niitä kevyempiä töytäisyjä.

Muutenkin on töissä keskittyminen selvästi huonontunut. Ylipäänsä tuntuu että ei ole yhtä skarppi kuin ennen, unohtelee asioita ja on pitkät piuhat. Onko muita vaivannut raskausdementia? :grin

Siivousintoa etsittäisiin tännekin! Pesänrakennusvietti on kyllä jossain määrin herännyt mutta se ilmenee niin että olisi kiva järjestellä jotain vanhoja tavaroita kaapeista ja laitella vauvan kamppeita paikalleen, mikään imurointi tai jynssäilyhomma ei todellakaan nappaa. :p Ja imurointi kyllä käy kunnon ja selän päällekin jo vähän. :sad001 Onko teillä miehet hoksanneet tulla enemmän avuksi kotitöissä ja muissa? Mä toivoisin että mies vähän enemmän ottaisi vastuuta joistain asioista kun ei itsellä enää pää ja kroppa ihan täysillä toimi... Olen vähän salaa kateellinen kun toisten miehet suojelevasti vaikka kieltää kanniskelemasta ja nostelemasta, meidän tuleva isukki on vähän ajattelematon näissä asioissa...
 
Peloista puheen ollen juuri muistin että näin viime yönä sellaista untakin, että olin neuvolassa ja siellä se pissatesti näytti tummanvihreää ja kaikki muuttuivat tosi huolestuneen näköisiksi mutta kukaan ei suostunut kertomaan mitä on meneillään.
 
Itu1, tuohon uneen varmaan aika hyvin tiivistyy monen pahin pelko... Itsestä ainakin tuntuu välillä, että terkkareita ja lääkäriäkin saa välillä oikein tentata, että kertovat edes perusasiat.

Ja kyllä, raskausdementia vaivaa. Välillä sitä lähtee tekemään jotain älyttömän kiireellistä ja tärkeää, päätyy tekemään jotain muuta ja tajuaa tunnin päästä, että se kiireellinen ja tärkeä on edelleen tekemättä :rolleyes:
 
Mä oon saanu ekat vauvanvaatteet pestyä, iso kasa on vielä odottamassa mukaan lukien äitiyspakkauksen kamat. Toisaalta ei oo vielä paikkaa jonne ne pestyt vaatteet sais laitettua, siispä tänään käy Ikeaan tie.
 
Mullakin on raskaus dementiaa. Mut mun mies vaan tykkää ku oon niin hölmö ja vähän hupsut jutut, ku pää niin pehmeenä. On kuulemma kivaa vaihtelua, kun oon normaalisti vähän liiankin kartalla ja aika terävä suustani. :D Ite oon tästä dementiasta vähän eri mieltä :rolleyes:

Meillä on niin tuon auttamisen kanssa, että on sovittu että pyydän apua kun tarvitsen ja kerron kun en jaksa niin sitten mies tekee. On sanonut suoraan, että häneltä puuttuu sellainen ominaisuus että osaisi huomata tälläset avuntarpeet itse. Totta se kyllä on. Tää on hyvä systeemi meillä. Mun ei tarvii pelätä että kuulostan vaativalta ja käskytän ja mies tietää ettei tarvitse olla huolissaan, koska kerron suoraan jos jotain tarvitsen. Esimerkiksi eilen selkä oli illasta niin kipeä etten jaksanut pyykkejä narulle laittaa, niin mies sitten laittoi ihan mielellään. Ei tarvinnu pyykkinen yön yli koneessa odottaa.

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Oho anteeksi Aamu painelin sulle vahingossa en tykkää -nappia kun ihmettelin tuota Lälly -asiaa, tosin ehkä tohon yhteyteen se en tykkää kyllä sopisikin. :D
 
Jemmu teidän järjestely on kyllä viisautta, eihän sitä pitäisi odottaa että toinen on ajatustenlukija. :)

Yleisesti ottaen ehkä olen kyllä vähän huono pyytämään apua tai töissä esimerkiksi helposti tulee huono omatunto kun tahti on jo paljon kevyempi kuin muilla. Mun työ ei ole fyysisesti raskasta mutta tässä kohtaa se istuminenkin on välillä tuskaisaa ja juuri tän raskausdementian takia ei ihan täysillä käy enää. Ehkä mä vähän pelkään muiden ajattelevan että käytän vaan raskautta tekosyynä koska raskaushan ei ole sairaus (!!!!). Ja jos jostain vaivasta mainitsee, aina työpaikalta löytyy se kokeneempi äippä joka aloitta "eihän tuo vielä mitään, odotappa vaan..." -jutut.
 
Jemmu, sun kirjotus oli niin asiaa. Mullakin taitaa olla ongelmana se että odotan miehen tekevän kaikkea ja sitten murjotan kun se ei älyä. Mutta asia taitaa olla just noin kun sanoit, mun miehellä ei myöskään ole sellaista ominaisuutta että se osaisi oma-aloitteisesti ryhtyä tekemään jotain. Aina kyllä tekee ja auttaa jos jotain pyydän mutta olishan se kiva jos vaikka esikoisen kakkavaipan menis vaihtamaan pyytämättä.

Itu1, no problem! Mä en ees oo huomannu mitään. :)
 
Onko teille muuten tullut paljon kommentointia/onnittelua tuntemattomilta? Tai onko ulkopuolisten neuvot alkaneet ärsyttää? Mun vatsa on saanut olla rauhassa mummojen taputteluilta ja ihan hyvä niin. Ei ole muutenkaan mitään kommentteja tullut, ainoastaan välillä on masun tuijottelua puolin toisin jos sattuu joku toinen raskaana oleva tulemaan vastaan, huomaa että molemmat bongaa vatsat. :grin Noita neuvoja ja vähän pelottelujakin sen sijaan on työpaikalla tullut vähän ärsytykseksi asti... kivahan se on että kerrotaan neuvoja ja omia kokemuksia mutta joskus niiden pelotteleva tai väheksyvä sävy ärsyttää. Mullakin on aivot ja joitain omiakin ajatuksia vaikka onkin vasta esikoinen tulossa. Anteeksi avautuminen. :grin
 
Tässä raskaudessa oon saanut olla yllättävän rauhassa neuvoilta ja kommenteilta. Esikoisen kohdalla oli kyllä täysin eri juttu!
Arvostelevat kommentit ketuttaa eniten. Jokainenhan kokee raskautensa omalla tavallaan. Pistää aina kovin ärsyttämään juurikin nämä "odotan vain, ei tuo ole vielä mitään. Minulla oli sitä ja tätä.." Jos minä pystyn ymmärtämään ja symppaamaan toisen raskautta ja oloja sekä vaivoja, miksei toinen minun? Miksi kaverin närästys ei voi olla hänelle yhtä tukala kuin omani minulle? Kovin ihmetyttää että vertaillaan vain vertailun vuoksi omaa kokemusta toiseen yrittämättä oikeasti ymmärtää.

Olis joskus kiva kuulla vain vilpitön "minä ymmärrän" tai "voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu vaikken itse samaa olekaan kokenut" kommentti. Aina sinne perään tulee laimentamaan se "mutta odotahan vain". Sorru edelliseen itsekin joskus, mutta tiedostan tekeväni sitä ja yrittänyt päästä eroon. Minullakin kun on pari ystävää samaan aikaan raskaana.

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Aamu suurimmalta osalta miehistä puuttuu se ominaisuus! Ja meiltä naisilta se suoraan pyytämisen jalo taito. Mutta tässä sitä harjoitellaan :)

Sent from my GT-I9505 using Vau Foorumi mobile app
 
Jemmu, näin on! Mulla on vielä paljon treenattavaa siinä suhteessa.
 
Olipas mukava päivä tänään. Käytiin pojan ja miehen kanssa puistossa ja jätskillä. Poika oli tosi innoissaan kun sai juoksennella paikasta toiseen ja tehtiin pitkä kävelylenkki. :) Mutta aijai noita liitoskipuja. Ne on ihan kauheita. Mä en pysty kävelemään kun ihan onnettoman lyhyitä pätkiä kun se vihlonta alkaa ja on pakko pysähtyä. Tänään on ollu supistuksiakin.
 
Liitoskivut on vaivanneet täälläkin. Pyöräily onneks onnistuu mut kävellä ei voi pitkiä matkoja.
 
Mun täytyy kokeilla pyöräilyä koska toi kävely ei enää luonnistu. Tai ainakin joudun pysähtymään joku sata kertaa ihan lyhyellä matkalla noiden liitoskipujen takia.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top