Heippa kaikille!!
Olen aikaisemmin kirjoitellut tuolla lapsettomien puolella, ja nyt uskaltauduin tänne viimein.
Meillä on lasta toivottu neljä vuotta, pari vuotta vierähtänyt lapsettomuushoidoissa. Tämä on mun toinen raskaus, kesällä tuli keskeytynyt keskenmeno. Takana kaksi IVF/ICSI -hoitoa. Varovaisin mielin nyt tähän raskauteen, tänään 5+3. Varhaisultra on ensviikon perjantaina, kun täyttyy 7+0. Pelottaa kyllä, kun edellisellä kerralla juuri varhaisultrassa saatiin huonoja uutisia. Alkio silloin kyllä eli ja sydänkin sykki, mutta oli viikon pienempi, kontrolliultrassa sitten kasvu todettiin pysähtyneen juuri tuon ensimmäisen ultran aikaan. Täytyy nyt vaan koittaa luottaa, että tällä kertaa tilastot on meidän puolella ja tää tulee syliin kesällä.
Olen 29-vuotias ja mies 30. Molemmat lähdettiin tänä syksynä opiskelemaan uudet ammatit. Lapsettomuustausta ja keskenmeno opettivat, että kaikkeen ei elämässä pysty vaikuttaa, mutta niihin asioihin, mihin voi vaikuttaa, kannattaa tehdä muutos mieleisekseen. :) Meillä on myös kaksi koiraa, 4- ja 6 -vuotiaat. Luontoasiat ja jooga on mun henkireikiä. Käsitöitäkin teen mielelläni. Asutaan pk-seudulla, mutta toiveissa on muutto pikapuoliin takaisin kotipaikkakunnalle, kunhan miehen opiskelut alkaa joustaa enemmän.
Ihanaa huomata, että täällä on moni muukin lapsettomuudesta kärsinyt viimein raskaana!
Näitä keskusteluja on tullut haikeana aikaisemmin seurattua ja nyt tuntuu uskomattomalta olla itse mukana plussanneissa! Mulle ainakin on tärkeää, että on tätä vertaistukea näinkin, myös toisista pitkän tien kulkeneista. Tuntuu hyvältä myös tuntea olevansa osa "normaaleja" odottajia, kaikki me raskaana olevat ollaan varmasti yhtä ihmeissämme uuden elämän edessä ja täynnä kysymyksiä.