Harrastukset/liikunta

Mulle tuottaa tuskaa jo nousta yöllä sängystä pissalle..
Ihanaa jos joku vielä pystyy oikeasti liikkumaan ja harrastamaan!!
 
http://www.mammas.fi/category/21/urheiluvaatteet

Mites tuolta? Muutama kauppa googlella löytyi Suomestakin, mutta ulkomailla saatais olla parempi valikoima. Toivottavasti löytyy sopivat, on se liikkuminen huomattavasti mukavampaa kun on sopivat kamppeet :)

Hei kiitos - olen juuri tänään etsiskellyt urkkavaatteita, tavallaan ei viitsisi enää hommata erityismallisia kun l.a. jo niin lähellä, mutta tuolla ainakin lupaillaan että (ainakin paitoja) voisi käyttää raskauden jälkeenkin, jee :)
 
Minä ostin Prismasta reilun kokoiset trikoot salille jo alkusyksystä. Nyt olen pitänyt näitä kotihousuina, vyötärö joustaa ihanasti ja nousee mahan päälle. Rv 31 joten tilavuutta jo on. :)
 
Ai hitto ku teki hyvää käydä luistelemassa! Mukavan lepposaa hommaa ja vähän jopa hengästyikin :) Meillä tos lähijäällä aurattuna rata ja sports trackerin mukaan tuli 4,5km vedettyä. Saipahan meidän eppuluokkalainen tyttö myös luistelutreeniä samalla... Muuten mennyt liikunnat vielä samaa linjaa, eli kolme reipasta kävelyä ja kolme lihaskuntoa (kahvakuula+käsipainot) viikossa. Onks täällä vielä muita aktiivisesti liikkuvia? Mitä kuuluu vikan kolmanneksen harrastuksiin?
 
Mä en uskalla tehdä juuri mitään muuta kuin kävellä. En ratsasta, luistele, hiihdä, pyöräile tai muutakaan missä voin kaatua tai tippua. Täytyy sanoa että onneksi ei enää ole omaa hevosta, koska joku muu olisi joutunut sitä kyllä liikuttaa. Taidan olla vähän turhankin varovainen..:rolleyes:
 
^ ylös lisätäkseni, olen ollut aina kova liikkumaan ja harrastamaan mm. ratsastusta, yleisurheilua ja pitkiä juoksulenkkejä sekä koirien kanssa touhuilua. Enää kävellään koirien kanssa metsässä. Toki yleisurheilu jäi yläasteen aikana pikkuhiljaa, mutta muuten liikuin kovasti ennen raskautta. Kyllä se siitä taas alkaa kun pieni on turvallisesti meidän kanssa, niin ei tarvitse pelätä kaatumisia tai muita enää.:)
 
Mua ei luistellessa tai tasaisella hiihtäessä pelota kaatuminen, mut kävellessä kyllä :'D On tänä vuonna jotenkin erityisen huonosti hoidettu kävelytiet, normaalisti kun voi juostakin talvisin pahemmin pelkäämättä... Onneks monesti on rattaat työnnettävänä niin saa jostain tukea.
 
kylläpä on liikunnat jääny minimiin,normi päivän kävelyt kotona ja se on siinä:( voi että ootan jo kesää ku pääsee taas salille,vihdoin!kesäkk meinasin taas alottaa treenit kunnolla ja sitä ennenki lenkkejä ainaki...antaa sit kropan siihen asti palautua...
 
^ ylös lisätäkseni, olen ollut aina kova liikkumaan ja harrastamaan mm. ratsastusta, yleisurheilua ja pitkiä juoksulenkkejä sekä koirien kanssa touhuilua. Enää kävellään koirien kanssa metsässä. Toki yleisurheilu jäi yläasteen aikana pikkuhiljaa, mutta muuten liikuin kovasti ennen raskautta. Kyllä se siitä taas alkaa kun pieni on turvallisesti meidän kanssa, niin ei tarvitse pelätä kaatumisia tai muita enää.:)
Ei kai tässä liian varovainen voi olla?
Ystävä kaatui ja vauva +20 vkolla kuoli. Itse kuulun kanssa siihen "kastiin" että ennemmin olen ylivarovainen kuin että vahinko sattuisi. Luistimia ja suksia en ole jalkaan edes kuvitellut eikämies kyllä antaisi laittaakaan <3
Täällä kävellään rauhallisesti koiran kanssa icebugit jalassa. Nastakengillä pääsääntöisesti kauppareissut sun muutkin :)
 
kylläpä on liikunnat jääny minimiin,normi päivän kävelyt kotona ja se on siinä:( voi että ootan jo kesää ku pääsee taas salille,vihdoin!kesäkk meinasin taas alottaa treenit kunnolla ja sitä ennenki lenkkejä ainaki...antaa sit kropan siihen asti palautua...
Täällä odotellaan kans että saa aloittaa juoksemisen uudestaan. Salille hirveää vetoa ei ole. Onneksi paino pysynyt nyt paremmin kurissa niin ei ole niin pitkä matka takaisin lähtöpainoon. Nooh, ajattelis näitä sitten joskus enz talvena ;)
 
Täällä odotellaan kans että saa aloittaa juoksemisen uudestaan. Salille hirveää vetoa ei ole. Onneksi paino pysynyt nyt paremmin kurissa niin ei ole niin pitkä matka takaisin lähtöpainoon. Nooh, ajattelis näitä sitten joskus enz talvena ;)

juu saa nyt itekki sit nähä mite sitä saap sit taaa ittesä liikkuu ku vauvarumba alkaa :D noh pääasia et ees lenkkeilis JA kiinnittäs huomioo siihe syömiseen nii ei nousis paino...en halua enää ikinä nähä 9alkavaa lukua vaa'alla(mikä oli sillon ku alotin laihuttaa&treenata) ja just olin päässy vihdoin 6alkavaan lukuun mitä kauan tavottelin ja odotin saavuttavani nii paksuksha sitä sit tuli :D
 
Ei kai tässä liian varovainen voi olla?
Ystävä kaatui ja vauva +20 vkolla kuoli. Itse kuulun kanssa siihen "kastiin" että ennemmin olen ylivarovainen kuin että vahinko sattuisi. Luistimia ja suksia en ole jalkaan edes kuvitellut eikämies kyllä antaisi laittaakaan <3
Täällä kävellään rauhallisesti koiran kanssa icebugit jalassa. Nastakengillä pääsääntöisesti kauppareissut sun muutkin :)

Voi kun kamala kuulla! :sad001 Itsekin kaaduin kun viikkoja oli 29 ja risat ja vietin osastolla yötä supistusten vuoksi. Oli kyllä aivan kamala kokemus kun olin niin paniikissa, että lähes rääyin kun synnärille soitin ja kerroin mitä oli tapahtunut. Nyt kaikki kuitenkin hyvin ja ainakin olen ollut enemmän kuin varovainen liikkuessa. Järkyttävän liukasta nyt kaikkialla!
 
juu saa nyt itekki sit nähä mite sitä saap sit taaa ittesä liikkuu ku vauvarumba alkaa :D noh pääasia et ees lenkkeilis JA kiinnittäs huomioo siihe syömiseen nii ei nousis paino...en halua enää ikinä nähä 9alkavaa lukua vaa'alla(mikä oli sillon ku alotin laihuttaa&treenata) ja just olin päässy vihdoin 6alkavaan lukuun mitä kauan tavottelin ja odotin saavuttavani nii paksuksha sitä sit tuli :D
Täällä kanssa viime keväänä reipastuin ja pudotin painoa omiin ihannelukemiini 67kg ja siitä pari kk testi näytti plussaa :) Ehkä se tuo painonpudotus auttoi tässä hommassa kun aiemmin on lasten haaveiluun kulunut reilu vuosi.
Kyllä me vielä ehitään. Loppu elämä aikaa liikkua ;)
 
Voi kun kamala kuulla! :sad001 Itsekin kaaduin kun viikkoja oli 29 ja risat ja vietin osastolla yötä supistusten vuoksi. Oli kyllä aivan kamala kokemus kun olin niin paniikissa, että lähes rääyin kun synnärille soitin ja kerroin mitä oli tapahtunut. Nyt kaikki kuitenkin hyvin ja ainakin olen ollut enemmän kuin varovainen liikkuessa. Järkyttävän liukasta nyt kaikkialla!
Varmasti sitä säikähtää. Hyvä että siellä kaikki kuitenkin nyt hyvin. Itse vaihdoin tuossa nastakengät kun laskettelemasta lähdettiin (lapset siis laski, minä en) niin siltä seisomalta vasen jalka lipesi: liukasta on! Jospa nyt ei kummempaa kuin että jalkoväli sai kunnon äkki venytyksen:S
 
On kyllä ikäviä noi kaatumiset raskaana, onneks ei teillä nyt mtn vakavaa käynyt! :( Ite tiiän kanssa tyypin joka kaatui neuvolan pihassa viimesillään raskaana ja vauva menehtyi.

Vaarallisinta tuntuu olevan nykyään matka autolle, toi meidän piha on "hoidettu" pikkusen ala-arvoisesti. Normaalia liikuntaa en raskaana lopeta, sitä ihan suositellaan, joten sillä kuuluisalla maalaisjärjellä mennään liikunnan suhteen. Ruokavalio pysyy tuplaterveellisenä, koska syönhän mä kahden edestä :) Kiloja tulee mitä tulee, liikuntaa harrastan hyvän olon vuoksi :P
 
Tuli ihan hirvee henkinen pahoinvointi, kun luki noista kaatumisista ja menehtymisistä.

Mua puistattaa ajatus luistelemisesta, koska kaatuminen on silloin tavallista rajumpi, eli en tänä vuonna uskaltanut edes ajatella asiaa. Mä oon muutenkin aina rähmälläni kun ulkoilutan pikaisesti koiraa tai vien roskat, kai sitä vaan kiireessä hötkyilee.

Ajattelin nyt tässä pikkuhiljaa vyöryä kuntoportaita kohti ja aloittaa varovaiset treenit. Vielä en halua vauvaa häätää pois mahasta, joten porrasjuoksu saa alkaa vasta viikon-kahden päästä. Muuten on aika lailla rajoittunut liikunta kuntopallon päällä hyppimiseen ja esikoisen kanssa ulkoiluun. Pulkan kiskominen ja metsässä rämpiminen on ollut jo tarpeeksi rankkaa ja vauva on nyt laskeutunut ihan alas ja tekee perus kävelystä hyvin hankalaa.
 
Mä enää vaan käyn kävelylenkeillä, yritän käydä päivittäi mut riippuu pitkälti siitä kuinka liukasta on. Ja keilaamassa käyn 1-2krt/vko. Ratsastuksen jätin rv 19. Rv 11 tipuin nuorelta hepalta ja sen jälkeen en ratsastanu enää nuoria kun halusin vähemmäks riskit. Sitä odotelles et saa synnytyksen jälkee luvan rueta ratsastaa
 
Meillä on koira niin sen kanssa tulee lenkkeiltyä päivittäin 3 kertaa. Mies on usein mukana ja kyllästy mun hitauteen niin kävi ostamassa potkukelkan [emoji23] mutta olipas ihana mennä kelkalla jäällä kun kerrankin pääsi liikkumaan nopeasti! Eikä puolessa välissä lenkkiä alkanut kauheet kivut. Suosittelen!
 
Mun liikkuminen on ollut hyötyliikuntaa ja satunnaista uintia. Hiihto on jäänyt tältä talvelta, ne paikat missä olis lunta ovat tosi mäkisiä ja kaadun siellä aina. Lähden taas uimaan jos lääkäri antaa luvan. Nyt kun pääsen valoisalla ulos koetan miltä kävelylenkki tuntuu. Aiemmin kyllä alkoi äkkiä supistella, samoin eilen isossa marketissa. :o

Odotan myös aikaa kun tiet ovat sulaneet ja päästään kärryttelemään. Vauvan kanssa voi myös harrastaa monenlaista jumppaa. Mies on jo luvannut että pääsen uimaan ja hän hoitaa vauvan. <3
 
0ad21f8f83c80fda3e03d823f54dabb6

Vielä jaksaa jumpata :-)
 
Takaisin
Top