Haaveena esikoinen

@Kali itsellä on käynyt mielessä myös, että onkohan parempi näin tai että kuuluuko meidän saada edes lapsia, kun tämä on meille niin vaikeaa. Tähän hommaan varmasti turhautuu ja jossain kohtaa mieli myös ehkä suojelee osin itseään. Itsellä sitten taas alkavat menkat muistuttaa siitä, että kyllä sen lapsen haluaisin. Mutta on hetkiä, milloin ehkä kyseenalaistaa sitä. Mutta yksin et näiden ajatusten kanssa ole, eikä ole väärin, että sellaisia ajatuksia tulee☺️
 
Mä uskon kanssa et noi heittelevät fiilikset ja ajatukset vanhemmuudesta ovat tosi normaaleja! Just koska jatkuvat pettymykset on vaikeita ja kipeitä, ja ihan myös koska kyseessä on valtavan iso asia vaikka raskautuminen kävisi helposti ja nopeastikin. Mä ainakin luulen että vaikka tätä lasta on nyt todella kovasti tehty sekä rakkauden että lääketieteen keinoin niin jos (ja kun🤞) plussa joku päivä testiin pamahtaa niin uskon että oon aika järkyttynytkin siitä 😅 tai en todellakaan ole se joka hurraa, nauraa ja postaa someen jotain ilakointia vaan oon todennäköisesti kauhuissani siitä et mitä sitä onkaan tullut tehtyä, vaikka todella tiedän et lapsi on toivottu 😝 Kaikki tunteet on sallittuja!

Mä olen nyt yrittänyt aktiivisesti harjoittaa optimismia, kun aiemmin olin niin kauhean epäluottavainen, pessimistinen ja yleisahdistunut. Liityin juuri erääseen vanhemmuusaiheiseen yhdistykseen, johon oon halunnut aina liittyä sit kun mulla on lapsi. Nyt kun järjestöiltä leikataan paljon niin ajattelin että nyt olen pisteessä jossa uskallan liittyä, ja samalla sitten tuen tätä tärkeänä pitämääni toimintaa, johon haluaisin joku päivä mennä myös oman lapseni kanssa. 💜 toivottavasti tämä on nyt merkki siitä että tuulet ovat kääntyneet. 🌈
 
@Kali ja @Jupiter34, samaistun myös tuohon Jupiterin kirjoitukseen, että kun se plussa lopulta testiin pärähtää, niin oon varmaan ensin yhtä aikaa sekä kauhuissani että innoissani. 😄 Just tuo, että mitä sitä onkaan tullut tehtyä. Vaikka täälläkin on kyllä hartaudella ja täysin vakaasti harkiten yritetty!

Vähän vastaavanlainen epävarmuuden tunne tuli lapsettomuustutkimuksiin hakeutuessa. Tuntui jotenkin tosi ”viralliselta” ja että nyt pitää oikeasti olla ihan varma, että haluaa lapsen. Vaikka kyllähän me tietysti ollaan, kun ollaan vuoden verran jo yritetty ja sitä ennen tarkasti asia mietitty. Niin se vaan mieli kehittelee kaikenlaisia ihmeellisiä ja ristiriitaisiakin ajatuksia ja tunteita.

Korona-aikana kuulin sanottavan, että epänormaalissa tilanteessa kaikki tunteet on normaaleja. Eiköhän toistuvat toivon ja pettymyksen aallot voi myös laskea epänormaaliksi tilanteeksi. ❤️
 
Niin ja @Kali alkuperäiseen kysymykseen: Ollaan miehen kanssa puhuttu, että jos ei saataisikaan lasta, meillä on ihan mukavaa kahdestaankin. Tällä hetkellä se tuntuu vähän kirveltävältä vaihtoehdolta, vaikka onkin totta, mutta voin hyvin kuvitella, että jossain toisessa hetkessä olisin sen ajatuksen kanssa ihan sinut. Jos olisin esim. kyllästynyt toistuviin pettymyksiin ja haluaisin ainakin hetkellisesti antaa asian olla.

Sinun tapauksessasi ei varmasti auta asiaa, jos et oikein saa läheisiltä tukea haaveellesi. Mutta onneksi on kuitenkin mies, isoäitisi ja ystäväsi. Ja nämä ihanat kannustavat kanssakulkijat täällä keskusteluissa!
 
Tunteet menee ylös ja alas... Toisena päivänä on ihan jees ettei tartte huolehtia kuin itsestä.. toisena taas itkettää kun ei ole omia lapsia saanut... Eikä ole tietoa saadaanko... 🤷🏻‍♀️ Mies ei halua isompiin hoitoihin lähteä.. ja yksityinen on tässä iässä jo ainoa vaihtoehto... 5 vuotta jo yritetty aktiivisesti 😔
Vielä en ole heittänyt kirvestä kaivoon.. jos ei tästä kierrosta onnistu.. seuraavassa apuna sitten pitkästä aikaa letrozolit... Ja katsotaan mitä siitä seuraa... 🤔 Ja jos eivät auta.. sit yritän vielä puhua yksityiselle lähdöstä... 🙏🏻
 
Muokattu viimeksi:
Tunteet menee ylös ja alas... Toisena päivänä on ihan jees ettei tartte huolehtia kuin itsestä.. toisena taas itkettää kun ei ole omia lapsia saanut... Eikä ole tietoa saadaanko... 🤷🏻‍♀️ Mies ei halua isompiin hoitoihin lähteä.. ja yksityinen on tässä iässä jo ainoa vaihtoehto... 5 vuotta jo yritetty aktiivisesti 😔
Vielä en ole yrittänyt kirvestä kaivoon.. jos ei tästä kierrosta onnistu.. seuraavassa apuna sitten pitkästä aikaa letrozolit... Ja katsotaan mitä siitä seuraa... 🤔 Ja jos eivät auta.. sit yritän vielä puhua yksityiselle lähdöstä... 🙏🏻
Mikä sua auttaa jaksamaan? Täällä tulee nyt 2 vuotta täyteen, menetystä ja pettymystä. 5 vuotta kuulostaa just nyt tosi hurjalle, halaus ❤️
 
Todella tuttuja ajatuksia täällä. Asiaa ei helpota että netissä monet räöväleuat kommentoivat "kannattaisi varmaan tehdä omat johtopäätökset jos ei onnistu". Mulle on ollut tärkeää lukea muiden kokemuksia ja jutella töissä lapsettomuudesta (jotenkin helpompaa puhua heille kuin esim äidille) ja olen huomannut että lapsensaantiongelmat ovat oikeasti tosi yleisiä. Yksi työkaverini kertoi yrittäneensä toista yhdeksän vuotta.

Iloisempiin asioihin: kävin Sokokselta etsimässä boleroa ja olkaimettomia liivejä hääpukua varten, ei löytynyt. Miehelle onneksi löytyi kengät ja helmenharmaa kravatti (harmaa on kuulemma iloisten tilaisuuksien väri 🤣). Myyjä pahoitteli mulle bolero-ongelmaa ja totesin sitten lopulta että ehkä kudon itse sitten. Nyt tuli siis tämmöinen ylimääräinen käsityöprojektikin tähän kiireiden keskelle.

Lanka on aivan ihanan pehmeää, siinä on alpakkaa ja mulperisilkkiä. Hinta oli kuitenkin vain 2€/25g rulla (tarvitsin ohjeeseen kuusi), joten yllättävän halvalla pääsin. Pieniin neuleisiin suosittelen lämpimästi, mutta isompiin varmaan hinta tulisi vastaan. Olen näillä rullilla hieronut vitsillä miehen poskia (hänkin kommentoi kuinka mukavan pehmeää) ja saa nähdä alkaako hänkin kohta jotain alpakkaneuletta vaatimaan.
 

Liitteet

  • Screenshot_20251018-094049.png
    Screenshot_20251018-094049.png
    2.5 MB · Katsottu: 64
Todella tuttuja ajatuksia täällä. Asiaa ei helpota että netissä monet räöväleuat kommentoivat "kannattaisi varmaan tehdä omat johtopäätökset jos ei onnistu". Mulle on ollut tärkeää lukea muiden kokemuksia ja jutella töissä lapsettomuudesta (jotenkin helpompaa puhua heille kuin esim äidille) ja olen huomannut että lapsensaantiongelmat ovat oikeasti tosi yleisiä. Yksi työkaverini kertoi yrittäneensä toista yhdeksän vuotta.

Iloisempiin asioihin: kävin Sokokselta etsimässä boleroa ja olkaimettomia liivejä hääpukua varten, ei löytynyt. Miehelle onneksi löytyi kengät ja helmenharmaa kravatti (harmaa on kuulemma iloisten tilaisuuksien väri 🤣). Myyjä pahoitteli mulle bolero-ongelmaa ja totesin sitten lopulta että ehkä kudon itse sitten. Nyt tuli siis tämmöinen ylimääräinen käsityöprojektikin tähän kiireiden keskelle.

Lanka on aivan ihanan pehmeää, siinä on alpakkaa ja mulperisilkkiä. Hinta oli kuitenkin vain 2€/25g rulla (tarvitsin ohjeeseen kuusi), joten yllättävän halvalla pääsin. Pieniin neuleisiin suosittelen lämpimästi, mutta isompiin varmaan hinta tulisi vastaan. Olen näillä rullilla hieronut vitsillä miehen poskia (hänkin kommentoi kuinka mukavan pehmeää) ja saa nähdä alkaako hänkin kohta jotain alpakkaneuletta vaatimaan.

Sivusta on aina niin helppo huudella, ja varsinkin jos jokin asia on itselle ollut helppoa. Kertoo aika paljon huutelijoista itsestään.

Ihanan pehmoisen näköinen lanka sulla ja kaunis väri 😍 Näyttää upealta! Mielelläni näkisin kuvan valmiista bolerosta. Eikö onneksi tule kalliiksi. Tuollaiset langat voi tulla tietty langanmenekistä riippuen tosi kalliiksikin. Ihan ohiksena kysyn vinkkiä tollasen pehmoisen pörröisen langan neulomiseen: mitä teen väärin tai miten estää noilla langoilla se, että tuntuu et se lanka takertuu itseensä ja on tosi raskasta neuloa? Itsr neulon lähinnä seiskaveikalla ja vastaavilla langoilla. Pari pipoa tein viime talvena Novitan Halauksesta, joka on ton alpakkalangan tapainen hahtuvalanka, ja oli kyllä kun kivirekeä ois neulonu 😅
 
@Forumo kai se on se haave, mikä vie eteenpäin... Ja mies on vahvasti sitä mieltä että onnistutaan ja tsemppasi silloin kun oon aallon pohjalla 🧡 ja yltiöpositiivisuus, joka palaa aina menkkojen jälkeen... 😅🙈
Ja itsenäisyys.. en halua vielä luovuttaa 🤔
Ai sielläkin tommonen mies 😅 Mä välillä ihmettelen, mistä toinen saa varmuuden, et kyllä meitä vielä lykästää. Ja toi menkkojen jälkeinen hullulta tuntuva, nyt me onnistutaan -olo, joka tulee joka kierrossa 😅 Välillä tuntuu, et siitä omasta vahvuudesta, toiveikkuudesta ja optimistisuudesta on myös tullut raskas taakka, koska sen vuoksi se pettymyskin on joka kerta niin iso. Ja täällä petytään siis jo ihan siihen, ettei edes sitä ovulaatiota tullutkaan. 🥴 Mutta sain kyllä susta voimaa, ei saakeli luovuteta! 🦬
 
@Zebra
Tottakai laitan valmiista kuvan 😍 Sitten kun valmistuu.

En kyllä tiedä mitään vinkkiä tuohon. Alkuvaiheessa sain harmaita hiuksia kun minulla oli neljällä puikolla kaksi silmukkaa ja sen kutominen oli ihan painajaismaista. Mutta sitten kun silmukat lisääntyivät niin työnteko helpottui, samoin kun vaihdoin koivupuikoista pyöröpuikkoon, knitpron puikoissa on semmoinen metalli kärjessä ja tuntuu helpottavan kutomista. Mulla kädet hikoaa käsitöitä tehdessä niin ehkä se auttaa haituviin 😅 Sekin auttaa ettei tee liian tiukkaa.

Minäkin välttelen pörrölankoja. Tein joskus nallen ja sen kutominen oli ihan kauheaa kun en erottanut silmukoita sieltä pörrön seasta. En sitten tiedä onko noiden pörrölankojen laadussakin eroja.
 
@Sinertävää ihanaa että sulle on häissä jotain itse neulottua yllä! Tuntuu symbolisesti tosi kivalta ajatukselta ainakin itselleni.

Mulla on kans vähän pientä neulontakuumetta nyt pukannut, oon katsellut vähän sekä paria vauvajuttua että itselleni neuletakin ohjetta. PetiteKnitillä on aivan ihania ohjeita. Mut katsellaan…

Mulla on vähän mystisiä oireita ollut, pp8 nyt alkionsiirrosta, et oon jopa alkanut miettiä et tapahtuuko kropassa nyt oikeasti jotain 😳 semmosta yleistä kuvotusta mitä en yleensä koskaan tunne. Mut mulla on myös nää cyclot tukilääkkeinä niin en tiiä kuvittelenko vaan.
 
@Jupiter34 jostain luin/kuulin että jos on tuntemuksia niin aikavarmasti ne on todellisia🤞🏻 toki lääkkeetkin voi tehä, mutta varmasti on todellisia ja toivotaan, että olisivat ihan oikeasta asiasta✨
 
Nyt taas omanapailen, mutta siltä nyt taas näyttää, että viimeseen inseminaatioon lähetään. Tänään tein negan, huomenna olis virallinen testipäivä, mutta en jotenkin jaksa uskoa, että niin puhdas nega muuttuis mitenkään plussaks. Eli nyt taas ootellaa uutta kiertoa🙃
ja sit toivotaan että viimesestä inssistä tärppäis!🤞🏻 sen jälkeen sit jonotellaan rankempia hoitoja ja se jonottaminen kuulostaa ikävältä muutoinkin pitkässä projektissa😞
 
@Heipsy oon pahoillani, tosi harmillista! Toivotaan nyt myötätuulta seuraavaan kiertoon, on onneksi aivan mahdollista että siitä tärppää 💚🤞

Omaa napaa myös sen verran, vaikka kirjoitinkin vahingossa tuona Raskaaksi-ketjuun, mutta eilen tehtiin eka testi ja uskomatonta kyllä sinne pärähti selkeä haamuloinen. Huomenna on virallinen testipäivä. Oon antanut itselleni luvan käydä ostamassa neulontaprojektiin langat jos plussa pärähtää testiin (virallisena päivänä), ja eilen katselin ja valitsin jo mallit.
 
Oi miten mahtavaa, onnea @Jupiter34! 😍 Paljon tarrasukkia!

@Heipsy Pahoittelut negasta ja tsemppiä odotukseen. Hoitojen jonottaminen on kyllä tympeää.

En ole tänne itse vähään aikaan kirjoittanutkaan. Toista IVF-hoitoa odotellaan, edellisestä kerrasta ei saatu mitään pakkaseen ja tuoresiirto oli nega. Edellinen kiertokin venyi yli 50 päiväiseksi, joten nyt yritän letroilla saada kierron tasaantumaan, jotta ei tuollaisista megakierroista tarvitsisi enää kärsiä kaiken muun odotuksen päälle.
 
Itse olen alkanut luopumaan tästä esikois haaveesta jo. En tiedä mistä johtunee mutta ajatustasolla ei edes masenna jos luopuisin haaveestaani saada esikoinen ja se pari lasta ylipäänsä. Kuulostaa varmaan ihan hirveältä ajatella vaikka emme nyt olekkaan kauhean pitkään yrittäneet edes, no 9 kuukautta ns virallisesti tosissaan yritetty saada esikoista aluilleen ja 4 kertaa onnistuttukin tavallaan mutta ne ei jatkuneet alkua pidemmälle. Mietin vaan olisiko ihan hirveää sitten nyt kaiken paskan ja tuskan jälkeen mitä tässä yritystaipaleella kokenut niin en nyt sanoisi luovuttaa vaan unohtaa koko homma??

En tiedä saako kukaan kiinni tästä mitä tarkoitan tällä ja vähän epäilen ettei kukaan ainakaan hirveästi pysty samaistumaan. Koska ei ole semmoinen masentunut luovuttava olo mulla jota kyllä ennen ollut. 😳 En tiedä mistä nyt tuulee täällä mulla kun tehnyt oikeastaan täyskäännöksen tämän ajatuksen suhteen.
 
@Jupiter34 ihan mahtavaa!😍😍

@Pepino jep. Mä niin toivon, että pääsisit jo toiselle rundille, tollaset megakierrot ei kuulosta yhtään kivoilta!😩 muutenkin tässä odottavan aika on pitkä.

@Kali mulle gyne neuvoi että kannattaa ”lopettaa” yrittäminen kun kaikki sillon oli hyvin. Sillon en testannut, en seurannut oloja, kirjannut niitä jne. Vaan me vaan oltiin ja otettiin aikaa kaikelle muulle. Touhuttiin kuitenkin siinä samassa, koska tottakai tiiän ees vähän millon ovuloin, mutta tarkkaa päivää en tiennyt. Ja se oli hyvä. Ja näin jälkeenpäin aatellen, meille teki hyvää myös ennen polyypin poistoa ottaa vähän ”taukoa” vaikkei lopetettukkaan sitä yrittämistä varsinaisesti. Ja jos nyt tulevasta inssistäkään ei tuu toivottua tulosta, ollaan taas hoitotauolla ja kaikkein ikävintä siinä on se, ettei tiiä millon taas jatkuu.
Te voitte ihan hyvin ottaa taukoa vaikka määrittelemättömäks ajaks, eikä se silti tarkota, että luovuttaisitte. Mutta hetkeks voi joistain asioista luopua ja se voi tehä ihan hyvääkin. Ja sit voi tulla ilosia ylläreitä, koska harvalla parilla seksin harrastaminen jää silti pois. Ja sit kun taas tuntuu, että haluais ehkä enemmän jotain siihen yrittämiseen, niin sit siihen voi palata☺️ ja sit voikin olla, että pääsette jo eteenpäin tutkimuksissa jollon sit yleensä pakostakin joutuu asioita enemmän seuraamaan ja yrittämään lasta tosissaan.
 
Itse olen alkanut luopumaan tästä esikois haaveesta jo. En tiedä mistä johtunee mutta ajatustasolla ei edes masenna jos luopuisin haaveestaani saada esikoinen ja se pari lasta ylipäänsä. Kuulostaa varmaan ihan hirveältä ajatella vaikka emme nyt olekkaan kauhean pitkään yrittäneet edes, no 9 kuukautta ns virallisesti tosissaan yritetty saada esikoista aluilleen ja 4 kertaa onnistuttukin tavallaan mutta ne ei jatkuneet alkua pidemmälle. Mietin vaan olisiko ihan hirveää sitten nyt kaiken paskan ja tuskan jälkeen mitä tässä yritystaipaleella kokenut niin en nyt sanoisi luovuttaa vaan unohtaa koko homma??

En tiedä saako kukaan kiinni tästä mitä tarkoitan tällä ja vähän epäilen ettei kukaan ainakaan hirveästi pysty samaistumaan. Koska ei ole semmoinen masentunut luovuttava olo mulla jota kyllä ennen ollut. 😳 En tiedä mistä nyt tuulee täällä mulla kun tehnyt oikeastaan täyskäännöksen tämän ajatuksen suhteen.
Hyviä ajatuksia täällä jo muut tähän kommentoineetkin 😊 en tiiä onko mun kokemus ihan sama, mutta mullakin tuli jossain kohtaa yritystä sellainen jännä olo että ehkei se niin kauheaa olisikaan jos projekti jäisi tähän. Ja siis nimenomaan seesteinen ja ei mitenkään surullinen. Oli outo tunne kun kuitenkin halusin jatkaa ja lapsi kyllä kovasti toiveissa on. Voi olla jotain mielen suojelua tms, mutta ainakin nautin siitä olosta ja sai vähän hengähtää. Ja tuntu myös hyvältä vetää vähän rajaa mielen sisällä että ihan jokaista ojanpohjaa ei tarvii minunkaan kyntää kiitos 😄
 
@Heipsy Toivon tosi paljon, että vika yritys johtaisi tärppiin 🧡

@Kali ja @Pikkuviikuna Tuntuu, että pääsen jotenkin näihin tunnelmiin kiinni. Luin tällä viikolla Simpukan (lapsettomuusjärjestö) lehtisiä netistä ja pohdiskelin sitä, että mitä jos ei onnistukaan. Mitä muita unelmia minulla on? Mitä muita elämään merkityksellisyyttä tuovia asioita. Kävin jopa eläinsuojeluyhdistyksellä tutustumassa pariin kodittomaan koiraan, joista yksi ihan selvästi halusi valita minut. Ei välittänyt mitään ympäröivästä hälinästä ja tuli aitauksensa reunalle ja työnsi kuononsa minua kohti. Todella suloinen tapaus, ihan Haisulin ja Nipsun sekoituksen näköinen karvakasa 😭😍 Puhuttiin illalla kumppanin kanssa ja hän haluaa ensin nyt keskittyä kaikkeen mitä on meneillään ja yrittää edelleen 💛 Oli kuitenkin tosi lohduttavaa nähdä, että kyllä täältä maailmasta löytyy muitakin pikkuisia kuin oma lapsi, johon tämän kaiken hoivan ja rakkauden voi kanavoida 💛 Nyt istun juna-asemalla. Hirmumyrskysään (orkan) takia kaikki junat on myöhässä ja niin on kuukautisetkin. Keholämmöt viittaa menkkojen alkavan päivän parin päästä. Olen tavallaan valmis niihin ja samalla tiedän, että itken ilosta jos ne jää tulematta 🤍

@Pepino Toivottavasti seuraava hoitokierros tuottaa tulosta 💛
 
Takaisin
Top