Mullakin on kokemus, että yksityiseltä saa valitettavasti parempaa palvelua. Ihan jo jonotusajan puolesta ja koin, että lääkäri oli kannustavampi, kun taas julkisella iskettiin faktat pöytään jonotusajasta, pitkästä prosessista, kuormituksesta, ym. mitkä jo tietenkin tiesin, joten tuntui harmilliselta että keskitytään enemmän negatiiviseen kuin positiiviseen.
Julkisen lahjasoluneuvonnassakin oli mielestäni toisaalta hyvää, että puhuttiin monipuolisesti eri aiheista, mutta itse olen ottanut jo paljon selvää etukäteen niin kyllähän minä siellä itkin kun jäätiin hinkkaamaan aiheisiin ”välttämättä jokainen ei saa lasta syliin asti”, ”oletteko miettineet pidättekö lapsen jos sillä on kehityshäiriö” tai ”minkälaisia ajatuksia herättää jos jäisitte kokonaan lapsettomiksi”. Ei ollut kivaa. Toisaalta, psykologi kirjasi papereihin että pariskunnan kanssa voi keskustella vaikeistakin aiheista ja ehkä tarkoitus olikin herätellä. Mutta ristiriitaiset fiilikset jäi siitä. Ja työni puolesta työskentelen välillä kehitysvammaisten lasten ja nuorten kanssa ja tiedän ettei se aina ole mitään herkkua, niin en varauksettomasti voi sanoa että minusta olisi kehitysvammaisen lapsen äidiksi. Kaikkeen tietysti kasvaa ja kaikkea ei voi suunnitella…
Töistä puheenollen perjantaina minulla oli kiinnipitotilanne yhden haastavasti käyttäytyvän lapsen kanssa, kun hän uhkasi puukottaa minua saksilla kiukuspäissään. Sain sakset pois ja mun ajatukset siinä hetkessä oli että ”älä potki minua, oon raskaana!”. En tiedä mistä se tuli. Onnistuin kuitenkin välttymään pahemmilta potkuilta. Iltapäivällä mietin, että voinkohan työskennellä tuossa ryhmässä enää jos raskaudun. En haluaisi saada iskuja ja onko kiinnipitotilanteet sitten enää niin sujuvia… No, ensi viikko kituutellaan ja sitten testiä kehiin. Vielä mitään oireitakaan ei voi olla kun on vasta 3 dpo.
Julkisen lahjasoluneuvonnassakin oli mielestäni toisaalta hyvää, että puhuttiin monipuolisesti eri aiheista, mutta itse olen ottanut jo paljon selvää etukäteen niin kyllähän minä siellä itkin kun jäätiin hinkkaamaan aiheisiin ”välttämättä jokainen ei saa lasta syliin asti”, ”oletteko miettineet pidättekö lapsen jos sillä on kehityshäiriö” tai ”minkälaisia ajatuksia herättää jos jäisitte kokonaan lapsettomiksi”. Ei ollut kivaa. Toisaalta, psykologi kirjasi papereihin että pariskunnan kanssa voi keskustella vaikeistakin aiheista ja ehkä tarkoitus olikin herätellä. Mutta ristiriitaiset fiilikset jäi siitä. Ja työni puolesta työskentelen välillä kehitysvammaisten lasten ja nuorten kanssa ja tiedän ettei se aina ole mitään herkkua, niin en varauksettomasti voi sanoa että minusta olisi kehitysvammaisen lapsen äidiksi. Kaikkeen tietysti kasvaa ja kaikkea ei voi suunnitella…
Töistä puheenollen perjantaina minulla oli kiinnipitotilanne yhden haastavasti käyttäytyvän lapsen kanssa, kun hän uhkasi puukottaa minua saksilla kiukuspäissään. Sain sakset pois ja mun ajatukset siinä hetkessä oli että ”älä potki minua, oon raskaana!”. En tiedä mistä se tuli. Onnistuin kuitenkin välttymään pahemmilta potkuilta. Iltapäivällä mietin, että voinkohan työskennellä tuossa ryhmässä enää jos raskaudun. En haluaisi saada iskuja ja onko kiinnipitotilanteet sitten enää niin sujuvia… No, ensi viikko kituutellaan ja sitten testiä kehiin. Vielä mitään oireitakaan ei voi olla kun on vasta 3 dpo.

