Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Eikö avioehto suojaisi erotilanteessa miestä tuolta skenaariolta? Ei silloin joutuisi antamaan exälle mitään. Toki jos olisi lapsia niin heidän elatus, mutta nehän tulisi avoliitostakin erotessa.Tosta avioliitto asiasta, juttelin kyllä miehen kanssa asiasta enemmän. Ja ymmärsin hänen pointtinsa, ja oli kuulemma sormuksella tarkoittanut lähinnä lupaus sormusta ei sitä että mennään naimisiin automaattisesti. Mutta se silti jotenkin istutti epäilyksen muhun... Varsinkin kun mietti jos erotaan että pelkää joutuvansa elättää mut kun en töissä käy jos siis naimisissa oltaisiin. Jotenkin tuosta jutusta varsinkin hirveän epävarma olo tuli jos tuollaisia miettii jo. Sanoin siitäkin asiasta ja vakuutti mut että ei sellaisia haluaisi ajatella ja mietti vain varmuuden vuoksi että yritti selittää että se esteenä ettei halua välttämättä naimisiin mm. Joka satutti ja sanoin siitäkin mutta sanoi että kyllä haluaa olla mun kanssa mutta jotenkin tuntui vain sanoilta ettei välttämättä tarkoittanut asiaa... Ollaan tästä siis paljon juteltu viikonlopun jälkeenkin. Mutta nyt vain semmoinen epävarma olo.
Ja kyllähän me yritetään vielä esikoista, mieskin ottanut puheeksi että alkaa syömään taas gelee royaleita ja onkin aloittanut taas niiden syömisen. Ja tutkinut asiaa mikä olisi paras että käyttääkö millaista liukuvoidetta ettei siittiöt tuhoudu yms... Oon myös tikuttanut ovista mutta se ei ainakaan vielä ole.
Mulla vaan tapana semmonen tuhoisat ajatukset. Että mun aivot nappaa heti jostain pienestä kommentista että nyt ei ookkaan kaikki hyvin vaikka olisikin.
Niin sanoin hänelle että jos mentäisiin naimisiin niin avioehto ei mulle ongelma olisi. Mutta sanoi että kuullut että se ei välttämättä suojaisi tältä tilanteelta vaikka olisi avioehto että saattaisi joutua pahimmassa tapauksessa elättämään mut. En sitten tiedä sanoiko vain koska halusi keskustelun päättyvän vai oliko oikeasti kuullut. Kommentoin vain että oonhan mä tähänkin asti selvinnyt ilman kenenkään apua. Ei osannut siihen mitään sanoa...Eikö avioehto suojaisi erotilanteessa miestä tuolta skenaariolta? Ei silloin joutuisi antamaan exälle mitään. Toki jos olisi lapsia niin heidän elatus, mutta nehän tulisi avoliitostakin erotessa.
Kiitos viestistäsi, tuli ihan lämmin olo!@Kali Tosi hyvä, että keskustelitte. Vaikkei varmasti tuntunut kivalta kuulla, mitä hän ajattelee
Tuo elättämisen pelkääminen on siitä aika erikoinen juttu, että elämässä ei voi koskaan tietää, josko roolit myös vaihtuvat joskus toisinkin päin. Jos esimerkiksi toinen vaikka sairastuu tai tapahtuu muuta vastaavaa niin toisen avusta voi ollakin yhtäkkiä tosi kiitollinen, vaikka olisi aiemmin luullut, että on elämässä se paremmin tienaava tai jostain syystä osallinen enempään. Ei elämästä voi koskaan olla satavarma. No, nyt tiedät ainakin, että syyt on taloudellisia. Loppujen lopuksi avioliitto on suurelta osin taloudellinen sopimus kahden eri osapuolen välillä, niin sinällään ymmärrettävää, että huoletkin liittyy tähän. Samalla ymmärrän hyvin huolesi, minusta tuntuisi kurjalta jos oma kumppani pelkäisi sitä, että hän tarvitsee tukea minua arjessa, vaikkakin sitten taloudellisesti. Minusta on tärkeää saada tulla kannatelluksi ja myös kannatella toista. Pidän sitä rakkautena, että nostetaan toinen toisiamme kohti parempaa elämää (molemmat siis niillä eväillä, joita meillä on)
Haluaisin myös lähettää täältä toiveet ja terveiset, että sinun ei tarvitsisi selviytyä yksin. Että olisi ihmisiä ympärillä, jotka näkee maailman muunakin kuin yksittäisten ihmisten kohtaloinaMitä varten täällä planeetalla ollaan jos ei toisiamme varten? Yksi aivan todella ihana ihminen sanoi minulle kerran vuosia sitten, kun vastasin kuulumisia kysyessä, että ”pärjään” sanoilla: elämän ei pitäisi olla pelkkää pärjäämistä
Ja se ajatus jäi mieleen kyllä itämään. Toivon siis, että sinun ympärillesi ajan kanssa muodostuu turvallinen tukiverkko
Ansaitsisit sellaisen
![]()
Täällä toinen katastrofiajattelijaMulla vaan tapana semmonen tuhoisat ajatukset. Että mun aivot nappaa heti jostain pienestä kommentista että nyt ei ookkaan kaikki hyvin vaikka olisikin.
Joo samaistun, saattaa vain omassa päässä saada ajatuksia valloilleen. Ns. päätellä asioita vaikka ei edes tosissaan mitään todisteita tai keskustelua olisi tapahtunut.Täällä toinen katastrofiajattelijaJa ei välttämättä tarvitse olla edes mikään keskustelu tms. vaan välillä saa niin sanotusti helvetin valloilleen ihan vain oman pään sisällä
Oon esimerkiksi kerennyt kirota jo mielessäni tämän (ja tulevat) yrityskerrat alimpaan helvettiin (en kuitenkaan tule raskaaksi), vaikka ovulaatio on vasta matkalla. Ja tosiaan on menossa vasta toinen yrityskierto
Onko muilla ovulaation aikana lisääntynyttä tunteellisuutta? Oon kuullut kyllä ovisraivosta, mutta mulla on enemmän sellaista tunteellisuutta niin hyvässä kuin pahassa.

Kattelinkin, että meillä on ehkä vähän samankaltainen polku, muutama kuukausi vaan perässä tullaan@*Ninni* tsemppiä! Meillä oli samanlainen polun alotus, just felillä ja nyt hus:ille tulossa ens kuun lopussa ensikäynti. Inssi tehty kerran felillä ja jos vaan luoja suo, niin ens kuussa vielä toinen, ennen tota hus aikaaalkuun se tuntuu tosi raskaalta, kun ei luomuna tuukkaan, mutta sitten sitä intoutuu, että josko nyt oikeesti sit tärppäis!
Kiva kuulla tsemppaavia ajatuksia, kiitos! Näinhän se varmasti on
Onhan se ihan valtava onni että kaikkea apua on saatavilla ja kehitys kehittyy 
Donaferty (tai ylipäätään myo-inositoli) alkaa auttaa 2-3 kk syömisen jälkeen kun se on kuitenkin vaan lisäravinne, mulla 2kk käytön jälkeen tuli eka ovis sen jälkeen kun olin ollut 3 kiertoa ilman ja 3kk käytön jälkeen ovis tuli 5 päivää aiemmin, että kyllä siitä jotain boostia sai! Mutta siitä huolimatta mäkin tarvitsin ne letrot että pääsin vikat metrit.Ensikäyntikuulumisia!
Meillä oli tosiaan tällä viikolla ensikäynti Felicitaksessa, ja kyllä se nyt siltä näyttää, että jonkinlainen ovulaatiohäiriö on, ja lääkkeet nyt ainakin siihen tueksi taitaa olla edessä. Lisäksi saatiin lähete julkiselle puolelle, mikä olikin tavoitteena.
Kaikenkaikkiaan käynti meni hyvin, ja meitä hoitanut lääkäri oli tosi mukava. Mentiin sinne kp 19, ja toiveikkaana ultrassa ajattelin että lähestyvä ovis siellä voisi näkyä. Lääkäri kuitenkin sanoi, että ovis ei kyllä vielä ole tuloillaan useampaan päivään ainakaan.. Se oli pettymys! Kun olin sitä donafertyäkin syönyt tän kierron, että nyt näytti taas pitkä kierto olevan meneillään. Mutta muutoin ultrassa kaikki näytti edelleen hyvältä ja normaalilta. Vasemmassa munasarjassa jonkin verran enemmän munarakkuloita kun oikeassa, mutta kuitenkaan ei niin että monirakkulaisuudesta tai PCOS:stä voisi puhua.
Pitkään kiertoon lääkäri kuitenkin määräsi terolutit, ja aloin niitä nyt syömään. Suunnitelma on, että mies menee ottamaan siemennesteanalyysin, ja mulle määrättiin verikokeita. Esim. prolaktaani, mikä pitää mitata heti kierron alussa. Nyt kun otin ne terot heti käyttöön, pääsen verikokeisiin kanssa jo varmaan reilun viikon päästä. Näitten jälkeen sitten lääkärin kanssa suunnittelua. Hassua, että nyt alkaa tulla jo pian tällaisia lääkärikäyntejä, joita sitten tulee sumplia töitten kanssa, kun on just tiettyinä päivinä ja aikoina mentävä.
Me mietittiin, että sillä välin kun odotellaan HUS:illa pääsevämme ensikäynnille, niin voitaisiin just näitä tutkimuksia tehdä yksityisellä, ja kevyitä hoitojakin. Nyt ensimmäisenä taitaa kyseeseen tulla letrozolit ja seuraus ultralla, siitä lääkärin kanssa alustavasti jo puhuttiin. Riippuen toki nyt molempien testituloksista.
Tavallaan tosi pettynyt olo siitä, että enää ei yritys jatku ns luomukierrolla, vaan lääkkeellisesti sitä säädellään... Ja tääkin, että elokuussa ei sitten lopulta tullutkaan mahdollisuutta ovista odottaa, kun otin ne terot käyttöön kun ultrassa ovulaatiosta ei merkkejä kp 19 näkynyt. Mutta toisaalta pääseepähän sitten toivottavasti syyskuun alusta sitten eteenpäin.
Maisassa näyttää jo että lähete olisi hyväksytty, ja jotain elintapakyselyitä sieltä mulle jo tulikin. Kai se sinne sitten tulee viestinä, kun aika meille jossain vaiheessa varataan? Onhan se toisaalta helpottavaa, että nyt tosiaan ei olla tässä enää yksin, vaan saadaan jeesiä![]()

Meillä kans samat suunnitelmat. Husia odotellessa yksityisellä. Sitä vaan oon pohtinut et miten husilla suhtaudutaan siihen että on tehnyt jo jotain yksityisellä? Uskaltaako sitä kertoa jos ne potkii ulos?@*Ninni* tsemppiä! Meillä oli samanlainen polun alotus, just felillä ja nyt hus:ille tulossa ens kuun lopussa ensikäynti. Inssi tehty kerran felillä ja jos vaan luoja suo, niin ens kuussa vielä toinen, ennen tota hus aikaaalkuun se tuntuu tosi raskaalta, kun ei luomuna tuukkaan, mutta sitten sitä intoutuu, että josko nyt oikeesti sit tärppäis!
Ja siis täytyy sanoa että sun vaiheiden seuraaminen tässä kesällä on luonut kyllä toivoa, kun monenlaisten vaiheiden jälkeen sä oot päässyt odottamaan pientä! Mä oon edelleen niin iloinen kyllä teidän puolesta
Ja sulta tulee parhaat vinkit ja kunnon faktat aina kehiin, arvostan 


