Haaveena esikoinen

[Elliania]

Heipsi! Ihanaa, että luet vanhoja kirjoituksiani. Siivosin välissä digijalanjälkiäni ja alkuperäinen viesti ei siksi enää ole täällä suoraan luettavissa Juttelemisiin!

 

[Elliania]

Heipsi! Ihanaa, että luet vanhoja kirjoituksiani. Siivosin välissä digijalanjälkiäni ja alkuperäinen viesti ei siksi enää ole täällä suoraan luettavissa Juttelemisiin!

 

[Sinertävää]

Mun ovulaatio sitten päätti viivytellä! Olin varma että olisi viimeistään tänään positiivinen testi, mutta eipä ei. Inssi peruuntuu jos osuu lauantaille.

 

[Emri]

Meillä ei myöskään mies halua naimisiin, enkä kyllä itsekkään. Ehkä käytännöllisistä syistä voisi sitten joskus mennä, kuten juuri nuo leskeneläkkeet yms.

Täällä pyörähti kp 1 käyntiin josta olen kyllä tällä kertaa ihan iloinen. Ei viivästy ivf-jutut ja ensi viikolla pääsen ekaan ultraan ja luultavasti aloitetaan myös pistokset.

 

[Kali]

Tosta avioliitto asiasta, juttelin kyllä miehen kanssa asiasta enemmän. Ja ymmärsin hänen pointtinsa, ja oli kuulemma sormuksella tarkoittanut lähinnä lupaus sormusta ei sitä että mennään naimisiin automaattisesti. Mutta se silti jotenkin istutti epäilyksen muhun... Varsinkin kun mietti jos erotaan että pelkää joutuvansa elättää mut kun en töissä käy jos siis naimisissa oltaisiin. Jotenkin tuosta jutusta varsinkin hirveän epävarma olo tuli jos tuollaisia miettii jo. Sanoin siitäkin asiasta ja vakuutti mut että ei sellaisia haluaisi ajatella ja mietti vain varmuuden vuoksi että yritti selittää että se esteenä ettei halua välttämättä naimisiin mm. Joka satutti ja sanoin siitäkin mutta sanoi että kyllä haluaa olla mun kanssa mutta jotenkin tuntui vain sanoilta ettei välttämättä tarkoittanut asiaa... Ollaan tästä siis paljon juteltu viikonlopun jälkeenkin. Mutta nyt vain semmoinen epävarma olo.

Ja kyllähän me yritetään vielä esikoista, mieskin ottanut puheeksi että alkaa syömään taas gelee royaleita ja onkin aloittanut taas niiden syömisen. Ja tutkinut asiaa mikä olisi paras että käyttääkö millaista liukuvoidetta ettei siittiöt tuhoudu yms... Oon myös tikuttanut ovista mutta se ei ainakaan vielä ole.

Mulla vaan tapana semmonen tuhoisat ajatukset. Että mun aivot nappaa heti jostain pienestä kommentista että nyt ei ookkaan kaikki hyvin vaikka olisikin.

 

[Puar]

Tosta avioliitto asiasta, juttelin kyllä miehen kanssa asiasta enemmän. Ja ymmärsin hänen pointtinsa, ja oli kuulemma sormuksella tarkoittanut lähinnä lupaus sormusta ei sitä että mennään naimisiin automaattisesti. Mutta se silti jotenkin istutti epäilyksen muhun... Varsinkin kun mietti jos erotaan että pelkää joutuvansa elättää mut kun en töissä käy jos siis naimisissa oltaisiin. Jotenkin tuosta jutusta varsinkin hirveän epävarma olo tuli jos tuollaisia miettii jo. Sanoin siitäkin asiasta ja vakuutti mut että ei sellaisia haluaisi ajatella ja mietti vain varmuuden vuoksi että yritti selittää että se esteenä ettei halua välttämättä naimisiin mm. Joka satutti ja sanoin siitäkin mutta sanoi että kyllä haluaa olla mun kanssa mutta jotenkin tuntui vain sanoilta ettei välttämättä tarkoittanut asiaa... Ollaan tästä siis paljon juteltu viikonlopun jälkeenkin. Mutta nyt vain semmoinen epävarma olo.

Ja kyllähän me yritetään vielä esikoista, mieskin ottanut puheeksi että alkaa syömään taas gelee royaleita ja onkin aloittanut taas niiden syömisen. Ja tutkinut asiaa mikä olisi paras että käyttääkö millaista liukuvoidetta ettei siittiöt tuhoudu yms... Oon myös tikuttanut ovista mutta se ei ainakaan vielä ole.

Mulla vaan tapana semmonen tuhoisat ajatukset. Että mun aivot nappaa heti jostain pienestä kommentista että nyt ei ookkaan kaikki hyvin vaikka olisikin.

Eikö avioehto suojaisi erotilanteessa miestä tuolta skenaariolta? Ei silloin joutuisi antamaan exälle mitään. Toki jos olisi lapsia niin heidän elatus, mutta nehän tulisi avoliitostakin erotessa.

 

[Kali]

Eikö avioehto suojaisi erotilanteessa miestä tuolta skenaariolta? Ei silloin joutuisi antamaan exälle mitään. Toki jos olisi lapsia niin heidän elatus, mutta nehän tulisi avoliitostakin erotessa.

Niin sanoin hänelle että jos mentäisiin naimisiin niin avioehto ei mulle ongelma olisi. Mutta sanoi että kuullut että se ei välttämättä suojaisi tältä tilanteelta vaikka olisi avioehto että saattaisi joutua pahimmassa tapauksessa elättämään mut. En sitten tiedä sanoiko vain koska halusi keskustelun päättyvän vai oliko oikeasti kuullut. Kommentoin vain että oonhan mä tähänkin asti selvinnyt ilman kenenkään apua. Ei osannut siihen mitään sanoa...

 

[Elliania]

Heipsi! Ihanaa, että luet vanhoja kirjoituksiani. Siivosin välissä digijalanjälkiäni ja alkuperäinen viesti ei siksi enää ole täällä suoraan luettavissa Juttelemisiin!

 

[Kali]

@Kali Tosi hyvä, että keskustelitte. Vaikkei varmasti tuntunut kivalta kuulla, mitä hän ajattelee

Tuo elättämisen pelkääminen on siitä aika erikoinen juttu, että elämässä ei voi koskaan tietää, josko roolit myös vaihtuvat joskus toisinkin päin. Jos esimerkiksi toinen vaikka sairastuu tai tapahtuu muuta vastaavaa niin toisen avusta voi ollakin yhtäkkiä tosi kiitollinen, vaikka olisi aiemmin luullut, että on elämässä se paremmin tienaava tai jostain syystä osallinen enempään. Ei elämästä voi koskaan olla satavarma. No, nyt tiedät ainakin, että syyt on taloudellisia. Loppujen lopuksi avioliitto on suurelta osin taloudellinen sopimus kahden eri osapuolen välillä, niin sinällään ymmärrettävää, että huoletkin liittyy tähän. Samalla ymmärrän hyvin huolesi, minusta tuntuisi kurjalta jos oma kumppani pelkäisi sitä, että hän tarvitsee tukea minua arjessa, vaikkakin sitten taloudellisesti. Minusta on tärkeää saada tulla kannatelluksi ja myös kannatella toista. Pidän sitä rakkautena, että nostetaan toinen toisiamme kohti parempaa elämää (molemmat siis niillä eväillä, joita meillä on)

Haluaisin myös lähettää täältä toiveet ja terveiset, että sinun ei tarvitsisi selviytyä yksin. Että olisi ihmisiä ympärillä, jotka näkee maailman muunakin kuin yksittäisten ihmisten kohtaloina Mitä varten täällä planeetalla ollaan jos ei toisiamme varten? Yksi aivan todella ihana ihminen sanoi minulle kerran vuosia sitten, kun vastasin kuulumisia kysyessä, että ”pärjään” sanoilla: elämän ei pitäisi olla pelkkää pärjäämistä Ja se ajatus jäi mieleen kyllä itämään. Toivon siis, että sinun ympärillesi ajan kanssa muodostuu turvallinen tukiverkko Ansaitsisit sellaisen

Kiitos viestistäsi, tuli ihan lämmin olo!

Mutta ymmärrän kyllä myös miksi hän niin ajattelee, toisaalta ainakin. Koska mitä nyt häntä oppinut tuntemaan reilun vuoden aikana kun yhdessä ollaan oltu niin hänellä todella huonoja kokemuksia ihmisistä yleensä ja hänen maailmankuvansa aika synkkä. Ei hirveän helposti näe hyvää muissa ihmisissä esimerkiksi.. Toki rakastan häntä sellaisena kun hän on, mutta toivoisin että hän pystyisi enemmän ainakin mitä nyt uskomaan ja luottamaan muhunkin. Uskon ja tiedän että hän kyllä luottaa muhun enemmän kuin moneen muuhun ehkä jopa enemmän kuin kehenkään muuhun tällä hetkellä. Hän ei vain osaa aina tuoda tunteitaan julki. Ehkä hän pelkää jos ero tulee ja toivottavasti ei koskaan tule, niin olisin eri ihminen. Koska mitä ymmärtänyt hän on nähnyt että erot tuovat ihmisistä piirteitä esiin joita ennen ei ole ollut.

Ehkäpä annan tuon sormus asian nyt olla ja katsoa tuoko hän sitä esiin joskus... Ja keskityn nyt hänen kanssaan asioihin jotka molemmille tärkeitä, kuten tämä esikoisen yrittäminen johon hän kyllä oikeasti tuntuu panostavan vaikka sitäkin aloin epäilemään onko hän senkään asian suhteen tosissaan. Mutta teot osoittavat että on hän tosissaan.

 

[Elliania]

Heipsi! Ihanaa, että luet vanhoja kirjoituksiani. Siivosin välissä digijalanjälkiäni ja alkuperäinen viesti ei siksi enää ole täällä suoraan luettavissa Juttelemisiin!

 

[Syssymyssy]

Mulla vaan tapana semmonen tuhoisat ajatukset. Että mun aivot nappaa heti jostain pienestä kommentista että nyt ei ookkaan kaikki hyvin vaikka olisikin.

Täällä toinen katastrofiajattelija Ja ei välttämättä tarvitse olla edes mikään keskustelu tms. vaan välillä saa niin sanotusti helvetin valloilleen ihan vain oman pään sisällä Oon esimerkiksi kerennyt kirota jo mielessäni tämän (ja tulevat) yrityskerrat alimpaan helvettiin (en kuitenkaan tule raskaaksi), vaikka ovulaatio on vasta matkalla. Ja tosiaan on menossa vasta toinen yrityskierto

Onko muilla ovulaation aikana lisääntynyttä tunteellisuutta? Oon kuullut kyllä ovisraivosta, mutta mulla on enemmän sellaista tunteellisuutta niin hyvässä kuin pahassa.

 

[Kali]

Täällä toinen katastrofiajattelija Ja ei välttämättä tarvitse olla edes mikään keskustelu tms. vaan välillä saa niin sanotusti helvetin valloilleen ihan vain oman pään sisällä Oon esimerkiksi kerennyt kirota jo mielessäni tämän (ja tulevat) yrityskerrat alimpaan helvettiin (en kuitenkaan tule raskaaksi), vaikka ovulaatio on vasta matkalla. Ja tosiaan on menossa vasta toinen yrityskierto

Onko muilla ovulaation aikana lisääntynyttä tunteellisuutta? Oon kuullut kyllä ovisraivosta, mutta mulla on enemmän sellaista tunteellisuutta niin hyvässä kuin pahassa.

Joo samaistun, saattaa vain omassa päässä saada ajatuksia valloilleen. Ns. päätellä asioita vaikka ei edes tosissaan mitään todisteita tai keskustelua olisi tapahtunut.

Ja juu ei mulla mitään ovisraivoa ole josta myös kuullut. Ennemmin semmoinen vaihteleva surullisen ja innokkaan välillä.

 

[Kali]

Niin juu ja tälleen illalla tuli mieleen lisäys tohon mun tuhoiseen katastrofimaiseen ajattelutapaan. Jos esim jollekulle tutulle käy huonosti varsinkin suhteissa, saattaa aikaa kulua mutta jossain vaiheessa oon miettinyt mitä jos meille käy samalla lailla. Ihan hulluja ajatuksia tulee mieleen mutta oon ehkä vähän vainoharhanen kun mun mies on eka suhde mulle jonka kanssa oon todella vakavissani ja näen että oltais yhessä lopun elämää. On mulla muita suhteita muutamia ollut joissa alkuhuumassa ehkä ajatellu samaa mutta nopeasti ne ajatukset kadonneet kun näyttäneet todelliset luonteensa. Ja muutenkin ei mulla mikään suhde näin pitkä ole ollut. Aikaisemmin vajaan vuoden oli pisin ja pari puolen vuoden suhdetta. En kenenkään muun kanssa lapsia edes harkinnut.

Mutta esikoiseen liittyviä asioita ettei ihan mene ohi aiheen tämä viesti. Näin unta että pitelin tyttövauvaa viime yönä. Oli todella haikeaa herätä kun tajusin että oli vain unta. Ehkäpä se oli enne uni. Jospa meidän eka lapsi olisi tyttö ja näin enne unen hänestä.

 

[*Ninni*]

Ensikäyntikuulumisia!

Meillä oli tosiaan tällä viikolla ensikäynti Felicitaksessa, ja kyllä se nyt siltä näyttää, että jonkinlainen ovulaatiohäiriö on, ja lääkkeet nyt ainakin siihen tueksi taitaa olla edessä. Lisäksi saatiin lähete julkiselle puolelle, mikä olikin tavoitteena.

Kaikenkaikkiaan käynti meni hyvin, ja meitä hoitanut lääkäri oli tosi mukava. Mentiin sinne kp 19, ja toiveikkaana ultrassa ajattelin että lähestyvä ovis siellä voisi näkyä. Lääkäri kuitenkin sanoi, että ovis ei kyllä vielä ole tuloillaan useampaan päivään ainakaan.. Se oli pettymys! Kun olin sitä donafertyäkin syönyt tän kierron, että nyt näytti taas pitkä kierto olevan meneillään. Mutta muutoin ultrassa kaikki näytti edelleen hyvältä ja normaalilta. Vasemmassa munasarjassa jonkin verran enemmän munarakkuloita kun oikeassa, mutta kuitenkaan ei niin että monirakkulaisuudesta tai PCOS:stä voisi puhua.

Pitkään kiertoon lääkäri kuitenkin määräsi terolutit, ja aloin niitä nyt syömään. Suunnitelma on, että mies menee ottamaan siemennesteanalyysin, ja mulle määrättiin verikokeita. Esim. prolaktaani, mikä pitää mitata heti kierron alussa. Nyt kun otin ne terot heti käyttöön, pääsen verikokeisiin kanssa jo varmaan reilun viikon päästä. Näitten jälkeen sitten lääkärin kanssa suunnittelua. Hassua, että nyt alkaa tulla jo pian tällaisia lääkärikäyntejä, joita sitten tulee sumplia töitten kanssa, kun on just tiettyinä päivinä ja aikoina mentävä.

Me mietittiin, että sillä välin kun odotellaan HUS:illa pääsevämme ensikäynnille, niin voitaisiin just näitä tutkimuksia tehdä yksityisellä, ja kevyitä hoitojakin. Nyt ensimmäisenä taitaa kyseeseen tulla letrozolit ja seuraus ultralla, siitä lääkärin kanssa alustavasti jo puhuttiin. Riippuen toki nyt molempien testituloksista.

Tavallaan tosi pettynyt olo siitä, että enää ei yritys jatku ns luomukierrolla, vaan lääkkeellisesti sitä säädellään... Ja tääkin, että elokuussa ei sitten lopulta tullutkaan mahdollisuutta ovista odottaa, kun otin ne terot käyttöön kun ultrassa ovulaatiosta ei merkkejä kp 19 näkynyt. Mutta toisaalta pääseepähän sitten toivottavasti syyskuun alusta sitten eteenpäin.

Maisassa näyttää jo että lähete olisi hyväksytty, ja jotain elintapakyselyitä sieltä mulle jo tulikin. Kai se sinne sitten tulee viestinä, kun aika meille jossain vaiheessa varataan? Onhan se toisaalta helpottavaa, että nyt tosiaan ei olla tässä enää yksin, vaan saadaan jeesiä

 

[Heipsy]

@*Ninni* tsemppiä! Meillä oli samanlainen polun alotus, just felillä ja nyt hus:ille tulossa ens kuun lopussa ensikäynti. Inssi tehty kerran felillä ja jos vaan luoja suo, niin ens kuussa vielä toinen, ennen tota hus aikaa alkuun se tuntuu tosi raskaalta, kun ei luomuna tuukkaan, mutta sitten sitä intoutuu, että josko nyt oikeesti sit tärppäis!

 

[*Ninni*]

@*Ninni* tsemppiä! Meillä oli samanlainen polun alotus, just felillä ja nyt hus:ille tulossa ens kuun lopussa ensikäynti. Inssi tehty kerran felillä ja jos vaan luoja suo, niin ens kuussa vielä toinen, ennen tota hus aikaa alkuun se tuntuu tosi raskaalta, kun ei luomuna tuukkaan, mutta sitten sitä intoutuu, että josko nyt oikeesti sit tärppäis!

Kattelinkin, että meillä on ehkä vähän samankaltainen polku, muutama kuukausi vaan perässä tullaan Kiva kuulla tsemppaavia ajatuksia, kiitos! Näinhän se varmasti on Onhan se ihan valtava onni että kaikkea apua on saatavilla ja kehitys kehittyy

 

[Feronia]

Ensikäyntikuulumisia!

Meillä oli tosiaan tällä viikolla ensikäynti Felicitaksessa, ja kyllä se nyt siltä näyttää, että jonkinlainen ovulaatiohäiriö on, ja lääkkeet nyt ainakin siihen tueksi taitaa olla edessä. Lisäksi saatiin lähete julkiselle puolelle, mikä olikin tavoitteena.

Kaikenkaikkiaan käynti meni hyvin, ja meitä hoitanut lääkäri oli tosi mukava. Mentiin sinne kp 19, ja toiveikkaana ultrassa ajattelin että lähestyvä ovis siellä voisi näkyä. Lääkäri kuitenkin sanoi, että ovis ei kyllä vielä ole tuloillaan useampaan päivään ainakaan.. Se oli pettymys! Kun olin sitä donafertyäkin syönyt tän kierron, että nyt näytti taas pitkä kierto olevan meneillään. Mutta muutoin ultrassa kaikki näytti edelleen hyvältä ja normaalilta. Vasemmassa munasarjassa jonkin verran enemmän munarakkuloita kun oikeassa, mutta kuitenkaan ei niin että monirakkulaisuudesta tai PCOS:stä voisi puhua.

Pitkään kiertoon lääkäri kuitenkin määräsi terolutit, ja aloin niitä nyt syömään. Suunnitelma on, että mies menee ottamaan siemennesteanalyysin, ja mulle määrättiin verikokeita. Esim. prolaktaani, mikä pitää mitata heti kierron alussa. Nyt kun otin ne terot heti käyttöön, pääsen verikokeisiin kanssa jo varmaan reilun viikon päästä. Näitten jälkeen sitten lääkärin kanssa suunnittelua. Hassua, että nyt alkaa tulla jo pian tällaisia lääkärikäyntejä, joita sitten tulee sumplia töitten kanssa, kun on just tiettyinä päivinä ja aikoina mentävä.

Me mietittiin, että sillä välin kun odotellaan HUS:illa pääsevämme ensikäynnille, niin voitaisiin just näitä tutkimuksia tehdä yksityisellä, ja kevyitä hoitojakin. Nyt ensimmäisenä taitaa kyseeseen tulla letrozolit ja seuraus ultralla, siitä lääkärin kanssa alustavasti jo puhuttiin. Riippuen toki nyt molempien testituloksista.

Tavallaan tosi pettynyt olo siitä, että enää ei yritys jatku ns luomukierrolla, vaan lääkkeellisesti sitä säädellään... Ja tääkin, että elokuussa ei sitten lopulta tullutkaan mahdollisuutta ovista odottaa, kun otin ne terot käyttöön kun ultrassa ovulaatiosta ei merkkejä kp 19 näkynyt. Mutta toisaalta pääseepähän sitten toivottavasti syyskuun alusta sitten eteenpäin.

Maisassa näyttää jo että lähete olisi hyväksytty, ja jotain elintapakyselyitä sieltä mulle jo tulikin. Kai se sinne sitten tulee viestinä, kun aika meille jossain vaiheessa varataan? Onhan se toisaalta helpottavaa, että nyt tosiaan ei olla tässä enää yksin, vaan saadaan jeesiä

Donaferty (tai ylipäätään myo-inositoli) alkaa auttaa 2-3 kk syömisen jälkeen kun se on kuitenkin vaan lisäravinne, mulla 2kk käytön jälkeen tuli eka ovis sen jälkeen kun olin ollut 3 kiertoa ilman ja 3kk käytön jälkeen ovis tuli 5 päivää aiemmin, että kyllä siitä jotain boostia sai! Mutta siitä huolimatta mäkin tarvitsin ne letrot että pääsin vikat metrit.

Mä tiedän ton pettymyksen kun tässä kesällä itsekin kävin ultrassa KP17 ja ei ollut mitään folleja kummallakaan puolella, ainoastaan se hemmetin kysta (oletettavasti edellisen kierron iso folli jäi sinne kystaksi ja sekoitti kierron). Oli kyllä synkimpiä hetkiä yritysaikana, kun on lääkkeelliset avut ja kaikki ja ei vaan toimi! Ja kuitenkin heti kun se kysta lähti, pamahti kunnon ovis ja tärppäsi siitä periaattteessa tokasta letrokierrosta. Ei se mikään häpeä ole että keho tarvitsee vähän boostia ovuloimiseen, onneksi on nykylääketiede jeesaamassa. Toivon mukaan terot toimii sulla hyvin ja siitä on pian apua!

 

[tyyria]

@Elliania Niinhän sitä voisi kuvitella Jostain syystä ihmisyyden varjopuolet ja muut synkkyydet vain jaksaa kiinnostaa, niin sit helpommin tartun sellaiseen vaikka tiedän, että vaikutus voi olla kaikkea muuta kuin rentouttava…

Päädyin lopulta testaamaan päivää ennen oletettujen mekkojen alkua, ja negahan sieltä tuli. Suretti ja aloin odottaa vuotoa. Hetken luulin menkkojen jo alkaneen (tiputtelua ja todella niukkaa vuotoa), kunnes sitten havahduin, että mitäs mitäs, ei oo vieläkään muuttunut normaaliksi kunnon vuodoksi. Että mitähän tästä nyt pitäis ajatella, kun on normaalisti todella säännöllinen kierto No, huomenna uutta testiä sitten kehiin!

 

[Pikkuviikuna]

@*Ninni* tsemppiä! Meillä oli samanlainen polun alotus, just felillä ja nyt hus:ille tulossa ens kuun lopussa ensikäynti. Inssi tehty kerran felillä ja jos vaan luoja suo, niin ens kuussa vielä toinen, ennen tota hus aikaa alkuun se tuntuu tosi raskaalta, kun ei luomuna tuukkaan, mutta sitten sitä intoutuu, että josko nyt oikeesti sit tärppäis!

Meillä kans samat suunnitelmat. Husia odotellessa yksityisellä. Sitä vaan oon pohtinut et miten husilla suhtaudutaan siihen että on tehnyt jo jotain yksityisellä? Uskaltaako sitä kertoa jos ne potkii ulos? Ei kai ne voi niin tehdä?

 

[*Ninni*]

Kiitos tsempeistä @Feronia Ja siis täytyy sanoa että sun vaiheiden seuraaminen tässä kesällä on luonut kyllä toivoa, kun monenlaisten vaiheiden jälkeen sä oot päässyt odottamaan pientä! Mä oon edelleen niin iloinen kyllä teidän puolesta Ja sulta tulee parhaat vinkit ja kunnon faktat aina kehiin, arvostan

Hmm, mä hätäpäissäni jo lopetin donafertyn alkuviikosta, kun ajattelin että tämä kierto oli sitten tässä. Aattelin että säästän seuraavan kierron alkuun. Mutta pitäisiköhän nyt kuitenkin jatkaa sen kanssa, jos se tosiaan ottaa aikansa ennen kuin alkaa vaikuttaa? Kierto on hidas mutta mun liikkeet on muuten turhan nopeat

Ja @Pikkuviikuna , ei kai se voi julkisen puolen hoitoja haitata, jos on yksityisellä aloittanut? Tai kertokaa viisaammat jos tiedätte toisin! Eikös se vaan ole hyvä, jos jotain testejä ja hoitoa on testattu jo yksityisellä, niin ei mene sitten julkisella siihen aikaa ja varoja? Jos jonot julkisella olisi sitä samaa luokkaa mitä muillakin täällä näyttää, niin voisi olla että Husille pääsisi vasta alkuvuonna, ja se tuntuisi aika pitkältä odotukselta. Mutta ymmärsin että se meidän lähete käsiteltiin ja hyväksyttiin ihan parissa päivässä, niin se oli kyllä lupaavan oloista

Mutta hei sitten vielä omaa päivitystä lisää, onko täällä kokeneita terojen käyttäjiä? Oon syönyt niitä tosiaan nyt neljä päivää, kun tiistaina gyne oli sitä mieltä että ovulaatiota ei oo tulossa. Nyt aamulla herätessä kuitenkin ovislimat ja vatsakipua, aattelin testata ovista nyt vielä aamupäivällä. En aiemmin viikolla sen gynen ultratulosten perusteella alkanut ees tikuttamaan. Mutta kun teroja on syöty jo neljä tablettia, niin onko niin että vaikka olisi ovis, niin ei siitä raskautta voisi alkaa, kun terojen ansiosta menkat tulee kuitenkin jo reilun viikon päästä? Vai voisiko tässä tilanteessa olla syytä lopettaa terokuuri kesken, vai meneekö kaikki vaan entistä enemmän sekaisin niin? Jos mulla olisikin nyt ovulaatio (kp 23 nyt), niin onko niin että se on terokuurin ansiosta ihan hukkaan heitetty?