Kali
Kommentoinnin ninja
Aamulla oli toiveikas olo vielä kun rinnat olivat vieläkin kipeät kun heräsin ja siis vielä kyllä kipeät ovat mutta sitten sorruin tekemään testin, nyt dpo9 siis ja negatiivinenhan se oli. Tosin ne kolme kertaa kun raskaana ollut mutta meni kaikki kesken joka kerta sain positiivisen lähempänä dpo13-14... Toisaalta sitten taas en haluaisi niihin raskauksiin verrata koska ne meni kuitenkin heti alkujaan kesken. 
Tosiaan haaleata viiva koko ajan niissä keskenmenneissä. Ja siitä syystä en nyt kyllä digiä edes tee ennen ja jos saan edes vahvemman viivan liuskatestiin. Koska en halua turhaa toivoa koska kahdessa keskenmenneessä digi kumminkin näytti että raskaana. Niin mieluummin testailen noilla halvemmilla testeillä. 
No ei mennä asioiden edelle koska eihän ne välttämättä nekään näytä positiivista koska jos ei ole tärpännyt nyt.
Niin juu ja sekin ahdistaa kun en tiedä mitä lääkäri sanoo verikokeista koska ei ilmeisesti ole ainakaan kirjoittanut mitään ylös mistä tiedän mitä meneillään...
Tosiaan haaleata viiva koko ajan niissä keskenmenneissä. Ja siitä syystä en nyt kyllä digiä edes tee ennen ja jos saan edes vahvemman viivan liuskatestiin. Koska en halua turhaa toivoa koska kahdessa keskenmenneessä digi kumminkin näytti että raskaana. Niin mieluummin testailen noilla halvemmilla testeillä. No ei mennä asioiden edelle koska eihän ne välttämättä nekään näytä positiivista koska jos ei ole tärpännyt nyt.Niin juu ja sekin ahdistaa kun en tiedä mitä lääkäri sanoo verikokeista koska ei ilmeisesti ole ainakaan kirjoittanut mitään ylös mistä tiedän mitä meneillään...
Siivoilin digijalanjälkiäni ja siksi alkuperäinen viesti ei enää löydy täältä. Höpöttelemiisin 
Toivotaan parasta!
Kolmet menkat kerkesi tulla keskenmenon jälkeen ja edellisistä kuukautisista laskettuna nyt on 3+3
Yksi oli aivan ihana kuvauksen perusteella (kiltti, tulee toimeen koirien ja ihmisten kanssa, rauhallinen, ei helposta hetkahda, sopii kaupunkielämäänkin), mutta harmiksi ihan jättimäisen iso (27 kiloa) ja en millään haluaisi, että koira joutuisi matkustamaan ruumassa jos joskus lennetään Suomeen ja pakulla kulkiessa olis aika vähän nukkumatilaa hälle myöskin. Pitänee siis odotella pikkuisempaa.
Onneksi hän ei vaikeuttanut avioeroprosessia ja ihanaa kuulla, että olet löytänyt ihanan kumppanin sen jälkeen. Elämä on niin paljon parempaa kun on turvallinen ja hyvä kumppani vierellä. Mullakin eksät on syystä eksiä. Ainakin opin, että mitä en halua heidän kautta! Nyksä on toivottavasti nyksä elämän loppuun asti, kun on niin valloittavan ihana 
) avioliitto kannattaa Saksassa erityisen paljonkin jos täällä maassa vielä halutaan jatkossa olla (en tiedä, rakastan mun kumppania ja ystäviä täällä, mutten tätä maata), sillä silloin saa esim yhteisen sairausvakuutuksen. Tällä hetkellä maksetaan reilusti yli 200 euroa siis kuukaudessa siitä että Ei olla naimisissa 
”Kivaa” järjestelmällistä painostusta!
Jos kerran on Suomen kansalainen, niin luulisi että se voi olla sellainen helpottava tekijä, että jos siihen joutuisi, voisi hakea avioeroa Suomesta. Ja miksipä ei mennä naimisiinkin Suomen puolella, jos se tuntuu helpommalta! Me mentiin naimisiin maistraatissa ilmaiseksi 5 minuutin seremoniassa että hankalaa tai kallista se ei ainakaan ollut. 
Se on tottakai jokaisen oma päätös ja tottakai voi olla elinikäinen suhde ilmankin sitä! Kuulostaa vaan aika paljolta tuo 200€/kk ja ahdistaisi että jos esim joutuisi sairaalaan, päästetäänkö avopuolisoa paikalle samaan tapaan kuin aviopuolisoa, ja mietin että onko lapsen asioita myös helpompi hoitaa avioliitossa, tuleeko miehelle sielläkin esim. isyyden todistelua? 
Toivon mukaan selviätte kaikista haasteista! 
Kuin siis siitä että raskaana olisin...
). Sekin lähensi hyvin paljon kun sai elää murrosiän yhdessä ja nähdä miten toinen muuttuu semmoisesta änkyräteinistä kunnon aikuiseksi. Nykyään olen huomannut ettei mun aivot oikein hahmota että mies on erillinen entiteetti, tuntuu kuin hän olisi osa minua samalla tapaa kuin jokin mun sisäelinkin 