H-hetki ja miten kaikki meni

[ginessa]

Että ei menny ihan niinkuin elokuvissa...Säännöllisten supistusten alusta syntymään meni aikaa 53,5 tuntia... Mut siintä kuin paikat alko aukeemaan niin noin 12 tuntia...

huhhuh.. Essi paranemisia sinne !!
Mullaki teki alussa toinen tissi kipeetä ja sainkin purra hammasta ja pidellä kyyneliä, maitoo ei tullu tarpeeks ja Unnalla 10% laski paino.. vieläkin on - 3 % vaikka painoa on tullut ihan kivasti lisää ja pelkällä tissimaidolla mennään nyt.

Kaikki menee varmasti loistavasti jonkin ajan kuluttua teillä :)

 

[Heisku]

Tässä olis sit tää munkin synnytys kertomus vähän tälleen myöhässä kun synnytyksestäkin on jo 4 viikkoa aikaa, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan [:D]

Elikkäs tiistaina 10.8 aamulla n. klo 7.45 menin vessaan pissalle ja sen jälkeen mun oli tarkoitus mennä vielä takaisin nukkuun, mutta kun pääsin sänkyyn makaamaan tunsin kuinka tuolla ala kerrassa kupla ois puhjennut ja sit alko lapsivettä tulla hirveesti, rupesin vaan hokeen etä apua apua apua [:D] mies heräs ja kysy että mitä mitä mitä [:D] sanoin että lapsivedet meni sitten siinä puettiin ja laitettiin vikat tavarat sairaalakassiin ja lähettiin sairaalaa kohti ajelemaan. Mulla tuli supistuksia heti 4min välein mutta olivat vielä tuolloin menkka kipujen luokkaa. Sairaalassa oltiin sitten vähän 8 jälkeen ja mut otettiin käyrille. Supistuksia tuli edelleen n. 4min välein ja supparit kovenivat koko ajan olin tuolloin vasta sormenpäälle auki, sain peräruiskeen ja pääsin lepohuoneeseen ja kipulääkettä joka tehos ehkä 10 min. Supistukset vaan koveni ja koveni todella nopeaan tahtiin ja jonkun ajan päästä pyysin miestä soittamaan hoitaja paikalla koska kivut alko olla sitä luokkaa että en enään kestänyt ilman tehokkaampaa kivunlievitystä. Mut otettiin saman tien uudestaan käyrille ja katottiin kohdunsuun tilanne mutta olin vasta 2cm auki. Mutta pääsin silti synnytys saliin koska olin niin kipeä. Mentiin hissillä seuraavaan kerrokseen ja supparit oli sitä luokkaa jo että en pystynyt enään seisomaan supistuksen aikana joten roikuin miehen kaulassa että pääsin saliin asti.

Mun piti mennä ammeeseen, mutta sinne asti en koskaan päässyt koska kivut oli niin kovat että tuntu parhaalta maata ja sitten vaan ilokaasua vedettiin kätilö kattoi kohdunsuun tilanteen ja sano että olen 4cm auki ja saisin epiduraalin, olin siis auennut 2cm sinä aikana kun mentiin synnytys saliin. Sain epiduraalin eikä se tuntunut missään, kivut alkoivat helpottua heti ja pian olivat kokonaan poissa, siinä sitten syötiin miehen kanssa ja yritin vähän nukkua.

n. klo 15 epiduraalin vaikutus alko lakkaamaan tunsin jo ponnistamisen tarvetta, kätilö katto kohdunsuun tilanteen olin siinä vaiheessa 7cm auki, joten sain toisen annoksen epiduraalia ennen tota yritin käyä pissalla mutta eihän se sieltä tullut joten katetroitiin.

Ponnistamisen tarve lähti kun oli saanut toisen epiduraalin ja sitten taas vaan odoteltiin! Jonkun ajan päästä aloin tuntemaan supistuksia ja ponnistamisen tarvetta, mutta kipua en tuntenut. Kätilö kattoi jälleen tilanteen ja olin 9cm auki, pyysi minua seisomaan sänkyn viereen ja nojaan sänkyyn ja aina kun ponnistutti niin piti pistää jalat koukkuun ihan niinkui reisiä olisi reenannut [:D] ja siinä piti pysyä supistuksen ajan, yhtäkkiä en enään pystynyt olemaan ponnistamatta ja kätilö sanoi että olen täysin auki voin alkaa ponnistamaan! Siinä sitten alettiin sitten ponnistelemaan. Siinä vaiheessa kun vauvan pää oli tulossa pihalle mulla loppu supistukset melkein kokonaan joten jouduin pusertamaan pelkästään omilla voimilla pientä pihalle ilman supistuksien apua jonka takia jouduttiin leikkaan välilihaakin että pieni pääsi nopeampaa ja helpommin pihalle kun syke nousi reilusti yli 180.. 19 minuutin ponnistamisen jälkeen klo 17.14 pieni prinssimme syntyi [:)]

Sain vauvan rinnalle, tunne oli jotain aivan uskomatonta ja kätilö alko irrotella istukkaa pihalle ja sen jälkeen alkoi ompelemaan haavaa, tikkejä tuli 7kpl.. Ton koko ajan pieni sai olla rinnallani ja sen jälkeen kun tikit oli laitettu pieni vietiin pesulle ja punnitukseen..

Saimme siinä sitten iltapalaa, söimme menin sen jälkeen suihkuun ja sitten osastolle [:)]

Synnytyksen kokonais kesto oli 9h 10 minuuttia vaihe 1: 8h 40min, vaihe 2: 19min, vaihe 3: 11min

Synnytys oli helppo, meni muutenki kaikinpuolin hyvin ja nopeasti ja itselle jäi hyvä mieli synnytyksestä, noista kovista supistus kivuista huolimatta mitä oli ennen kun sai epiduraalin [:)] Olen valmis menemään synnytymään vaikka heti uudestaan [:D]

 

[hebzu]

Katotaa paljonko ehdin kirjottaa ennen ku kuuluu huutoa olkkarista [:D]

Eli, 6.9 menimme klo 7.30 sairaalaan käynnistykseen. Tarkastuksessa todettiin että olin yhdelle sormelle auki joten laittoivat lääketipan klo 9.

Klo 12 mennessä oli jo maksimi määrä lääkettä menossa eikä mitään tuntemuksia. 12 jälkeen alkoi tuntua sellasta pientä menkka särkyä alavatsalla säännöllisesti muttei ollut kipeitä.

Klo 15 lääkäri teki tutkimuksen ja olin 2 sormelle auki, laittoi sen anturin vauvan päähän että sydänäänet näkyis paremmin ja samalla sit meni vedet. Tästä alkoi sitten ne kivuliaat supparit... Tunnin ehkä makasin sängyllä mut sitten pari tuntia heiluin jumppa pallon päällä ja ukko hieroi selkää. Supparit tuli muuten koko ajan alle 2 minuutin välein...

Klo 18 olin jo sitä mieltä et nyt vois niinku tarkistaa tilanteen jos vaikka sais puudutuksen. Noh olin edelleen 2 sormelle auki, ehkä 2,5:lle, nice [:(] Noh kävin sitten taas vessassa ja sieltä tullessa oksensin aika reippaasti, ilmeisesti johtui kovista kivuista ja siit et oli 2 tuntia istunu sen pallon päällä...

Klo 21 sanoin jo et nyt en enää jaksa, olin jo aika väsynytkin. Olin tietysti edelleen 2,5 sormelle auki mutta kätilö kysyi lääkäriltä joko sais laittaa epiduraalin ja se ihana lääkäri antoi onneksi luvan [:D] siirryttiin siis synnytys saliin ja joku ukko tuli laittaa letkun selkään, ei muuten tuntunu missään se laittaminen.

Olo oli melko reipas kun ei tarvinnu puhkuu enää 1,5 minuutin välein. Klo 22 mun kroppa alkoi tehdä itekseen ponnistuksia [:D] niitä tuli 3-5 kerrallaan ja ne tuli kyl iha itekseen, mun ei tarvinnu tehä niitten eteen yhtää mitää.

N. klo 23 paikat alko olee 9 cm auki ja hetken päästä sain luvan antaa vähä vauhtia ponnistuksiin. Kipu alkoi tulla takaisin mutta lähinnä selkään ja olinkin sit loppu ajan lähinnä kyljelläni. Jossain vaiheessa tuli sellanen kipu alapäähän et ajattelin että nyt site ne paikat repee. Se meni kyl aika äkkiä ohi ja sitte syntyikin pää ja mun käskettiin huohottaa ja niinhän mä tein, ajattelin että mun paikat ei kyl mun oman tunkemisen takia repeä yhtää enempää [:D] sit piti taas vähä ponnistaa ja huohottaa ja pieni ponnistus ja siinä se oli [:)]

Kipu hävis ku tuhka tuuleen ja mä katoin vaan vauvan jalkoväliin että ei voi olla totta, se on tyttö [:D] oltiin meinaan aika varmoja että poika tulee ja kaikki merkit ja ennustukset oli viitannu poikaan mut kyllä se vihree mummin kutoma villatakki Neidilleki hyvin sopis [;)]

Synnytys siis alkoi virallisesti klo 12 pienillä suppareilla ja klo 00.02 oli tyttö maailmassa. Ponnistus vaihe oli 1h 22min ja jälkeis vaihe muistaakseni 9min, en nyt ole iha varma...

Avautumis vaiheessa en siis käyttäny muuta ku jumppapalloa ja kaurapusseja vaikka ne pussit oli kyl mulla iha hyödyttömät. Ja sitte epiduraali sai mut vihdoin rentoutumaan ja avautumaan kunnolla.

Kertomuksessa luki ponnistus vaiheesta että oli rauhallinen ja reipas [:D] en kuulemma pahemmin huutanut enkä valittanut. Ukkokin pysyi hengessä mukana hyvin, sanoi vaan että oli se aika kauheeta kattoo ku toinen on niin kipee.

Tuntu se sillon klo 15-21 aika maailmanlopun touhulta mut ei sitä kyllä enää yhtään muista sitä kipua. En kyl tosin iha heti toista tee [;)]

Ainii, ja paikat muuten pysy ehjinä, ei tullu minkäänlaisia repeämiä. Ensimmäinen pissa reissu tuntu melko hirveelle, toinen sujui jo lähes kivutta ja vaikka mahan toimitus vähä pelotti oli onneks sen verran pehmeetä tavaraa ettei sekään eka toimitus ollut niin hirvee ku pelkäsin[:D]

 

[Grenie]

Perjantaina 10.9 menin puoli kymmenen aikaan oyssin äitiyspoliklinikalle yliaikaisuuskontrolliin. Siellä katsottiin käyrää, paino, pissa, ja verenpaine.

10.30 synnytysten vastaanottoon ultraan. Siellä katsottiin et vauva painaisi syntyessään 4000g, oli kuulemma joku uusi ultrauslaite nii huoneessa oli myös joku mies neuvomassa kahta kätilöä miten sitä käytetään. Sitten ku oli ultralla katsottu, mies lähti pois huoneesta ja kätilö teki mulle sisätutkimuksen. Olin jo 3cm auki ja pehmeä kohdunsuu.

Kerroin että olin käynyt edellis viikon sunnuntaina oyssissa kun epäilin että olisi lapsivettä vuotanut vaikka se oli jotain muuta. Sanoivat että ottavat mut osastolle, jos ei synnytys käynnisty, käynnistävät lauantaina.

Lähdin sitten takaisin äitiyspoliklinikalle ja soitin miehelle että jään osastolle yöksi. Siellä kerkesin olla parisen tuntia kunnes alkoi lapsivettä vihdoin tulemaan. Ruskeaa vuotoa. Kävin sanomassa hoitajille.

15.30 sain peräruiskeen ja valmistauduin synnytyssaliin lähtöä varten. Synnytyssali oli viihtyisä pieni huone synnysten vastaanotossa. Heti ensimmäisenä laittoivat mulle oksitosiinitipan käteen ja antibiootin myös jo silloin. Laitoin miehelle viestiä että olen siellä, sen jälkeen piti laittaa puhelin kiinni. En pahemmin päässyt liikkumaan kun ottivat sykekäyrää koko ajan sen mitä olin siellä salissa. Muutaman kerran kävin pissalla, en edes suihkuun päässyt.

Silloin ei vielä tuntunut supistukset kovin kivuliailta vaan pärjäsin ihan ilman mitään. Mies tuli puoli viiden aikaan sinne kaveriksi. Kuuntelimme radiota ja luimme lehtiä.

Välillä istuin keinussa, välillä sängyssä makasin, välillä fysiopallon päällä. Supistukset aloivat tuntumaan ikävältä vasta sen jälkeen kun sikiökalvot puhkaistiin. Silloin tarvitsin kuumageelipulloa joka auttoi ihan mukavasti melkein loppuun asti. Kun kalvot puhkaistiin nii vauvalle laittoivat anturin päähän.

Vessassa oli aika ikävä käydä supistuksen aikana. Oksitosiinia lisättiin puolen tunnin välein 10tipalla. Se saa aikaiseksi hyvin ikävän tunteen ristiselässä. Kestän kivun aika hyvin kun mies sanoo että muista hengittää rauhallisesti.

Epiduraali tilattiin kun olin auennut 4cm. Ennen sen saamista piti kokeilla ilokaasua josta ei ollut mitään hyötyä. Sai vain oksettavan olon aikaiseksi. Nenä oli nii hemmetin tukossa ettei saanu sen kautta hengitettyä ollenkaan.

Epiduraali piti laittaa kaksi kertaa ja sen aikana tuli hirveän monta supistusta. Ensimmäinen meni johonki verisuoneen, joten laittoivat vielä toisen kerran. En tiedä oliko siitä pahemmin hyötyä. Ehkä pariksi tunniksi. Sen jälkeen en saanut edes vessaan mennä kun laittoivat pumpun jota ei pysty liikuttamaan mihinkään. Olin siis kuin sidottu sänkyyn. Anturit vatsalla, epiduraali selässä, ja vauvan anturi alavatsassa kiinni.

Supparit tuntui aina vain samassa kohti eli ristiselässä. Kuumageelipullo vei pahimman kivun pois.

n. klo 22.50 sanoin että kipu tuntuu ihan kauhealta selässä. kätilö kysyi et tuntuuko vatsan puolella mitään. Sanoin että ei vaan selässä tuntuu. Katsoi tilanteen nii olin jo täysin auki, mut vielä ei tuntunut ponnistuttavalta. Supistusten tullessa kokeilin vähän ponnistella, mut eipä sitä juuri tuntenut. Melkein happi loppui kun piti pidättää hengitystä supistuksen tullessa.

Enempi makasin kuin istuin puoli-istuvassa asennossa, kysyin et saanko vaihtaa asentoa. Mies nosti sängyn päädyn ylös ja nojasin siihen. Sanoin monesti että ei halua tulla ulos ollenkaan. Kätilö sanoi että kyllä tulee. Mies antoi hyvin voimaa ponnistuksiin. Pikku hiljaa se sieltä alkoi tulemaan oikeaan suuntaan.

Makasin selälläni, pidin polvitaipeista kiinni ja ponnistin. Kätilö sanoi että haluanko kokeilla kun lapsen pää näkyi jo. Teki epparin, sentään kysyi että haluanko sitä. En tuntenut leikkausta ollenkaan. Siitä ei tainnut mennä enää kovin kauaa nii pieni tyttö oli ulkona. Sain hänet heti rinnalle ja oli kauheasti vielä lapsen kinaa vaikka oli 10 päivää mennyt yliaikaiseksi.

Kätilö sanoi että pitää vielä ponnistaa istukka ulos ja kysyi haluanko nähdä sen. Näin sen kuitenkin hänen laseistaan [:D] Ällöttävä möllykkä. Oli tainnut kahdesta kohtaa leikata kun ompeli aika pitkään tikkejä. ei suostunut kertomaan montako niitä tuli. Sanoi vain et normaali eppari.

Tytön mitat oli 3480kg, 50cm, päänympärys 36cm. Apgarin pisteet 9,10,10

ennen ensi-imetystä lastenhoitaja vei hänet pesulle ja kääri hyvin tiukkaan pakettiin. sen jälkeen toivat vasta mulle takaisin. kävin suihkussa sillä välin ja sain puhtaat vaatteet päälle. saimme vähän syötävää ja sitten lähdimme osastolle lapsen kanssa. pyörätuolissa istuin ja vauva sylissä, mies toi laukun ja työnsi mua eteen päin. emme saaneet perhehuonetta kun silloin oli syntynyt paljon vauvoja. olin yhteensä 6 päivää osastolla..

Jurputusosioon kirjoittelinkin mitä kaikkea siellä tapahtui.

En halua kokea synnytystä enää ainakaan kovin pian. en saanut varsinaista kammoa, mut ei tuntunut kovin mukavalle..

 

[Mimmi]

Jospa minäkin kertoisin oman tarinani näin kolmen kuukauden jälkeen jos vielä siitä jotain muistan! Tarkoitus on ollut kirjoittaa tarina johonkin muistiin, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi.. Nyt siitä tuntuu olevan ikuisuus, mutta mikäli jotakuta vielä kiinnostaa lukea niin tässä olis!

Eli laskettu aika oli lauantaina 31.7. ja olin valmistautunut synnytykseen lukemalla varmaan jokaisen synnytyskertomuksen mitä löysin. Mikäli muistatte vielä heinäkuun ja ne ihanat helteet. Minä vietin ne tietokoneen ääressä tuulettimen puhaltaessa täysillä. Tai vaihtoehtoisesti välillä käänsin tuulettimen ja menin sohvalle makoilemaan.. No ei siitä sen enempää.

Tiistaina 27 pvä RV 39+2 piti käydä kirjastossa palauttamassa iso kasa kirjoja ja mietinkin et niitten paino saa varmaan supistukset alkamaan. No siellä etsiessäni kirjoja synnytyksestä ja vauvanhoidosta tunsin jotain pientä mahassa. Kello oli noin kolme iltapäivällä. Jotain muuta kuin ne lukemattomat kivuttomat supistukset mitä aiemmin oli. No sieltä menin vielä vanhemmillani käymään ja supistelut jatkui. Sen verran ne tuntui, että jätin kaupassakäynnin väliin. Kotona tein ruokaa ja supistukset jatkui aina vain. Taisin ottaa aikaakin välillä ja lueskelin että miten muilla oli synnytykset lähteneet sujumaan. Mies tuli noin viiden aikaan kotiin ja sanoin että vähän tuntuu erilaiselta. No meillä on talonrakennus kesken ja mies lähti muuraamaan isänsä kanssa kivijalkaa. Puoli 8 soitin että ehkä tämä nyt sitte on tätä. Varautuu siihen, että lähtö tulis.

No minä olen supistuksia kellottanut ja koko ajan on alle 10 minuuttia, mutta ei kivuliaita ennen sitä puoli 8 jolloin käyn suihkuttelemassa kuumaa vettä aina välillä. Puoli 9 soitan miehelle, että tulee kotiin, kyllä me mennään käymään sairaalassa. Yhdeksältä ollaan valmiita lähtöön ja naurattaa: jossain sanottiin että siinä vaiheessa pitäis sairaalaan kun ei enää voi nauraa. No meillä oli tunnin matka edessä ja supistuksia tuli 2-4 minuutin välein. Eikä vieläkään mahdottoman kipeitä. Tässä vaiheessa voin kertoa, että menkkakivut mulla on ihan järjettömän pahoja, makaan hiestä märkänä lattialla niin kauan että ne 3 särkylääkettä vaikuttaa ja loppupäivän nukun. Joo töissä kerran tuli sellainen kohtaus että siä on ymmärretty mun poissaoloja. No jokatapauksessa supistukset kesti vaan alle minuutin kerrallaan menkkakivut koko ajan. Ei ollenkaa paha.

Kello 22 ollaan sairaalassa ja autolta kävellessä pitää nojata liikennemerkkiin ku supistus tulee. Nyt oon tyytyväinen että lähettiin ajoissa. Siellä laitetaan käyrille ja supistuksia tulee tiheään ja tutkimuksissa olen 3 cm auki. Tieto helpottaa koska pelkäsin, että käskevät takaisin kotiin.. Pääsen samantien ammeeseen ja lillun siellä 40min ja siinä vaiheessa ei tunnu enää yhtää mukavalta. Sen jälkeen pääsen synnytyssaliin ja kello on lähemmäs puoltayötä. Olen auki 4cm ja tilataan epiduraali.

Tässä vaiheessa kalvot puhkaistaan ja sitte ne supistukset alkaa tuntua jo suht kipeiltä. Saan ilokaasua, mutta en tykännyt siitä yhtää ja lähinnä keskityin puristamaan sitä maskia lujempaa supistusten aikana. Nyt supistukset kestää jo kauemmin kuin niistä palautuminen. Hoen vittua ja mietin et muut kirosanat pitää säästää siihen ku ottaa tosi kipeää. Mies muuten lukee (tai selaa, tuskin se niin paljon niihin pysty keskittymään) Aku Ankkoja ja kattelee ku sitä epiduraalia valmistellaan.

Noin kaks supistusta epiduraalin laiton jälkeen oon ihan tunnoton. Ihanaa. No katotaan tilanne ja sieltähän vauvan tukka loistaa alapäästä eli saman tien saa alkaa ponnistamaan. Muistan että oon ihan epäuskoinen ettei se nyt vielä voi tulla, emmä ole vielä valmis.. Mitään en tunne niiden 18 minuutin aikana, katton vaan monitorista et nyt tulee supistus ja ponnistan vähä niinku oisin kakalla. Ja hyvin kuulemma menee. Pienen muljahduksen tunsin ku vauvan kroppa tuli ulos. 1.13 syntyi pieni tyttö 3172g ja 48cm.

Yhtään repeämää ei tullu ja muutenki kaikki meni kuin unelma. Seuraavalla kerralla kuulemma mennään sitte ilman puudutuksia. Synnytyksen kestoksi laitettiin 7h 2min. Siinä vaiheessa ku supistukset alkoi tuntumaan vähän enemmän. Äidille soitin aamulla kuudelta ja se oli ihan ihmeissään ku 10 tuntia aikaisemmin olin ihan normaalisti ollu kylässä. Ja mä ku ennen luulin et mulla on vaan huono kipukynnys ku ne menkkakivut oli niin pahoja mut nehän on vaan valmistanu mua tohon synnytykseen. Täytyy kyl toivoa että ne nyt sitten vähä helpottais..

Ohhoh, tulipahan romaani. Ainakin tää luo toivoa niille jotka mahdollisesti lukee näitä synnytyskertomuksia yhtä pelokkaana kuin minä silloin heinäkuussa. Kolmen kuukauden aikana on muuten tapahtunut valtavasti: siellä synnytyssalissa mietin miten ikinä osaan vauvaa hoitaa enkä täysin mieltänyt itseäni vielä äidiksi. Nyt en muista että mitään muuta olisin koskaan ollutkaan [:)]