Hölpön Pölpön-ketju

Meil esikoinen tykkää kavereillaan leikkiä just nimenomaan leikkimoottorisahalla! Ajattelin jo ostaa sen, mut sit aloin ajattelemaan vauvarukkaa, jota varmaan sahailtais aina :D eli ehkäpä moottorisaha pääsee sitten uudelleen lahjalistalle, kun vauva pääsee juoksemaan isompaa karkuun :hilarious:
 
No nyt on jouluaatto lusittu. Ei menny niinku onnellisissa leffoissa.Lisäks jonkin verran ärsytti kun kaks lasta puuttui, ja sit esikoinen joka tuli käymään, aiheutti taas kohtauksen ja laittoi meidät vähän varpailleen et milloin kilahtaa...sellainen tuttu väkivallan uhan ilmapiiri läsnä,ja mä en kestä sellasta enää yhtään.
Edellisen kerran vain 3vko sitte meijän häitä ennen tääl meillä aiheutti hässäkkää...mietin vaan et oikeesti olisko vaan parempi ettei sitä kutsu enää mihinkään perhejuhliin jne, kun kerran haluu erakoitua koppiinsa. Sairashan se on, mutta ei haluu apua, joten mitä voi tehä aikuiselle ihmiselle silloin :sad001
 
Voi kurja että ei ollut onnistunut jouluaatto teillä MariQ. :sad001 Varmasti todella ikävä tilanne tuo kun oma lapsi on sairas ja aiheuttaa tuollaista. Ja kurjaa ettei apua huoli (eikä pakkohoitoonkaan ketään saa kuin ihan äärimmäisessä tapauksessa). Voimia! :Heartred
 
Kohta palaa kaikki lapset joululomiltaan joten huh huh nyt vaan rauhallista hengittelyä että vielä tänään en saisi kierroksia nousemaan... huh huh .
 
Meillä alkoi vuosi vähän ikävimmissä merkeissä, kun eskarilainen alkoi oksentaa uudenvuodenaaton iltana. :sad001 Toinen lapsista liittyi oksuseuraan yöllä, ja uudenvuodenyö menikin sitten oksennuksia siivotessa. Eilen aamulla tauti rantautui mulle ja miehelle, ja eilinen olikin aivan kamala päivä, kun piti siivota lasten oksennuksia ja huolehtia heistä samalla, kun oma olo oli järkyttävä. Mulle nousi korkea kuumekin vielä kaupan päälle ja sen mukana ihan karmea päänsärky ja lihassäryt. Nyt on jo parempi, vaikkei olo vieläkään normaali ole. Mutta huh huh kun tuo onkin kamala tauti!
 
Meillä tauti alkoi jo aatonaattona, mies ja lapsi olivat ensimmäiset ja siitä sitten koko muu seurue. Oltiin uudenvuodenaattona unessa kaikki jo kahdeksalta, mitä nyt oksentamaan herättiin välillä. Tänään oli ensimmäinen ateria kun kaikki taas pystyivät syömään.
 
Kyllä on ollu vaikeaa tämä arki pitkien pyhien jälkeen vaikka meilläki alka vasta ma koulut. Kauhulla odotan miten pääsen itse aamulla ylös ja kuinka saan kakrut ylös, kun ne nyt nukkuu kymppiin saakka.
 
Paranemisia sairastajille! Inha tuo vatsatauti. Me ollaan päinvastoin oltu joululoma varsin terveitä. Varmaan siksi, kun lapsi ei kanna pöpöjä päiväkodista.
 
Me ollaan näemmä vahingossa alettu käydä uimassa

Käytii miehen kaa uudenvuoden aattoma kaksin ja alettiin kokeilla paljonko matkaa jaksetaan uida. Eilen käytii kahden pojan kanssa uimassa, oli tietty vähä erilainen käynti ku heidän kanssa pulikoitiin myös mut käytiin sit vetäsee matkaakin molemmat mut on ne kovin vaatimattomia mitä viel mennään, mut todettiin että jos ees kerran viikkoon pääsis kahdestaan niin hyvä. Ollaan kasvatettu parisuhdemahat viime vuoden aikana joten niitä pitäis sulatella ny. Ja muutenki tota fyysistä kuntoo alle niin sekin varmaan auttaa arjen haasteissa. Lisäks uiminen auttaa mun ahdistukseen
 
MariQ, hyvä kun muistutit. Uiminen on ollut monessa elämänvaiheessa minullekin sopiva liikuntamuoto. Nyt se oli taas unohtunut.
 
Hienoa jos saatte käytyä usein uimassa. :) Mäkin tykkäisin käydä, mutta se käytännön toteutus on jäänyt jaksamisen jalkoihin. Vähän voi moittia saamattomaksi. Käytiin lapsen kanssa vauvauinnissa ja isompien vastaavassa, kun oli pienempi, mutta se jäi pois. Nyt haluttaisi elvyttää, mutta se saamattomuus. Eikä matkatkaan innosta. Caribia olisi kohtuu hyvässä paikassa, mutta se on turhan kallis. Varsinaiset uimahallit on vähän hankalammassa paikassa meiltä katsottuna, kun busseilla liikutaan.
 
No meillä on kyllä nyt sellanen tilanne jo perheessä - luojalle kiitos- että nuorin lapsi täyttää ens kuussa 7 ja hän ui isoa-allasta siinä missä aikuisetkin.joten jos lasten kanssa menee niin onnistuu jo hyvin. Tää on niin huojentavaa että ollaan tässä kohtaa et nuorinkin noin "iso", ekalle menee siis syksyllä. Ja aivan tolkuttomasti nautin tästä vapaammasta elämästä!! En minäkään silloin kun on pienii ollut, oo saanu oikeen lähdettyä, siinä on sitä ylimäärästä puuhaa niin paljon.
Eilenkin kun saunaan pääsin niin hyvä et pukukopeille jaksoin ja pukee ja ja että on se kyl voimia vievää, mutta niin hyvällä tavalla voimia vievää :)
 
MariQ, hyvä kun muistutit. Uiminen on ollut monessa elämänvaiheessa minullekin sopiva liikuntamuoto. Nyt se oli taas unohtunut.

Aloittaminen vaikeaa. Puhuttiinkin miehen kanssa että joskus sinne halliin itsensä saaminen voi olla hankalaa mutta se hyvä fiilis alkaa jo kun pääsee sinne ja paranee vaan kun pääsee altaalle.

Mun suuri ilo oli tosiaan toi positiivinen vaikutus mieleen.

Mies sanoi eilen kun siis toista kertaa käyty yhdessä uimassa, että hän rakastui minuun uudelleen siellä kun näki miten kasvot loisti onnesta, että olin ihan kuin eri ihminen :love7
 
Meille uinti on myös koko perheen rakas harrastus. Poika on niin innoissaan kun pääsee veteen! Vähän työlästähän se on yksivuotiaan kanssa pukkarissa ja suihkussa, mutta silti kaiken vaivannäön arvoista. :happy: Sellaiset paikat, joissa on unisex-pukkari, on lapsiperheille ihan huippuja, kun saa kahdet käsiparit käyttöön. Harmi, kun niitä on niin vähän.
 
Meillä kumpikaan ei tykkää uimisesta, mies ei myöskään voi riisuutua missään, missä on muita ihmisiä. Lapsi ei ole käynyt ikinä uimahallissa eikä vauvauinnissa.

En ole ikinä kuullut unisex-puku/pesuhuoneista!? Onko sellaisia olemassa nykyään? :eek:
 
Meillä kumpikaan ei tykkää uimisesta, mies ei myöskään voi riisuutua missään, missä on muita ihmisiä. Lapsi ei ole käynyt ikinä uimahallissa eikä vauvauinnissa.

En ole ikinä kuullut unisex-puku/pesuhuoneista!? Onko sellaisia olemassa nykyään? :eek:

Tesoman uimahallissa Tampereella ainakin on. Olin ensin tosi skeptinen, mutta se onkin toimiva käytäntö. Siellä on isoja lukittavia koppeja, minne mahtuu vaihtamaan vaatteet, niihin mahtuu ainakin kaksi aikuista ja joku lapsikin. Myös yksi perhepukkari löytyy, se on oikeastaan huone. Vaatteet jätetään kaappiin, jonka saa lukittua vaikka jollain jäsenkortilla. Kätevää!
 
Mä oon aina tykänny vedestä ja uimisesta, mieskin tykkää vaikkei kovin hyvä uimari olekaan.
Aloitettiin vauvauinti esikoisen ollessa 4kk. Se on edelleen jatkunut koko perheen harrastuksena, tosin syyskauden se oli esikoisen ja iskän harrastus, kun olin vauvan kanssa kotona. Mut nyt päästään tässä kuussa aloittamaan kuopuksenkin kanssa vauvauinti, ihanaa! :)
Pakko kyllä myöntää, ett olis ihanaa ehtiä vaikka edes 10min uimaan yksin matkaa, mutta ehtiihän tuota, kun lapset (tai edes vauva) on isompia :)
 
Takaisin
Top