Esittelyt

[VäriSointu]

Hei!
Ajattelin esittäytyä vielä täälläkin puolella. Olen 41v. ja asutaan Kainuussa, johon muutettiin viime vuonna Etelä-Suomesta. Meillä pojat -15 ja -18 ja kolmas näillä näkymin tulossa syyskuun tienoilla. Taustalla 4 keskenmenoa, jotka varjostaa tätä odotusta. Kunto ei ole sama kuin aiemmissa raskauksissa, joten haasteita odotan loppuraskauteen. Oman lisänsä tuo myös alhaiseksi alkuraskaudessa todettu ferritiini.
Luin joitain vuosia sitten ahkerasti nimenomaan tätä +40 v. -nurkkaa, mielestäni täällä on ollut hyviä keskusteluita ja aitoa kohtaamista. Nyt ajattelin osallistua keskusteluun. Hyvää alkavaa kevättä kaikille! Meillä tosin on vielä yli 90cm lunta, joten täysi talvi täällä vielä. Valoisuus sentään tekee kevään tuntua.

 

[Viia]

Täällä esittäytyy 40 vee kolmen lapsen äiti. Lapset -13 -16 ja -20. Sterilisaatio tehtiin kolmannen sektion yhteydessä. Asutaan saaristossa ja meillä on lampaita ja kaksi koiraa.

 

[Niinakee]

Löysin vertaistukea! : Olen 42v ja odotan ensimmäistäni. Mieheni kanssa ollaan oltu yhdessä nyt ns toista kierrosta. Oltiin erillään pari vuotta ja nyt reilu vuosi oltu yhdessä. Meille tuli ajatus, että katsotaan mitä tapahtuu, eli raskaus olisi iloinen yllätys tiedostaen ettei se välttämättä ikäni puolesta ole mahdollista. Emme varsinaisesti yrittäneet tulla raskaaksi, mutta emme käyttäneet ehkäisyäkään. En ts tiedä kuinka helposti tärppäsi, koska en mitenkään seurannut ovulaatioita tai seksikertoja.

Tässä sitä nyt ollaan 42v ja odotan ensimmäistäni hieman alle puolessa bälissä :)

 

[Cece43]

Minäkin tulen tänne!

Olen 43-vuotias neljännen odottaja. Kolme lastani jo aikuisuuden kynnyksellä. Lisäksi perheeseen kuuluu miehen vuoroasuja poika 10 v. Töissä lähiesimiehenä psykiatriasessa hoitotyössä. YAMK opintoja yritän saada valmiiksi samalla kun Joulun (ilta) tähteämme

 

[Freija80]

Moikka! Olen 42-vuotias (syksyllä täytän 43) kolmen lapsen äiti Varsinais-Suomesta. Tyttöni ovat syntyneet -10, -11 ja -13. Nyt haaveissa iltatähti. Itse olen toivonut neljättä lasta jo pidemmän aikaa, mutta miehen epäröinnin takia tämä iltatähti-asia on viipynyt. Nyt viimeinkin hän myös ymmärsi haluavansa vielä yhden lapsen, joten tässä sitä nyt ollaan! Aiemmat raskaudet ovat alkaneet helposti, yk1 tai yk2 eikä keskenmenoja takana, mutta saa nähdä miten käy nyt yli kymmenen vuotta myöhemmin.

 

[Aronia]

Heippa! Ehkäpä minäkin voisin tänne esittäytyä. Olen 46-vuotias yhden ihanan 1,5-vuotiaan lapsen äiti pk-seudulta. Lasta ehdittiin miehen kanssa toivoa muutama vuosi ennen kuin onnisti, eikä se käynyt ihan ilman lisäapuja. Itselleni kävi niin, että ymmärsin haluavani lasta liian myöhään, vasta 40-vuotiaana. Vaikka eihän onnistumisesta tietysti olisi ollut takeita, vaikka olisi nuorempana jo lasta yrittänyt saada. Olin jotenkin vain elänyt sellaisten ihmisten ympäröimänä, jotka eivät itse lapsia halunneet, ja itse ainoana lapsena en myöskään oikein ollut koskaan osannut nähdä itseäni lapsiperheellisenä ihmisenä. Elämä ei muutenkaan tuntunut koskaan siltä, että voimavarat voisi mitenkään riittää lasten kanssa elämiseen, ja erityisherkkänä ihmisenä koin elämässä muutenkin liian paljon stressiä. Aiemmat kumppanit olivat myös tehneet selväksi, etteivät lapsia halunneet. Voimavaroista on edelleen puutetta, mutta en kyllä vaihtaisi enää tätä mihinkään. Hirvittää ajatella elämääni ilman lasta, ja olen todella onnellinen, että päätin uskaltaa lasta vielä yrittää!

Olen toivonut esikoisellemme sisarusta alusta lähtien kun lasta alettiin yrittämään. Aika näyttää tuleeko tuosta haaveesta totta. Vähän kyllä hirvittää vielä toista "näin myöhään" ryhtyä yrittämään, mutta en myöskään haluaisi lapseni jäävän ainoaksi. Täältä olisikin kiva löytää muita, joilla on esikoinen syntynyt myöhemmällä iällä, ja niitä, jotka vielä aikovat yrittää tai haaveilevat lapsista nelikymppisenä. Tuntuu myös hyvältä nähdä täällä vähän vanhempiakin äitejä, kun valtavirran kuva pienten lasten vanhemmista on enimmäkseen niitä 2-3-kymppisiä.

 

[Emilia1983@]

Moi kaikille! Esittelen itseni teille myös. Nyt huhtikuussa tuli 40 v ikä täyteen. Synnytin iltatähtemme joulukuussa 2022.
Minulla on pojat 16&21v ja miehellä pojat 20&24v ja tyttö 28v. Nyt siis saimme iltähtemme Mies minua 8v vanhempi.
Me yritimme 8kk lastamme ja olimme jo menossa lapsettomuuspoliklinikalle julkiselle puolelle.
Lapsettomuustutkimukset alkoivat verikokein juuri samassa kierrossa,jossa todettiin hedelmällisyyteni olevan äärirajoillaan (AMH 0,20 miehestä ei vikaa löydetty),kun saimme pienen suuren ihmeemme eli raskauden alkuun siinä kierrossa luonnollisesti. Luojalle kiitos että sain vielä kauan toivomani kolmannen lapsen. On niin suuri ihme tuo pienoinen...Olin varma jo ettei enää tärppää koska oli vaihdevuosioireet alkaneet jo pari vuotta ennen.
Nyt tekisi mieli pikkusisarusta pienelle mutta tuskin enää onnistuu. No se on hyväksytty asia. On tämäkin jo iso lahja että sain hänet.

 

[EveTähti]

Esittäydyn tänne. Elikkäs 40v tuli elokuussa täyteen ja yllätyksenä vaihdevuosioireet olivatkin raskausoireita . Eli ihana yllätys uudessa parisuhteessa ja ensimmäinen raskaus kyseessä. Joskus tullut yritettyä edellisessä parisuhteessa, mutta nyt tärppäsikin heti jälkiehkäisystä huolimatta (aivan tuore suhde oli kyseessä). Joten pää pyörällä ollut lievästi sanottuna. Kai sitä tässä pikkuhiljaa pitää alkaa uskomaan. Nipt tuloksetkin jo tuli. Onnellisina miesystävän kanssa odotellaan, suunnitellaan ensi vuodelle yhteenmuuttoa ja jännitetään perheelle kertomista. Miehellä lapsia ennestään. Minulla vain koirakaveri ja kummilapsia kyllä riittänyt. Joskus elämä todellakin yllättää juuri, kun olit jo luovuttamassa, että ei tässä enää mitään parisuhdettakaan taida enää löytää. Siitä 3kk eteenpäin ja

Ps. En ole oikein tottunut tämmöisiin keskustelupalstoihin, mutta laita viestiä, jos haluat jutella yksityisesti.

 

[Kaarin]

Esittäydyn tänne. Elikkäs 40v tuli elokuussa täyteen ja yllätyksenä vaihdevuosioireet olivatkin raskausoireita . Eli ihana yllätys uudessa parisuhteessa ja ensimmäinen raskaus kyseessä. Joskus tullut yritettyä edellisessä parisuhteessa, mutta nyt tärppäsikin heti jälkiehkäisystä huolimatta (aivan tuore suhde oli kyseessä). Joten pää pyörällä ollut lievästi sanottuna. Kai sitä tässä pikkuhiljaa pitää alkaa uskomaan. Nipt tuloksetkin jo tuli. Onnellisina miesystävän kanssa odotellaan, suunnitellaan ensi vuodelle yhteenmuuttoa ja jännitetään perheelle kertomista. Miehellä lapsia ennestään. Minulla vain koirakaveri ja kummilapsia kyllä riittänyt. Joskus elämä todellakin yllättää juuri, kun olit jo luovuttamassa, että ei tässä enää mitään parisuhdettakaan taida enää löytää. Siitä 3kk eteenpäin ja

Ps. En ole oikein tottunut tämmöisiin keskustelupalstoihin, mutta laita viestiä, jos haluat jutella yksityisesti.

Onnea raskaudesta! Ihanaa kuulla tällaisia juttu, että on jo luovuttanut ja luopunut toivostakin, ja sitten vaan yhtäkkiä kaikki kääntyykin aivan toiseen suuntaan!

Itse en enää ole kuumeillut vuosiin, täytän ensi vuonna 50v ja kotona on eskarilainen, joka niin sanotusti tekemällä tehtiin, mutta en vaihtaisi mitään pois kaikesta siitä työstä, mikä tehtiin, jotta vauva syliin asti saatiin. Käyn vaan kurkkimassa täällä välillä, vaikka tuo yli nelikymppisten höpinäpalsta onkin hiljentynyt kovasti viime aikoina.

Toivotan sinulle EveTähti hyvää raskausaikaa ja vaikka äitiys onkin ajoittain raskasta, jokaisessa vaiheessa on omat hyvät ja huonot juttunsa, niin muistakaa nauttia vanhemmuudesta, ja varsinkin vauva-ajasta, se menee niin nopeasti ohi. Toivotaan että kaikki menee hyvin!

Sitten ihan pieni vinkki: itseäni kaduttaa, etten ruvennut pitämään jonkinlaista päiväkirjaa siten, että olisin joka päivä muutamalla sanalla kirjoittanut muistiin asioita, joita tapahtui, nyt en oikeasti enää muista oikeastaan mitään siitä ajasta. Kuvittelin aina, että kyllähän minä nyt tämän ja tuon asian muistan, mutta ei, niin ei ainakaan minun kohdallani käynyt, ja monta ihanaa juttua on varmasti ikuisesti unohdettu ja se surettaa Onneksi on tuhansia valokuvia Muutoin en mitään neuvoja halua enkä osaakaan antaa.

 

[EveTähti]

Onnea raskaudesta! Ihanaa kuulla tällaisia juttu, että on jo luovuttanut ja luopunut toivostakin, ja sitten vaan yhtäkkiä kaikki kääntyykin aivan toiseen suuntaan!

Itse en enää ole kuumeillut vuosiin, täytän ensi vuonna 50v ja kotona on eskarilainen, joka niin sanotusti tekemällä tehtiin, mutta en vaihtaisi mitään pois kaikesta siitä työstä, mikä tehtiin, jotta vauva syliin asti saatiin. Käyn vaan kurkkimassa täällä välillä, vaikka tuo yli nelikymppisten höpinäpalsta onkin hiljentynyt kovasti viime aikoina.

Toivotan sinulle EveTähti hyvää raskausaikaa ja vaikka äitiys onkin ajoittain raskasta, jokaisessa vaiheessa on omat hyvät ja huonot juttunsa, niin muistakaa nauttia vanhemmuudesta, ja varsinkin vauva-ajasta, se menee niin nopeasti ohi. Toivotaan että kaikki menee hyvin!

Sitten ihan pieni vinkki: itseäni kaduttaa, etten ruvennut pitämään jonkinlaista päiväkirjaa siten, että olisin joka päivä muutamalla sanalla kirjoittanut muistiin asioita, joita tapahtui, nyt en oikeasti enää muista oikeastaan mitään siitä ajasta. Kuvittelin aina, että kyllähän minä nyt tämän ja tuon asian muistan, mutta ei, niin ei ainakaan minun kohdallani käynyt, ja monta ihanaa juttua on varmasti ikuisesti unohdettu ja se surettaa Onneksi on tuhansia valokuvia Muutoin en mitään neuvoja halua enkä osaakaan antaa.

Kiitos Olen sellainen kirjoittelija muutenkin, joten kyllä vauvamuistojen kirjoitus ylös ollut jo mielessä. Nyt yritän vielä hillitä liikaa innostusta, kun riskit kuitenkin olemassa. Joten valitettavasti esim tänne en uskaltanut kovin ajoissa tulla. Nipt tulos sai hiukan huokaisemaan. Lähipiirissä ollut niin paljon kaikkea mahdollista, että yritän vain olla stressaamatta. Ja nauttia hetkestä. Minulla ei ikinä ole ollut varsinaista vauvakuumetta. Ajattelen näitä asioita enemmän järjen kautta, vaikka muuten olen tunteellinen. Nyt kyllä on kuume tullut. Eipä tuo järki todellakaan ihan näin ollut suunnitellut asioita. Minulla moni stressaava asia on kääntynyt parhain päin viime vuosina ja viime alkusyksynä. Luulen, että sillä on osasyynsä miksi nyt tärppäsikin vahingossa ilman suunnittelua. Joskus kun vaan elää niin asioita tapahtuu.

 

[VäriSointu]

Esittäydyn tänne. Elikkäs 40v tuli elokuussa täyteen ja yllätyksenä vaihdevuosioireet olivatkin raskausoireita . Eli ihana yllätys uudessa parisuhteessa ja ensimmäinen raskaus kyseessä. Joskus tullut yritettyä edellisessä parisuhteessa, mutta nyt tärppäsikin heti jälkiehkäisystä huolimatta (aivan tuore suhde oli kyseessä). Joten pää pyörällä ollut lievästi sanottuna. Kai sitä tässä pikkuhiljaa pitää alkaa uskomaan. Nipt tuloksetkin jo tuli. Onnellisina miesystävän kanssa odotellaan, suunnitellaan ensi vuodelle yhteenmuuttoa ja jännitetään perheelle kertomista. Miehellä lapsia ennestään. Minulla vain koirakaveri ja kummilapsia kyllä riittänyt. Joskus elämä todellakin yllättää juuri, kun olit jo luovuttamassa, että ei tässä enää mitään parisuhdettakaan taida enää löytää. Siitä 3kk eteenpäin ja

Ps. En ole oikein tottunut tämmöisiin keskustelupalstoihin, mutta laita viestiä, jos haluat jutella yksityisesti.

Tervetuloa ja oikein paljon onnea raskaudesta!

 

[Nepeta Cataria]

Esittäydyn tänne. Elikkäs 40v tuli elokuussa täyteen ja yllätyksenä vaihdevuosioireet olivatkin raskausoireita . Eli ihana yllätys uudessa parisuhteessa ja ensimmäinen raskaus kyseessä. Joskus tullut yritettyä edellisessä parisuhteessa, mutta nyt tärppäsikin heti jälkiehkäisystä huolimatta (aivan tuore suhde oli kyseessä). Joten pää pyörällä ollut lievästi sanottuna. Kai sitä tässä pikkuhiljaa pitää alkaa uskomaan. Nipt tuloksetkin jo tuli. Onnellisina miesystävän kanssa odotellaan, suunnitellaan ensi vuodelle yhteenmuuttoa ja jännitetään perheelle kertomista. Miehellä lapsia ennestään. Minulla vain koirakaveri ja kummilapsia kyllä riittänyt. Joskus elämä todellakin yllättää juuri, kun olit jo luovuttamassa, että ei tässä enää mitään parisuhdettakaan taida enää löytää. Siitä 3kk eteenpäin ja

Ps. En ole oikein tottunut tämmöisiin keskustelupalstoihin, mutta laita viestiä, jos haluat jutella yksityisesti.

Onneksi olkoon! Elämä on ihmeellistä ja pääsee välillä yllättämään. Kun asiat loksahtavat kohdilleen niin alkaa tapahtua, tämä oli selvästi tarkoitettu. Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen, se mullistaa kaiken sillä onhan se oma lapsi jotain aivan ihmeellistä kun sen kasvattaa sydämensä alla. Ja kun saa lapsen myöhemmällä iällä, siihen on helpompi keskittyä. Harvemmin jää fiilistä että jotain on jäänyt kokematta, paremminkin se vanhemmuus ja lapsen kasvatus on se asia minkä haluaa kokea ja mihin haluaa keskittyä. Se on sitä elämää.