Esittelyt

Ulpu sanoi:
Tulen myös uutena mukaan!
Kohta 39-v, esikoinen toiveissa. Mies 43, ei myöskään lapsia ennestään. Yhtä ollaan pidetty reilu vuosikymmen.
Ei raskauksia takana, ehkäisy jätetty pois keväällä 2019. Gynen kanssa jutuissa viime viikolla, lähete verikokeisiin ja sen jälkeen lähete erikoissairaanhoitoon.
Varsinainen yritys ovulaatiotikuilla yms alkoi vasta nyt kun ehkä hiukan säikähdin sitä gynen puhetta. Testasin lauantaina ja perkule, sehän oli tärppipäivä päällä. Nyt jännittää ihan sikana. Tiedän laittavani turhaa toivoa raskaudelle, mutta silti se toive on niin vahva. Pelkään lapsettomuutta, pettymystä, surua ja ihan kaikkea. Mies on ihanan toiveikas ja sanoi vain, että sitten menemme vaikka yksityiselle hoitoihin, onhan sitä rahaa säästetty jo vaikka mihin.
Omalla tavallani olen myös pettynyt siihen, että miten helvetissä minullekin kävi se, että huomaamatta olenkin nelikymppinen ja mietin saanko edes sitä yhtä lasta.
Olipa vuodatus nyt peukut pystyyn, että tämä akka olisikin paksuna.
Click to expand...
Tervetuloa! :Heartred Teillä on varmasti vielä ihan hyvät mahdollisuudet saada lapsi. :dummy: :dummy1: Täällä käydään hyvässä seurassa kaikenlaisia tunteita läpi, mukaan vaan! :)
 
Heippa!

Olen 42-vee ja samoilla fiiliksillä, kun Ulpu tuolla ylempänä, että mitenkä se yrittäminen jäikin näin myöhään, mutta ensimmäisen lapsen yritystä takana n. 3 vuotta ennenkuin aloitimme hoidot tämän vuoden Maaliskuussa suoraan IVF hoidoilla. (Tai koronan takia siirtyi kesäkuuhun)
Takana tuoresiirto, josta nega, 1.PAS nega ja nyt piinailen 2.PAS:in tulosta.
Pakkasessa 5kpl 3D alkiota vielä. Jos edes yhden lapsen tässä ehtisi saada, ennenkuin on liian myöhäistä...

Kiva, että on joku paikka meille kypsemmille höpötellä ;) Harmi, etten löytänyt tätä paikkaa aikaisemmin. Osa täällä onkin tuttuja lapsettomuus-osiosta.
 
Hei kaikille :) Olen 40 vuotias ja meillä miehen kanssa ensimmäinen lapsi haaveissa. Asutaan pääkaupunkiseudulla.
Ensimmäinen IVF kierros on takana ja nyt hieman miestiskellään mitä tehdään seuraavaksi. Minulla ei ole kovin suotuisa tilanne, koska amh on matala, eikä follikkeleita ole montaa ja lisäksi selvisi, että munanjohtimeni ovat jostakin kumman syystä tukossa. (Ei ole ollut 1 pienen kystan lisäksi muita ongelmia sillä alueella, joten ihmettelen miten ne ovat tukossa.) Ovulaatio tapahtuu kuitenkin ja kierto on suht säännöllinen 25-28 päivää. Miehellä kaikki kunnossa onneksi :Heartred Aika näyttää onnistuuko.

Samoissa mietteissä kuin muutamat aiemmin kirjoittaneet, että miten sitä päätyi tähän tilanteeseen vasta näin myöhään. Pelko lapsettomaksi jäämisestä on iso. Mitä teen seuraavat vuosikymmenet. Miksi ei elämä voinut mennä niin, että puoliso olisi löytynyt aiemmin. Miksi en tajunnut pakastaa hyviä munasolija aiemmin. 36 vuotiaana havahduin siihenkin, että olisin voinut lahjoittaa omia munasolujani tarvitsevalle, mutta ikä tuli vastaan siinäkin. Enkä tajunnut silloin tutkituttaa itseäni ja pakastaa itselleni niitä.
 
Muokattu viimeksi:
Mä voisin myös tälle puolelle siirtyä. Ikää mulla on kohta 39v ja kaksi lasta ennestään (2011 & 2013) edellisestä suhteesta. Lapset tehtiin hoidoilla male factorin vuoksi, musta ei silloin löydetty mitään vikaa (olin n 25v kun tutkimukset tehtiin). Muutama tuore- ja pakastesiirto sekä pari keskenmenoa piti kärsiä ennenkuin saatiin esikoinen syliin. Kuopus tulikin sitten ekasta siirrosta, kun lähdettiin uudelle kierrokselle.

Olen ollut uudessa suhteessa yli 2 vuotta, mies on 43v eikä lapsia ennestään. Yritystä meillä on ollut huhti-toukokuun vaihteesta, yk9 meneillään (mulla suht lyhyet kierrot). Kierto on säännöllinen, ovulaation bongaan melkein aina tikuilla ja omista oloistakin, rakkautta riittää mutta ei ole tärpännyt vielä. Kävin alkukesällä gynellä ja hän sanoi et hyvin näkyi munasolu"reserviä" ultrassa, noin 6-8 follia per puoli, mutta amh-arvoa multa ei ole otettu.

Nyt on niin paljon muuta rahanmenoa ja kiirettä tiedossa, että mietitään hoitoihin lähtemistä aikaisintaan keväällä. Jotenkin kyllä koen että on se prkl epäreilua jos taas pitää kulkea se vaikein tie, eikä mitään takuuta ole..
 
Moikka!
Täällä 42v viiden lapsen äiti Pohjanmaalta. Lapset on -96, -99, -03, -05 ja -20, neljä ekaa luomuna ja viimeinen hoidoilla. Viimeistä yritettiin pitkään, minulla 35v todettiin selittämätön lapsettomuus ja miehellä on hitaat siittiöt. Takana kemiallisia ja ylsi kkm. Olen myös yhden -19 syntyneen mummi ja toinen lapsenlapsi tulossa 5/21. Tämä iltatähti on unelmien täyttymys :Heartred Toki lisääkin saisi tulla, mutta en enää hoitoihin lähde, haluan nyt keskittyä tähän ja imettää pitkään :happy8
 
Moi!

Olen vasta myöhemmällä iällä tullut äidiksi. Esikoisen syntyessä olin 37, nyt olen 40 ja toinen lapsi on tulossa kesällä.

Olen ollut puolisoni kanssa yhdessä vuodesta 2003 (tosin erosimme yhdessä vaiheessa vähäksi aikaa), ja pitkään meillä ei ollut mitään lapsisuunnitelmia, mutta jossain vaiheessa päätimme että lapsi saa tulla. Hoitoihin en todennäköisesti olisi lähtenyt, vaan siinä tapauksessa lapsettomuus olisi tuntunut minulle paremmalta vaihtoehdolta.
 
Me saimme esikoisen 2011 ollessani 31. Esikoinen osoittautui lapseksi, joka tarvitsi paljon tukea ja hänelle diagnosoitiinkin ylivilkkaus ja ajattelin, etten jaksa lisää lapsia, koska esikoisen tarvitsi paljon tukea. Esikoinen syntyi myös keskosena (1650g) niin sektiosynnytyksessäkin oli omat juttunsa. Siinä välissä hankittiin toinen koira. Kappas vain elämä helpottui esikoisen kanssa siinä määrin,että lapsen kaipuu yllätti minut, 39 vuotiaana. Toisen ja erittäin toivotun lapsen saimme maaliskuussa 2020. Nyt olen 40. Esikoinen syntyi normaaleilla viikoilla ja normaali painoisena. Sektiolla kyllä tämäkin, mutta ei pienipainoisena. Ongelmia oli tässäkin raskaudessa. Mutta se yllätti, että tästä viimeisimmän raskauden jälkeen on ollut hirveä vauva kuume. Ei mulla ole koskaan ennen vauvakuumetta ollut :)
 
Heippa!

Täällä on kohta 39v. kahden lapsen äiti (1/15 ja 5/17) ja haaveissa on kolmas lapsi. Mies on noin 2.5v. nuorempi ja tavattiin, kun olin 30. Mulla on selvästi pieni ikäkriisi ja kovasti toivoisin vielä kolmatta luonnollisesti, jos on tullakseen. Itse olen isosta perheestä, niin tykkään, että on elämää ympärillä.

Mulla ajatus kolmannesta tuli hyvin nopeasti toisen lapsen jälkeen, mutta onneksi mies oli järjen ääni ja lapset sai kasvaa vähän. Oon sitten ollut töissä välillä ja vaihtanut haastavampiin työtehtäviin, niin en ole lapsiasiaa liiaksi pyörittänyt mielessä. Isäntäkin on ajan kanssa lämmennyt ajatukselle kolmannesta.

Ovistikut tilasin avuksi, kun ikä jo vaikuttaa raskautumiseen. Tässä nyt jännätään, kasvaako perhe vielä tulevaisuudessa. Tosi kiitollinen olen näistäkin lapsista.
 
Kas unohtunut esittely. Eli olen lapista ja olen syntynyt 81. Mulla ex miehen kans 7 lasta joista vanhin 20v ja nuorin 5v. Nyt uuden miehen kans yritetään yhteistä lasta. Sillä ei ole omia lapsia. Meinasin kyllä steilisaatiossa käydä eron jälkeen mutta tämä uusi mies halusi että yritetään raskautua. Noh eipä se muuta tarvittu että iski vauvakuume. Täytyy vain toivoa että tärppi kävis ja saadais se yhteinen pikkunen. Toki ikä, monta raskautta jne mahdollistaa myös kaksoisraskautta :dummy1:
 
42-v hämäläiseukko täällä. Kahden aikuisen lapsen äiti ja yhden pariviikkoisen prinsessan mummo. Oma raskaus siinä mallissa että sektioon on aikaa 3 viikkoa. Mieheni kanssa oltu yhdessä liki 15 vuotta, yhteinen lapsi on ollut toiveissa liki saman ajan mutta näin kauan antoi odottaa itseään. Luomuylläri viime metreillä, olin jo suunnitellut ajanvarausta sterilisaatioon kun alkoi tympiä jatkuvat keskenmenot ja muu hankaluus. Jänniä hetkiä elellään siis.
 
Moi!
Täällä 40-v hennosti toivova kahden koululaisen äiti. Exän kanssa '10 ja '12 syntyneet. Nyt uudessa parisuhteessa ja pieni toive noussut mieleen. Maaliskuussa jätin ehkäisyn pois ja nyt huhtikuusta asti säännöllinen kierto. Mulla on aika paljon ylipainoa, eli kovin suuret odotukset ei kyllä oikeastaan ole. Mutta pikkuhiljaa tässä myös painonpudotusta aloittanut. Itsellä toive vauvasta noussut kun ympärillä paljon odottajia ja nyt olisi mahdollisuus nauttia yhdestä lapsesta kerralla (edellisillä siis alle kaksi vuotta ikäeroa) ja taloudellinen tilanne mahdollistaisi myös kotona pidempään olemisen. Eli tämmöisellä tosi pienellä liekillä pidän toivoa yllä, että josko vielä yksi....
 
Täällä 41-vuotias Etelä-Suomesta oleva 3 kk pojan äiti, lapsi hankittu ”itsellisesti” hoidoilla. Pitkä stoori, miten elämä näin meni, mutta lyhyesti: autoimmuunisairaudet sallivat raskauden vasta lähes 40-vuotiaana, silloin pitkä seurustelu oli päättynyt ja sitten, lapsettomuuslääkärien suureksi (!!!) ihmeeksi raskauduin kuitenkin suht pian. Pienen pojan kanssa on ollut niin ihanaa ja uran tykityksen jälkeen aivan uusi maailma avautunut äitinä. :love7 Ja nyt hieman haavailen pikkukakkosesta, kun yksi alkio vielä pakkasessa. Mutta mietin, että salliiko terveys, miten uusi raskaus menisi (vasta-aineeni vaaraksi sikiölle) ja jaksaisinko yksin kahden kanssa.:anyone
 
Hei taas pitkästä aikaa, tammikuussa tähän ketjuun kirjoittelin. Silloin oli ikäkriisiä ja haaveita kolmannesta lapsesta. Ens keväänä tulee mittariin 40 ja kai siihen on jo vähän tottunut, ettei se niin paha oo. Kuulostaa jo ihan ok:ltä ajatella olevansa nelikymppinen ja Ola tässäkin ikätovereiden ryhmässä.

Pääsin nyt syksyllä töissä yllättäen uusiin tehtäviin eli sillä rintamalla tapahtuu.

No tällä viikolla pärähti plussa r-testiin ja nyt olen äimän käkenä tästä kaikesta.

Meillä nelikymppisillä on siis toivoa ja upeita asioita tapahtuu.

Tsemppiä kaikille & ihanaa joulun aikaa!:red-heart:
 
Mä en oo tänne tainnu kirjottaa vielä eli lyhyesti: meillä lapset -15 p, -17p ja -19 t asutaan keski-suomessa perheeseen kuuluu myös minua muutaman vuoden vanhempi puoliso. Lapsiluku on meillä täynnä mut muuten vaan seuraan ja kirjoittelen tänne.
 
Olen ehkä vähän ”nuori” PK- seudulta ,eli täytän 38 tänä vuonna. Miehen kanssa olemme olleet yhdessä pienen ikuisuuden ja lapset ovat syntyneet -14 ja -20.

Lisää lapsia ei enää tule, koska gyne on todennut, että toinen munasarja on jo sammunut. Ihmeteltiin, kuinka nuorempi lapsi edes saatiin.
 
Mielenkiinnosta tulin etsimään "vertaistukea"
Olen siis 43v Varsinais-Suomesta ja viimeisillä viikoilla iltatähteä odotan. Ennestään samasta liitosta teini-ikäiset pojat 06 ja 08, nyt tulossa tyttö <3. Raskaus oli täysin odottamaton yllätys (ja toisaalta vahinkokin) olin juuri saanut lääkäriltä kuulla runsaiden epsäännöllisten vuotojeni johtuvan alkaneista esivaihdevuosista.. Raskaus on kuitenkin sujunut hyvin. Täällä on yli 40v odottajille enemmän tutkimuksia tarjolla. Varhaisultran yhteydessä sai halutessaan tuon Nipt-tutkimuksen kromosomihäiriöiden pois sulkemiseksi ja ultrakäyntejä on parin viikon välein. Niptistä selvisi myös sukupuoli.
Näin se elämä yllättää ja tekee aivan omat suunnitelmansa. Itse odotan tulokasta malttamattomana.
 
Dorotea79 sanoi:
Mielenkiinnosta tulin etsimään "vertaistukea"
Olen siis 43v Varsinais-Suomesta ja viimeisillä viikoilla iltatähteä odotan. Ennestään samasta liitosta teini-ikäiset pojat 06 ja 08, nyt tulossa tyttö :Heartred. Raskaus oli täysin odottamaton yllätys (ja toisaalta vahinkokin) olin juuri saanut lääkäriltä kuulla runsaiden epsäännöllisten vuotojeni johtuvan alkaneista esivaihdevuosista.. Raskaus on kuitenkin sujunut hyvin. Täällä on yli 40v odottajille enemmän tutkimuksia tarjolla. Varhaisultran yhteydessä sai halutessaan tuon Nipt-tutkimuksen kromosomihäiriöiden pois sulkemiseksi ja ultrakäyntejä on parin viikon välein. Niptistä selvisi myös sukupuoli.
Näin se elämä yllättää ja tekee aivan omat suunnitelmansa. Itse odotan tulokasta malttamattomana.
Click to expand...
Onnea tytöstä! 😍 Nauti raskaudesta. Täällä monet samaa ikää olevat sekä vanhemmatkin varta vasten pyrkivät samaan tilaan. 😊 Me olemme samaa vuosimallia ja esikoiseni on vuoden. Toisen yrittämistä vielä arvon. 😄
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top