Esittelyt

Pirkanmaalainen 1974 syntynyt eukko täällä, yhden syksyllä 2017 syntyneen lahjamunasolulapsen äiti. Välillä haaveilen toisesta lapsesta, mutta sitten taas en. En usko enää luomuraskauteen lainkaan, mutta hoitoihin emme enää lähde, olen jo niin vanha, ja mies on vielä vanhempi. Iloitaan (ja menetetään hermomme välillä) tämän yhden rakkaan ipanan kanssa <3 Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä kuutisen vuotta nyt. Miehellä on lapsia edellisistä suhteistaan, vanhimmat jo aikuisia.

Välillä tunnen suurta surua siitä, etten saa enempää lapsia kuin tämän yhden lahjaihmeen. En ole koskaan kokenut olevani erityisen äidillinen, mutta jotenkin minusta on kuitenkin kuoriutunut huolehtiva äiti, joka yrittää kehittää epäitsekkyyttään ja lyhyttä pinnaansa joka ikinen päivä, edelleen. Vieläkin minun on siis välillä vaikea sopeutua siihen, että elämässäni on pieni ihminen, joka vaatii minulta niin paljon huomiota, enkä voi elää "kuin pellossa", kuten aiemman elämäni olen elänyt vuosikymmenten ajan. Yritän aina muistuttaa itselleni, että vauva- ja pikkulapsiaika on niin lyhyt, että siitä pitää nauttia kaikkine iloineen ja suruineen, ja olen siinä pikku hiljaa onnistumassakin, ainakin ajoittain. Kohta kuitenkin havahdun siihen, ettei poika minua enää tarvitse juurikaan. Se on hyvin helpottavaa, mutta silti niin hirveän haikeaa.
 
Heippa!
Olen aivan noviisi foorumi- ja odotusjutuissa (ja raskaustermien lyhenteistä) mutta uskaltaudun nyt tänne mukaan aikani juttuja lueskeltuani..
Plussa tuli nyt 40-vuotiaana 15.11. 2019 toisesta kierrosta, josta ovulaation testeillä sain bongattua.
Kierukka poistettiin 17.7. eli ei kovin montaa kuukautta mennyt ensimmäiseen tärppiin. Mies on myös jo 43v joten olemme molemmat hieman ihmeissämme kun tämä kävikin näin äkkiä...(varauduimme pitkään yritysaikaan ja mahdollisiin tutkimuksiin ym.menoon )
Rv 6+4 laskureiden mukaan, eli vielä olen varovainen kaiken tämän suhteen, mutta alan olla myös varovaisen onnellinen!
Ihmeellistähän tämä on, ja mahdotonta olla tiedostamatta 24/7 tätä omaa tilaa. Pitäkää siis peukkuja että kaikki menee hyvin! ✨✨Ensimmäinen lapsi siis kyseessä
 
Olen 43 vuotta juuri täyttänyt äiti pk- seudulta. Lapset -06, -08 ja -11 sekä yllätysvauvan odotellaan nyt rv 8+1 eli heinäkuulle 2020. Meillä ei ollut iltatähteä suunnitteilla ja ehdinkin jo epäillä vaihdevuosien alkamista, kun kuukautisia ei kuulunut. Vielä ei tietenkään ole varmaa jatkuuko raskaus loppuun saakka, kun ikää on näin paljon, mutta vähitellen totutellaan ajatukseen elämänmuutoksesta.
 
-76 vm äiti pk-seudulta. Yksi lapsi 12/11 ja nyt ylläriplussa rv 6+1 menossa. Varhaisultrassa näkyi tänään pieni pallero kohdussa & kuultiin sykkeet ❤️ Luomuna on menty ilman kummempia ehkäisyjä jo 15v, joten tämä ylläri oli kyllä megaluokkaa. Riskit pelottaa iästä johtuen, mutta ihan varovaisesti uskallan olla jo vähän onnellinen
 
42v ensimmäistä toivova esittäytyy. Takana 3v yritystä, 5 ivf:ää omilla soluilla. Kun todettiin ettei omista soluista ole enää miksikään, siirryttiin lahjasoluihin. Niistä raskauduin syksyllä heti ensimmäisestä, mutta meni kesken rv8. Nyt yritys jatkuu.
 
Vm-78 Oulusta, esikoinen 2011 pitkien ivf hoitojen seurauksena. Nyt todella ylläripylläri raskaus ja kesä vauvaa 2020 odotellessa .
Muuten kaikki on sujunut hyvin, mitä nyt neuvolassa pelotellaan sokerirasitustesteistä, vaikka mulla on verikokeissa ollut kaikki melkeinpä täydellisiä sekä nipt tulos oli hyvä. Närästys oli ihan jäätävä aluksi, onneksi sain paremman lääkkeen siihen sekä väsymyskin jo hellittää. Olo on siis huippu!
 
Silmäsalmiakki sanoi:
Liitynpä minäkin tänne. Eli olen 41-vuotias ja asun Varsinais-Suomessa. Saman miehen kanssa olen ollut 19-vuotiaasta. Eli reilu kakskyt vuotta. Ehkäisy on jätetty pois kun olin 34 (mies on 8 vuotta vanhempi) ja siitä asti yritetty enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Raskaaksi tulin 2017 eli reilu neljä vuotta siinä kesti. Tyttö saatiin syliin asti ja syntyi 08/18. Tutkimuksiin tai hoitoihin ei haluttu lähteä vaan oltiin jo tyydytty elämään kaksistaan (tai no on meillä koiria). Ja tosi yllätys toi raskaus meille oli. Mihinkään en vaihtais, mutta enempää en näillä kilometreillä halua. Varsinkaan kun todennäköisesti jouduttais taas useampi vuosi yrittämään.
Click to expand...
Me ollaan kans oltu yhdessä 19 -vuotiaasta asti eli 21v tänä vuonna :)
 
Täällä äippä vuosimallia - 78. Asun pohjois-pihjanmaalla ja minulla on seitsemän lasta.Minulla on huonoja kokemuksia miesten kanssa ja lapsilla useampi isä, joten siitäkin syystä iso perhe.Kolme vanhinta jo täysi ikäisiä, keskimmäiset vuonna 2008 ja 2010 syntyneet ja nuorimmat ylläri kaksoset 2014 syntyneet.
Useita keskenmenoja takana, yksi tuulimunaraskaus myös.Olen vakituisessa parisuhteessa ja vaikka ei olla käytetty ehkäisyä kohta puoleen vuoteen niin olihan tää plussa ihan todellinen shokki vaikka toivottu olikinJa täytyy myöntää että kyllä pelottaa että meneekö kaikki hyvin kun on noita keskenmenoja takana ja toivottavasti ei olis ainakaan tuulimuna vaan ihan oikea raskaus.Täytyy käydä varhaisultrassa, ei tätä jännitystä muuten kestä. Olis kiva tutustua täällä muihinkin äiteihin
 
Mä en ole tälle puolelle vielä juuri kirjoitellutkaan, mutta tässä vähän taustatietoja. Ollaan 40+ ikäinen pariskunta Helsingistä. Meillä kummallakaan ei ole aiempia lapsia. Lapsettomuutta oli takana reilu 5 ja puoli vuotta ennen ensimmäistä plussaa raskaustestissä. Tästä ajasta noin kolme ja puoli vuotta ollaan oltu lapsettomuushoidoissa. Omilla soluilla tehdyt hoidot eivät tuottaneet tulosta, joten päätettiin kokeilla vielä kerran lahjamunasoluhoitoa. Tästä hoidosta ainokaiseksi jäänyt alkio tarttui kiinni ja jos kaikki menee hyvin, syntyy esikoinen elokuussa. :)
 
No jos minäkin jotain kirjoittaisin. Vm76 äiti kahdelle 2000 ja 2002 syntyneelle tytölle. Löysin uuden miehen 2015 ja on minua 14v nuorempi ja lapseton.

Yritystä jo vuodesta 2018 elokuusta.

Toukokuussa 2019 letrot kehiin ja niillä haamun esiaste kesällä + yksi 37 päivää kestänyt kierto jossa testasin negan kp 31 ja en jaksanut enempää testailla. Eli ei lupailekaan mitään näillä vanhoilla soluilla enää.

Lahjasoluhoito aloitetaan 03/20, viimeinen oljenkorsi..
 
MiisaS sanoi:
Minäkin taidan liittyä tänne! Eli -79 syntynyt pääkaupunkiseudulla asustava yhden 2015 syntyneen lapsen äiti. Toista lasta on toivottu ensimmäisen syntymästä lähtien ja yritettykin nyt jo nelisen vuotta. Tähän väliin mahtuu yksi tuulimuna ja yksi kemiallinen raskaus. Nyt ollaan reilu vuosi oltu lapsettomuushoidoissa yksityisellä ja kolmas ivf on juuri meneillään. Jos saadaan tarpeeksi alkioita niin alkiodiagnostiikka tehdään tällä kierroksella. Punktio on tämän viikon torstaina. Mitään vikaa ei kummastakaan ole löytynyt, paitsi minun ikä... Jos tältä kierrokselta ei tule toivottua tulosta niin näillä näkymin meidän hoidot on tässä ja sit vaan yritetään luomuna. Koko ikäni olen ajatellut että kaksi lasta olisi ihana saada, mutta olen onnellinen tuosta yhdestäkin rakkaasta. Oli myös tiedossa jo kauan ennen kuin tapasin mieheni, että lasten saanti ei aina ole helppoa. Vanhempani ovat yrittäneet minua ja veljeäni useamman vuoden ennen kuin ovat meidät saaneet. Ja tästä asiasta on avoimesti puhuttukin kotona. Eli sinänsä yllätyksenä tämä ei tullut.
Click to expand...
Hei, meillä täsmää aika moni asia. Ensimmäinen ❤️ 11/2015 ja nyt odotellaan marraskuista 2020. Kivinen ja pitkä tie
 
Sade83 sanoi:
Olen 36-vuotias. LA 25.8.2020. Ensimmäinen yhteinen lapsi mieheni kanssa, hän on mua 4-vuotta nuorempi. Yhdessä ollaan oltu pian kymmenen vuotta. Ennestään kaksi lasta, syntyneet alkuvuodesta 2005 ja loppusyksystä 2008.
Click to expand...
Hei, mun esikoinen myös loppuvuodesta 2008 syntynyt. 28.11.08 :)
 
Hei! Kirjoitanpa tännekin. Olen 43-vuotias yhden pojan äiti ja tässä parhaillaan keskenmenoprosessi menossa. :( Kovasti haluaisin vielä sisaruksen pojalle, mutta en sitten tiedä onko enää näillä kilometreillä mahdollista. Täytyy katsoa miten tästä toipuu niin fyysisesti kuin henkisestikin, että onko vielä motivaatiota koettaa. Toisaalta tämä lähti heti ekasta yrityksestä kun ehkäisy jätettiin pois, joten toivoa ehkä olisi.
 
hemulix sanoi:
Hei! Kirjoitanpa tännekin. Olen 43-vuotias yhden pojan äiti ja tässä parhaillaan keskenmenoprosessi menossa. :sad001 Kovasti haluaisin vielä sisaruksen pojalle, mutta en sitten tiedä onko enää näillä kilometreillä mahdollista. Täytyy katsoa miten tästä toipuu niin fyysisesti kuin henkisestikin, että onko vielä motivaatiota koettaa. Toisaalta tämä lähti heti ekasta yrityksestä kun ehkäisy jätettiin pois, joten toivoa ehkä olisi.
Click to expand...
Osanottoni menetyksenne johdosta ja voimia surun käsittelyyn! :Heartred

Kiva kun löysit tiesi tännekin! Monella meillä täällä on samankaltaisia kokemuksia keskenmenoista, mutta myös useita onnistuneita raskauksia mahtuu joukkoon. Toivoa siis on. :happy:
 
Moi. Olen tänä vuonna 38 vuotta täyttävä, kahden teini-ikäisen äiti. Olen eronnut lasteni isästä aikoinaan ja pian tapasin uuden miehen. Mieheni kanssa yritetty vauvaa, kkm kevät - 19 ja tuulimuna kevät - 20. Vieläkin prosessi kesken, olin loppujen lopuksi kaavinnassa hiljattain. Tuli kohtutulehdus ja imulla loput materiaalit pois. Odottelen menkkoja alkavaksi parin viikon päästä.

Kaiken tämän lisäksi mieheni hölmöili humalapäissään kaulaillen kiihkeästi toisen naisen kanssa. Uskon hänen vain hölmöilleen, katuu tekoa ja odottelemme aikaa pariterapiaan. Moni asia menee nyt uuteen tarkasteluun. Vauvakuumekkaan ei hetkessä laske, on pohdittava tuleeko vauvahaaveet koskaan enään toteutumaan. Aika ja tämä prosessi näyttää mitä tulevan pitää.
 
KatMa sanoi:
Moi. Olen tänä vuonna 38 vuotta täyttävä, kahden teini-ikäisen äiti. Olen eronnut lasteni isästä aikoinaan ja pian tapasin uuden miehen. Mieheni kanssa yritetty vauvaa, kkm kevät - 19 ja tuulimuna kevät - 20. Vieläkin prosessi kesken, olin loppujen lopuksi kaavinnassa hiljattain. Tuli kohtutulehdus ja imulla loput materiaalit pois. Odottelen menkkoja alkavaksi parin viikon päästä.

Kaiken tämän lisäksi mieheni hölmöili humalapäissään kaulaillen kiihkeästi toisen naisen kanssa. Uskon hänen vain hölmöilleen, katuu tekoa ja odottelemme aikaa pariterapiaan. Moni asia menee nyt uuteen tarkasteluun. Vauvakuumekkaan ei hetkessä laske, on pohdittava tuleeko vauvahaaveet koskaan enään toteutumaan. Aika ja tämä prosessi näyttää mitä tulevan pitää.
Click to expand...
Tosi rankka elämäntilanne sinulla, pahoitteluni ja voimia! :Heartred Toivottavasti asiat lähtevät pian selviämään. :love022
 
Tulen myös uutena mukaan!
Kohta 39-v, esikoinen toiveissa. Mies 43, ei myöskään lapsia ennestään. Yhtä ollaan pidetty reilu vuosikymmen.
Ei raskauksia takana, ehkäisy jätetty pois keväällä 2019. Gynen kanssa jutuissa viime viikolla, lähete verikokeisiin ja sen jälkeen lähete erikoissairaanhoitoon.
Varsinainen yritys ovulaatiotikuilla yms alkoi vasta nyt kun ehkä hiukan säikähdin sitä gynen puhetta. Testasin lauantaina ja perkule, sehän oli tärppipäivä päällä. Nyt jännittää ihan sikana. Tiedän laittavani turhaa toivoa raskaudelle, mutta silti se toive on niin vahva. Pelkään lapsettomuutta, pettymystä, surua ja ihan kaikkea. Mies on ihanan toiveikas ja sanoi vain, että sitten menemme vaikka yksityiselle hoitoihin, onhan sitä rahaa säästetty jo vaikka mihin.
Omalla tavallani olen myös pettynyt siihen, että miten helvetissä minullekin kävi se, että huomaamatta olenkin nelikymppinen ja mietin saanko edes sitä yhtä lasta.
Olipa vuodatus nyt peukut pystyyn, että tämä akka olisikin paksuna.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top