Esittelyt
- Ketjun aloittaja ellikki85
- Aloituspäivämäärä
Heipä hei!
Kirjoittelin näillä foorumeilla joskus mutta siitä on sen verran aikaa että kaikki on muuttunut, joten yritän opetella uudestaan.
Elikkäs olen 22v (syksyllä 23) ja mies 32v. Yhdessä ollaan jo seitsemättä vuotta kaikesta huolimatta, ehdittiin tuossa viime vuoden puolella jo erota, mutta pienen tauon jälkeen palattiin kuitenkin yhteen. Ja hyvä niin, sillä tuntuu että suhde tavallaan parani kun käytiin eroa läpi ja huomattiin että muutaman päivän aikana keskusteltiin enemmän kun koko sunteen aikana. Luottamus eteni aivan uudelle tasolle kun asioista puhuttiin avoimemmin kuin aiemmin. Mutta se siitä.
Meillä on tyttäret (tänään) 3v ja 1v8kk.
Oltiin jo päätetty että kaksi lasta riittää, eli tämä kolmas tuli nyt vähän yllätyksenä. Testinkin tajusin tehdä vasta kun viikkoja oli kasassa jo 8+jotain. Nyt mennään siis 10+5. Olin tietysti iloinen, mutta asennoiduin jotenkin pessimistisemmin tähän kun kahteen aikasempaan raskauteen, vasta neuvolassa 9+5 kun kuului sydänäänet, uskoin että siellä oikeasti on pieni ihmisen alku. Mies oli alkujärkytyksissään sitä mieltä että keskeytetään, mutta tiesin että kun vähän aikaa kuluu niin mieli muuttuu. Ja niinhän siinä kävi, nyt jo stressaa että millainen auto täytyy olla että kaikki istuimet mahtuu :D
Ajankohta oli ehkä vähän huono kun juuri sain hommattua itselleni työpaikan ja töitä olisi luultavasti jatkossa
Vähän huolettaa kun olin röntgenkuvauksissa alkuraskaudesta, osui jonnekkin kuudennen viikon paikkeille enkä silloin vielä tajunnut olevani raskaana. Neuvolastakin silti meinattiin että säteilymäärä on ollut niin pientä että tuskin mitään vakavaa on aiheuttanut. Ensimmäinen ultra on silti vajaa parin viikon päästä niin pääsen luultavasti huolistani.
Nyt olen alkanut pyörittelemään päässäni ajatusta, että jos heitä onkin siellä kaksi. Tuntuu jotenkin ihan erilaiselta kuin aikaisemmat raskaudet.
Molemmat aikaisemmat raskaudet on mennyt läpi ihan ilman oireita, mutta nyt on ollut aavistus huonoja oloja ja koko ajan täytyisi olla syömässä jotain, aikaisemmissa raskauksissa en erityisemmin ollut nälkäisempi kuin muutenkaan . Ja maha on minusta viikkoihin nähden jotenkin iso, en ole enää pariin viikkoon mahtunut mihinkään housuihin. Rupeaa olemaan jo vaikeaa piilotella tätä pömpötystä, kun ei olisi vielä tarkoitus paljastaa kelleen. Ehdein jo saamaan punttisalilla vatsalihaksetkin hyvin pintaan mutta enää niistä ei ole tietoakaan. Ja se mistä epäilys lähti liikkeelle on se että jo viikko pari sitten kohtu tuntui jo selvästi liikkuessa. Ja olen tuntevinani sen jo ulkopuolelta koiteltaessa. Mielenkiintoiset päivät edessä ennen ekaa ultraa, voihan olla että olen vaan niin turvoksissa ja mielikuvitus on lähtenyt laukkaamaan!
Kirjoittelin näillä foorumeilla joskus mutta siitä on sen verran aikaa että kaikki on muuttunut, joten yritän opetella uudestaan.
Elikkäs olen 22v (syksyllä 23) ja mies 32v. Yhdessä ollaan jo seitsemättä vuotta kaikesta huolimatta, ehdittiin tuossa viime vuoden puolella jo erota, mutta pienen tauon jälkeen palattiin kuitenkin yhteen. Ja hyvä niin, sillä tuntuu että suhde tavallaan parani kun käytiin eroa läpi ja huomattiin että muutaman päivän aikana keskusteltiin enemmän kun koko sunteen aikana. Luottamus eteni aivan uudelle tasolle kun asioista puhuttiin avoimemmin kuin aiemmin. Mutta se siitä.
Meillä on tyttäret (tänään) 3v ja 1v8kk.
Oltiin jo päätetty että kaksi lasta riittää, eli tämä kolmas tuli nyt vähän yllätyksenä. Testinkin tajusin tehdä vasta kun viikkoja oli kasassa jo 8+jotain. Nyt mennään siis 10+5. Olin tietysti iloinen, mutta asennoiduin jotenkin pessimistisemmin tähän kun kahteen aikasempaan raskauteen, vasta neuvolassa 9+5 kun kuului sydänäänet, uskoin että siellä oikeasti on pieni ihmisen alku. Mies oli alkujärkytyksissään sitä mieltä että keskeytetään, mutta tiesin että kun vähän aikaa kuluu niin mieli muuttuu. Ja niinhän siinä kävi, nyt jo stressaa että millainen auto täytyy olla että kaikki istuimet mahtuu :D
Ajankohta oli ehkä vähän huono kun juuri sain hommattua itselleni työpaikan ja töitä olisi luultavasti jatkossa
Vähän huolettaa kun olin röntgenkuvauksissa alkuraskaudesta, osui jonnekkin kuudennen viikon paikkeille enkä silloin vielä tajunnut olevani raskaana. Neuvolastakin silti meinattiin että säteilymäärä on ollut niin pientä että tuskin mitään vakavaa on aiheuttanut. Ensimmäinen ultra on silti vajaa parin viikon päästä niin pääsen luultavasti huolistani.
Nyt olen alkanut pyörittelemään päässäni ajatusta, että jos heitä onkin siellä kaksi. Tuntuu jotenkin ihan erilaiselta kuin aikaisemmat raskaudet.
Molemmat aikaisemmat raskaudet on mennyt läpi ihan ilman oireita, mutta nyt on ollut aavistus huonoja oloja ja koko ajan täytyisi olla syömässä jotain, aikaisemmissa raskauksissa en erityisemmin ollut nälkäisempi kuin muutenkaan . Ja maha on minusta viikkoihin nähden jotenkin iso, en ole enää pariin viikkoon mahtunut mihinkään housuihin. Rupeaa olemaan jo vaikeaa piilotella tätä pömpötystä, kun ei olisi vielä tarkoitus paljastaa kelleen. Ehdein jo saamaan punttisalilla vatsalihaksetkin hyvin pintaan mutta enää niistä ei ole tietoakaan. Ja se mistä epäilys lähti liikkeelle on se että jo viikko pari sitten kohtu tuntui jo selvästi liikkuessa. Ja olen tuntevinani sen jo ulkopuolelta koiteltaessa. Mielenkiintoiset päivät edessä ennen ekaa ultraa, voihan olla että olen vaan niin turvoksissa ja mielikuvitus on lähtenyt laukkaamaan!
NeitiB
Oman äänensä löytänyt
Jospa sitä uskaltautuisi jotakin kertomaan itsestään..oon siis ihan uutukainen näissä piireissä ja vähän hämmentävää (ja erittäin hyvä asia) että on olemassa tällaisia verkostoja ja vertaistukea. No jos aloitetaan nyt vaikka iästä, niin mulla on mittarissa nyt 25 ja mies täyttää tänä vuonna 28. Yhdessä ollaan pyöritty vajaa neljä vuotta ja puolivälissä erottiin ja muutettiin erilleen, mutta takaisin yhteen eksyttiin ja nyt tilanne on onnellisesti tällainen. :) Mä olen aina halunnut äidiksi ja viimeisen kymmenen vuotta on vauvasta tullut haaveiltua ja tavallaan on samalla myös pelännyt sitä, että noinkohan sitä onnea ja kunniaa mulle koskaan suodaan, koska sitä niin maailman eniten haluan. Raskaustestejä on tullut tehtyä viimeisen viiden vuoden sisään kymmeniä negatiivisia ja se on aina ollut yhtä musertavaa tajuta, että ei se vaan plussaksi muutu, siksi lykkäsinkin aika pitkälle tällä kertaa testin tekoa, koska en olisi kestänyt enää yhtään negatiivista tulosta. Mutta sitten tuossa huhtikuun puolivälissä tuli tehtyä positiivinen testi ja niitähän piti tehdäkin sitten sillä viikolla joka päivä, että alkoi itsekin uskomaan, että kyl se nyt vaan oikeasti lykästi ja vauva on tulossa 
Hän on siis erittäin odotettu tapaus ja en malta odottaa, että liikkeet alkaa tuntua, saati sitten joulukuuta kun tuon pienen nyytin saa syliin :) toivottavasti kaikki nyt vaan menee hyvin odotusaikana ja 80 vuotta sen jälkeenkin :D laskettu aika meillä siis 18.12 ja tänään huidellaan 10+3. Tämmönen pläjäys tästä nyt tuli!
Hän on siis erittäin odotettu tapaus ja en malta odottaa, että liikkeet alkaa tuntua, saati sitten joulukuuta kun tuon pienen nyytin saa syliin :) toivottavasti kaikki nyt vaan menee hyvin odotusaikana ja 80 vuotta sen jälkeenkin :D laskettu aika meillä siis 18.12 ja tänään huidellaan 10+3. Tämmönen pläjäys tästä nyt tuli!Josko esittäytyis vaikka täällä olen jo tovin ollutkin :)
29vuotias 2lapsen äippä ja 3;n äitipuoli,vaimo ,töissä käyvä ja kahden koiran omistaja ep;ltä. Asustellaan ok-talossa. Nuorin pian vuoden ikäinen,raskaaksi tulin heti ekasta kierrosta synnytyksen/imetyksen jälkeen. Tämä mun ja miehen toinen yhteinen. 2kiireellistä sektiota takana joten tämäkin automaattisesti nyt sektio.
29vuotias 2lapsen äippä ja 3;n äitipuoli,vaimo ,töissä käyvä ja kahden koiran omistaja ep;ltä. Asustellaan ok-talossa. Nuorin pian vuoden ikäinen,raskaaksi tulin heti ekasta kierrosta synnytyksen/imetyksen jälkeen. Tämä mun ja miehen toinen yhteinen. 2kiireellistä sektiota takana joten tämäkin automaattisesti nyt sektio.
Olen myös täällä pyörinyt jo tovin, mutta ajattelin jos itsekin esittäytyisin.
Olen 34 vuotta ja mies 39 vuotta. Itelläni ennestään kaksi poikaa edellisistä elämistä (esikoinen 10 ja toinen täyttää loppukesästä 7), sitten on meidän yhteinen tyttö joka syntyi viime marraskuussa ja tänään on puolivuotias. Ja tulossa nyt toinen yhteinen.
Asutaan Pohjanmaalla miehen maatilalla (ei toki ole enää kuin viljelyä).
Onhan tämä ollut aika yllättävää myllytystä, koska edellisessä suhteessani oli lapsettomuutta. Itkin ja syyllistin itseäni. Aloitin Terolutit ja Clomifenit, mutta silloinen siippa jätti leikin kesken ja potkaisi pihalle. Ehdin siinä sitten työstää pääkopan siihen malliin, että jätin raskauskateuden taakseni ja käänsin katseeni siihen mitä minulla jo oli eli kaksi poikaa ja halusin nauttia veljeni vauvoista. Joten tuollaisen jälkeen raskaaksi tulo oli sen verran järkytys, että oli henkisesti raskas raskaus. Tuntuihan se kamalalta olla itkuinen, stressaantunut ja allapäin kun jotain niin positiivista tapahtui elämässäni. Onneksi sain käydä neuvolapsykologin juttusilla. :)
Kaksi ekaa oli imukuppisynnytyksiä, kolmannesta lähin synnyttämään alakautta (sektiota pelkäsin vielä enemmän) pelkopotilaana ja sujui hyvin, nyt matkassa toivonkipinällä että homma sujuisi hyvin. Ja 98%:sti oisi viimeinen raskaus eli miehelle riittäisi 2 ja minulle nämä 4, vaikka joskus olin ajatellut että 2 lasta ois hyvä mutta elämä on vähän vienyt eri suuntiin. En kyllä varmaan kestäisikään enää yhtäkään raskautta näillä pahoinvoinneilla ja synnytysjännityksillä. :D
Olen 34 vuotta ja mies 39 vuotta. Itelläni ennestään kaksi poikaa edellisistä elämistä (esikoinen 10 ja toinen täyttää loppukesästä 7), sitten on meidän yhteinen tyttö joka syntyi viime marraskuussa ja tänään on puolivuotias. Ja tulossa nyt toinen yhteinen.
Asutaan Pohjanmaalla miehen maatilalla (ei toki ole enää kuin viljelyä).
Onhan tämä ollut aika yllättävää myllytystä, koska edellisessä suhteessani oli lapsettomuutta. Itkin ja syyllistin itseäni. Aloitin Terolutit ja Clomifenit, mutta silloinen siippa jätti leikin kesken ja potkaisi pihalle. Ehdin siinä sitten työstää pääkopan siihen malliin, että jätin raskauskateuden taakseni ja käänsin katseeni siihen mitä minulla jo oli eli kaksi poikaa ja halusin nauttia veljeni vauvoista. Joten tuollaisen jälkeen raskaaksi tulo oli sen verran järkytys, että oli henkisesti raskas raskaus. Tuntuihan se kamalalta olla itkuinen, stressaantunut ja allapäin kun jotain niin positiivista tapahtui elämässäni. Onneksi sain käydä neuvolapsykologin juttusilla. :)
Kaksi ekaa oli imukuppisynnytyksiä, kolmannesta lähin synnyttämään alakautta (sektiota pelkäsin vielä enemmän) pelkopotilaana ja sujui hyvin, nyt matkassa toivonkipinällä että homma sujuisi hyvin. Ja 98%:sti oisi viimeinen raskaus eli miehelle riittäisi 2 ja minulle nämä 4, vaikka joskus olin ajatellut että 2 lasta ois hyvä mutta elämä on vähän vienyt eri suuntiin. En kyllä varmaan kestäisikään enää yhtäkään raskautta näillä pahoinvoinneilla ja synnytysjännityksillä. :D
Alpp1s
Oman äänensä löytänyt
Heips!! Ollaan puolison kans oltu yhessä päälle 10v ja kihloissa vajaa vuosi. Maaliskuulla päätettiin että lapsi saa tulla jos on tullakseen. Kuvittelin että kyllä siihen ny ainaki kesä menee ennen ku tärppää mut toisin kävi. Yhet menkat ehti olla välisä ja seuraavia ei sit kuulunutkaan. Rv 10+0 on meneillään. Me siis ootellaan ensimmäistä ja ikää on kohta 29, mies puolvuotta nuorempi. Asustellaan Helsingissä ja elellään hetki kerrallaan tätä jännittävää ja välistä epäuskottavaltakin tuntuvaa aikaa. Pienokaisen pitäs syntyä joulun tienoolla. 
Muokattu viimeksi:
Heippa!
Täällä kirjoittelee marraskuussa 25 vuotta täyttä nainen. Avopuolisoni täyttää kesällä 29. Olemme olleet yhdessä 6 vuotta, kihloissa 5. Häät ovat tulevana talvena!
Esikoisemme syntyi joulukuussa 2014. Esikoista saimme yrittää 11kk. Tätä uutta tulokasta myöskin 11kk. Tosin yksi keskenmeno takana joulukuussa 2016. Tämän jälkeen päätimme pitää taukoa syksylle asti, jotta en olisi häiden aikaan viimeisilläni, mutta nyt kun laskettuaika osuu joulukuulle, kerkii vauveli syntymään ja minä jo hieman "parantumaan". Vähän kyllä jännittää mitenkä palautuminen sitten sujuu.
Ensimmäinen raskaus meni hyvin, ei ollut oikein oireita. Ja synnytys meni kuin oppikirjasta!! Tyttö syntyi 40+2 viikoilla alateitse. 5 aikaan alkoi aamulla supistukset ja 10.32 syntyi terve tyttö!
Hieman pelottaa voiko enää toista kertaa kaikki mennä noin hyvin....
Tänää on olisi nt-ultra. Kävin varhaisultrassa selvittämässä raskausviikot, silloin oli 6+5, sen mukaan tänää 11+5. Pahoinvointi aaltoilevaa, eilen melkein koko päivä. Oksentanut en ole kuin kahdesti, mutta mitään ei tee mieli.
Alussa oli rinnat aristavat, mutta ei enää. Tissit kyllä kasvanut niin, että kävin ostamassa jo isomman liivit. Mammahousuja olen käyttänyt jo melkein plussasta asti.
Tää jännitys tämän päivän ultraan asti on ihan kamala! Se että koki yhden keskenmenon ja ymmärtää yhden raskauden myötä paremmin mitä kaikkea voi mennä pileen, niin on niin ahdistavaa. Vielä pitäisi jaksaa 5h ennen ultraa. Onneksi mies lähtee sinne mukaan.
Vähän jänstkättää myös loppuraskaus. Töissä siis istun koneella 8h päivässä. Esikoisen aikaan istuminen esim. autossa oli lopussa jo aivan kamalaa. Esikoisen aikaan vielä opiskelin, joten se oli aika vapaata milloin olin koulussa ja milloin jäin äippälomalle. Muuten kyllä vointi oli todella jees, meillä tehtiin remppaa ja muutimme uuteen kotiin 3 päivää ennen synnytystä. Käytiin vielä edellisenä päivänä joulukuusta etsimässä metsässä.
Täällä kirjoittelee marraskuussa 25 vuotta täyttä nainen. Avopuolisoni täyttää kesällä 29. Olemme olleet yhdessä 6 vuotta, kihloissa 5. Häät ovat tulevana talvena!
Esikoisemme syntyi joulukuussa 2014. Esikoista saimme yrittää 11kk. Tätä uutta tulokasta myöskin 11kk. Tosin yksi keskenmeno takana joulukuussa 2016. Tämän jälkeen päätimme pitää taukoa syksylle asti, jotta en olisi häiden aikaan viimeisilläni, mutta nyt kun laskettuaika osuu joulukuulle, kerkii vauveli syntymään ja minä jo hieman "parantumaan". Vähän kyllä jännittää mitenkä palautuminen sitten sujuu.
Ensimmäinen raskaus meni hyvin, ei ollut oikein oireita. Ja synnytys meni kuin oppikirjasta!! Tyttö syntyi 40+2 viikoilla alateitse. 5 aikaan alkoi aamulla supistukset ja 10.32 syntyi terve tyttö!
Hieman pelottaa voiko enää toista kertaa kaikki mennä noin hyvin....
Tänää on olisi nt-ultra. Kävin varhaisultrassa selvittämässä raskausviikot, silloin oli 6+5, sen mukaan tänää 11+5. Pahoinvointi aaltoilevaa, eilen melkein koko päivä. Oksentanut en ole kuin kahdesti, mutta mitään ei tee mieli.
Alussa oli rinnat aristavat, mutta ei enää. Tissit kyllä kasvanut niin, että kävin ostamassa jo isomman liivit. Mammahousuja olen käyttänyt jo melkein plussasta asti.
Tää jännitys tämän päivän ultraan asti on ihan kamala! Se että koki yhden keskenmenon ja ymmärtää yhden raskauden myötä paremmin mitä kaikkea voi mennä pileen, niin on niin ahdistavaa. Vielä pitäisi jaksaa 5h ennen ultraa. Onneksi mies lähtee sinne mukaan.
Vähän jänstkättää myös loppuraskaus. Töissä siis istun koneella 8h päivässä. Esikoisen aikaan istuminen esim. autossa oli lopussa jo aivan kamalaa. Esikoisen aikaan vielä opiskelin, joten se oli aika vapaata milloin olin koulussa ja milloin jäin äippälomalle. Muuten kyllä vointi oli todella jees, meillä tehtiin remppaa ja muutimme uuteen kotiin 3 päivää ennen synnytystä. Käytiin vielä edellisenä päivänä joulukuusta etsimässä metsässä.
Joulukuu14/17 mulla kans on joka raskaudessa ollu entistä enemmän pelkoja näin alussa varsinkin. Tieto ja kokemus tuntuu vaan lisäävän tuskaa. Mulla on näiden kolmen muksun lisäks ollu yks tuulimuna ennen esikoista ja yks kemiallinen raskaus/varhainen keskenmeno ennen kuopusta. Tietty läjä epäiltyjä varhasia keskenmenoja lisäksi, sellasia joista en ollu ehtiny testiä veilä tekemään. Nt-ultraan tuntuu olevan ikuisuus. Kutsua ei ole vielä tullut, ja se pitäis ehkä olla juhannusviikolla.
Täällä kans voiko pelottaa voiko oikeesti kaikki mennä toisellakin (mun kohdal kolmannel) kertaa kaikki hyvin. Meillä eka raskaus viikoilla 20synnytettiin enkelityttö, toka raskaus meni oireettomasti ja synnytys n. 6h. Niin mitenköhän tää kolmas.... Jokin on mun järjel mentävä mönkää
Heivaanhei! Josko sitä viimein uskaltautuisi kirjoittelemaan... Varovaisuuteen on syynä 3 keskenmenoa reilun puolentoista vuoden yrityksen aikana. Eka tärppi yk2, km 11/2015 rv 7, tuulimuna 6/2016, joka alkoi vuotaa vasta rv11 ja toinen tuulimuna todettiin ar-ultrassa 10/2016, n. rv 8, siinä vuotoa alusta alkaen.
Mutta tänään siis jo rv 12+6, ja elämää on nähty kahdessa ultrassa, joten on kai tässä ruvettava tähän ihmeeseen uskomaan :) Miehellä (34v.) on ennestään 3 lasta, itelle olis tulossa ensimmäinen. Ikää mittarissa 36v., ja kilpparin vajaatoimintaa sairastan, joten ne nyt ei tässä projektissa auta, mutta näillä mennään.
Asutaan maalla, järven rannalla ok-talossa. Miehen lapset on täällä joka toinen vk, ovat onneks jo kaikki kouluikäisiä eli ns. helppohoitoisia (murrosikää odotellessa
). Lisäks perheeseen kuuluu 3 koiraa (yksi tarha-asukki ja kaks vieressä nukkuvaa) ja kissa.
Eilen kerrottu uutiset lähipiirille ja ihania reaktioita saatiin kyllä
Keskenmenoista on tiennyt vaan kourallinen ihmisiä, oon esim omille vanhemmille halunnut kertoa vasta ns. turvallisilla viikoilla, ettei tulis pettymyksiä ja ylimääräistä surua... Mutta nyt aion nauttia kaikesta!
Mutta tänään siis jo rv 12+6, ja elämää on nähty kahdessa ultrassa, joten on kai tässä ruvettava tähän ihmeeseen uskomaan :) Miehellä (34v.) on ennestään 3 lasta, itelle olis tulossa ensimmäinen. Ikää mittarissa 36v., ja kilpparin vajaatoimintaa sairastan, joten ne nyt ei tässä projektissa auta, mutta näillä mennään.
Asutaan maalla, järven rannalla ok-talossa. Miehen lapset on täällä joka toinen vk, ovat onneks jo kaikki kouluikäisiä eli ns. helppohoitoisia (murrosikää odotellessa
). Lisäks perheeseen kuuluu 3 koiraa (yksi tarha-asukki ja kaks vieressä nukkuvaa) ja kissa. Eilen kerrottu uutiset lähipiirille ja ihania reaktioita saatiin kyllä
Keskenmenoista on tiennyt vaan kourallinen ihmisiä, oon esim omille vanhemmille halunnut kertoa vasta ns. turvallisilla viikoilla, ettei tulis pettymyksiä ja ylimääräistä surua... Mutta nyt aion nauttia kaikesta! M@rsupilami
Vasta-alkaja
Heippa kaikille.
Mä muistelin jo tänne kirjoittaneeni mutta en löydä viestiä mistään.
Meillä laskettu aika siirtyi 31.12 ja yllätysyllätys vauvoja löytyikin ultrassa kaksi.
Minulla ja miehelläni oli vahva tunne että näin on ja sanottiin se ääneen ekalla neuvolakäynnillä. Lääkäri vielä ennen ultrausta kyseli että tällaiset on sulla tuntemukset ja hetkeä myöhemmin käänsi ruudun ja totesi että olit oikeassa[emoji4]
Neljä lasta ennestään ja nyt siis kaksoset tulossa.
Jos on kokemuksia tai samassa tilanteessa olevia olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
Mä muistelin jo tänne kirjoittaneeni mutta en löydä viestiä mistään.
Meillä laskettu aika siirtyi 31.12 ja yllätysyllätys vauvoja löytyikin ultrassa kaksi.
Minulla ja miehelläni oli vahva tunne että näin on ja sanottiin se ääneen ekalla neuvolakäynnillä. Lääkäri vielä ennen ultrausta kyseli että tällaiset on sulla tuntemukset ja hetkeä myöhemmin käänsi ruudun ja totesi että olit oikeassa[emoji4]
Neljä lasta ennestään ja nyt siis kaksoset tulossa.
Jos on kokemuksia tai samassa tilanteessa olevia olisi kiva vaihtaa ajatuksia.
IhanTotta
Vasta-alkaja
Hei!
Itsellä (24v.) ensimmäinen tulossa, miehellä (35v.) jo muutama vanhempi lapsi ennestään. Yhteen tuli muutettua keväällä miehen perässä nykyiselle paikkakunnalle, eikä uusia tuttavuuksia ole vielä juurikaan tullut, joten mukava tätä kautta saada vähän uudenlaista buustia sosiaaliseen elämään Asumme tosiaan Pirkanmaan-alueella, ja perheeseen kuuluu myös koira.
Vauvauutisista olemme juuri alkaneet kertoa, jännittää kyllä vielä vähän miten miehen lapset tulevat suhtautumaan
Nautinnollista odotusta kaikille!
Itsellä (24v.) ensimmäinen tulossa, miehellä (35v.) jo muutama vanhempi lapsi ennestään. Yhteen tuli muutettua keväällä miehen perässä nykyiselle paikkakunnalle, eikä uusia tuttavuuksia ole vielä juurikaan tullut, joten mukava tätä kautta saada vähän uudenlaista buustia sosiaaliseen elämään Asumme tosiaan Pirkanmaan-alueella, ja perheeseen kuuluu myös koira.
Vauvauutisista olemme juuri alkaneet kertoa, jännittää kyllä vielä vähän miten miehen lapset tulevat suhtautumaan
Nautinnollista odotusta kaikille!
Heippa hei, josko sitä itsensäkin sitten esittelisi :) tänään mennään 13+3, foorumilla olen kirjoitellut kuitenkin jo siitä lähtien kun ar-ultra tällä kertaa näytti elämää sisältä löytyvän. Yritystä takana 2 vuotta ja yksi nt-ultrassa todettu tuulimuna raskaus puoli vuotta ennen tätä.
Itse olen 30 vuotias ja mies täyttää 32. Turussa asutaan, mitä nyt yli puolet vuodesta mies käy töissä Itä-Suomessa. Itse harkitsen vakavasti alan vaihtoa! Ystäviä js tukiverkkoa löytyy, mutta pienten lasten vanhempia Turussa asuvista tuttavista on vähän, joten vertaistuki kiinnostaa.
Yhdessä ollaan koettu kaikenlaista kohta kahdeksan vuoden ajan. Perheeseen kuuluu myös kaksi yhdeksän vuotiasta koiraa. Luonto, liikunta ja matkustelu ovat lähellä sydäntä.
Tuulimuna raskaudessa olin jatkuvasti paniikissa kaikesta. Liian pienestä asunnosta, autosta, meistä vanhempina jne. Lista on loputon. Tämä raskaus on tuonut mukanaan tyyneyden. Aivan sama millaiset meidän tämän hetken puitteet ovat, kunhan saataisiin terve vauva maailmaan. Kaikki muu materia ratkenee sitten aikanaa :)
Itse olen 30 vuotias ja mies täyttää 32. Turussa asutaan, mitä nyt yli puolet vuodesta mies käy töissä Itä-Suomessa. Itse harkitsen vakavasti alan vaihtoa! Ystäviä js tukiverkkoa löytyy, mutta pienten lasten vanhempia Turussa asuvista tuttavista on vähän, joten vertaistuki kiinnostaa.
Yhdessä ollaan koettu kaikenlaista kohta kahdeksan vuoden ajan. Perheeseen kuuluu myös kaksi yhdeksän vuotiasta koiraa. Luonto, liikunta ja matkustelu ovat lähellä sydäntä.
Tuulimuna raskaudessa olin jatkuvasti paniikissa kaikesta. Liian pienestä asunnosta, autosta, meistä vanhempina jne. Lista on loputon. Tämä raskaus on tuonut mukanaan tyyneyden. Aivan sama millaiset meidän tämän hetken puitteet ovat, kunhan saataisiin terve vauva maailmaan. Kaikki muu materia ratkenee sitten aikanaa :)
Hei!
Asumme mieheni kanssa Tampereella ja meillä on 14kk:n ikäiset kaksoset. Nyt on menossa rv 15+4. Tällä hetkellä on hieman epäuskoinen olo, kun alkuraskauden kuvotukset ovat loppuneet, ja tuntuu melkein, kuin ei raskaana olisikaan. Kaksosista oli tässä vaiheessa jo aika iso mahakin. No, maha pömpöttää kyllä, mutta se johtuu varmaan vatsalihasten erkaumasta... Aika paljon helpommalla taitaa kyllä raskaudesta selvitä, kun vauvoja on tulossa vain yksi :D
Asumme mieheni kanssa Tampereella ja meillä on 14kk:n ikäiset kaksoset. Nyt on menossa rv 15+4. Tällä hetkellä on hieman epäuskoinen olo, kun alkuraskauden kuvotukset ovat loppuneet, ja tuntuu melkein, kuin ei raskaana olisikaan. Kaksosista oli tässä vaiheessa jo aika iso mahakin. No, maha pömpöttää kyllä, mutta se johtuu varmaan vatsalihasten erkaumasta... Aika paljon helpommalla taitaa kyllä raskaudesta selvitä, kun vauvoja on tulossa vain yksi :D
Heippa! Mäkin jo luulin esitelleen itseni mut en sitten heti alussa muistanut :).
Itse olen 33-v Helsingistä, samoin kun mieheni ja ensimmäinen lapsi tulossa eli iloisina ja jännityksellä odotellaan. Noin puoli vuotta yritystä kesti ennen kuin nappasi. Tälleen Helsinkiläisittäin vähän vanhempana esikoinen :) ollaan oltu yhdessä vajaa 3-vuotta niin oon toisaalta iloinen että saan perheen just tässä parisuhteessa.
Molemmat ollaan töissä ja mies myös opiskelee samalla ja itsekin olin just hakenut ylempään AMKhon ennen kuin plussasin niin nyt jo mietin että mitähän teen jos saankin opiskelupaikan. En tiedä jaksanko tai haluanko (tai pystynkö!) uhrata sitten kuitenkaan vauva-ajasta osaa opiskeluun.
Mutta mielenkiinnolla odotan miten raskausaika etenee. Nyt 14+3 eikä ainakaan vielä vatsasta tietoakaan mutta todistettavasti siellä mahassa joku on.. :D
Itse olen 33-v Helsingistä, samoin kun mieheni ja ensimmäinen lapsi tulossa eli iloisina ja jännityksellä odotellaan. Noin puoli vuotta yritystä kesti ennen kuin nappasi. Tälleen Helsinkiläisittäin vähän vanhempana esikoinen :) ollaan oltu yhdessä vajaa 3-vuotta niin oon toisaalta iloinen että saan perheen just tässä parisuhteessa.
Molemmat ollaan töissä ja mies myös opiskelee samalla ja itsekin olin just hakenut ylempään AMKhon ennen kuin plussasin niin nyt jo mietin että mitähän teen jos saankin opiskelupaikan. En tiedä jaksanko tai haluanko (tai pystynkö!) uhrata sitten kuitenkaan vauva-ajasta osaa opiskeluun.
Mutta mielenkiinnolla odotan miten raskausaika etenee. Nyt 14+3 eikä ainakaan vielä vatsasta tietoakaan mutta todistettavasti siellä mahassa joku on.. :D
Hei!
Minä nyt vihdoin uskallan ehkä luottaa (ainakin jollakin asteella) siihen, että kaikki menee hyvin ja heittäydyn mukaan näin viikoilla 15+4 :)
Olen 30v nainen täältä Pohjois-Pohjanmaalta, ennestään löytyy yksi tyttölapsi -07, tulee siis muutamaa viikkoa vaille 11 vuotta lapsille ikäeroa!
Vuosia ollaan tätä "iltatähteä" yritetty, ja noihin vuosiin sisältyy 3 keskenmenoa 2012, 2014 ja 2015.
Miehen kanssa samoja polkuja on tallattu n. 12 vuotta ja perheeseen kuuluu tyttären lisäksi pari koiraa, hampsteri ja pari neitsikkaa :)
Minä nyt vihdoin uskallan ehkä luottaa (ainakin jollakin asteella) siihen, että kaikki menee hyvin ja heittäydyn mukaan näin viikoilla 15+4 :)
Olen 30v nainen täältä Pohjois-Pohjanmaalta, ennestään löytyy yksi tyttölapsi -07, tulee siis muutamaa viikkoa vaille 11 vuotta lapsille ikäeroa!
Vuosia ollaan tätä "iltatähteä" yritetty, ja noihin vuosiin sisältyy 3 keskenmenoa 2012, 2014 ja 2015.
Miehen kanssa samoja polkuja on tallattu n. 12 vuotta ja perheeseen kuuluu tyttären lisäksi pari koiraa, hampsteri ja pari neitsikkaa :)
Heippahei,
Minäkin viimein hyppään mukaan. Olen välillä käynyt lukemassa viestejä täällä, mutta näin hitaana nyt vasta osallistun itsekin :D
Elikkäs toista odotamme mieheni kanssa, esikoinen on karvan vajaa 1,5v ja tämä raskaus on mennyt varsin loistavasti.
Oikeastaan voisi sanoa, että olen ollut täysin oireeton alun hienoista väsymystä lukuunottamatta. Esikoisen kanssa oli ehkä enemmän väsymystä, mutta sekin raskaus oli todella helppo. Eka ultra on takana ja seulojen tulokset normaalit. Jännityksellä odotan, että mahtaako esikoinen saada siskon vai veljen :)
Minäkin viimein hyppään mukaan. Olen välillä käynyt lukemassa viestejä täällä, mutta näin hitaana nyt vasta osallistun itsekin :D
Elikkäs toista odotamme mieheni kanssa, esikoinen on karvan vajaa 1,5v ja tämä raskaus on mennyt varsin loistavasti.
Oikeastaan voisi sanoa, että olen ollut täysin oireeton alun hienoista väsymystä lukuunottamatta. Esikoisen kanssa oli ehkä enemmän väsymystä, mutta sekin raskaus oli todella helppo. Eka ultra on takana ja seulojen tulokset normaalit. Jännityksellä odotan, että mahtaako esikoinen saada siskon vai veljen :)
![[nenna]](/data/avatars/m/93/93476.jpg?1460838955){kind=avatar}
Hei kaikille!
Mukaan ilmottautuu toista lasta odottava, vielä hetken vajaa kolmekymppinen, mamma pk-seudulta.
Pahoinvointia on ollut paljon, kuten ekassakin raskaudessa. Jos kulkee samoja ratoja, niin puolivälin jälkeen alkaa pikku hiljaa helpottaa, muttei ihan tykkänään lopu, ja uudestaan rykäisee päälle juuri ennen laskettua :D
Esikoisen kanssa ei vielä vauvasta isommin juteltu, mutta nyt startannut uhma antaa odottaa myrskyisiä ja mustasukkaisia aikoja ensi syksyyn ja talveen :D
Mukaan ilmottautuu toista lasta odottava, vielä hetken vajaa kolmekymppinen, mamma pk-seudulta.
Pahoinvointia on ollut paljon, kuten ekassakin raskaudessa. Jos kulkee samoja ratoja, niin puolivälin jälkeen alkaa pikku hiljaa helpottaa, muttei ihan tykkänään lopu, ja uudestaan rykäisee päälle juuri ennen laskettua :D
Esikoisen kanssa ei vielä vauvasta isommin juteltu, mutta nyt startannut uhma antaa odottaa myrskyisiä ja mustasukkaisia aikoja ensi syksyyn ja talveen :D
Martuulia
Oman äänensä löytänyt
Parempi myöhään kuin ei ollenkaan! Täällä 31v Espoosta [emoji137][emoji4] Odotamme esikoista mieheni kanssa saapuvaksi 13.12. Ultrassa lupailtiin poikavauvaa[emoji171]
Raskausaika on sujunut mukavasti tähän mennessä. Juurikaan ei ole huonoja oloja tai väsymystä ollut. Selkävaivoja ehkä on alkanut tulemaan pikku hiljaa mutta oli niitä kyllä aina silloin tällöin jo ennen raskauttakin [emoji38]
Lähialueelta ei löydy montaa kaveria joka olisi samassa elämäntilanteessa kuin minä joten toiveissa olisi löytää uusia tuttavuuksia ja seuraa äippälomalle[emoji4][emoji295]️
Ihanaa odotusta kaikille!
Raskausaika on sujunut mukavasti tähän mennessä. Juurikaan ei ole huonoja oloja tai väsymystä ollut. Selkävaivoja ehkä on alkanut tulemaan pikku hiljaa mutta oli niitä kyllä aina silloin tällöin jo ennen raskauttakin [emoji38]
Lähialueelta ei löydy montaa kaveria joka olisi samassa elämäntilanteessa kuin minä joten toiveissa olisi löytää uusia tuttavuuksia ja seuraa äippälomalle[emoji4][emoji295]️
Ihanaa odotusta kaikille!
Muokattu viimeksi: