Esittelyt

Janspa, uskallatko kaupunkia kertoa? Kattoin vain, että ikä mätsää ja Länsirannikko. Mä voisin sanoa etta vaasan esikaupunkialueella asumme :)
 
Minä ja mies ollaan molemmat 33 v ennen vauvan syntymää. Perheeseen kuuluu tällä hetkellä meidän lisäksi kaksi koiraa, 12 v terrieri ja 6 v paimenkoira. Yhdessä olemme olleet 17 vuotta, josta pian 7 v naimisissa. Asumme Pirkanmaalla, maaseudulla omakotitalossa, mutta käymme töissä Tampereelle.

Muutama vuosi sitten oli puoli vuotta aikaa, että olisi lapsi saanut tulla, jos olisi tullut. Työtilanteen muututtua aloitin ehkäisyn uudelleen, kunnes lopetin helmikuussa. Tällä kertaa nappasikin sitten nopsaan, joten tässä sitä ollaan ensimmäistä odottelemassa.
 
Minä olen 30 ja mies 26. Asutaan pääkaupunkiseudun lähistöllä rivarissa ja haaveillaan kovin omakotitalosta. Yhdessä ollaan oltu nelisen vuotta, ja meidän lisäksemme perheessä on pieni koira. Kummallakaan ei ole lapsia ennestään, vaan tämä olisi ensimmäinen. Yritystä ehti kertyä parisen vuotta, ja raskaaksi tulemista seuraavassa kuussa olisivat alkaneet lapsettomuushoidot, tutkimukset ehdittiiin käydä jo. Nyt kovin toivotaan, että tämä pieni saataisiin kotiin jouluksi.
 
Täälläkin yksi satakuntalainen :) ikää 26v (pian 27v) ja perheeseen kuuluu mies, hieman yli vuoden ikäinen esikoinen ja kaksi koiraa. Paljon käydään vaunulenkeillä ja muutenkin liikutaan. Asutaan uudehkossa rivarikolmiossa meren äärellä. Töiden perässä muutettu joten tässä kaupungissa ei mummuloita/sukua ole mutta äitikavereita eli vertaistukea sitäkin enemmän :)
 
Minä 27v ja mies 29v. Perheeseen kuuluu yksi koira. Asutaan pääkaupunkiseudulla.
Yhdessä ollaan oltu reilu vuosi. Raskaus tuli hieman aikaisin, mutta mitä enemmän ollaan asiasta puhuttu ja pähkäilty, sitä paremmalta se tuntuu :Heartred
Itse opiskelen ja mies käy töissä.
 
Jeps, eli kummatkin sekä minä että mies ollaan 31-vuotiaita ja asutaan Nousiaisissa omakotitalossa. Yhteiseloa on takana 4 vuotta joista 3 yhdessä. Kanssamme asuu mieheni 11-vuotias tytär, kolme koiraa ja kaksi kissaa.

Ehkäisyn jätin viime vuoden tammikuussa pois ja aloin jo uskoa ettei omaa lasta ole mulle tarkoitettukaan. Kuitenkin plussa tuli vihdoin ja viimein ja tässä sitä nyt ollaan.

Itselleni tosiaan ensimmäinen raskaus ja ihan pihalla kakkesta mutta eiköhän se siitä :D
 
Minä 33.v ja mieheni 38.v
Uusperhe ollaan. Miehellä 15.v ja 17.v lapset. Mulla 13.v ja 8.v tytöt , 8.v on meidän yhteinen.
Asutaan Kaarinassa, omakotitalossa.
Yhteiseloa ollut jo 11.vuotta josta 6.v tulee heinäkuussa naimisissaoloa.
Ehkäisyn jätin pois ja heti olinkin jo raskaana
 
Meillä uusperhe, mulla nuoruuden liitosta kolme lasta (-98, -00, -05), miehellä ei lapsia ennestään. Helsingissä asustellaan parin koiran kera. Isot lapset asuvat meillä periaatteessa vuoroviikoin, käytännössä varmaan 2/3 ajasta. Ammatiltani olen ensihoitaja ja kätilö ambulanssissa pääsääntöisesti tällä hetkellä, välillä käyn synnärillä pyörähtämässä. Ikää minulla 38, miehellä 30.

Meillä tämä yhteinen vauvahaave on ollut vähän takkuisempi, yritystä puolitoista vuotta, sitä ennen useamman kuukauden mittainen lääkityksen rukkaus ja lääkärikierroksen ennen raskauslupaa, matkan varrella 2 km ja yksi kemiallinen. Pääsyynä lapsettomuuteen mun perussairaudet ja tehdyt laajat suolistoleikkaukset, jotka sittemmin aiheuttivat ongelmia myös IVF:n suhteen. Yksi ainokainen alkio saatiin ja päätti nyt ainakin toistaiseksi kasvamistaan. Keskenmeno pelottaa tottakai, vaikka varhaisultrassa kaikki kunnossa.

Muutaman viikon päästä esikon lakkiaiset :)
 
Heippa!
Pitkään olen täällä käynyt vilkuilemassa, mutta nyt on tarkoitus aktivoitua ihan kunnolla. Sain tällä viikolla gradun painoon, mikä poisti ison kasan stressiä niskasta. Välillä oikein hirvitti raskauden puolesta, kun ei voinut levähtää ja rentoutua..
Täällä siis 32-vuotias nykyinen turkulainen, mutta juuret ovat pohjoisemmassa. Mies täyttää lasketun ajan tienoilla 34 ja meillä on ennestään tyttö 8/14. Ollaan oltu yhdessä 9 vuotta ja niistä 3 vuotta kihloissa.
Mun oli tarkoitus hakea töitä, mutta nyt jatkan kotiäitinä oloa. Mies joutui juuri keskeyttämään oppisopimuskoulutuksen ja tulevaisuus on vähän auki.
Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta kääntyi pian iloiseksi asiaksi. Nyt vaan toivotaan, että kaikki menee hyvin. :)
 
Takaisin
Top