Primperan on kyllä tehokas pahoinvointilääke, toimii ainakin mulla normaalioloissa, jos tulee pahoinvointia. Leikkausten jälkeen söin sitä, kun kipulääkkeet ja antibiootit teki huonon olon. Olen kuullut että sitä tosiaan raskaana olevilkekin määrättäisiin, ja jotkut saa siitä hyvän avunkin. Itsellä ei ainakaan vielä ole ollut sellaisia oloja tämän raskauden aikana, että olisin tarvinnut. Olisi kyllä hyvä, jos olisi lääkäriltä lupa ottaa tarvittaessa, mutta ei ole tullut kysyttyä. Miehellä on käytössä, kun vahvat kipulääkkeet tekee sillekin joskus huonoa oloa.
Esittelyketju
- Ketjun aloittaja Apiaani
- Aloituspäivämäärä
Niiinu
Puuhakas puhuja
Kaari, mulla tosiaan viime raskaudessa kesti pahoinvointia ja oksentelua sinne viikolle 20-22 asti. Olin töissä kuitenkin, niin oli pakko hakea apua lääkkeistä. Närästys- ja pahoinvointilääke yhdessä helpottivat oloa, vaikkeivat sitä kokonaan pois vieneetkään. Kyllä tää raskauspahoinvointi on niin kiveen kirjoitettu ettei siihen mitkään lääkkeet auta :D Nyt sain lääkäriltä reseptin valmiiksi kumpaakin viime raskauden perusteella. Olen joutunut syömään vain närästykseen jota on ympäri vuorokauden.
Eka neuvolakäynti oli tällä viikolla myös
hhannaelina
Vasta-alkaja
Heips!
Täällä on menossa rv 9+3 :) Varhaisultrassa käyty pari viikkoa sitten kovien mahakipujen takia ja siellä jo sydän löi kovaan tahtiin! La on 11.10.
Olen tosiaan 20v ja avopuolisoni on 22v, asustellaan tällä hetkellä Vantaalla. Esikoista odotellaan innoissaan
Mieheni on ihan vakituisissa hommissa ja itse opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi (vammaistyöhön erikoistuen), mutta pahoinvoinnin takia oon joutunut halailemaan vessanpönttöä kotona jo reilut 2 viikkoa!
Ensimmäinen käynti neuvolassa tuntui niin jännittävälle ja tottakai hieman pelotti miten otetaan vastaan kun aika nuoria ollaan :D Onneksi kaikki meni hyvin!
Täällä on menossa rv 9+3 :) Varhaisultrassa käyty pari viikkoa sitten kovien mahakipujen takia ja siellä jo sydän löi kovaan tahtiin! La on 11.10.
Olen tosiaan 20v ja avopuolisoni on 22v, asustellaan tällä hetkellä Vantaalla. Esikoista odotellaan innoissaan
Mieheni on ihan vakituisissa hommissa ja itse opiskelen tällä hetkellä lähihoitajaksi (vammaistyöhön erikoistuen), mutta pahoinvoinnin takia oon joutunut halailemaan vessanpönttöä kotona jo reilut 2 viikkoa!
Ensimmäinen käynti neuvolassa tuntui niin jännittävälle ja tottakai hieman pelotti miten otetaan vastaan kun aika nuoria ollaan :D Onneksi kaikki meni hyvin!
Heissan!
Täällä odotellaan esikoista, menossa rv 8+2. Reilu viikko sitten käytiin ar-ultrassa yksityisellä ja kaikki oli oikein hyvin. Nyt jännityksellä odotellaan, mitä tuleman pitää.
Ollaan vähän vanhemmasta päästä, minä 35 vuotta ja mies 42. Asutaan omakotitalossa Jyväskylän lähellä, mies töissä ja minä opiskelen yliopistolla. Alkuraskaus on sujunut mukavasti, oireetkin olleet melko lieviä ainakin tähän mennessä :)
Täällä odotellaan esikoista, menossa rv 8+2. Reilu viikko sitten käytiin ar-ultrassa yksityisellä ja kaikki oli oikein hyvin. Nyt jännityksellä odotellaan, mitä tuleman pitää.
Ollaan vähän vanhemmasta päästä, minä 35 vuotta ja mies 42. Asutaan omakotitalossa Jyväskylän lähellä, mies töissä ja minä opiskelen yliopistolla. Alkuraskaus on sujunut mukavasti, oireetkin olleet melko lieviä ainakin tähän mennessä :)
Hei,
Jos minäkin laitan lyhyen esittelyn :) Olen 38 vuotias keski-pohjanmaalainen. Perheeseen kuuluu miehen lisäksi minun 17-vuotias tyttöni. Miehelle tuleva lapsi on ensimmäinen. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä noin 15 vuotta ja kihloissa reilu viis vuotta, naimisiin mennään ennen ku pienokainen syntyy.
Tähän pisteeseen pääsy ei ollut helppo. Yritys aloitettu 12/2013. Ja lopulta kolmannen ivf hoidon tuoresiirrosta tuli plussa. Alkioita ehditty siirtää tätä ennen 9kpl. Välillä kaksi, välillä yksi kerrallaan. Yksi keskenmeno meillä on myös ollut matkan varrella noin 2 vuotta sitten, se todettiin ar-ultrassa. Sitä ennen oli jo ollut vuotoa useamman päivän ajan. Spontaanisti vuoti sitten pois.
Ar-ultra oli viime tiistaina ja pieni vastasi täysin viikkoja ja sydän pumppasi terhakkaasti. Edelleen mennään päivä kerrallaan eteenpäin :)
Jos minäkin laitan lyhyen esittelyn :) Olen 38 vuotias keski-pohjanmaalainen. Perheeseen kuuluu miehen lisäksi minun 17-vuotias tyttöni. Miehelle tuleva lapsi on ensimmäinen. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä noin 15 vuotta ja kihloissa reilu viis vuotta, naimisiin mennään ennen ku pienokainen syntyy.
Tähän pisteeseen pääsy ei ollut helppo. Yritys aloitettu 12/2013. Ja lopulta kolmannen ivf hoidon tuoresiirrosta tuli plussa. Alkioita ehditty siirtää tätä ennen 9kpl. Välillä kaksi, välillä yksi kerrallaan. Yksi keskenmeno meillä on myös ollut matkan varrella noin 2 vuotta sitten, se todettiin ar-ultrassa. Sitä ennen oli jo ollut vuotoa useamman päivän ajan. Spontaanisti vuoti sitten pois.
Ar-ultra oli viime tiistaina ja pieni vastasi täysin viikkoja ja sydän pumppasi terhakkaasti. Edelleen mennään päivä kerrallaan eteenpäin :)
Mä voisin teille nyt hiukan esittäytyä, vaikka varsinaisesti kuulun siis tuonne marraskuisten ryhmään :)
Olen 30v. naikkonen pk-seudulta, mies on saman ikäinen, ja ensimmäinen raskaus meneillään nyt rv 7+3 ja la 10.11. Kierukka poistettiin lokakuussa eli neljännestä kierrosta plussasin, testissä näkyi plussa jo hyvin aikaisin eli 3+3.
Syy siihen miksi tulen tänne höpisemään on siinä, että kävin tänään varhaisultrassa ja siellä näkyikin suureksi yllätykseksi kaksi pikkuista ihanine pienine sydämensykkeineen
Joten mikäli kaikki menee raskauden aikana niin kuin toivotaan, on silti hyvin todennäköistä että tulen synnyttämään jo lokakuun puolella. Siksi ajattelin tulla hiukan tännekin kurkkimaan :)
Olen 30v. naikkonen pk-seudulta, mies on saman ikäinen, ja ensimmäinen raskaus meneillään nyt rv 7+3 ja la 10.11. Kierukka poistettiin lokakuussa eli neljännestä kierrosta plussasin, testissä näkyi plussa jo hyvin aikaisin eli 3+3.
Syy siihen miksi tulen tänne höpisemään on siinä, että kävin tänään varhaisultrassa ja siellä näkyikin suureksi yllätykseksi kaksi pikkuista ihanine pienine sydämensykkeineen
Joten mikäli kaikki menee raskauden aikana niin kuin toivotaan, on silti hyvin todennäköistä että tulen synnyttämään jo lokakuun puolella. Siksi ajattelin tulla hiukan tännekin kurkkimaan :)Onnea Zeni86!!! Ihanaa kuulla näitä tuplauutisia :) Itsekin siis kaksosia odottelen ja esikoiset kyseessä. Mäkin olen jämähtänyt tänne lokakuisiin, vaikka todennäköisesti synnytän syyskuussa. Kerro heti alkuraskauden fiiliksiä? Onko teille vielä selvinnyt, onko yhteinen vai erilliset istukat?
Oi, ihanaa, täällä on muitakin Ja vielä esikoiset tulossa teillekin molemmille, onnea myös teille! :)
Fiilikset on vielä aivan sekaisin, tänään tosiaan sain asiasta tietää ja tottakai onnellinen olen että pikkuisilla näyttäisi olevan kaikki kunnossa
Mutta niin tuli kyllä puskista tämä yllätys, että hetken tätä saa sulatellakin, minustako tosiaan kaksosten äiti? Ja toki nousi huoli siitä meneekö kaikki hyvin loppuun asti jne.
Kätilö ei vielä pystynyt varmaksi sanomaan että onko siellä vain yksi istukka, ainakaan mitään kalvoa ei pikkuisten välillä näkynyt nyt, mutta sanoi että on silti mahdollista että omissa pusseissaan siellä ovat eli jää nähtäväksi :) Mitenkäs sulla Hellu?
Onko teillä muuten suvussa kaksosia? Jäi itseä kummastuttamaan että miten ihmeessä, kun ei oo sukutaustaa eikä hedelmöityshoitoja eikä mitään... Kätilö vaan sanoi et joskus voi olla ihan hyvän ravitsemuksen ansiotakin, näin hiukan ylipainoisena se on tietty mahdollista
:D
Olisi myös kiva kuulla minkälaiset teidän ensireaktiot oli uutisen jälkeen? :)
Ja vielä esikoiset tulossa teillekin molemmille, onnea myös teille! :)Fiilikset on vielä aivan sekaisin, tänään tosiaan sain asiasta tietää ja tottakai onnellinen olen että pikkuisilla näyttäisi olevan kaikki kunnossa
Mutta niin tuli kyllä puskista tämä yllätys, että hetken tätä saa sulatellakin, minustako tosiaan kaksosten äiti? Ja toki nousi huoli siitä meneekö kaikki hyvin loppuun asti jne.
Kätilö ei vielä pystynyt varmaksi sanomaan että onko siellä vain yksi istukka, ainakaan mitään kalvoa ei pikkuisten välillä näkynyt nyt, mutta sanoi että on silti mahdollista että omissa pusseissaan siellä ovat eli jää nähtäväksi :) Mitenkäs sulla Hellu?
Onko teillä muuten suvussa kaksosia? Jäi itseä kummastuttamaan että miten ihmeessä, kun ei oo sukutaustaa eikä hedelmöityshoitoja eikä mitään... Kätilö vaan sanoi et joskus voi olla ihan hyvän ravitsemuksen ansiotakin, näin hiukan ylipainoisena se on tietty mahdollista
:D Olisi myös kiva kuulla minkälaiset teidän ensireaktiot oli uutisen jälkeen? :)
Mun raskaus on saanut alkunsa inseminaatiolla eli taustalla ei ole sellaisia hoitoja, jotka lisäävät kaksosriskiä. Suvustakaan ei löydy kun yhdet kaksoset enolta ja hekin ovat jo täysi-ikäisiä. Eli ihan hyvää säkää tämä on tainnut vaan olla :) Olen toki lukenut, että iäkkäämmät ja pitkät naiset saavat helpommin kaksosia, mutta en nyt ihan välttämättä tuohon usko.
Mä kävin varhaisultrassa 7+0 ja siellä näkyi selvästi, että ovat omissa pusseissa. Sen jälkeen olen käynyt varmaan kolme kertaa jo ultrassa (mielenrauhan vuoksi ja vuodon takia) ja vauvat ovat kasvaneet tosi samaan tahtiin. Alussa näytti siltä, että istukka olisi yhteinen, koska napanuorat lähtivät samaan suuntaan, mutta viimeisimmässä ultrassa kätilö sanoi, että olisi ehkä eri istukat. Tämä istukkacase selviää np-ultrassa sitten viikon kuluttua. Mulla nyt siis 10+5.
Ensireaktio oli itkunauru ja epäusko + uskomaton onnentunne ja pari tuntia ultran jälkeen kaksosraskaus jo tuntuikin aivan luonnolliselta. Oli ja on semmoinen fiilis, että näin tämän pitikin mennä ja olisi ihan outoa, jos odottaisi vaan yhtä lasta :)
Mä kävin varhaisultrassa 7+0 ja siellä näkyi selvästi, että ovat omissa pusseissa. Sen jälkeen olen käynyt varmaan kolme kertaa jo ultrassa (mielenrauhan vuoksi ja vuodon takia) ja vauvat ovat kasvaneet tosi samaan tahtiin. Alussa näytti siltä, että istukka olisi yhteinen, koska napanuorat lähtivät samaan suuntaan, mutta viimeisimmässä ultrassa kätilö sanoi, että olisi ehkä eri istukat. Tämä istukkacase selviää np-ultrassa sitten viikon kuluttua. Mulla nyt siis 10+5.
Ensireaktio oli itkunauru ja epäusko + uskomaton onnentunne ja pari tuntia ultran jälkeen kaksosraskaus jo tuntuikin aivan luonnolliselta. Oli ja on semmoinen fiilis, että näin tämän pitikin mennä ja olisi ihan outoa, jos odottaisi vaan yhtä lasta :)
Jospa viimein sais kanssa esittäydyttyä. Vasta hiljan liityin lokakuisiin, kun oon pyörinyt lähinnä 2/16 salaisessa ryhmässä.
Olen 34v toista lasta odotteleva pirkanmaalainen. Mieheni on 32v ja esikoistyttömme 1v 1kk. :) Kotonamme asustelee myös kaksi kissaa.
Raskaudet ei ole todellakaan olleet itsestäänselvyyksiä, taustalla prin vuoden lapsettomuushoidot ja varhaisia keskenmenoja, keskeytynyt km, josta selviytyminen vaati lääkkeellisen tyhjennyksen, 3 kaavintaa ja kohtutulehduksen. Sitten seuraava raskaus oli kohdunulkoinen ja siinä rytäkässä menetin vasemman munatorven.
Hoitoja jatkettiin edelleen ja edellinen raskaus alkoi yllättäen semiluomusti, vaikka hoidot keskeytettiin (munasolu kypsyi sillä puolella missä munatorvea ei enää ollut). Tulin siis raskaaksi siitä huolimatta eli uskomaton ihme tämä 1v tyttömme on. :)
Vielä uskomattomampaa on se, että tämä nykyinen raskaus alkoi vieläkin epätodennäköisemmissä olosuhteissa: täysin luomusti, ensimmäisellä yrityskerralla ja myös tällä kertaa ovulaatio oli munatorvettomalla puolella eli munasolu on taaskin vaeltanut jostakin vatsaontelon kautta oikean puolen munatorveen ja sitä kautta hedelmöittynyt ja päätynyt kohtuun. Uskomatonta, mutta totta! :D
Olemme siis erittäin onnekkaita odottajia ja toivon että kaikki menee hyvin loppuun asti, vastoinkäymisiä kun meidän perheellä on ollut jo iham riittämiin...
Olen 34v toista lasta odotteleva pirkanmaalainen. Mieheni on 32v ja esikoistyttömme 1v 1kk. :) Kotonamme asustelee myös kaksi kissaa.
Raskaudet ei ole todellakaan olleet itsestäänselvyyksiä, taustalla prin vuoden lapsettomuushoidot ja varhaisia keskenmenoja, keskeytynyt km, josta selviytyminen vaati lääkkeellisen tyhjennyksen, 3 kaavintaa ja kohtutulehduksen. Sitten seuraava raskaus oli kohdunulkoinen ja siinä rytäkässä menetin vasemman munatorven.
Hoitoja jatkettiin edelleen ja edellinen raskaus alkoi yllättäen semiluomusti, vaikka hoidot keskeytettiin (munasolu kypsyi sillä puolella missä munatorvea ei enää ollut). Tulin siis raskaaksi siitä huolimatta eli uskomaton ihme tämä 1v tyttömme on. :)
Vielä uskomattomampaa on se, että tämä nykyinen raskaus alkoi vieläkin epätodennäköisemmissä olosuhteissa: täysin luomusti, ensimmäisellä yrityskerralla ja myös tällä kertaa ovulaatio oli munatorvettomalla puolella eli munasolu on taaskin vaeltanut jostakin vatsaontelon kautta oikean puolen munatorveen ja sitä kautta hedelmöittynyt ja päätynyt kohtuun. Uskomatonta, mutta totta! :D
Olemme siis erittäin onnekkaita odottajia ja toivon että kaikki menee hyvin loppuun asti, vastoinkäymisiä kun meidän perheellä on ollut jo iham riittämiin...
Heippa!
Olen 29v (30v lapsen syntyessä) ja asun mieheni, 07/15 syntyneen pojan ja kahden koiran kanssa Etelä-Karjalassa.
Nyt odotellaan toista lasta ja arki on nyt erilaista kuin esikoista odottaessa, joten odotusaikakin tuntuu kuluvan nopeammin jne.
Olen 29v (30v lapsen syntyessä) ja asun mieheni, 07/15 syntyneen pojan ja kahden koiran kanssa Etelä-Karjalassa.
Nyt odotellaan toista lasta ja arki on nyt erilaista kuin esikoista odottaessa, joten odotusaikakin tuntuu kuluvan nopeammin jne.
Hoksasin että olen kirjoitellut tänne muualle kyllä, mutta tämmöinen esittelykohtakin olis ollut täällä. Olen 34-vuotias esikoisodottaja, mies on 25-vuotias. Kesällä ollaan oltu 4-vuotta yhdessä ja siitä kolme vuotta on kihloissa oltu. Pikkuinen on erittäin toivottu ja vuosi olikin yrittämistä takana ennen kuin tärppäsi. Olen ylipainoinen mamma, verensokeriongelmista ja verenpaineesta kärsivä, joten niiden vuoksi raskauden seuranta on tarkkaa. Lähihoitaja olen ammatiltani, 3-vuorotyö vanhustyössä. Mies ajaa kuorma-autoa työkseen. Olen ollut sairauslomalla töistä jo viikolta rv8, jolloin alkoi pahoinvointi, nyt alkanee helpottaa kyllä, mutta sairausloma jatkuu pääsiäisen yli nyt verensokerijuttujen takia. Insuliinihoito on aloitettu, illassa menee pitkävaikutteista ja päivään aterioille menee ateriainsuliinit. Mitenpä sitä kiireellisessä hoitotyössä pystyy yllä pitämään tarkkaa kontrollia aterioista ja mittauksista. Katsotaan miten jatkot menee, mutta aion laittaa työn edelle itseni ja vauvelin hyvinvoinnin. Rv 12 tulee keskiviikkona ja silloin onkin nt-ultra.