Esittelyketju

Apiaani

Vauhtiin päässyt keskustelija
Pyydettiin esittelyketjua, joten täältä löytyy :happy:

Kertokaa nyt ainakin ne kaikki oleelliset,
Ikä, kaupunki, monesko lapsi, LA, jne vaikka ne onkin jo tuolla LA-ketjussakin. Lisäksi sitten vapaasti itsestänne.
 
Täällä keväällä 32v täyttävä kahden lapsen äiti, joka odottelee nyt kolmatta uudessa parisuhteessa.
LA 2.10.17
Heti seurustelun alussa tärppäsi pikku "vahinko" joka sitten osottautui np-ultrassa tuulimunaksi. Yllärinä mies halusi yrittää heti uudestaan, vaikka olikin alkuun ollut sitä mieltä ettei omia tarvitse. Muiden lasten kanssa on kyllä kuin kala vedessä ja sillon mietinkin, että sääli jos ei omia saa/halua. No mieli muuttui sit :wink

Nyt ollaan oltu kohta 8kk yhdessä ja jatkojaloste vol.2 olis kypsymässä. Itseäni pelottaa aika kovin mahdollinen tuulimuna, mut pakko vaan yrittää kestää jos toiseen kertaan vielä tulee.
Suhde on tässä vaiheessa vielä pelkkää siirappia ja vaahtokarkkeja, ja mies tekee muuttoa mun luo. Hänen työnsään verottaa aika paljon yhteistä aikaa (puolustusvoimat) mutta oon yrittäny asennoitua et tää nyt on tätä, ja oon jo iso tyttö :wink

Jos päästään niin pitkälle, niin tahtoisin Lohjalle synnyttämään, TYKS on tämän alueen synnäri oikeasti.

Elämäntapaan kuuluu kaikenlaiset eläimet. Itselläni on 2 koiraa, 2 kissaa ja 2 käärmettä. Hevostelen vaihtelevalla menestyksellä kahdettakymmenettäneljättä vuotta.
Ammatiksikin tuli opiskeltua aikuisella iällä tuo eläintenhoito. Sitä ennen hiushommia. Kahdesta ammatista huolimatta työtön tahtomattani...

Vanhemmat muksut on 9v poika ja 4v tyttö ja asuvat käytännön järjestelyiden helppouden takia isällään, mutta joka viikko nähdään ja joka toinen vkloppu sitten mun luona.

Luonteeltani oon avoin ja aika rempseä ikinuori elämänkokemuksella. Kaikkea saa kysyä jos mieltä askarruttaa :)
 
Hei moi.
Vielä siis hetken 29vuotias, pari viikkoa niin 30 pärähtää mittariin!
Toinen lapsi siis toivon mukaan kasvaa täällä masussa LA 4.10. Esikoinen 5 vuotta, hänen isänsä kanssa oltiin 10vuotta yhdessä, yhteis tuumin laitettiin lusikat jakoon ja hyviä ystäviä ollaan edelleen! Nyt uusi suhde mulla joka kestänyt 2 vuotta, ekaa kertaa tuntuu siltä että nyt oon oikeassa paikassa ja kaikilla osa-alueilla mulla on hyvä olla! Ex mies myös uudessa suhteessa. :) Kaikki siis paremmin kuin hyvin!

Teen hoitajan töitä päivätyönä + sivu työtä liikunta-alan puolella. :) Kaksi koiraa löytää ja kaksi kissaa! :) Me tehdään molemmat miehen kanssa 3 vuorotyötä eli aikatauluttaminen asioiden kanssa on toisinaan haastavaa!

Mulla on muutama pitkäaikaissairaus, joista toinen voi hankalaittaa elämää jos ja kun raskaus etenee, mutta kerron niistä myöhemmin teille. :)

Kymenlaaksossa asustellaan. :)

Tällä hetkellä asiat paremmin kuin hyvin ja tämä pieni ihme oli todella toivottu, veikkaan en ois voinu ikinä uskoa että ekalla kierrolla tärppää! Ja kun ei yrittämällä yritetty mitään. :)
 
Täällä 28-vuotias (juuri täyttänyt) vaimo ja äiti pienelle pojalle, jolla ikää pian 1v4kk.

Muutettiin miehen töiden perässä Pääkaupunkiseudulle, mutta nyt palataan takaisin kotiseudulle Päijät-Hämeeseen, jossa tukiverkko löytyy.
Miehen kanssa ollaan yhdessä oltu 8 vuotta, joista kihloissa 7 ja naimisissa 3.

Esikoinen tärppäsi mukaan Ystävänpäivänä. Raskaus oli helppo lukuun ottamatta ennenaikaisia supistuksia. Poika oli myös perätilassa ja perätilassa hänet alakautta synnytin. Toivon tämän kakkosen kohdalla ettei hän istuisi siellä pepullaan masussa ja että en joutuisi supistusten takia lepoon. Oli todella rankkaa henkisesti.

Töissä olen kaupanalalla.
Harrastuksiini kuuluvat jooga, lenkkeily ja kuntosali, jonka nyt jätän suosiolla raskausajaksi väliin.

Luonteeltani olen elämäniloinen ja pirteä ihminen, joten pyrin aina olemaan avoimin mielin ja avosylin ottamaan vastaan mitä elämä antaa. (Niin hyvässä kuin pahassa) Positiivisuus siis voisi hyvinkin olla supervoimani! :joyful:

Kakkosesta plussasin syntymäpäiväni kunniaksi ja ensi yrittämällä tärppäsi myös, joten koemme olevamme todella onnekkaita. ♡
Nyt vain voi toivoa että kaikki menee hyvin ja meille pieni nyytti saapuisi lokakuussa.

Ps. Synnytys oli kohdallani elämäni paras kokemus ja en millään malttaisi odottaa että pääsisin taas tositoimiin. :p
 
Minä olen keväällä jo 33-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta ja nyt vihdoin odottelen ensimmäistä kertaa elämässäni nyyttiä syliin, laskettu aika on 3.10. :happy: LA ei ole vielä nauvolassa määrätty, mutta tuskin se muuttuu, kun tämä kierto oli niin jämpti 28 päivää ja ovis 14. pvä. Meillä meni muutama kierto yrittäessä, 5. toi toivotun tuloksen :Heartred

Vauvakuume on ollut kohta jo kymmenen vuotta päällä ja niiden aikana tilanteet on muuttuneet aika paljon. Toive alkoi avioliitossa, joka sitten myöhemmin hajosi, mm. siihen ettei miehellä ollut samaa toivetta. No aika pian löysin ihanan miehen, joka vaan sattuu olemaan ihan eri suunnasta Suomea kuin minä. Olemme olleet nyt 4,5 vuotta kaukosuhteessa niin, että joka viikonloppu kuitenkin nähdään. Kiitos Onnibus olemassaolostasi ja hinnoistasi! :grin

Jossain kohtaa ruvettiin miettimään, että ehkä kaikkea ei ole pakko tehdä elämässä niin kuin kaikki muut tekee. Ei meidän ole pakko asua samassa paikassa ollaksemme perhe. On paljon yksinhuoltajia ja perheitä, joissa toinen käy reissutöissä pitkiä aikoja ja nekin pärjää, miksi ei mekin. Toki vaikutti tämä minun ikänikin siihen, että alkoi olla aika toimia, jos lapsia meinasi elämässä yrittää. Ja se syy, miksi asutaan yhä eri paikoissa, on tietenkin työ. Miehen paikkakunnalla ei ole minulle mitään sopivaa ja mielenkiintoista tarjolla, täällä taas on vähän sellaista teollisuutta, jossa mies on töissä. Ja niin hyvin kuin natsataankin yhteen henkisesti, ollaan kuitenkin molemmat tyytyväisimipiä omalla paikkakunnalla, minä isossa kaupungissa ja hän vähän pienemmissä ympyröissä. Ajatus on siis, että mammaloman olen miehen luona, mutta sen jälken palaisin kaupunkiin lapsen kanssa. Mies reissaa sitten ehkä enemmän tänne ja me välillä sinne. Mutta ollaan kyllä tietoisia siitä, että jatkossa mennään lapsen hyvinvointi edellä. Jos hän alkaa oireilemaan jostain tässä kuviossa, aikuiset joustaa sitten ja sovittelee elämänsä uusiksi.

En malta odottaa, että pääsen esittelemään tätä asiaa virkakoneistolle. Siellä kun ei tällaista perhettä oikein tunneta. Jos äiti ja isä eivät asu yhdessä, heidän oletetaan olevan aina riidoissa ja erossa ja sitten pitää sopia kaikista elatusmaksuista yms.

Mitäs muuta... Kouluttauduin biologiksi aikanaan, mutta päädyin tekemään nörttihommia ja tykkään kaikesta, paitsi tolkuttomasta kiireestä. Harrastelen liikuntaa monissa muodoissa, vähän opiskelen uusia nörttihommia iltojeni ratoksi ja siinäpä mun harrastukset. Oon myös tosi hyvä tuijottamaan Netflixiä :grin

Ja miten sen exän kävi: no sekin löysi naisen ja saivat lapsen jo viime syksynä, mikä ensin vähän kirpaisi, mutta onneksi oli omatkin suunnitelmat siinä vaiheessa jo vauhdissa :happy: Ja välit on meilläkin oikein hyvät.
 
Noniin jos nyt ois aikaa kirjoittaa vähän tähänkin.

Oon vm-90 loppuvuoden lapsi eli 26v vielä jonnii aikaa.
Asustelen Mikkelin suunnilla miehen ja kahden lapsen (poika 4,5v ja tyttö 2v) kanssa.
Koiria löytyy 4kpl. 2 mäyräkoiraa, 1 norjanharmaa ja 1 suomelapinkoira vanhus.
Ammatiltani lähihoitaja ja teen 3-vuorotyötä kotihoidossa.
Harrastuksiin kuuluu metsästys ja nyrkkeily (harrasteryhmässä) sekä nyt vähän vähemmälle jäänyt kuntosali ja lenkkeily.
Kolmas lapsi siis tulossa, vähän ihmeissään ollaan kun ei oltu mitenkään suunniteltu, mutta oikein tervetullut kyllä on :)
Oon huono puhumaan (varsinkaan itsestäni), mutta hyvä kuuntelemaan.
Ei kai tässä nyt muuta osaa kertoa.. :D
 
Muokattu viimeksi:
Koiria löytyy 4kpl. 2 mäyräkoiraa, 1 norjanharmaa ja 1 suomelapinkoira vanhus.

Suomenlapinkoira :Heartred
Meilläkin oli sellainen, kun olin pieni. Ihan parhaita koiria :happy: Voi kunpa mies ei olisi allerginen kaikelle karvaiselle niin olisin ottanut pennun jo kauan sitten.
 
Heips kaikille! :)
Oon hirmuinen jaarittelija, mut nyt päätin etukäteen et yritän jotain lyhyttä ja ytimekästä. Etelä-Karjalassa asustan aviomiehen ja 9kk tytön kanssa. Ikää kohta 26. Yhdessä oltu miehen kanssa 7 vuotta.

Oltiin jo ennen esikoisen saantia mietitty et pienellä ikäerolla tehdään kaksi. Hiukan ennen joulua rupesin ovista seuraamaan ja ensiyrityksellähän tuo plussa sitten pärähti, samoin kävi aikanaan esikoisen kanssa. Aika hurjaa, ihan en oo vielä asiaa sisäistänyt.. Tänään siis omien laskujen mukaan vasta 3+5.

Vähän on nyt tässä turhan hektistä menoa ehkä muutenkin; töihin palaan äippälomalta viikon päästä, muuttaa pitäis helmikuun lopulla kun tuli asunto myytyä ja sit vielä tämä raskaus..

Mut tosi innolla täällä odotetaan tulevaa :)
 
Täällä ooteltais marraskuussa' 15 syntyneelle pojalle sisarusta. Ikäeroa tulossa siis tosiaan se n.1v11kk.

Tärppäsi jälleen ekasta yrityskerrasta, jos nyt matkassa pysyy, kuten esikoisestakin, jotenki huono fiilis siitä ko tietää että toiset yrittää paljon kauemmin, käy hoidoissa jne..

Asutaan Hämeessä, rakennettiin okt esikoisen odotusaikana ja jouluna' 15 päästiin muuttamaan. Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä 6v joista kesällä 3v naimisissa. Ikää karttuu myös kummallekin kesällä lisää, itselle 25 ja miehelle 28. Kotoa löytyy myös tänä vuonna 5 ja 3 täyttävät shelttiurokset.

Ammatiltani olen lapsiin- ja nuoriin suuntautunut lähihoitaja, ennen kotiin jäämistä työskentelin päiväkodissa. Työtä ei ole mihin palata sitten joskus mutta alalla haluan silti pysyä ja toivon että mieleisiä töitä löytyy, vaihtoehtona oisi myös jäädä kotiin yksityiseksi perhepäivähoitajaksi.

Toivon todella että tämä raskaus sujuisi yhtä mukavasti kuin esikoisen ja meille suotaisiin lokakuussa pikkuveli-, tai sisko. Sukupuolta emme halua selvittää vaan pitää yllätyksenä syntymään saakka, näin myös esikoisen kohdalla.
 
Heippa.
Oon 26v. Ollaan oltu yhdessä 10v joista 2v naimisissa. Esikoispoika syntyny 4/16, jota imetän vielä. Ostettiin talo viime syksynä Tuusulasta. Oon tällä hetkellä kht ja töihin piti palata kaupan alalle 1.6. mutta nyt taidan vaan käväistä max 1kk. 2 mummokoira narttua 11v papillon ja 8v seropi (papillon-kääpiövillakoira). "Yritetty" tätä toista melkein heti synnytyksen jälkeen.
Puhuttu miehen kaa et vedetään nää vauvavuodet kerralla kunnialla läpi niin voi keskittyy muuhun tekemiseen :wink Ollaan pärjätty nyt 10kk ilman apua mutta kakkosen myötä luulen että pitää nöyrtyä ja pyytää meidän vanhemmilta apua :D

Rakastan käsitöitä, etenkin neulomista :) Ja olen nyt opetellu "hamstraamisesta" eroon hyvillä tuloksilla viimeiset 5kk :D
Kirjottelen lisää ku saan pojun unten maille :) Lisäks hengailen jonkun verran foorumilla (huhtikuiset 2016 salainen puoli).
 
Muokattu viimeksi:
Moikka kaikille :)

Täällä tämmöinen vanhus jo, kohta 43-vuotias, mutta ensimmäistä lasta tässä yritetään vielä kerran saada aikaiseksi. Uskaltaudun kirjoittelemaan tähän esittelyosioon, en vielä kuitenkaan halua nimeäni tuonne "jäsenlistalle", sen verran epävarmaa on taas tämänkin raskauden jatko. Luulisin, että laskettu aika on lokakuussa jossain vaiheessa, hedelmöityshoitoklinikalta sanoivat maanantaina, että viikot silloin 4+2, eli nyt tänään perjantaina olis sitten 4+5. Historia näkyy tuossa allekirjoituksesta. Epätoivoinen viimeinen yritys siis menossa, odotukset eivät kovin korkealla ole, mutta katsotaan nyt, miten käy.

Päivä kerrallaan töitä ja sen semmoista. Asumme maaseudulla metsän keskellä. Kotona on mies, suomenlapinkoiraukkeli 10v ja pari kissaa, pikkuinen sievä leikattu neiti n. 8v ja järkälemäinen leikattu kollipoika n. 5v, kaikki elukat kodinvaihtajia. Lisääkin tahdottaisiin, mutta nyt on hetken aikaa kyllä elukkaluku täynnä, katsotaan sitten myöhemmin taas, jos voitaisiin antaa koti useammalle eläimelle :) Onneksi nämä ovat oppineet tulemaan toimeen keskenään, aina on toki ollut alkusähinää aikalailla, mutta muutamassa päivässä ovat tottuneet toisiinsa, ovat siis jokainen tulleet meille eri aikaan. Vauhtia kyllä riittää tällä triolla, joskus enemmän kuin tarpeeksi! :)

Tykkään lukemisesta ja käsitöistä, mutta äärimmäinen laiskuus on vähentänyt näitä harrastuksia pitkän aikaa jo :) Ja juuri eilen isäntä sanoi, etten ollut viime syksynäkään alkuraskaudesta näin väsynyt kuin nyt olen, uni vie mukanaan jo hyvissä ajoin illalla :dead: Toivon, että se olis hyvä merkki. Mutta katsellaan ja odotellaan... :clock
 
Kaari täällä pidetään peukut ja varpaat pystyssä että tämä raskaus jatkuisi sinne loppuun asti :)
 
Moi!

Oon 26 vuotias pääkaupunkiseudulta. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä 8 vuotta. Meillä on 05/2015 syntynyt tyttö ja nyt siis toista lasta odotellaan. Edellinen raskaus oli helppo ja synnytyksestäkin jäi hyvät fiilikset. Perheeseen kuuluu myös ihana 6,5 vuotias sekarotuinen koira. Oon lähihoitaja mielenterveysalalta. Tässä välissä en ole töihin ehinyt palata takaisin, keikkaillut oon jonkin verran. Onnellisena odotellaan tätä tulevaa vauvaa! :)
 
Täälläkin odotetaan vasta esikoista vaikka ikää tulee kesällä 37. Ensimmäinen raskaus päättyi viime elokuussa keskenmenoon rv:lla 7, LA olisi ollut helmikuun lopussa, toivottavasti tämä olisi elinvoimaisempi tapaus! Varhaisultra onkin jo varattu 8. viikon lopulle, 3 viikkoa vielä jännitettävää siihen...

Aikaisemmin ei ollut edes ihan selvää haluanko omia lapsia, mutta tavattuani nykyisen aviomieheni tiesin, että hän on se oikea isä lapsilleni, joten tässä ollaan! :)
 
Heippa!

Oon 27-vuotias pohjanmaalla asusteleva, perheeseen kuuluu mies ja 04/2015 syntynyt tyttö . Nyt siis toista lasta odotellaan. :) tytön syntymän jälkeen on toinen saanut tulla kun tulee, noin vuosi sitten kun kuukautiset alkoi, aloitettiin yrittäminen enemmän tosissaan. Eli tätä plussaa on odotettu! Tässä välissä on tullut yksi alkuraskauden keskenmeno..

Ammatiltani olen terveydenhoitaja, puoli vuotta kerkesin olla töissä valmistumisen jälkeen ennenkuin jäin äitiyslomalle. Olen edelleen esikoisen kanssa kotona. Harrastan käsitöitä, uusin innostus on puutyökurssi.

Eka raskaus oli aika raskas, jäin jo rv 20 sairaslomalle supistelun vuoksi. Synnytys meni hyvin ja siitä on hyvät muistot. Nyt vaan hirvittää että jos on samanlainen raskaus, niin miten pärjään esikoisen kanssa kotona. Mutta niiin onnellinen olo tällä hetkellä!! :)
 
Täällä 24, kuukauden päästä 25v Varsinais-Suomesta kotoisin oleva ja asusteleva, mies on 26 ja meillä on kotona kohta 2 vuotias kissa :) Olen tällä hetkellä opiskelija AMKissa ja oma ala tuntuu löytyneen.

13kk yrittämistä, välissä 2 keskenmenoa (rv 13 ja 9), niistä enemmän tuolla aiemmat raskaudet keskustelussa.
 
Täällä 26-vuotias toisen lapsen odottaja Uudeltamaalta. Ollaan miehen kanssa oltu 7 vuotta yhdessä, joista kohta vuosi naimisissa. Aprillipäivänä 2016 syntyi meidän pieni esikoistyttö täsmällisesti laskettuna aikana. :) Ennen esikoista olin kerran raskaana, mutta se päättyi keskenmenoon n. kahdeksannella viikolla. Luotto tämän raskauden jatkumiseen ei ole kova, koska nappasi vain yhdestä kerrasta, mutta ehkä sitä joskus voi tuuri käydä ja päästäisiin näin helpolla tärpillä loppuun asti.

Opiskelen AMK:ssa, tulevana jouluna piti valmistua mutta saas nähdä meneekö suunnitelmat uusiksi.

Meiltä löytyy yksi kissa, matelijoita sekä selkärangattomia. :)
 
Täällä kohta 27v Pirkanmaalainen, jonka perheeseen kuuluu mies ja -14 syntynyt poika. Miehen kanssa oltu yhdessä 8 vuotta ja 4 niistä oltu naimisissa.

Yritystä meillä on 10/15 alkaen ja tosiaan yks kemiallinen raskaus oli viime keväänä. Kovasti tietysti toivon (niinkun varmasti kaikki muutkin), että tämä raskaus sujuis hyvin ja lokakuussa meitä ois kolmen sijasta neljä :Heartred
 
En uskaltanut itseäni vielä listoille laittaa, mutta esittäydyn kuitenkin, kun vähän olen jo muuallekin kirjoitellut. Vaikkei todellakaan vielä pitänyt! Olen 29-vuotias ja toivotaan toista lasta, esikoinen 1v8kk. Esikoista yritettiin vuosi, kun vaikeasti mennyt keskeytynyt keskenmeno hidasti asioita. Arvet tuosta ovat edelleen yllättävänkin syvät ja olen varma että tämä menee kesken. Varsinkin kun nyt nappasi heti ensimmäisestä kierrosta, kun ajateltiin että kestää kuitenkin taas kauan. Viikkoja nyt 4+6 ja la 14.10. Pitkiltä tuntuvat päivät!

Ja olen myös hyvin vainoharhainen hyvän olon vuoksi, vaikka en kyllä tarkkaan muista koska esikoisesta pahoinvointi alkoi. Mut veikkaan että hieman kiroan itseäni sitten, kun se alkaa, että pitikö tätäkin oikein odottaa :wink Kkm aiheutti yhtä huonon olon, joten ei pitäisi tätä hyvää oloa tulkita huonoksi merkiksi, kun ei huono olokaan ollut hyvä.
 
Takaisin
Top