Esittäytymisketju

[cheeräiti]

Moi! Ihanaa kun täällä on paljon uudelleen synnyttäviä, tuplaa/triplaa kokemuksien määrän samassa ihmismäärässä :D

Täällä on 27v esikoista odottava diplomi-insinööri yrittäjä, yhdessä DI puolison kanssa. Häät onnistuttiin pitämään elokuussa ja ihanasti saadan vuosipäivän tienoille sitten toivottavasti tämä pikkuinen mukaan perheeseen <3 Asutaan Helsingissä ja itse olen Rovaniemeltä kotoisin <3

Meillä oli varhainen keskenmeno viime kierrolla 5+3 ja tultiin nyt heti raskaaksi, nin vaikea uskoa, mutta viivat vahvistuneet hyvin päivä päivältä vaikka (vielä) oireeton on muuten.

Äkkiä tästä pääsee puhumaan muillekin kuin puolisolle, kun joulupöytään on vaikea mennä juomatta ja nauttimatta mädistä tms, ilman että kaikki arvaa syyn <3

 

[Ylliste]

Heippa vaan kaikille ja onnea odotukseen!

Täällä kirjoittaa esikoistaan odottava, 41- vuotias yrittäjä. Odotus on antanut odottaa itseään jo tovin ja raskaus on hoitoalkuinen. Kolmannesta PAS-siirrosta onnisti!
Kaikki on hyvin alussa, kuten useimmilla täällä tällä hetkellä. Klinikan kätilö kertoi, että 4+3 on meneillään. Eilen tehtiin testit, leffaviivojen ja verikokeen tuloksen perusteella tulos on vaan pakko uskoa.

Kiva päästä kanssanne jakamaan tätä mahtavaa tilannetta!!

 

[jamm]

Heippa vaan kaikille ja onnea odotukseen!

Täällä kirjoittaa esikoistaan odottava, 41- vuotias yrittäjä. Odotus on antanut odottaa itseään jo tovin ja raskaus on hoitoalkuinen. Kolmannesta PAS-siirrosta onnisti!
Kaikki on hyvin alussa, kuten useimmilla täällä tällä hetkellä. Klinikan kätilö kertoi, että 4+3 on meneillään. Eilen tehtiin testit, leffaviivojen ja verikokeen tuloksen perusteella tulos on vaan pakko uskoa.

Kiva päästä kanssanne jakamaan tätä mahtavaa tilannetta!!

Mahtavaa, tervetuloa meitä hoitoalkuisia onkin jo aika paljon täällä

 

[Agnés]

Moi! Ihanaa kun täällä on paljon uudelleen synnyttäviä, tuplaa/triplaa kokemuksien määrän samassa ihmismäärässä :D

Täällä on 27v esikoista odottava diplomi-insinööri yrittäjä, yhdessä DI puolison kanssa. Häät onnistuttiin pitämään elokuussa ja ihanasti saadan vuosipäivän tienoille sitten toivottavasti tämä pikkuinen mukaan perheeseen Asutaan Helsingissä ja itse olen Rovaniemeltä kotoisin

Meillä oli varhainen keskenmeno viime kierrolla 5+3 ja tultiin nyt heti raskaaksi, nin vaikea uskoa, mutta viivat vahvistuneet hyvin päivä päivältä vaikka (vielä) oireeton on muuten.

Äkkiä tästä pääsee puhumaan muillekin kuin puolisolle, kun joulupöytään on vaikea mennä juomatta ja nauttimatta mädistä tms, ilman että kaikki arvaa syyn

Meillä kans la lähellä ensimmäistä hääpäiväämme, mentiin naimisiin 31.7. ja la on 4.8. :) Me tosin aiotaan viettää hääpäivää alkuperäisenä hääpäivänä, jonka piti siis olla 4.4. koska se on meille merkityksellinen

Mulla on kanssa omat juuret Roissa, vaik en oo siellä itse asunutkaan, mutta käyn siis isäni luona 2-3 x vuodessa. Surku, kun nyt ei jouluksi päästä.

 

[CherryRed]

Heippa vaan kaikille ja onnea odotukseen!

Täällä kirjoittaa esikoistaan odottava, 41- vuotias yrittäjä. Odotus on antanut odottaa itseään jo tovin ja raskaus on hoitoalkuinen. Kolmannesta PAS-siirrosta onnisti!
Kaikki on hyvin alussa, kuten useimmilla täällä tällä hetkellä. Klinikan kätilö kertoi, että 4+3 on meneillään. Eilen tehtiin testit, leffaviivojen ja verikokeen tuloksen perusteella tulos on vaan pakko uskoa.

Kiva päästä kanssanne jakamaan tätä mahtavaa tilannetta!!

Tervetuloa Ylliste! <3 Aivan mahtavaa, että nyt on tullut hyvä plussa-aalto hoitopuolella! :)

 

[Kaiq]

Moikka, kiva tutustua teihin muihin elokuisen odottajiin! Oonkin jotain jo muihin ketjuihin itsestäni kirjoitellut, kun en tätä esittäytymistä tajunnut. Mutta laitan nyt sit tännekin. Eli oon 36-vuotias ensimmäisen odottaja. Mulle kaikki siis uutta ja ihmeellistä Koenkin tosi helpottavana, että täällä pääsee lueskelemaan kokeneempien juttuja, kun asiasta ei vielä oikein uskalla kenellekään kertoa. Olo on tosi malttamaton, kun niin haluaisi asiasta höpötellä.

Miehelläni on kouluikäiset kaksoset, joten sinällään perhe-elämä ei ole vierasta. Sovittiin, että annetaan kohtalon päättää, tuleeko meille yhteinen bebe vai ei. Meillä on siis ollut vauvan tulosta ristiriitaisia ajatuksia. Emme ole mitenkään erityisesti yrittäneet vaan menty fiiliksen mukaan. Nyt neljännestä kierrosta tärppäsi. Onneksi molempien olo on nyt onnellisen odottavainen, kun plussa saatiin Vähän silti mietityttää, tuleeko jossain kohtaa epäilyksiä.. Jos joku on samantyylisistä lähtökohdista liikkeellä, niin mielelläni kuulen ajatuksia asiasta. Yllättävän paljon myös huolestuttaa, meneekö kaikki hyvin. Mutta eipä tässä auta nyt muu, kuin go with the flow

 

[Repo]

Täällä 39v viimeistä seuraavan vauvan odottaja . Neljäs oma lapsi ja perheen kuudes, miehen kanssa kolmas yhteinen . Edelliseen piti katras lopettaa, mutta kun.. molemmilla tuota vauvakuumetta vain riittää ja riittää . Perheen lapset on -06, -06, -09, -17 ja -18. Ensi vuonna on vauvaprojektin lisäksi rippijuhlia ja mopokortteja . Huh mikä vuosi tulossa.
Seuraaville vuosille sitten talonlaajennusprojekti .
Työkseni teen sihteerin töitä, tulevaisuudesta tosin en ole varma. Miehen firma laajentaa koko ajan, ja suunnitelmissa onkin että jos siirtyisin jatkossa sen palkkalistoille. Aika näyttää miten sen kanssa toimitaan.

 

[Sylvikki]

Moikka, kiva tutustua teihin muihin elokuisen odottajiin! Oonkin jotain jo muihin ketjuihin itsestäni kirjoitellut, kun en tätä esittäytymistä tajunnut. Mutta laitan nyt sit tännekin. Eli oon 36-vuotias ensimmäisen odottaja. Mulle kaikki siis uutta ja ihmeellistä Koenkin tosi helpottavana, että täällä pääsee lueskelemaan kokeneempien juttuja, kun asiasta ei vielä oikein uskalla kenellekään kertoa. Olo on tosi malttamaton, kun niin haluaisi asiasta höpötellä.

Miehelläni on kouluikäiset kaksoset, joten sinällään perhe-elämä ei ole vierasta. Sovittiin, että annetaan kohtalon päättää, tuleeko meille yhteinen bebe vai ei. Meillä on siis ollut vauvan tulosta ristiriitaisia ajatuksia. Emme ole mitenkään erityisesti yrittäneet vaan menty fiiliksen mukaan. Nyt neljännestä kierrosta tärppäsi. Onneksi molempien olo on nyt onnellisen odottavainen, kun plussa saatiin Vähän silti mietityttää, tuleeko jossain kohtaa epäilyksiä.. Jos joku on samantyylisistä lähtökohdista liikkeellä, niin mielelläni kuulen ajatuksia asiasta. Yllättävän paljon myös huolestuttaa, meneekö kaikki hyvin. Mutta eipä tässä auta nyt muu, kuin go with the flow

Hei! Olen uusi foorumilla ja samaistun mietteisiisi. Olen 34-vuotias ensimmäisen odottaja, miehellä entisestä suhteesta 10-vuotias lapsi, joka asuu meillä vuoroviikoin. Ollaan asuttu yhdessä pian neljä vuotta. Olen pidemmän aikaa tiedostanut ikäni ja ettei päätöstä voi loputtomiin lykätä. Samalla on mietityttänyt monestakin syystä. Tavallaan toive lapsesta on pyörinyt pitkään mielessä, mutta en voi sanoa, että olisin varsinaista vauvakuumetta potenut. Raskauteen ja synnytykseen liittyy pelkoja, omaan jaksamiseen, yleisesti siihen, meneekö kaikki hyvin, mitä jos syntyisikin vammainen lapsi tai itse vammautuisi synnytyksessä. Nyt sitten kun plussasin, tuntuu, että näin tämän kuuluukin mennä ja pelkään keskenmenoa, mutta hyvin mahdollista, että vielä toisenlaisiakin mietteitä ehtii nousta.

Mulla tuli alkuvuodesta kuparikierukka vähän mystisesti itsestään ulos, vaikka olin vuosia käyttänyt ilman ongelmia. Siitä lähtien ollaan luotettu "varmoihin päiviin" ja harrastettu keskeytettyä yhdyntää. Olin miehelleni sanonut, että mä olen valmis katsomaan, tuleeko lasta. Yksi kerta lähellä ovulaatiota sitten ilmeisesti riitti. Oli nimittäin useamman päivän tauko seksissä sen jälkeen. Menkat oli myöhässä, mutta en uskonut, että voisin olla raskaana (muutenkin epäsäännöllinen kierto), eihän se nyt noin helposti voi käydä. Mutta ilmeisesti voi. Tuntuu siltä, että tyyppi todella haluaa tulla tänne

 

[Kaiq]

Hei! Olen uusi foorumilla ja samaistun mietteisiisi. Olen 34-vuotias ensimmäisen odottaja, miehellä entisestä suhteesta 10-vuotias lapsi, joka asuu meillä vuoroviikoin. Ollaan asuttu yhdessä pian neljä vuotta. Olen pidemmän aikaa tiedostanut ikäni ja ettei päätöstä voi loputtomiin lykätä. Samalla on mietityttänyt monestakin syystä. Tavallaan toive lapsesta on pyörinyt pitkään mielessä, mutta en voi sanoa, että olisin varsinaista vauvakuumetta potenut. Raskauteen ja synnytykseen liittyy pelkoja, omaan jaksamiseen, yleisesti siihen, meneekö kaikki hyvin, mitä jos syntyisikin vammainen lapsi tai itse vammautuisi synnytyksessä. Nyt sitten kun plussasin, tuntuu, että näin tämän kuuluukin mennä ja pelkään keskenmenoa, mutta hyvin mahdollista, että vielä toisenlaisiakin mietteitä ehtii nousta.

Mulla tuli alkuvuodesta kuparikierukka vähän mystisesti itsestään ulos, vaikka olin vuosia käyttänyt ilman ongelmia. Siitä lähtien ollaan luotettu "varmoihin päiviin" ja harrastettu keskeytettyä yhdyntää. Olin miehelleni sanonut, että mä olen valmis katsomaan, tuleeko lasta. Yksi kerta lähellä ovulaatiota sitten ilmeisesti riitti. Oli nimittäin useamman päivän tauko seksissä sen jälkeen. Menkat oli myöhässä, mutta en uskonut, että voisin olla raskaana (muutenkin epäsäännöllinen kierto), eihän se nyt noin helposti voi käydä. Mutta ilmeisesti voi. Tuntuu siltä, että tyyppi todella haluaa tulla tänne

Tervetuloa Sylvikki, mäkin oon uusi täällä. Mukava kuulla, etten ole ainut hohhailija elokuisissa Mulla paljon ihan samanlaisia ajatuksia kyllä. Varsinkin tuo epävarmuus lapsen normaalista kehityksestä vähän huolettaa, kun tiedostaa ettei ole enää mikään nuori. Oon itse tekemisissä jatkuvasti erityislasten ja - nuorten kanssa ja tiedän, miten kivinen tie se voi joskus olla. Toisaalta se kuitenkin tuo myös luottoa siihen, että kyllä elämässä voi pärjätä kaikenlaisista lähtökohdista käsin, kun vaan ympäristö osaa ottaa asian oikealla tavalla. Huomasin kadottaneeni hetkeksi mun "asiat menee niinkuin niiden kuuluu" -mentaliteetin nyt kun oikeasti raskauduin. Mutta oon yrittänyt nyt saada sitä takaisin kynsin hampain. Näille asioille ei kovin paljon kuitenkaan voi tehdä, joten parempi kun ei etukäteen liikaa murhedi

 

[_Maya_]

Hei kaikille,
täällä 36-v ensimmäistä odottava. Suhtaudun raskauteen vielä aika varovaisin mielin, mutta olen jo hetkisen seuraillut foorumia, niin ajattelin lyöttäytyä mukaan, hyvää vertaistukea tämmöinen :)

Varhaisultrassa tuli jo käytyä, kun halusin tietää onko siellä oikeasti joku kyydissä. Nyt ultran arvion mukaan rv 6+5 ja sykekin jo näkyi <3 Pahoinvointi on jo äitynyt aika pahaksi, joten oli kiva tietää, että ei tässä turhaan kärsitä.

Alkuvuodesta aloitettiin avomiehen kanssa yrittämään ajatuksella, että lapsi saisi tulla, jos on tullakseen. Nyt toivotaan parasta, mutta onhan tässä toisaalta myös sulattelemista, iso elämänmuutos kuitenkin kyseessä. Yritän totutella tilanteen epävarmuuteen, että nyt ei voi oikein muuta kuin elää päivä kerrallaan ja katsoa mitä tulevaisuus tuo.

 

[Jinnafee]

Heipsan kaikki!
Täällä 31v uusimaalainen odottaa esikoistaan (hurjalta tuntui kirjoittaa ensimmäistä kertaa tuo=). Mies 37 ja yhteistä eloa takana kolmisen vuotta. Hoidot olemme käyneet läpi ja raskaus sai alkunsa ensimmäisestä pakaste alkiosta. Jotenkin todella häkeltynyt ja uskomaton olo pienellä pelonvivahteella m,utta pääosin kaikki on ihanaa, uutta ja jännittävää! En malta päästä juttelemaan täällä kaikista miljoonista kysymyksistä mitkä parveilee pään sisällä :D

 

[Suskina]

Heissan.
Pikkasen hymyilyttää kirjoitella tänne. Oon 42 ja täysin yllättäen tälläistä ihmettä täällä odottamassa. Itselläni on jo lapsia joista osa jo aikuisiakin, kun nuorena olen heidät saanut.
Miehellä ei ole omia lapsia, on aikanaan yrittänyt hyväksyä sen ettei lapsia tule saamaan kun ei ole koskaan niitä siunaantunut.
Melkein päivälleen vuosi sitten oltiin samoissa tiloissa kuin nyt, mutta vuoden alusta piti keskeyttää kun kehitys ei mennyt niinkuin olisi pitänyt.
Nyt tämä iso pieni ihme on lyönyt meidät ällikällä, toivotaan että tulee syliin saakka ja kaikki menisi hyvin.

 

[St. Helene]

Moi. Täällä 36-vuotias ekakertalainen. En ole koskaan edes ajatellut hankkivani lapsia, joten en ymmärrä oikeastaan mitään sanastosta enkä mistään muustakaan.
Nyt kuitenkin sopivan miehen löydyttyä olenkin yhtäkkiä raskaana. Asun ulkomailla, mutta toivon löytäväni täältä vertaistukea. Kaikki on niin uutta.

 

[Solros]

Moi! Tulenpa vihdoin esittäytymään, on ollut niin iso kynnys liittyä mukaan, kun on alla paljon huonoja kokemuksia. Lueskellut oon kyllä taustalta plussatestistä lähtien. Tämä on mun viides raskaus, joista on tähän mennessä syliin asti elävänä on päätynyt yksi syyskuussa -19 syntynyt tyttö. Muut kolme keskenmenoa ovat tulleet viikoilla 8-10, ja yksi myöhäinen km rv 18+1. Saas nähdä miten tässä käy. Maanantaina kävin varhaisultrassa, jossa kaikki kuten pitääkin. Vastasi täysin viikkoja (8+0), so far so good. Oon vielä kotona hoitovapaalla esikoisen kanssa, joka onneksi pitää suhteellisen kiireisenä, että ihan kaikkia pelkoja ei ehdi päässä koko aikaa pyörittelemään.

 

[Hannan]

Varovasti tänne nyt tulen mukaan, laskureiden mukaan la 21.8 mutta uskon että saattaa hypätä syyskuun puolelle kunhan neuvolaan pääsen ja siellä ultralla kurkataan.

Eli minulla neljännen lapsen odotus käynnissä. Edelliset 8, 6 ja 1v. Eli säpinää tulee taas olemaan jos tämäkin tänne meidän iloksi saadaan.

 

[kie-lo]

Muihin ketjuihin olenkin ehtinyt jo kirjoitella, mutta tännekin voisin jotain raapustaa.

Olen potenut vauvakuumetta ainakin kymmenen vuotta. Tilailin lukioaikoina jotain vauvaesitteitä äidin nimiin, minkä johdosta äidille sitten soitettiin ja kyseltiin aina vauvan ikää. Oli vaan vastannut, että hänen vauvansa saa kohta ajokortin. Nyt näyttää siltä, että saan esikoiseni 27-vuotiaana. Ehdittiin käydä yli vuoden tuloksettoman yrittämisen vuoksi lapsettomuuspolillakin ja suunnitella hoidot alkavaksi ensi kuussa, mutta sitten tulikin ylläriplussa.

Meistä sen verran, että ollaan miehen kanssa saman ikäisiä ja asutaan Tampereella. Ollaan kunnalla ja valtiolla töissä. Itselläni on vielä yliopisto-opinnot tosin kesken, mutta suunnitelmissa olikin, että "oikean" työnhaun alkaessa olisi lapset tehty. Max. 2 toiveissa, mikä taitaa olla nykyään aika tyypillistä. :angelic:

 

[Matryoshka]

Hei kaikille! :)
Plussasin tällä viikolla ja sain neuvolasta lähetteen varhaisultraan ihan heti. Näyttäisi siltä että raskaus olisi nyt viikoilla 6+5. Aika lailla yllättävä raskaus. Imetän 10kk ikäistä esikoista edelleen ja esikoista saatiin yrittää hiukka kauemmin ja aloitettiin silloin jo lapsettomuustutkimuksiakin, kun kuitenkin sitten luomuna tärppäsi. Ei jotenkin osattu odottaa, että toinen tulisi heti ensimmäisten kuukautisten jälkeen.

Me ollaan kumpikin 38 vuotiaita. Asutaan Turun seudulla. Minä olen tehnyt kaikenlaista aspa-hommaa ja viimeisenä opiskellut sellaisen hienon ammatin kuin matkailuvirkailija, oikein tulevaisuuden ala. Töitä on sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. No onneksi ei nyt tarvitsekaan olla töitä. Tämä aika on ollut oikein hyvä olla kotona vauvan kanssa.

Raskaus pisti nyt tulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Oltiin muuttamassa ulkomaille miehen töiden vuoksi, mutta nyt jäädäänkin Suomeen. Samoin kävi edellisenkin raskauden kohdalla. Saa nyt nähdä, jääkö kyseinen ulkomaan reissu nyt kokonaan väliin, koska ei siihen varmaan loputtomasti saa lykkäystä.

 

[Daesha]

Vielä vähän viimetingassa tähän porukkaan ilmoittautumaan!

Olen 28v, alunperin Satakunnasta lähtöisin ja nyt asunut Turussa viisi vuotta. Uusperhe-elämää ollaan nyt opeteltu miehen (29v) kanssa parin vuoden ajan ja tulossa ensimmäinen yhteinen vauva. Itselläni on jo 6v poika, joka asuu pääsääntöisesti meidän kanssa.

Jonkin aikaa jo olen haaveillut, että kun esikoisen koulu alkaa, voisi itse olla kotona vauvan kanssa ja sillä tavalla olla enemmän läsnä myös esikoiselle kun uudenlainen arki alkaa. Nyt näyttäisi siltä, että haave on toteutumassa ❤

Hetki sitten kotiuduttiin ensimmäisestä neuvolasta, joka yllättäen muuttui myös ensimmäiseksi ultraksi, sillä äärettömän epäsäännöllisen kierron takia th halusi laittaa meidät heti varhaisultraan. Tiesin toki ennalta, että sikiö voi olla aika monen ikäinen, sillä ovulaation tikuttaminen on syksyn aikana ollut tosi vaikeaa. Ultrassa löytyi kuitenkin yllättävän pieni kaveri, jonka viikot vastasi 7+2, mikä heitti lasketun ajan aivan tämän ryhmän viimeiseksi, eli 31.8. Onnellisina kuitenkin saatiin kuulla vahva ja tasainen syke ja yksi sikiö juuri siellä missä pitikin.

Kiva päästä viimein kirjoittamaan tänne, ennen ekaa neuvolaa en vielä uskaltautunut!

 

[Shooky90]

Täällä toinen mattimyöhäinen, heips!

Olen 30 v. puolitoistavuotiaan energiapakkaustaaperon äiti uudeltamaalta. Elellään rauhallista perhearkea maalla ja perheeseen kuulu pojan+meidän vanhempien lisäksi kissa sekä koira.

Olen jo ehtinyt olla takaisin työelämässä muutaman kuukauden kun tämä pieni yllätys ilmestyi plussana testiin. Ja mikä mieluinen yllätys onkaan!

Eilisen ultran mukaan meillä on la 24.8, eli melkein tasan 2 v. väliä tulisi meidän esikoiseen. Meilläkin erittäin eläväinen ja vahvasydäminen yksilö mukana matkassa, toivotaan nyt myös raskauden muuten etenevän hyvin.

Viime raskauden aikana sairastuin hyperemeesiin ja nyt alkaa vaikuttaa vähän samalta, eli pahoinvointi on lamaannuttavan hirveä. Toivotaan ettei äityisi yhtä pahaksi tällä kertaa!

 

[Srii]

Hei, mäkin ilmottaudun nyt tänne kun eilisen ultran mukaan la olisi 31.8.
Olen tuonne syyskuisiin ehtinyt kirjoitella enemmän kun olin aivan varma, että la olisi syyskuussa
Mulle tää on neljäs raskaus, kolme keskenmenoa takana. Tää raskaus tuli yllätyksenä, mutta olkoon se positiivinen sellainen:)
Mikäli kaikki menee hyvin, mulle tää olis eka lapsi, miehellä kaksi lasta ennestään.

Kauhea pahoinvointi päällä oikeastaan koko ajan, toivottavasti se vähän hellittäisi tässä..