Esitietolomake synnytyssairaalaan, synnytystoiveet

Itse haluan, että vauva haukkaa ensimmäisenä happea eikä mitään bakteerista ammevettä.
Meiltä matkaa 180km.
 
^ Suomessa ei taida edes olla mahdollista synnyttää sinne ammeeseen? Amme on vain siihen avautumisvaiheen oleiluun, mutta ei itse synnytyksen ponnistusvaiheeseen.
 
^Mun käsityksen mukaan jossain sairaaloissa on mahdollista esim savonlinnassa. Voi olla vanhentunutta tietoa mulla :P
 
Musta se olis jotenkin ällöttävääkin synnyttää ammeeseen ja killua siel sitten niitten kaikkien roippeiden seassa ja pahimmas tapaukses viel omien paskojen seas.. :grin
 
^ Samaa mieltä :grin Ja onhan siinä riskinsäkin. Mua jotenki kammoksuttaa ajatus jo siitä et lilluisin siel ammeessa avautumis vaiheessa miehen ja kätilöiden töllistellessä vieressä... mursu/valas :laughing014 Suihkuun kyllä varmaan meen, siellä kun saa yksityisyyttä ja viimeksi helpotti supistuksia hieman :)
 
Martuti, miulle tuli sellanen mielikuva, kun tuosta välilihan leikkuusta olit toivelistaan laittanu että se on oikeasti jotenkin puistattava,pelottava,kauhea, ehdottomasti viimeinen asia mitä siulle saa tehä synnytyksessä? Ihan siis taas vain puhdasta uteliaisuutta kyselen :)

Iheltäni siis "avarsivat" välilihan leikkuulla, kätilö tosin sano siitä jo ennen ponnistamista et näin on mitä luultavammin tehtävä ja täytyy kyllä myöntää, että mitään taivahan hajua ei oo siitä missä vaiheessa se on sit tehty mut puudutuksessahan ne sen sit leikkelee.

Oon kyl kuullu muilta naisilta, et ovat ihan sanoneet et mitään ei leikellä et pitää antaa luonnostaan revetä :eek:

Kirjoittelin tuolla ainakin ketjun alkuun, etten osaa mitään toiveita esitellä ja vähän ajatuskin hassulta tuntu.. taisin mie sen jälkeen jotain tuonne rustailla..
Pelkopolilla käydessä kätilö kehotti listan tekemään ja oon syöny sanani ja toive/VAATIMUS listan kirjoitellu. Kuhan saan sanat vielä sivistyneeseen muotoon siinä niin pitää tännekin ilmiantaa se :)
 
^ Ei se välilihan leikkaus mikään ehdoton ei ole, mutta en halua että se "turhaan" leikataan. Olen lukenut, että haava paranee nopeammin jos se on revennyt eikä leikattu, toki riippuu repeytymisasteesta... jos imukuppia tarvitaan avuksi, niin silloinhan melkein aina väliliha leikataan. Mutta jos sitä ei apuvälineeksi tarvita, niin ei välttämättä ole tarvetta leikata välilihaa. Kaikillahan ei repeydy paikat juuri ollenkaan. Toisilla saattaa revetä toki pahastikin...

Mitä kaikkea olet röllykkä omaan listaasi kirjoitellut, jos saa udella...?
 
Niin oon miekin kuullu, et "luonnolliset" repeämät parantuu paremmin. Vaikea sanoa, kun repes lisää leikkauksestakin huolimatta mut koin parantuneeni suht nopeaa. Kipeät tottakai oli ja on edelleen :sad001 Et mielummin toki ottaa ne luonnolliset nirhaumat kun ns turhat leikkelyt jos vaan mahdollista!
 
Muokkasin vielä mun listaani hiukan, nyt se näyttää tältä:


  • En automaattisesti tahdo välttämättä kivunlievityksenä epiduraali- tai spinaalipuudutusta. Tahtoisin luultavasti kokeilla ilokaasua ensisijaisesti, ja myös jokin paikallispuudutus voisi tulla kyseeseen. Edetään siis kipujen ja tilanteen mukaan kipujen lievityksessä.
  • Olen kiinnostunut myös ei-lääkinnällisistä kivunlievityksistä; kylpy/suihku, kauratyyny/kylmäpussi, jumppapallo, selkähieronta.
  • En välttämättä tahdo vain makoilla paikoillani supistusten aikana; toivon, että mahdollisuuksien mukaan pääsisin liikuskelemaan ja kävelemään, mikäli koen sen helpottavan kipujani.
  • Toivoisin, että ilmapiiri yritettäisiin pitää mahdollisimman rentona. Saatan haluta oleilla mieluusti hämärässä valaistuksessa.
  • Olisin kiinnostunut käyttämään lämminvesihauteita (pyyhkeitä tms.) pehmittämään välilihaani.
  • Mikäli olen itse niin poissaoleva, kivulias tai muuten sellaisessa tilassa, ettei kanssani pysty keskustelemaan, selitäthän asian miehelleni, kuten selittäisit minulle.
  • Voisin olla kiinnostunut kokeilemaan synnytysjakkaraa. Muutenkaan en välttämättä tahdo pelkästään maata selällään paikoillani, olen avoin kokeilemaan erilaisia synnytysasentoja.
  • Välilihaani ei leikata ellei se ole välttämätöntä! Ja välttämättömässäkin tilanteessa kiellän leikkaamisen ilman varoitusta!
  • Minulla ei ole kiire, eihän siis sinullakaan? Synnytystä ei tarvitse vauhdittaa, ellen minä niin toivo, tai vauvalla tai minulla ole jokin hätä.
  • Saatan haluta kuunnella musiikkia synnytyksen aikana (on minulla mukana).
  • Toivon, jos vain on mahdollista, että vauva asetettaisiin syliini/vatsani päälle heti synnyttyään.
  • Toivon, että napanuoran annetaan sykkiä loppuun asti ennen leikkaamista. Toivoisin, että mieheni saisi leikata napanuoran, jos hän vain haluaa / siihen pystyy.
  • Toivoisin, että lapsi olisi luonani niin kauan kunnes olen saanut imetettyä ensimmäisen kerran.
  • Luotan mieheeni ja hänen arvostelukykyynsä täysin. Hän tietää toiveeni ja osaa erittäin suurella todennäköisyydellä kertoa mielipiteeni, mikäli en siihen itse kykene. Tahdon mieheni olevan lähelläni koko ajan.
  • Mikäli vauva kuitenkin joudutaan viemään pois luotani, haluan mieheni seuraavan vauvaa.
  • Toivoisin vauvan pääsevän ns. kenguruhoitoon. Jos ei jostain syystä minulle, niin miehelleni.
  • Toivoisimme saavamme perhehuoneen, jotta mieheni pystyy olemaan minun ja vauvan lähellä syntymän jälkeen, koko sairaalassaolon ajan.
  • Toivon opastusta ja ymmärrystä imettämiseen, sekä myöskin kestovaippailuun ja harsotaitoksiin.
  • Vauvalle ei saa antaa tarpeetonta lisämaitoa ilman minun tai mieheni lupaa.
  • Ymmärrän ettei synnytystä voi käsikirjoittaa ja kaikkea suunnitella etukäteen, eikä se olekaan tämän listan tarkoitus. Koen, että on kaikkien etu, että kerron suoraan toiveistani! En oleta, että kaikki toiveeni täyttyvät, mutta oletan että ne silti otetaan huomioon kunnioittaen.
  • Minun ja vauvan terveys ajavat kaikkien toiveiden edelle!
 
Muokattu viimeksi:
Minä en taida siihen lappuun muuta laittaa kuin että kivunlievitys tarpeen ja pyynnön mukaan (ja että sitä ei sitten hidastella jos pyydetään), vapaus liikkua miten haluaa ja pystyy, vapaus valita itse synnytysasento (ettei pakoteta vain makaamaan sänkyyn), ja vauva alusta asti joko minun tai miehen sylissä/hoidossa ja tietysti että haluan itse imettää vauvaa heti alusta asti, eli ei pulloruokintaa jos nyt ei ole pakko.
Ja jos synnytys tuntuu pitkittyvän tai pysähtyvän eikä vauva yrityksestä huolimatta meinaa lähteä tulemaan, niin sitten sektioon, eikä turhaan arvota että ehkä se sieltä kohta tulee / mahtuuko tulemaan.
Lisäksi voin laittaa maininnan perhehuoneesta tai ainakin että mahd vähän huonekavereita, muutenkin kun on outo tilanne ja paikka niin oudot ihmiset samassa huoneessa ei ainakaan tilannetta helpota.
 
Miulla on tää karkea lista suurinpiirtein tällanen: (muokkaan vielä, hienosäätöä siis)

-KOMMUNIKOINTIA sekä minun että mieheni kanssa. Haluan olla tietoinen koko ajan mitä tapahtuu minuun tai vauvaan liittyen.

-Puhutaan kivunlievityksistä, antakaa reilusti eri vaihtoehtoja sekä luomuja että lääkinnällisiä. Keskustellaan, mikä tilanteeseen paras vaihtoehto.

-KAIPAAN,HALUAN,VAADIN neuvontaa ja opastusta ponnistusvaiheessa. Älkää olettako, että osaan edetä oikein toissynnyttäjänä ja omien tuntemusten mukaan.

-Ottakaa huomioon, että saatan pelätä ponnistamista aikaisemman synnytyskokemuksen vuoksi (-kolmannen asteen repeämä, arvet kipeät.) Ottakaa tämä huomioon esim. mahdollisilla puudutuksilla.

-Jos en itse ole "toimintakuntoinen" vauvan synnyttyä, haluamme että mies saa pysyä vauvan lähellä ja hoitaa (pesut,pukemiset yms) Jos vauva tarvitsee erityishoitoa, selittäkää asia meille molemmille!!!


-----------------------------------------------------

Siinäpä siis :)
 
minä en toivonut mitään mun lapussa, luotan siihen että ammattilaiset sairaalassa hoitaa minua ja vauvaa parhaansa mukaan, ja tekevät kaikkensa että meillä olisi kaikki hyvin...ja toivottavasti kommunikoivat ja kysyvät minulta sitten kun on jotain asiaa... ehkä osaan sitten, jos joskus saa toisen lapsen, toivoa jotain ensimmäisen synnytyskokemuksen perusteella.. Nyt vaan tuntuu että "go with the flow"!:)
 
Tällaisia toiveita kirjoitin esitietolomakkeeseen: "Haluaisin kokeilla luomusynnytystä. Toivoisin pääseväni ammeeseen, koska pidän vedestä ja vedessä minun on helppo rentoutua. Jos minusta tuntuu, etten selviäkään ilman puudutusta, toivon, että en näkisi neulaa, vaan se pidettäisiin piilossa ja esimerkiksi neuvottaisiin laittamaan silmät kiinni. En halua olla tarpeettomasti paikallaan avautumisvaiheessa. Haluan valita synnytysasennon sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä."
 
esikoisen syntymään oli jos vaikka mitä toiveita, ammetta, hierontaa, luomuna mahdollisimman pitkälle,kauratyynyä, kylmäkäärettä, jne... mutta mikään muu niistä ei toteutunut ku ainoastaan amme. siitäkään ei ollut mitään apua kun maha meni sekaisin ja juoksin vessassa vähän väliä joten amme sai jäädä. lisäksi en läytänyt siinä sellaista asentoa missä olisin rentoutunut...

muutenkin kätilön toiminta synnytyksessä oli miehenkin mielestä "kamalaa" eihän se kätilö ees ollut läsnä , kävi vaan pyörähtämässä aina välillä. oltiin suurinosa ajasta ihan kahestaan...
mitään ohjeita en mihinkään saanut. ois ollut kiva jos kätilö ois ollut paikalla enemmän ja tilanteessa mukana. kertomassa mitä ja miksi tapahtuu. eikä vaan pistämässä rauhottavaa ja muuta lääkettä että itte taas pystyy häipymään johonkin.......

nyt en aijo tehä mitään listaa. synnytys menee omalla painollaan. ainoastaan synnytystapakeskustelussa aijon tehä selväksi sen että minuun ei pistellä yhtään mitään ilman mun lupaa niinkuin esikoista synnyttäessä tehtiin. ja jos kätilö alkaa taas rajoittaa mun liikkumista ja kehoittaa tekemään tarpeeni sänkyyn aijon vaihtaa kätilöä. sain viimeksi vihat päälleni kun halusin liikkua (kätilön mielestä rauhattomuutta, ei kykene rentoutumaan, huutaa- tarvitsee rauhottavia.. lauloin siis aata suppareissa-- se helpotti hengitystä, rentoutti lihaksia..)...ja en todellakaan halunnut että joudun kytketyksi sänkyyn vaan LIIKKUA!!!! se oli parasta lievitystä kipuun. samoin se että mies hieroi. ja jos kätilä kokee ahistavaksi sen että mies nukkuu rankan työpäivän päätteeksi aamuyöstä muutaman tunnin niin voi voi... tää kätilö tiuski mulle että on sun miehelläs hyvä aika nukkua... tuumasin sille että mitäköhän sen pitäis sitten tehä??!!! mä en muutenkaan halunnut miestä siihen häsläämään. ainoastaan olemaan samassa tilassa, hieromaan ja oisin varmasti tirvassu sitä ottaan jos se ois alkanut vielä jotain voivottelemaan ja halimaan. ne kivut oli niin hirveet.. :grin että mulle riitti se että mies oli samassa huoneessa ja hieroi kun pyysin sekä sääti radiosta hyviä piisejä alkuyöstä isommalle :grin ja toivoisin tällä kertaa että kötilö olisi tosiaan läsnä enemmän. ensisynnyttäjää ei mun mielestä saa jättää tunniksi tai kaheksi yksin... niinku mulle tehtiin... se oli aika pelottavaa....

kauratyyny mulla oli mukana, ehdotin sitä kätilölle joka piipitti vaan että ei kyllä jouda millään sitä käymään lämmittelemässä... joten sekin jäi sitten vaikka senkin olin kirjannut toiveisiini. aamulla kun kätilö vaihtui oli ihan eri meininki. kätilö oli läsnä, antoi ja kannusti mua liikkumaan,tekemään sitä mitä haluan.. ja oli ihmeissään siitä lääkemäärästä mitä tää edellinen kätilö ja lääkäri oli muhun tumpannut.. toivottavasti ois sama kätilö nytkin......... jos se on sama joka ensin oli niin aaaapuva.:eek:
esikoisen sektion jälkeen mies sai vauvan heti luokseen..vauva pestiin, puettiin ja hoidettiin miehen nähden ja miehellä vauva olikin sylissään kun mut kärrättiin puolen tunnin päästä sektiosta niiden luokse joten luotan siihen ainakin että vaavi pääsee heti isänsä luo mentiin sitten sektioon tai ei.....
 
Muokattu viimeksi:
se oli kyllä niin outo hiljaisella äänellä piipittäjä että miehenkin piti kysellä siltä monta kertaa että mitä sanoit kun en kuule?! ja mistään se ei kertonut mitään. eikä se kätilö uskaltanut tehdä sitä sektio päätöstä vaikka se toinen kätilö oltuaan 15min samassa tilassa käski lääkärin tulla tutkimaan ja kertoi oman mielipiteensä vauvan asennosta ja sektiopäätös tuli heti. ihmetteli että hänen yli 30v kokemuksella tämä päätös ois voitu tehä jo heti kun on todettu että lapsi ei laskeudu.. ja lapuissa kuitenkin luki jo heti kun tultiin sairaalaan että tarjontavirhe/epäsuhta... eli tämä eka kätilö oli kyllä huomannut jo heti sairaalan tultuani ja ultrattuani minut että vaavi ei mahdu tulee alakautta niin ei siltikään uskaltanut pistää sektioon. kärsin siis toisen kätilön mielestä tosi nopeasti etenevästä ykkosvaiheesta hirveissä tuskissa ihan turhaan......... :confused: tosin siellä oli se ylilääkäri (joka ei ees ollut kertaakaan ees nähnyt mua) niin kusipää että kävi mutkin syyllistämässä seuraavana päivänä sektiosta että ei oo yleensä ollut tapana niin nopeesti tehä sitä päätöstä että olin itte syyypää sektioon ku en kestänyt niitä kipuja avautumisvaiheen jälkeen (jolloin siis sain nitrosumutetta jne kun tajunta oli jo pois osan aikaa kun supparit oli tauottomia parin tunnin ajan10cm avautumisen jälkeenkin .....) että uskon sen olleen osa syy siihen että hiljanen hissukka kätilö ei uskaltanut tehä sektiopäätöstä.....
 
TinttuMaaria, tee vielä lappunen vaikka käsilaukkuus minkä sitten nakkaat synnärille mennessä kätilölle :) Siis jos nyt on heränny sellaisia asioita mitä vielä olisit halunnukin listaan laittaa...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top