Esitietolomake synnytyssairaalaan, synnytystoiveet

Martuti

Martuti

Kunnioitettu kommentaattori
Heinämammat 2014
Kuinka moni on jo alkanut täyttelemään tai miettimään esitietolomakkeen täyttämistä synnytyssairaalaan?

Erityisesti kiinnostaisi kuulla, millaisia toiveita olette ajatelleet lomakkeeseen täyttää synnytystä ajatellen?

Täällä voidaan siis muutenkin keskustella toiveista ja odotuksista synnytyksestä :)
 
Itse olen jo täyttänyt lähes kaikki tarvittavat tiedot, mutta toiveet-kohta jäi vielä tyhjäksi.

Olen listannut ainakin seuraavanlaisia juttuja, jotka saatan toivelistalle laittaa:

- Haluaisin kokeilla synnytysjakkaraa, olen avoin muillekin ehdotuksille synnytysasennon suhteen. Selinmakuu ei ole ensimmäisenä asentona mielessäni.
- En ensimmäisenä ole halukas ottamaan epiduraalia tm. vastaavaa kivunlievitykseksi. Haluaisin kokeilla ensin jotain luonnollisempaa ja miedompaa kivunlievitystä.
- En haluaisi, että välilihaani leikataan, ellei se ole välttämätöntä. Asiasta tulisi keskustella kanssani ennen kuin se tehdään.
- Luultavasti haluan oleilla muuallakin kuin sängyssä; liikuskella, olla suihkussa tms. jos se vain on mahdollista.
- Jos itse en ole ajan tasalla ja olen kipuinen sekä poissaoleva, toivoisin että mieheni kanssa keskusteltaisiin asioista. Luotan mieheeni ja annan hänen päättää asioistani, jos en siihen itse kykene. Tahdon mieheni olevan lähelläni koko ajan.
- Synnytystä ei tarvitse vauhdittaa, mikäli se ei ole välttämätöntä minun tai vauvan hyvinvoinnin vuoksi.
- Jos synnytyksessä tulee mahdollisesti ulosteitani kesken synnytyksen, toivon hienovaraisuutta, ja että ne siivottaisiin huomaamattomasti pois niin että minä tai mieheni emme välttämättä asiaa noteeraa millään lailla.
- Tilanteesta riippuen minut saa katetroida ennen ponnistusta. Olen valmis myös kokeilemaan ulostuslääkkeitä.
- Mikäli vauva joudutaan viemään pois luotani, tahdon mieheni kuitenkin seuraavan lasta.

Nämä nyt ovat vasta luonnosvaiheessa, ja ihan väärässä järjestyksessä...
.
 
oho, no sullahan on siinä kaikennäköstä. :) Siis mulla ei ollu minkäännäkösiä toiveita esikoisenkaan synnytyksestä ja sen kokemuksen jälkeen en aatellu esittää nytkään, paitsi et haluun kaikki mahdolliset kivunlievitykset!! Se homma meni kyl viimekski niin omalla painollaan ja olin sen koko 32 tunnin ajan niin sekasin etten ees kaikkee muista koko tapahtumasta, ja siinäki ainut ajatus mikä mieles pyöri, oli et ottakaa ny se ulos ja helvetin nopeesti! :grin
 
Ihana Martuti! :hug013paistaa kyllä läpi, että ensikertalainen oot, mutta ku kaikkea ei voi tietää (varmaan toisellakaan kertaa) ja vaikka itekki olin ottanu asioista ihan hemmetin paljon selvää ja siskot kerto paljon, ni siellä tuli ylläreitä.

Ulostelääkettähän et tod.näk. saa, vaan ruiskulla puhdasta vettä peräsuoleen, joka sit tyhjentää suolen. Ja jos ulostetta vielä tulee sen jälkeen synnytyksessä, ni tuskimpa tosiaan sitä miehen kans tulette huomaamaan.
Kannattaa varautua siihen, että ensikertalaisen toiveita ei oteta yhtä hyvin huomioon kuin esim monisynnyttäjien. Ihan vaan siksi, että sulle tilanne on uus ja kätilöt tekee sitä hommaa monta kertaa päivässä.
Välilihaahan ei nykyään enää suositella ollenkaan leikattavaksi, joissain sairaaloissa tätä vielä ikävä kyllä harrastetaan.
Kannattaa mennä avoimin mielin ja luottaa siihen mitä kätilöt sanoo. Mutta muistakaa, että kätilön vaihtoa SAA pyytää! On tärkeää, että kemia toimii. Mulla oli ihan toivoton hiiri, joka meni lukkoon mun kans, ku en kivuiltani osannu verbaalisesti ilmasta itseäni.
Ja älkää kasatko liikaa vastuuta myöskään miehelle. Muistakaa, että tilanne uusi myös hänelle. Hän voi olla hyvinkin peloissaan/huolissaan sinun ja vauvan puolesta. Ja nainen saattaa käyttäytyä täysin erinlailla synnytystilanteessa kuin normaalisti.
Mulle ei tyrkytetty kivunlievityksiä. Selvisin ilokaasulla ekat 12 tuntia. Sit kokeiltiin epiduraalia, mutta ei auttanu. Sain kipupiikin reiteen ja sit kohdunkaulapuudutteen ja se autto. Pystyin levähtään pari tuntia.Kylpyä olin toivonu ja pyysinki, mutta koska kalvot oli puhkastu, ni en saanu mennä veteen. Suihkuun oisin saanu mennä, mutta en kivuiltani juuri pystynyt seisomaan ja se tuntui muutenkin niin hankalalta kaikkien kymmenien piuhojen, letkujen ja kanyylien kans, ni jätin väliin.
Ai niin ja mies juoksi hakemassa mulle jäätelöä kanttiinista! Jäätelö teki hyvää mulle ja mies varmaan tunsi tekevänsä jotain huiman tärkeää ja purettua omaa ahdistustaan:p

Itellä ois kans nyt toiveena, että ei tarvis selällään maata. Koin sen luonnottomaksi, mutta ei mulla sillon ollu mitään mietittynä. Nyt ku oon jälkeenpäin pohtinu, ni koen kyykkyasennon hyväksi, joten jos vain onnistuu, ni sitä asentoa haluan kokeilla. Tai puolittainen konttausasento. No tietenki ensin pitäs päästä siihen synnytykseen asti ja se on mun hartain toive:että saa synnyttää alakautta.
 
Minä olen alkanut kallistua sille linjalle, etten kirjaa ylös mitään pitkää listaa toiveista, vaan menen tilanteen mukaan. Mutta sallin ja toivon kyllä kaiken kivunlievityksen heti kun mahdollista, minä olen ihan toimintakyvytön jo pelkästä kovasta päänsärystä saati sitten jostain mitä synnytyksessä vois olla... En halua liikaa vatvoa tätä asiaa etukäteen, kun ei sitä tilannetta kuitenkaan pysty ennustamaan. Tehdään mitä täytyy tehdä ja lähdetään kotiin :wink Haluan myös pysyä kotona mahdollisimman pitkään, koska olen hiukan sairaalakammoinen, kamalinta olis joutua makaamaan siellä tuntikausia odottelemassa.
Kaverillakin on onneksi myös ensisynnytys tässä ennen minua samassa sairaalassa, joten kyselen sitten häneltä vähän myös sairaalan toimintatapoja ja vinkkejä.
 
En ole vielä lomakkeita saanut enkä osaa sanoa toiveistani oikeastaan mitään. Pelkopolikäynti tai -käynnit tulevat kai sanelemaan aika pitkälti miten edetään. Voi olla, että vaadin sektiotakin, en ole päättänyt. Ensin ajattelin tosiaan mennä itkemään aivot pihalle sinne polille,

Mun mielestä tuo Martutin lista oli hyvä. Tiedän esim. tapauksen, jossa suunnitellun sektion jälkeen vauvaa ei annettu miehelle kenguruhoitoon, koska sitä ei oltu osattu vaatia. (Vaikka mut nukutettiin synnytyksen jälkeen yllärinä ja äkillisesti, niin meillä vauva oli päässyt isän luo ja myös kenguruhoitoon, mistä olen tosi onnellinen.) Että liikaa en luottaisi.
 
Mulla oli esikoisen aikaan toiveissa tasan kaksi sanaa: Epiduraali. Perhehuone.

No perhehuonetta ei todellakaan saatu, ne on kai vain harvoille ja valituille. Senkin olin keksinyt joltain muulta. Tällä kertaa aion laittaa kivunlievitystoiveisiin ammeen ja tarvittaessa epiduraalin. Luotin jo ensimmäisessä synnytyksessä siihen, että keho hoitaa asiansa ja kätilö loput. Vasta paria viikkoa aikaisemmin aloin uskaltaa hankkia tietoa koko synnytyksestä, siihen asti olin työntänyt asian pois mielestäni. Itse synnytystilanteessa millään muulla ei ole enää väliä kuin kestää meneillään oleva supistus, joten siinä mielessä on hyvä kirjata toiveet ylös. Ei niitä itse tilanteessa pysty miettimään mitään muuta.

Meidän pitää täyttää myös esitietolomake imetyksestä sairaalaan. Eli edellisten imetysten sujuminen, toiveet ja muut mieltä painavat asiat. Itse asiassa se on ollut liimattuna kiinni äitiyskorttiin alusta asti, mutta en ole saanut aikaiseksi täyttää sitä. Tosin en tiedä mitä muuta siihen voisin kirjoittaa, kuin että haluan imettää.
 
Enpäs minäkään ole saanut vielä mitään lomaketta synnytystä ajatellen.... eiköhän tässä vielä ehdi.
Mutta ei mulla viimeksikään ollu mitään erityisiä toiveita, eikä taida olla nytkään...
Toki se olis kiva jos sängyn yläpuolella olis joku "kauhukahva" mistä vois ponnistaa. Oli ns luonnotonta pitää miehen kädestä kiinni ku joutu kiertämään sivulle (se ei siis olis häirinny vaikka sitä olis sattunu kuinka :grin) Jotenka rullasin sitä saakelin paksua patjaa pään yläpuolelta (mitä mies ei kuulemma yritettyään saanu taipumaan :grin), kyllä siis naiselta voimia löytyy.
Lääkitystä katotaan sen mukaan miltä tuntuu. Viimeks pärjäsin (kun ei muuta kerinny) pudendus?puudutteella. Josko nytkin koittais mahdollisimman luomuna...Riippuu toki jos tää ei käänny rt, en tiedä haluanko synnyttää lasta pylly edellä maailmaan?...

Ja ulosteet. Saattaapi olla että miltei kaikilta tulee, mutta uskoisin tuon olevan aivan arkipäivää kätilöille. Tuttavalla synnytykset on alkanu sillä et se on ravannu vessassa, eli tyhjentyny luonnollisesti (tiiä sit tuliko synnytyksessä). Uskon että minultakin tuli, mut eipä sitä siinä mieti....
 
Taytyy sanoa,että seuraavaksi,kun mulla on hattu päässä niin,nostan sitä kumartaen teille kaikille! Aivan mahtavaa itsevarmuutta ja päättäväisyyttä teidän jokaisen kirjoituksissa! Hienoa,että te pystytte suhtautumaan synnytykseen tuolla tavalla!
(Minä siis kärsin synnytyspelosta isolla s:llä. Mulla taustalla traumoja sairaalakäynneistä jne.Samoin kipu,piikki ja veri pelot sivittävät tätä kokonaisuutta.)
Pitänee avata uusi keskusteluketju, jos heinäkuulaisissa olisi muitakin synnytyspelkolaisia.
 
Muokattu viimeksi:
Joo onhan se toisaalta joidenkin jo synnyttäneiden mielestä huvittavaa tuollaisia listoja keräillä, mutta sitten taas osalta synnyttäneistä tuttavistani olen juuri saanut vinkkiä, että jos on jotain toiveita, niin niitä kannattaa etukäteen kirjata ylös.

Ja toki ymmärrän sen, että ei synnytystä silti voi SUUNNITELLA etukäteen, mutta voi sitä silti miettiä. Ja uskoisin juurikin, että siinä itse tilanteessa ei välttämättä hoksaa / muista pyytää jotain, mitä tahtoisi.

Miehen kanssa näistä juuri eilen puhuttiin, hänelle yritin selittää kaikkea mahdollista, jotta osaisi sitten ehkä mun puolesta jotain vaatia tai pyytää, jos mä en pysty.

Ja juuri sekin, että jos mä olen kanttuvei ja vauva viedään mun luota, niin mies saisi kenguruhoitoon pikkuisen, jos vauva vaan on siinä kunnossa. Tai ainakin että mies saisi lähteä mukaan sinne, minne vauva mahdollisesti viedään.
 
Martutin lista on oikein hyvä. :) Nuo samaiset asiat minuakin ovat mietityttäneet. Minulla on muutama kätilö ystävänä ja heidän kanssaan olen asioista jutellut. Mm. tuo uloste asia on jotenkin häirinnyt mieltäni.. :D Kaverini kyllä kovasti vakuutti että siitä ei todellakaan tehdä mitään numeroa ja se on niin arkipäivää, että kätilöt kyllästyisivät huutelemaan asiasta. Koska ulostetta tulee välillä siivottua enemmän kuin vauvoja autettua maailmaan. Joten eiköhän siitä yhdestä asiasta vain kailoteta ja se on vain ja ainoastaan se vauva. :)

Jos kätilön kanssa menee kemiat hyvin yksiin, hän pystyy lukemaan kivun kehitystä aika hyvin äidistä ja osaa ehdottaa sopivaa kipulääkitystä ajallaan. Suosittelen silti avaamaan sen suun, kivut eivät saa päästä liian koviksi, muuten se on samoin tein epiduraali.. :P

Ja tuota en ollutkaan ajatellut että mitä jos vauva viedään johonkin, haluanko että mies menee mukana vai haluanko että hän jää kanssani. No, jos tällainen tilanne tulisi, ehkä tekisin ratkaisuni alitajuisesti..

Kaverilleni sattui tosi nuori ja kokematon kätilö ja kivunhoito jäi suorastaan surkeaksi. Hän minulle sanoikin että jos sieltä joku hissukka saliin saapuu, niin reilusti täytyy vaan sanoa mitä haluaa tai ainakin tehdä kätilölle hyvinkin tiettäväksi että nyt ei tunnu hyvälle.. Kaverini oli myös pissannut ponnistaessaan ja kätilö oli hymähdellyt että "no voi voivoi nyt sentään" ja selkeästi halunnut äkkiä vaatteiden vaihtoon. Kun taas toisella kaverilla vahinko oli käynyt kahdesti ja kätilö oli vaan olkia kohauttanut että älä sillä päätäs vaivaa, nyt ponnistetaan vauva maailmaan. Jälkeenpäin kun kaverini asiasta oli anteeksi pyytänyt, kätilö oli vaan tokaissut että se oli pissaa, so what. :D
 
^ Joo, kätilöitä on kyllä niiiiin erilaisia, toki on synnyttäjiäkin. Aina ei vaan henkilökemiat natsaa. Ja toki kätilötkin ovat vain ihmisiä, saattaa olla pitkä vuoro takana yms. niin ei jaksakaan ihan täysillä panostaa. Mutta eihän se niin saisi olla, ei kukaan omalle kohdalleen sellaista toivo...
Ja tuo pissa-asia juuri on myös sellainen, johon toivoisin enemmän kätilöltäni Annastiinan kuvaileman kätilö nro 2 suhtautumista.
 
Täytyy myöntää että ekasta en osannut odottaa tai vaatia mitään synnytyksen osalta. Ensimmäinen kätilö oli hirveä, mutta onneksi hänen vuoronsa päättyi sisään kirjautumisen jälkeen. Hän ei tehnyt mitään sellaista joka suuremmin olisi häirinnyt mutta ei turhia puhunut ja käyttäytyi kun minun olisi pitänyt tietää mitä milloinkin tapahtuu.

Varsinaisessa synnytyksessä sainkin aivan ihanan kätilön ja se onkin ainut mitä lisäisin toiveisiin perhehuoneen lisäksi eli jos kyseinen kätilö sattuisi taas osumaan kohdalle olisin hyvin onnellinen.
 
Esikoista oottaessani kammosin synnytyksessä varmaan eniten just tota kakkahommaa, mut oikeesti sit kun se homma on käynnissä niin siinä ei vois vähempää paskat kiinnostaa.. :grin Ja siis mä en edes ikinä saanu tietää että tuliko multa miltään vai ei, eikä se kyllä kiinnostanukkaan. :)
Ja mitä tohon kätilö asiaan tulee niin mulla kävi silleen et mulla oli rakenneultrassa sellanen kätilö et se oli niin kun perseeseen ammuttu karhu ja sanoinki sen jälkeen ukolle et mä todella toivon että toi ei tuu mun synnytykseen, no voitte sit arvata kuinka kävi, siellähän se samanen muikkeli mut otti vastaan ja alkuun mä aattelin et nyt otan kyl ritolat, ton kans en aio synnyttää! Mut sit kun ne kivut siit koveni niin ei mua enään siin vaihees kiinnostanu et kuka sen vauvan auttaa pihalle, kuhan sen joku tekee ja vikkelään! Sen verta ponnistusvaiheesta muistan et olin niin väsyny kun en ollu nukkunu ties koska viimeks, ni sanoin sit kesken homman että mä en jaksa, no tää kätilö tiuskas siihen sit et " no kuule sulla ei oo paljo vaihtoehtoja!" Ai että kun siitä sai hyvän raivon päälle siihen ponnistamiseen, vaik niin teki mieli futasta sitä eukkoo kupoliin!! :grin
 
Joo kakkahommat muakin eniten mietitytti aikaisemmin, mutta en tiedä eikä kiinnosta miten lopulta kävi :grin:grin Jostain olin lukenut, että ponnistusvaiheessa työnnetään samalla tavalla kuin kakatessa ja koska mun epiduraali oli vasta alkanut vaikuttamaan, niin en tuntenut ponnistamisen tarvetta ja monitorilta supistuksen tullessa sitten "tungin kakkaa". Apua, anteeksi jos puhun ihan yököttäviä :grin:oops:

Mulla oli synnytyksessä onneksi ihana kätilö, mutta sitten vauvan kanssa seuraavana päivänä mua opasti tyyppi, jonka kanssa ne kemiat ei todellakaan kohdanneet. Muistan kun tuuletin itsekseni hänen iltavuoronsa loppumista ja sitten se olikin taas aamulla töissä.. No onneksi kaikki muut hoitajat olivat sitäkin ihanempia.
 
Pommiina, eli tavallaan hyvä että oli sellainen kätilö ja sellainen kommentti, sait kiukkuvoimaa loppurutistukseen :wink


Niin ja tuosta kakka-hommasta... monet ovat sanoneet että ei sitä siinä tilanteessa ajattele, ja pari kaveria on kertonut että kyllä he huomasivat että ylimääräistä tavaraa tuli pedille, mutta kätilö oli vain äkkiä pyyhkäissyt huomaamattomasti ne pois... mutta olen myös yhdeltä kaverilta kuullut, kuinka kätilö meni tilanteesta aika vaikeaksi. Oli nuori nainen, ei vissiin kauaa alalla olleena.
Mä nyt vaan olen jotenkin rajoittunut tuon kakka-asian kanssa, en tiedä miksi.
 
Martuti, Joo se toimi kyl mulla! :wink Ja siis toi kakka juttu on sellanen että jos sitä kammoksuu niin sit sitä kammoksuu, vaikka muut koittas sanoo mitä, sit sitä jälkeenpäin vasta tajuu et no suotta sitä päätänsä vaivas moisella, näin se mullakin meni. :) Tietty tosi perseestä jos sattus nii huono säkä et ois kätilö joka olis siel sit kädet pystys, hyi kakkaa! o_O
 
Me miehen kanssa just puhuttiin tosta et mitä jos ja kun tulee kakkaa siinä ponnistaessa ni mies sano et se kovaa äänee kailottaaa sit et Tollasenko sie synnytit meille, toiko miun pitäs viiä muka kotiin.. :grin:laughing021 Mies on aika kova heittää kaikenlaista läppää ni en ihmettelis jos siin tilanteessa laukoiski jotaki tollasta :signs003
 
Ensimmäisen lapsen kohdalla täytin huolellisesti toiveeni paperiin ja jopa muistin ottaa sen mukaan...Muistin lappusen sitten pari päivää synnytyksen jälkeen. Ei sitä kukaan kysynyt eikä mulle tullut todellakaan mieleenikään.Pääasia oli kuitenkin saada lapsi ulos ja se toteutui :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top