Mie aattelin ehkä 5-vuotiaasta asti, et isona miusta tulee äiti
Sit kuin onnen kaupalla, kun olin jo luovuttanu, löyty isikin :) Sit yhdessä sovittiin,et kun mennäön naimisiin,ni sit saa tulla vauva
Ei se sit niin helppoa ollutkaan,enkä sitä ikinä unohda. Mutta pääasia on että se vihdoin tulee :) Mutta ei melkein mikään sit menny kuitenkaan niin,kuin oisin halunnut ja olin suunnitellut
Odotan kauhulla,kun meidän sukuun tulossa nyt kolme vauvaa, että milloin joku alkaa motkottaa että matkin heitä. Mitä mie sit sanon? Töräytänkö et tää on sovittu 2014 ja yli vuos yrritettiin.että jos miulla olis käyny yhtä hyvin ku teillä, miulla ois se vauva ekana
Mie oon semmonen vatvoja, et kauheesti ahdistaa muitten ihmisten kommentit ja mielipiteet, enkä osaa sanoa mitään takasin