En ole ensiodottaja, mutta monella tapaa taman kakkosen odottaminen ei ole muuttanut juurikaan tuntoja edellisesta raskaudesta - kaikki on mennyt niin erilailla, etta ihan kuin olisi ensiodottaja uudelleen. :) Muistan, kuinka synnytyskammoisena ensiodottajana purin sydantani, etta kun kaikilla oli niin paljon synnytykseen liittyvia neuvoja, mielipiteita ja kokemuksia, joista minulle ei ollut mitaan apua; sitahan harvemmin voi valita, miten synnytys menee. :) Mutta minulla oli kaksi mentoria yli muiden, aitini ja sitten yksi kirja, jotka valoivat minut tayteen uskoa siita, etta kroppani osaa synnyttaa, vaikka itse en osaisikaan, ja etta minun tulee kuunnella sen viesteja parhaani mukaan. Joten laitanpa nyt tannekin, jos niista olisi vaikka yhdellekin ensiodottajalle hyotya. :)
Aitini kaikkein tarkeimmat neuvot olivat, etta muista hengittaa, mita ikina teetkin, hengita; kuuntele kroppaasi, kipu ei ole pelkkaa kipua, vaan antaa viesteja siita, miten toimia ja mita tehda; ja pida mielessa, etta te teette vauvan kanssa yhteistyota synnytyksessa. Ja etta synnytys on kuin matka, sita varten voi valmistella, mutta sita ei voi etukateen kulkea. Muista, ettet ole yksin, kropassasi on ikiaikainen tieto siita, miten synnytetaan, ja lisaksi sinulla on ihmisia ymparillasi, tukihenkilo, katilo ja sairaalan henkilokunta, jotka auttavat, kun sina ja vauva tarvitsette sita.
Ja sitten se kirja:
https://www.amazon.com/New-Active-Birth-Concise-Childbirth/dp/0722525664
Vaikkei oma suunnitelmani ollut missaan vaiheessa synnyttaa ilman kivunlievitysta, tama kirja selittaa, mita synnytyksessa tapahtuu ja miksi, seka antaa vaihtoehtoja, mika saattaisi auttaa.
