Esikoista odottavien apupalsta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jasmin
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Muakin on jännittänyt toi yksinäisyys, kun vauva on syntynyt. Nyt oon kavereita nähnyt vielä aika paljonkin, mutta tuntuu kans välillä, että ite enempi kyselee. Parilla kaverilla on jo muksuja, mutta ne on jo kaksi vuotta täyttäneitä tai vanhempia, joten montaa ei oo, jolle höpöttää vauva tai raskausjuttuja. Toivottavasti tutustuis uusiin ihmisiin samassa elämän tilanteessa.:happy: Outoa on ollut, ku treenit on jo jäänyt, kun siellä oli niin hyvä porukka ja tuli käytyä treenaamassa useampi kerta viikossa.
 
Pitää tutkia sitten kun ajankohta on lähempänä. Laskettukin niin lähellä joulua, että taitaa mennä lomien takia ens vuoden puolelle kerhot ja mammatapaamiset. Mutta onneksi ihanasta äidistäni on seuraa. Tosin ei sillekkään nyt ihan samoja asioita kerrota, kun kavereille :D Äidin kanssa ollaan nytkin lähes päivittäin yhteydessä, niin varmasti ainakin apuja saa sieltä suunnalta.
 
Mulla on ollu tällänen ajatus mielessä että kun tulin raskaaksi ensimmäisen kerran niin tuntui että kaverit kattoivat vähän säälivänä että nyt se on aina lapsessa kiinni eikä pääse juhliin yms, ihan kun vapaus olis multa riistetty.
Nyt mä taas puolestani katon niitä vähän säälivänä kun itsellä on perhe ja asiat ihanasti ja ne vaan juoksee baareissa kun ei ole muuta sisältöä elämässä .
Kuulostaa aika rajulta enkä kehtais ääneen sanoa, mut nää on mun mietteet.
Perhe on kuitenkin se kaikkein tärkein :Heartred

On se varmasti tosi kurjaa jos ei ole juttukaveria kasvokkain mut tosiaan neuvoloiden ilmotustauluilla aika monesti on äiti-lapsikerhojen ja muiden tapaamisien ilmotuksia, ja jos ei ole niin neuvolatäti useasti osaa ohjata oikeaan paikkaan.
 
Täällä on neuvolassa ihan oma perheohjaaja joka auttaa esikoisten vanhempia kaikissa asioissa jos apua tarvii. Tulee tarvittaessa kotonakin käymään ja se auttaa lapsen kans. Unikoulutustakin se on järjestäny kotiin jos on ollu tarpeen :) Sitte viimeksi ku neuvolassa kävin niin tutkailin siellä ilmotustaulua niin siellä oli ilmotus että neuvola järjestää kaiken ikäsille lapsille ja vanhemmille yhteisiä leikkipuistotreffejä ja oli aika ja paikka mihin tulla. Saa lapset leikkiä ja aikuset höpistä :) Nii ja tänään sain postista kotudopplerin ja kaks kertaa jo tänään kuunnellu ku löysin mun navan kohalta sykkeen <3 Pari kertaa potkasiki että särähti koko laite ja kuulin ku se liikku vedessä, niinku sillä ois joku uintimaratoon ollu meneillään :D Isiä vaan meinasi harmittaa ku lähti ruotsiin reissuun tänään eikä kuullu :(
 
Tarviiko vauvanhoitoa opiskella oikein jostain netistä tai kirjoista, vai kerrotaanko ja näytetäänkö neuvolassa ja sairaalassa kaikki tarpeellinen? :D Siis sellasia asioita, kuten kuinka usein vauvaa kylvetetään ja tarviiko ihan vauvat mitään pesuaineita? :D

T. Tyhmä tuleva äiti.
 
Kyllä neuvolassa ja sairaalassa kerrotaan kaikki tarpeellinen ja rohkeasti kysyt kaiken mikä vähänkin askarruttaa :) Mielestäni lapsenhoitoa ei kirjoista opi, vaikka kyllä minäkin Suuren Vauvakirjan luin esikoisen odotusaikana :)
 
Oon kyllä aika lailla sellanen maalaisjärki ihminen. Mutta asioita, joista ei tiedä mitään on vaikee ajatella edes sillä maalaisjärjellä :D
 
Sairaassa ainakin opetetaan oikein kylvettämään, vaipanvaihdot jne. Neuvolasta myös saa apua :)
 
Onko koiranomistajat hankkineet jotain erikoisvarusteita lapsen synnyttyä? Esim lenkille vyötärölle laitettava hihna että jäis käsiä vapaaksi tms? Ja jos olette hankkineet niin minkä hintasia varusteet on olleet?

Mulla on 2 koiraa, jotka on jo ilman lastenrattaita aika hankalia koirien ohitustilanteissa. Kiva jos joku osaa vastailla :)
 
Sale, meillä kaks koiraa, joista yks remmirähjä ja suunnitelmissa on hankkia jonkinmoinen kantosydeemi vauvalle, että saa lenkkeillä kumnatki kädet vapaana sitten kun iskä on lomansa pitänyt. Saa sitte nähä miten se käytännössä tulee toimimaan.
 
Pakko olla tuuliinan kanssa että ei sitä lapsen hoitoa kirjasta opi, yhtäkään en ole ainakaan lukenut. Synnärillä ja käytännössä oppii!
Pesemisestä, taipeet, naama,kädet,napa ja pylly päivittäin
Koko pesun olen tehnyt 2 kertaa viikossa tai tarpeen vaatiessa:)
Vauvoille on ihan omat pesu aineet mutta synnärillä ekan kanssa sanoivat että vesi riittää ja hyvä rasvaus päälle:)
 
Koirasta meillä kanssa koiruus ja opeteltiin sen kanssa kävely rattaiden kanssa kun vielä raskaana ja nyt kävelee niin ylpeänä rattaiden vieressä:) se ei kyllä muutenkaan muista koirista välitä jos hihnassa kiinni. "Leikkipuisto" onkin toinen asia:)
Ennen oli flexi käytössä mutta vaunujen kanssa mun mielestä helpompi tavan hihna.
 
Meille esikoinen tulossa ja semmonen 25kilonen koiran jötikkä ois tulokasta oottelemassa, niin tarkotus ois nimenomaan tuon äipän neuvon mukaan mennä eli käydään vielä raskaana ollessa harjottelee vaunun kanssa liikkumista niin pääsisin sit miehenki töissä ollessa käymään lenkillä jne pienen synnyttyä..
 
Meillä kans tuo 70kg mötkäle ja ensimmäinen vauva tulossa. Mietin kans tota lanteille laitettavaa tsydeemiä ni jäis sitten kädet vapaaks vaunujen työntelyyn. Tuo on onneks tosi rauhallinen yleensä lenkillä, ei vedä/hötky ( muutenhan se varmaan veiskin mua ku leppäkeihästä :D ) mutta tykkää usein kulkee ojissa ja pusikossa ni saas nähdä miten ollaan sit solmussa vaunujen kanssa! Täällä korvessa onneks harvemmin tulee vieraita koiria vastaan, jos joku niin ne on sit naapurin tuttuja kavereita. Mutta hyvä idea tuo että käy opettelemassa raskausaikana tyhjien vaunujen ja koiran kans, täytyykin pistää vaunut tilaukseen heti ru:n jälkeen ni ehitään opettelee :)
 
Me tilattiin vauvalle kantoreppu varsinkin metsälenkkejä varten ja olisi kans tarkoitus alkaa treenaa vaunujen kanssa kulkemista ennen vauvan tuloa. Meidän koira käyttäytyy hyvin vaihtelevasti lenkillä. Välillä mennään nätisti vierellä koko lenkki ja välillä unohtuu kaikki käyttäytymissäännöt...
Meillä on jo nyt juoksuvyö välillä käytössä ja siinä on kyllä puolensa.
 
Minä oon kans sitä mieltä että ei vauvan hoitoa tarvi kirjoista opetella :) Kyllä mä ainaki uskon siihen että ku muksu syntyy niin kyllä sitä oman lapsen oppii tuntemaan että mitä se tarvii ja mikä sillä on hätänä. Se tulee aivan varmasti jokaiselle luonnostaan se äidin vaisto joka ohjaa tekemään oikein :) Ja lasten hoidossa ei oo sitä yhtä ja ainutta tapaa miten asiat tehään, jokainen äiti ja lapsi on erilaisia ja tapoja on monia ku toinen passaa yhelle niin se ei sitte välttämättä sovi taas toiselle :) Sen oman tavan kyllä löytää, ei kandee huolehtia :) Ja meilläkin on koira mutta ei olla mitääm erityistarpeita sille hankittu, se on semmonen pikkurääpälekkin ja ikää on jo 8 vuotta että se ei paljoa vedä eikä pitkiä lenkkejä jaksa ees käydä :D
 
Muokattu viimeksi:
Hyvä vinkki alkaa harjotella koirien ja vaunujen kanssa jo etukäteen. Ja kantoreppu meille myös ehdoton kun tykätään mennä metiköissä :)
Kaipa nuo ja juoksuvyö riittää valmisteluiksi koirien suhteen. Mulla on tuo toinen koira reilu 6 kilonen sintti, jonka kans ei muuten hätää, mutta yllyttää tuon isomman 20 kilosen riehumaan entistä hurjemmin muille koirille. Mutta onneksi on rauhallisiaki lenkkireittejä valittavana.
 
Nyt sen tein, soitin töistä päin pomolle, etten jaksa huomenna tulla. En toki asiaa ihan noin ilmaissut, vaikka hän tietää kyllä tilanteeni ja olisi ymmärtänyt enivei. Mulla siis krooninen suolistotulehtus, jonka ansiosta kroppaan ei imeydy mitkään ravintoaineet. Ensimmäisessä neuvolassa jo kehoitettiin olemaan yhteydessä ja hakemaan sairaslomaa mikäli tunnen etten jaksa. Oon sitkeesti nyt jaksanut reiluun puoleen väliin raskautta, mutta nyt tuli stoppi. Mulla siis hb viikko sitten 100 ja rautavarat oli vain 4! (normaalilla ihmisella noin 150). Torstaina onneksi saan rautaa suoraan suoneen, toivottavasti se helpottaa oloa. Poden silti huonoa omatuntoa, että otin sairaslomaa. Mutta kyllä tajuan myös, että jos poltan nyt itseni loppuun niin en jaksa vauvan kanssa. Muita sairaslomalaisia syystä tai toisesta?

Vilijonkk4 21+2
 
Minä olin keväällä sairaslomalla pitkään ku oli niin kauhia pahoinvointi. Mulla kesti monta kuukautta oksentelu ja oli ihan kymmentäki kertaa päivässä. Mullakin iski krooniset oireet siinä vaiheessa ku oksensin lopulta jo siitä ajatuksesta ja pelosta että oksennan. Olin sillon töissä kehitysvammaohjaajana yhessä koulussa ja se oli ihan hirveetä ku se oli niin ruumiillista se työ ja koko ajan piti mennä jonkun toisen ehdoilla ja siihen päälle vielä piti mennä lapsen ehdoilla tuolla mahassa. Sitte vaan romahti ja lähto jalat alta ja hb:kin putosi 98:saan :/ Nyt vasta viimeset onnelliset pari viikkoa on ollu aikaa ettei oo oksettanu ollenkaan, jospa se nyt auttais :) Palasin töihinkin jokusen aikaa sitten :) Kolme viikkoa sitte alotin rautakuurin minäkin mutta hitaasti nousee ku liian matalaksi pääsi, nyt on vaan arvo 104 :/ Jos joku kärsii kauhiasta pahoinvoinnista niin suosittelen muutes akupunktiota, minä kävin sillon omina aikoinani ja minä ainaki siitä vähäsen hyödyin ja tykkäsin ;)
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top