Esikoista odottavien apupalsta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jasmin
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vilijonkk4, esikoisen kohdalla oli aika sama kun illanviettokutsut vähenivät raskaana olevalta perusteluna että ei viiti tyttöjeniltaan kutsua jos ei alkoholia juo, yksikin silloinen paras ystävä jonka kanssa aina oltu hyvissä väleissä katkaisi ystävyyden kuin seinään heti vauvan synnyttyä (tokaisi "onnea nyt sitten." ja perään "ei kiinnosta enää nähdä sua") johon veikannut eri elämäntilanteissa olemista kun syytä ei sanonut. Muutoin väki aktivoitui näkemisasioissa kasteen jälkeen kovasti, onneksi :)
 
Täälläki hiljentynyt sosiaalinen elämä ja aika yksinäistä on välillä. Mies reissutyössä ja kavereilla kuulostaa olevan niin kosteaa elämää että ei voi kutsua mukaan koska oon raskaana....
Ehkä sitten vauvan synnyttyä saa uusia tuttuja jos käy jossain äitimiiteissä
 
Mun sosiaalinen elämä kuihtui jo muutama vuosi sitten, kun muutin miehen kanssa samaan talouteen. En jaksanu juosta opiskelija riennoissa muiden kanssa samaan tahtiin ja asuin muista yli puolen tunnin päästä sekä raha oli tiukassa.
Muuttaessani odotin,että lähempänä asuvat vanhemmat ystäväni olisivat aktivoituneet ja haluneet nähdä minua ja miestäni useammin (ennen asuttiin samassa kaupungissa ja nähtii melkein joka päivä) karvas oli pettymys kun tajusin, ettei vanhempia ystäviä kiinnosta tulla yhden junapysäkin verran tai ajaa 15 min tänne. Aina kun soitellaan, niin kysyvät "milloin tulette käymään?".
Alussa jaksettiin käydä tyyliin kerran kuussa tai useammin. Nyt on into lopahtanu. Yks kavereistani on käynyt 2 kertaa meillä. Toinen käy sentään puolen vuoden välein... mutta enään ei jaksa kiinnostaa. On meillä sellaisiakin kavereita jotka käy tai nähdään muualla.myös uusia ystäviä on tullut, kun on aktiivisesti ottanut vastaan. Toivon saavani myös uusia ystäviä muksun myötä. Jos paikkakunnalta löytyisi joku jolla olisi samanikäinen, niin voisi jutella vauva arjesta :)
 
Mulla oli kans valtavasti kavereita ennen ku raskaaksi tulin. Joka viikonloppu jossaki olin ja kävin ja olin kivaa mutta ku raskaaksi tulin niin kyllä on huomannu ketkä on niitä oikeita ystäviä ja ketkä ei. Mulla oli lapsuudenystäviäki joitten kans pikkulapsesta asti hengannu niin eivät enää pyydä mihinkään koska olettavat oikeen että " sitte ku sillä helillä on se lapsi niin ei se kuitenkaan sitte..." ja pälä pälä. En oo nähny lapsuuden ystäviäni sitte talven jälkeen. Suurin osa niin sanotuista tuoreista ystävistä jotka on pari vuotta tuntenu niin hävesi raskausuutisen myötä heti koska enhän mää ennää ryyppää, en voi tulla laulaan karaokea niitten kans enkä tuu käymään niitten kotibileissä. Tuntuu että kaikki kaverit on ollu mun kavereita vaan sen alkoholin takia ja ku ei enää juo niin eihän sitä muuta yhteistä tekemistä voi ees olla :D
 
Aika paljon se kaveriporukka muuttuu, mutta se onki paljon mukavempi jutella sellasten ihmisten kanssa joilla on sama elämäntilanne ja esim: perhevalmennuksessa tapaa muita samaan aikaan synnyttäviä äitejä joihin voi pitää yhteyttä, tämä siis vain esimerkiksi. Itse en enään juurikaan pidä yhteyttä entisiin ystäviin juuri sen vuoksi kun esikoisen syntymän jälkeen en kokenut meillä olevan mitään yhteistä eikä puheenaiheitakaan enään löytynyt. Toki pidän vielä puolituttuina ja kutsun käymään mutta harvoin. Muutamia kavereita on joilla syntyi samoihin aikoihin lapset kun minullakin, heidän kanssa tavataan viikoittain. Ehkä ei pidäkkään pitää huonona asiana kaveriporukan muokkautumista vaan uutena alkuna :happy:
 
Anteeksi tämä läjä mutta mulla luki ettei saanut lähetettyä viestiä ja vaan klikkailin lisää :facepalm:
Enkä osaa poistaa. Jos joku tietää miten noi poistetaan niin kertokaa niin poistan :grin
 
Muokkaa noita ja vaihda vaikka joku 'poistettu' tai muuta siihen :D Pisti naurattaa ku oli muutama sama viesti tullu :D
 
Täällä tullu kans sama tunne.. Muutenkin jo jääny paitsi monistakin menoista ystävien kanssa, kun kolmivuorotyötä teen.. Lopulta on näköjään käyny niin, ettei heitä kiinnosta enää ees kysyä mitä teen ja pääsisinkö mukaan, kun olettavat että oon töissä.. Nyt tuntuu että tilanne on vielä pahentunu sen jälkeen kun kerroin raskaudesta.. ;( mikä kummallisinta tässä on mun mielestä se, että näillä kavereilla suurimmalla osalla itsellään on lapsia... :o
 
Ja ku lapsi on tai on tulossa niin täälä ainaki ihmiset olettaa että minä kyselen niitä kuulumisia ja pidän yhteyttä. Miten kukkaan luulee että ku täsä on kaikkee mietittävää ja valmistautumista muksun tuloon ja on kaikenlaisia oloja että minä yksin vielä kaiken keskellä rupeen jokaikiselle miljoonalle ihmiselle soitteleen ja laittaan viestejä että mitä kuuluu. Kyllä mää ainaki ootan tässä tilanteessa että ihmiset ottaa minuun yhteyttä ja kyselee mitä kuuluu, miten voin ja onko kaikki hyvin.
 
Mua ei kans kysytä mihinkään, eikä juuri kukaan kyse kuulumisiakaan. Tosin voisin itsekkin olla vähän ahkerampi yhteydenpitäjä, mutta eipä kiinnosta aina soitella ja viestitellä, jos toinen ei ikään oma-aloitteisesti tee samaa. Kävin parhaalla kaverillakin pyörähtämässä. Sekin tuntu jotenkin hirveän etäiseltä :o Tai kyllähän se voi näistä hormoneistakin johtua, että olevinaan vaatii entistä enemmän huomiota. Toivottavasti en ole kovin yksinäinen vauvan synnyttyä. Mielelläni sen kanssa kaksinkin olen, mutta ei aikuinen ihminen voi kauaa hyvin, jos ainut puhekumppani on koira, kissat ka vastasyntynyt vauva :D Ei miehenkään kanssa puhuta sellasia juttuja, mitä kavereiden.
 
Mies oli eka viikon töissä ja kävi pe-la yön kääntyy kotona ja sitte läks painaa Utsjoelle erästelee työkaverinsa kans. Nyt ne on jossain katveessa, ettei puhelinkaan toimi. En tiiä miten siellä menee ja muutenki ollu tuosta lauantaista lähtien jotenki alakulonen yksinäinen olo. Lisänä vuelä, että mun piti lähtiä kahen vkon päästä tyttökaverini kanssa samoille seudun vaeltaan mutta tään raskauden takia piti peru. Maha ei olis olluvesteenä mutta raskas taakka selässä, pitkät päivämatkat ja luonnon vesi vähän arveluttivat. Noh. Jospa viimestään loppuvkosta kuulisin etes siitä ukostani.

Muuten oon yhteyttä pitäny ja muhun on pietty kaverien taholta. Ite olisin voinu olla aktiivisempi. Mutta illanistujaisissa oon kylläbtuntenu ulkopuolisuutta kun muut juo ja humaltuu. Mutta eiköhän tämä pieni masussa ole kaiken arvonen.
 
"Kiva", että en ole ainoa yksinäinen. Onneksi on äitikavereita, jotka jaksaa kysellä raskaudesta ja jauhaa lapsista (ja muustakin :) ). Kuitenkin yksinäisyyden tunne tulee, kun paras kaveri (jolle on saanut kertoa ja puhua kaikesta sekä tunnettu pitkään) ei ikinä kerkiä näkemään. Aina sovitaan tai puhutaan, että sillon ja sillon sopisi, mutta sitten ilmottaankin olevan muuta menoa :/ Tapaaminen on voitu sopia kuukaus tai pari päivää aiemmin ja silti tulee aina jokin este... Alkaa vähän tympimään.
 
Mulla ei oikein ole edes näitä äiti-kavereita. Olen 21v. joten ensimmäisten joukossa kavereistani lapsen saan. :/ Asuinpaikkani on pieni, kaikki tuntee kaikki, joten uusia tuttavia on vaikea saada.
 
Onko siellä paikkakunnalla tai lähi paikkakunnilla jotain kerhoja, kun vauva syntynyt? Tai järjestääkö neuvola jotain tapaamisia? Minullakaan ei ollut esikoisen saadessa ketään kavereita tai edes tuttuja, joilla olisi ollut lapsia (olin 21v sillon). Jälkikäteen oon hirveästi harmitellut omalla kohdallani, etten uskaltanut mennä kerhoihin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top