Esikoista odottavien ajatuksia :)

Keskustelun 'Laskettu aika tammikuussa 2012' aloitti Heidi-81, 26 touko 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. brainfreeze Tuttu foorumilla

    Heippa vaan kaikille ekakertalaisille :)

    On kyllä mielenkiintosta lueskella miten raskaudet on lähteneet alkuun, osalla eka yrittämällä ja osalla taas vähän vaikeamman kautta. Meillä kävi niin että sovittiin miehen kanssa noin kaksi vuotta sitten että vauva saa tulla jos on tullakseen. Olin jättänyt pillerit pois jo aiemmin ja mentiin silloin vain kondomien avulla. Jätettiin nekin sitten pois ja ei otettu mitään stressiä vauvasta, kunhan pidettiin hauskaa.

    Täytyy kyllä myöntää että välillä mietin ihan tosissani että kummassa meistä on "vika", kun ei vauvaa vain ala kuulua, vaikka aika ahkerasti peittoa heiluteltiinkin. Missään vaiheessa ei olla mitään ovistestejäkään käytetty. Sitten toukokuussa ei menkkoja kuulunutkaan, mutta en silti uskonut että olisin raskaana, oli mulla kierto ennenkin ollut vähän pitkä. Sitten alkoi olla etova olo ja rinnat aremmat kuin normaalisti ennen menkkoja. Kahden positiivisen testin jälkeen sitten uskoin että nyt on napsahtanut

    Ja niin kuin tuolla ketjussa jo aiemmin joku kirjoitti että mies on tosi suojeleva, niin olen huomannut saman. Mun ei ole tarvinnut kantaa kauppakasseja enää aikoihin, vaan mies nappaa ne mun nokan edestä! Välillä kaupasta lähtiessä naurattaakin, kun miehellä on molemmissa käsissä ostoskassit (hyvässä lykyssä useampikin) ja meikäläinen hiihtää vierellä pelkkää käsilaukkua kantaen! Samoin kun mies kieltää mua tekemästä mitään raskaita asioita, en saa hänen mielestään kiipeillä puissa (vitsillä sanoin kerran puistossa että kiipeän puuhun piiloon meidän koiraa, ja mies oli suu pyöreänä ja vähän kiukuissaan tokaisi että et varmasti kiipeile tuossa tilassa!). Kiva se on välillä miestä kiusata.

    Sitä vain piti sanoa että onko muita esikoista odottavia, jotka EIVÄT pidä raskausolosta? Mä en tosiaan nauti tästä olotilasta, en pidä siitä että mä en pysty tehdä kaikkea mitä aiemmin, niin kuin esimerkiksi pukea sukkia jalkaan ähkimättä, tai nousta sängystä ilman että autan käsillä. Lisäksi mä en pidä siitä että musta tuntuu ettten voi hallita omaa virtsarakkoani, enkä jaksa tehdä enää niin paljon kuin ennen. Mä pidän kyllä ajatuksesta että meillä on pian pienokainen sylissä, mutta enemmän mä toivon että se ois oikeesti jo ulkona.

    Ja mikä siinä on että ihmiset kuvittelevat että kun mä olen raskaana, mä automaattisesti pidän muiden ihmisten vauvoista, eikä mua yhtään ärsytä se että ravintolassa viereiseen pöytään tulee pariskunta jolla on huutava kakara? Mä en pidä muiden ihmisten vauvoista, ne ei aiheuta mussa mitään hellyyttäviä tunteita, mutta eipä ole ennen raskauttakaan aiheuttanut. Eri asia on sitten sisarusten ja kavereiden lapset, joista mä kyllä pidän. Ja kyllä mulla on tiettyjä helliä tunteita maha-asukastakin kohtaan jo nyt, en vaan malttais odottaa että hänet saan konkreettisesti syliini.

     
  2. della_79 Rakastunut foorumiin

    mun mies kantoi eilen kaksi isoa kauppakassia ja äitiyspakkauksen postista :D mä kannan vaan jotai käsilaukkua ja ehkä justjajust wc-paperipakettia :D enkä mä saa kuulemma hypätä mahaplätsiä uimahallissa :D

    mä en pidä raskaanaolosta, koska välillä nukun tosi huonosti selkäsärkyjen vuoksi ja koko ajan tulee uusia vaivoja :/ enkä mä jaksa uida yhtä paljon ku ennen enkä seisoa ja aina pitää maata sohvassaki jokaisen isomman suoritteen jälkeen enkä mä jaksa siivota täällä :( kyllä mäkin silti vauvan haluan ja oon valmis kestämään mitä vain sen saadakseni, mut kyllä mä jo odottelen et tää loppuu.

    mäkään en oo yhtään sen ihastuneempi muiden lapsiin ku ennenkään, itse asiassa tänään uimahallissa ärsytti ne muiden kakarat, jotka juoksee päälle eikä katso eteensä. on ihan kivaa, että kaverit ja tutut saa vauvoja ja niiden kuvia voi katsella mut en ainakaan oo ekana tarjoamassa hoitopaikkaa muiden lapsille :D
  3. brainfreeze Tuttu foorumilla

    della_79, onko meidän ukot vähän tylsiä, kun ei saada kiiparoida puissa eikä hyppiä mahapläiskiä uimahallissa

    Mä kans nukun tosi huonosti, aamuisin on selkä aina jumissa, olin mä sitten tukenut itteäni tyynyillä tai en. Ja kun selkä on vielä jatkuvasti kipeä. Enkä liioin jaksa kauheesti siivoilla, yhden huoneen kun oon imuroinut, on pakko hetken levätä sohvalla kun tuntuu että meni kaikki voimat. Sama kun tiskaa tai kuorii perunoita (tai muuten häärää lavuaarilla), menee alaselkä ihan täysin jumiin työasennon takia. Mä en jaksa jos tää on tätä vielä 15 viikkoa, ja varmasti menee vielä vaikeemmaksi kaikki :(

    No ehkä tää on vaan pakko kestää, itepähän oon lapsen halunnut, eikä tätä onneks loppuelämää kestä.

  4. BabyBlues Tuttu foorumilla

    Heips,
    hauska kuulla, ettei muillakaan sen hellempiä tunteita ole toisten kakaroita kohtaan, itseäni ottaa aina todella päähän jos tavaratalon hississä joku vauva tai pikkuinen kiljuu tai on kahvilassa 'pilaamassa MUN rauhallista kahvinnautiskeluhetkeä'. Ja isommat lapset ne vasta ärsyttäviä onkin...Etenkin viime aikoina on ihan jotenkin etonut hiukan vanhemmat lapset, noin 5v...

    Raskaana olo on ollu kyllä pahoinvointien jälkeen ihan kivaa, ja etenkin nyt kun se potkii eikä tartte olla huolissaan että onko siellä edes mitään... Unettomuus on kyllä ikävää, mutta maha on vielä pienehkö, eikä haittaa sinänsä elämistä: korkokengistä en luovu!(katsotaan joulun tienoilla sitten uudestaan...) Ja kun miettii miten se rajoittaa elämää(välillä olis esim tehny mieli lasillista punkkua, mutten tietenkään ota) niin tuskin tää on mitään verrattuna siihen, miten VAUVA rajoittaa elämää...näin olen ymmärtänyt kaikilta asian kokeneilta.

    Mies on ollut ihan hupsu, vahtii haukkana että mozzarella on valmistettu pastöroidusta maidosta yms...eikä anna syödä äyriäisiä tai juoda useampaa kuppia kahvia päivässä...eli ihan sekaisin. Välillä kyllä ärsyttää. Ja sekin, että vahtii mun urheilumuotoja, esim kävely on hyvä mut joogakin on vähän niin ja näin...heh. Huumorillahan se on otettava(koska hyväähän se vaan...) että sitä jaksaa.

    Hyvää odotusta :)
  5. brainfreeze Tuttu foorumilla

    Meidän lapset ja naapurin kakarat, niin kuin mun äiti tapaa sanoa

    Mulla meinasi palaa kunnolla käämit eilen kun oltiin miehen kanssa ravintolassa, ja viereiseen pöytään tuli pariskunta jolla oli noin kuukauden ikäinen vauva mukana. Ja se kakara kiljui ja huusi ihan koko ajan. Sanoin vaan miehelle että meidän lasta ei sitten ravintolaan tuoda ennen kuin se on rippikouluikäinen. Vedettiin sapuskat kiukulla naamaan tyyliin viidessä minuutissa, eihän siellä mitään tullut keskustelusta tai muustakaan seurustelusta, kun se muksu huusi vieressä. Sieltä kun lähdettiin, käytiin kirpparilla, ja sielä vasta meinasinkin räjähtää! Mun perässä kulki kolme alle 8-vuotiasta lasta, jotka kiljuivat ja tappelivat. Ja niiden äiti ihan rauhassa vaan hypisteli jotain renttua ja välillä vain sanoi että Noniin, olkaas nyt nätisti. Ja ne lapset nyrkitti toisiaan ja voi pojat kun ne osas huutaa...

    Mä olen varma että olen tiukka kasvattaja omalle lapselleni. Todennäköisesti saa samanlaisen kasvatuksen kuin mä itse olen saanut. Eli vanhanaikaisen lapset saa näkyä muttei kuulua -metodiin pohjautuvan

    Ja ihan hyvä mustakin on tullut!
  6. vaveli16 Ihastunut foorumiin

    On nyt kyl ihan pakko kommentoida vaikka varmaan ärsytän joitakin!

    Että ei kannata tuomita ketään ennenkuin on se oma eikä vielä silloinkaan. Mä tykkään kyl lapsista mut kyllä sitä tuli pitkään katsottua niitä huutavia lapsia joskus. Mutta kyllä tuon oman kanssa on huomannut että kaikki ei mee aina niinkuin suunnittelee. Meillä ainakin poika on ihan ylivilkas mikä ei varmaankaan johdu ihan vaan kasvatuksesta vaan siitä luonteesta ja ettei se juoksisis pitkin kauppaa joudun joskus kantamaan sitä huutavaa lasta kaupassa vaikka en niin koskaan kuvitellut tekeväni.Toki kyl välttelen poitsun kans kauppaan lähtöä mutta aina se vaan ei onnistu! Ja on niin monta asiaa mitä odotus-aikana ajatteli että mä en sitten ainakaan tee noin mutta kappasvaan kun se oma tuli on tullu tehtyä monta asiaa ihan erilailla! Ja tiedän tää kuulostaa ärsyttävältä nyt niin mustakin kuulosti mut kyl sen sit vaan huomaa:)
  7. della_79 Rakastunut foorumiin

    joo, aina kielletään kaikki kiva :D ei vaiskaan, en mä kyllä muutenkaan oo sitten lapsuusvuosien enää hyppiny altaisiin :D mut kyllä se varovaisuus on siirtynyt kotiinkin, ettei miehen kainaloonkaan enää mennä hyökkäämällä vaan pitää varoa mahaa, koska on kallis lasti kyydissä :)

    me ollaan harvakseltaan perheenä käyty syömässä, osin siksi koska rahavarannot on pienet ja osin siksi, kun aikuisten kesken on ollut vain kivempaa :) muistan kyllä pari vuotta sitten, kun me oltiin laivalla mun siskon ja kavereiden kanssa ja mentiin siskon kans kahdelleen ravintolaan ja toivottiin pöytä lapsivapaalta alueelta (saatiinkin, ainakin melkein). kerrottiin sitten tämä mukana olleelle kaverille, joka sitten kilahti ihan huolella ja syytteli meitä lapsivihaajiksi ja huonoiksi äideiksi (hällä itsellä kaksi lasta). mun mielestä se ei tee vielä lapsivihaajaksi, jos edes joskus elämässään haluaa muutamia hetkiä ilman lasten läsnäoloa. toisaalta, eipä ne lapset kai muuten opi olemaan ravintoloissa syömässä, jollei niitä joskus sinne vie. ja ainahan voi uhata, et äiti/iskä syö jälkiruokajäätelön, jos ei istuta kunnolla ja syödä nätisti :D
  8. Heidi-81 Aloittelija

    Huomenna alkaa rv.28, saisi jo syntyä...maha on vielä pieni, mutta on tullut vaikka mitä vaivaa, pissalla saa ravailla yöt läpeensä, selkä vihoittelee, kyykkiminen hankalaa, eikä oikein mikään ruoka maita. Välillä kiukututtaa pienimmätkin asiat ja itkettää, pahempaa, kuin murrosiässä. Ikävä normivaatteita, kohta pitää miettiä mitä pukee pakkasilla.

    Itse pidän lapsista, joudun työnipuolestakin heitä katsomaan, mutta inhoan kurittomia ipanoita ruuhkakaupoissa/-busseissa/-ravintoloissa. Jos mun lapsi alkaa huutamaan kurkkusuorana ja kiukuttelemaan jossakin, niin me lähdetään muualle. Pari varoitusta ja jos ei mene jakeluun, niin pihalle bussista/kaupasta/ravintolasta.

    Itsellä on ollut lapsena tiukka kuri, äidin ei tarvinnut, kuin katsoa vihaisesti, niin jo toteltiin. Omalla äidillä oli vielä kaksoset kaitsettavana eli se mitä toinen ensin, niin toinen perässä ja muutenkin keksittiin yhdessä ties mitä kolttosia.

    En voi ymmärtää nykylapsia, kun joka paikassa möykätään ja huudetaan, eikä vanhemmat sano mitään tai todeltaan "voi,voi...meillä on vapaakasvatus". Meillä koiratkin tottelee paremmin, kuin joidenkin lapset. En kuitenkaan suosi minkäänlaista fyysistä väkivaltaa, en koirilla, enkä lapsilla. Ilmankin pärjää, kun on johdonmukainen, tiukka, sekä kärsivällinen.

    Ja sokeria meitin lapsi ei tule saamaan vuosiin, sen ole päättänyt, että mehut ja karkit on kielletty. Saa juoda vettä ja maitoa. Sitä tulen toitottamaan myös isovanhemmille ja muille sukulaisille. Ihan vain hampaiden takia! Itsellä ei ole yhtään reikää, eikä paikkaa, eikä tule lapsellekkaan, jos on minusta kiinni.Mutta nämä on vain näitä omia periaatteita.

    Tänään ensimmäinen neuvolalääkäri...
  9. Bandida Tuttu foorumilla

    Samaa mieltä Heidin kanssa kasvatusmetodeista (ja niiden nykyisestä puutteesta)... Totta toki tuokin et paha tuomita kun ei vielä omia ole, mut ei sen tajuaminen tarkoita siltikään et niistä muiden kiukkupusseista - tai varsinkaan tarkoituksella toisia häiriköivistä / paikkoja hajoittavista kakaroista - tarttis tykätä.

    Mut raskaanaolosta mä tykkään paljon! Mun iho ja hiukset on parhaassa kunnossa ikinä, nukun paremmin kuin vuosiin - huolimatta siitä et herään 3 kertaa yössä vessaan, kerrankin pömppömaha ei häiritse vaan se on musta vaan ihana, selkä on kipeä mut kun se on ollut sitä jo pitkään niin sitäkään en laske raskauden syyksi... Varmaan asiaan vaikuttaa se että oon päässyt tosi helpolla näissä raskausoireissa, mulla ei oo esim. ollut pahoinvoinnin yritystäkään, ja sekin et yritettiin raskautta niin kauan et pikkuvaivat ei oo vielä päässeet nakertamaan mun iloa sen onnistumisesta. Odottakaas vain, kunhan en enää yllä laittaa sukkia jalkaan tai joudun luopumaan korkkareista, kyllä mäkin sitten alan haluamaan eroon tästä olotilasta, heheh.
  10. Maikkie Tuttu foorumilla

    Ei tämä raskaana oleminen tosiaan koko ajan ole niin älyttömän kivaa. Alkuun oli huono olo ja väsytti ja pissatti koko ajan. Nyt ei enään ole noita, mutta nyt sitten on ällöttävä turvonnut olo ja närästys siihen päälle. Maha on tiellä melkein joka asiassa, vaikkei se mega iso vielä olekaan. Nyt jo tuntuu, että sukkien laittaminen on yhtä ähinää ja puhinaa, mitähän se on sitten 10 viikon päästä... Hyvä valittaa tässä vaiheessa, kun just ja just puoliväli ollaan saavutettu. Toivottavasti ei kovin pahaksi kaikki vaivat muutu tässä raskauden edetessä. Mutta kyllä se palkinto varmasti on kaiken tämän arvoinen!

    Mullakin on mies hieman ylisuojeleva, vaikka on se antanut kevyitä kauppakasseja kantaa. Kauppaan ei tosin päästä yksinään... paitsi tuohon lähikauppaan. Syömisiä vahtii ja on kieltänyt kaikki light juomat, koska ne sisältää aspartaamia.
  11. BabyBlues Tuttu foorumilla

    Jep,
    ymmärrän hyvin, ettei lasten kanssa TODELLAKAAN mene aina niin kun on suunnitellu, mutta se miten siihen kiukutteluun reagoi, on tärkeää. Lähipiirissä on paljon lapsia, osa on luonnostaan rauhallisia, mutta sitten niistä rauhallisistakin on osa niin pilalle hemmoteltuja, että ihan oksettaa! Sitten kun ne kakarat raivoaa tietäen, että kohta annetaan periksi, niin eihän se lopu millään muulla kun periksi antamalla, turha siinä ruuhkametrossa on alkaa ekaa kertaa asettamaan rajoja, kyllä mä sen ymmärrän.Se on tehtävä AINA, niin sellasia tilanteita ei tule niin usein ainakaan. Ja annetaan lasten itse valita vaikka sun mitä, nukkumaanmenoajasta kenkävalintaan, kaikesta 'neuvotellaan' lapsen kanssa tuntitolkulla, 'ai haluaisit laittaa sandaalit, no mutta kun ulkona nyt sataa. Mitäs jos tänään laitettaisi kumisaappaat? ai eikö? no mutta sitten kastuu varpaat. ai ei silti? no voi voi, mitäs me nyt tehtäisiin...' Kykkä minusta lapsi voi vaikka kahden mekon välillä valita aamulla, os siihen sattuu olemaan aikaa, mutta kyllä mä ainakin opetan että tietyt päätökset kuuluu vaan aikuisille ja piste. Ei mitään, että 'haluaisitko lähteä ruokakauppaan äidin kanssa'(jos kaupassa on käytävä eikä ole ketään vahtijaa) tai 'mitä mieltä olisit jos yhdeksältä mentäis tänään nukkumaan' (jos seuraavana aamuna on herättävä seitsemältä päiväkotiin), ja sitten märehditään näitä kysymyksiä syvällisesti koko ilta/aamu. Kyllä ne lapset oppii tieteellistä pohdintaa viimeistään yliopistossa, ei se vaippaikä ole viimeinen mahdollisuus...
  12. Riida Tuttu foorumilla

    Tätä ketjua on jotenkin ihana käydä lueskelemassa vaikken tänne kuulukaan.. Tulee vaan muistot omasta ekasta odotuksesta mieleen, miten samoja asioita sitä onkaan pohtinut. :)

    Muistan kerran, kun esikoista odottaessa oltiin yhdissä juhlissa joissa oli vastasyntynyt vauva, tai siis joku 3viikkoa vanha ja kaikki mammat vuorotellen viittoili miulle et "tule nyt katsomaan, kuinka ihana!" ja miun ei yhtään tehny mieli mennä sitä sinne ihastelemaan mammojen kanssa. Jotenkin ihmetytti koko haloo. Se että miulla on maha pystyssä ois pitänyt ilmeisesti aiheuttaa miulle hirveän hoivavietin. En sit käyny sitä ihmettelemässä. Esikon syntymän jälkeen on pienet vauvat kuitenkin aiheuttaneet enempi sitä hoivaviettiä ja etenkin muistoja siitä kun tuo oma oli niin pieni.. Mut on ne omat lapset vaan niiin eri asia! :)

    Se sama tulee tuossa kasvatusasiassa jotenkin esille. Oon aika tiukka, kun oon huomannu muutamasti antavani esikolle periksi enempi, mitä esim. oon antanu siskon lapsille, kun oon niitä paljon nuorena hoitanut.  Ja makeiden antamisesta olin kans sitä mieltä, ettei ennen 3v mitään herkkuja, mut siitäkin on lipsuttu. Karkkia tuo ei oo saanut, mutta melkeinpä kaikkea muuta on saanut maistaa, mut tosiaan vaan maistaa. Ajattelen kuitenkin että parempi että oppii kaikkea maistamaan, kuin et rupeaa nirsoilemaan. :) Mut näin ne ajatukset muuttuu arjen myötä. Peruskasvatusperiaatteet pysyy toki, mut niihin vaan tulee se "todellisuus" jotenkin mukaan. :)

Jaa tämä sivu