Esikoista odottavat

Mäki oon vaan pyrkinyt syömään puhtaammin ja lisännyt vihanneksia ja hedelmiä sekä parempia viljoja ruokavalioon. Täydellistä muutosta en oo tehnyt enkä aiokaan. En ole sanonut herkuille kokonaan ei ja kuuntelen mielitekoja, mutta pyrin kontrolloimaan määriä. Parasta tässä onkin se, ettei mikään makea oikein maistu raskauden takia :joyful: Jo yksi suklaapatukka on kerta-annoksena liikaa. Kuuntelen kehoa, musta tuntuu että ensimmäistä kertaa osaan kunnolla tulkita sen viestejä oikein.
 
Mullekaan ei ole herkut maistuneet ihan samalla tavalla kuin aiemmin. Neuvolan terkkarikin luuli mun kärsineen pahoinvoinnista, kun ei paino ollut ekasta käynnistä noussut. Hyvä toisaalta niin, ehtii sitä painoa tulla varmasti ihan tarpeeksi viikkojen edetessä :) Mahan näkymistä toisaalta jo vähän odotan, vaikea edes vielä ymmärtää olevansa raskaana kun ei juuri muutoksia tai oireitakaan ole ollut. Toki sitä turvousta on ja itse kyllä huomaa kohdun kasvaneen.
 
Mulla paino putos aika paljon vaikka ei oo ollut niin paljon pahoinvointia eikä mitään... yhteensä melko viisi kiloa ensimmäisen kolmanneksen aikana. Nyt vasta tämä viikko alkanut nousemaan ja aika nopeasti, pari kiloa puuttuu alkupainosta viellä. Nyt rv 13+6
 
Mulla on tullut liki 3 kiloa ekan kolmanneksen aikana. Suurin osa on ollut pakko mennä rintoihin, kun ovat kasvaneet melkein 2 kuppikokoa. XD Masukin on pikkasen pyöristynyt. Odotan jo että alkaa kasvamaan, että selkeästi tajuaisi raskausmasuksi eikä pizzaöveriksi. :D
 
Mulla taisi pahimmillaan ollaan 4-5kg tullut lisää painoa, mutta onneksi se on nyt tasaantunut ja ottanut vähän jopa takapakkia - arvelisin, että pahoinvoinnin helpottamisen myötä kun ruokailut ovat normalisoituneet ja tulee liikuttua enemmän niin turvotus hieman paremmin lähtee liikkeelle..
 
Eilen saunan jälkeen toljotin kylppärissä peilistä vatsaani ja ihmettelin että en oo pitäny housuja mistä jäis mitään painaumia, ja toisaalta saunasta tosiaan olin tullut niin kai nyt kaikki vaatteista tulleet painaumat olis hävinnyt... Mutta sitte tajusin että siinähän se navasta alaspäin näkyy linea negra. :wideyed: Kipitin mieheltäkin kysymään että näkeekö vatsassa jotain niin sanoi että joku vauhtiraita sulla tossa menee. :p Oon nyt vähän jotenkin shokissa kun siinä se viiva yhä tänäänkin vaan nököttää, haaleana mutta selkeänä. Onneks ei vielä ole kerrottu juuri kellekään niin en oo tuolla koko kylälle esittelemässä tätä ihmettä. :grin
 
Ootteko käynyt fysioterapian ryhmävalmennuksessa? Millainen käynti oli?

Espoossa kuuluu ensisynnyttäjille yksi käynti ennen rv 20 ja toinen synnytyksen jälkeen.
 
Vappupallo, olispa meilläkin, vois saada kullanarvoisia vinkkejä. Meillä pelkästään "normaalit" synnytysvalmennukset neuvolan puolesta...

Kroppa on viime aikoina tuntunut todella vieraalta, tuntunut kuuluvan jollekin muulle kuin mulle :wideyed: Omat farkut ei oo mennyt jalkaan juhannuksen jälkeen eli jo ennen plussaa niistä luovuin mutta äitiysfarkutkaan ei pysy ylhäällä. Maha ei näy vielä mihinkään mutta olo on varsin turpea joten mulla on vissiin joku välitilan kriisi... :sorry:

Tuntuuko muista raskaus luonnolliselta olotilalta?
 
Tuntui oikeastaan vielä pari viikkoa sitten. Nyt huomaa, että maha alkaa pyöristyä ja esimerkiksi juokseminen ei tunnu hyvältä ja entisenlainen jaksaminen ihan työpäivisin on hiipunut. Pieni sopeutumisaika lienee nyt tarpeen. Tuntuu, että mieli sopeutuu sykleittäin tähän muuttuvaan kroppaan ja olotilaan. Alun ihmetyksen ja pelkäämisen jälkeen on ollut kuukauden pätkä, kun raskaus tuntui luonnolliselta. Nyt taas just tuo tiettyjen itselle rakkaiden harrastusten jääminen vähemmälle aiheuttaa pientä kriiseilyä - vaikkakin nautin koko ajan enemmän ja enemmän raskaudesta. Olipa sekava kirjoitus! :grin Kertonee siitä, että melko ristiriitaisin tuntein täällä ollaan.
 
Mullakin tunteet melko ristiriitaiset noin kaikkiaan, ja pakko kyllä myöntää että jotenkin tää raskaus ei alkuunkaan tunnu luonnolliselta olotilalta... Liikkuminen, ruokavalio, nukkuminen... KAIKKI menee jotenkin ihan nurinkurisesti tässä touhussa. :wtf: Tietty siis sitä omaa pienokaista odottaa innolla ja rakastaa jo yli kaiken, mutta jotenkin silti... Kadehdin kyllä niitä jotka pystyy oikeasti nauttiimaan tästä touhusta alusta alkaen! Mulla oli plussan jälkeen ehkä neljä päivää ihan ok olo, sitten alkoi pahoinvointi ja siihen hiljalleen kertyi kaikkea muuta enemmän ja vähemmän inhottavaa. Melkein toivoin että ultrassa olisi löytynyt parikin kyytiläistä. :grin Samoilla vaivoilla pari vauvaa olisi kyllä sopinut mulle.
 
Mä rakastan olla raskaana <3 vaikka nyt unohdan asian hyvin usein ja aina vähän yllätyn kun ultrassa on kaikki ok tai sykkeet kuuluu dopplerilla niin voisin enemmänkin ottaa tästä iloa irti. Onhan tämä toki myös hankalaa ja epämukavaa ja aiheuttaa kaikenlaista, mutta samalla jotenkin ihanaa et kaikelle on erittäin hyvä syy niin voi olla itselleen armollisempi jos ei jaksa. Ja se raskausvatsa on niin kaunis (paitsi sit ihan loppumetreillä kun se alkaa jo uhmata painovoimaa).
Nyt kyllä tämä kakkoskierros on jo tähän menessä osoittautunut esikoista hankalammaksi, mutta nytpä myöskään työ ei ole niin mielenkiintoista ja kehittävää niin en samalla tavalla ahdistu ajatuksesta olla sairaslomalla tarvittaessa. Esikoista odottelin ristiriitaisin fiiliksin kun en millään olis malttanut jäädä äitiyslomalle kun työ oli niin mielenkiintoinen ja kiva. Nytkin kyllä tykkään työstäni mutta olen salaa antanut itselleni luvan jäädä tarvittaessa sairaslomalle jo ennen äitiyslomaa jos krenkat tästä pahenee niinkuin oletettavasti tulee käymään.
 
Moikka kaikille! Täällä on uusi foorumilainen ja koetan päästä keskusteluun mukaan. Raskaus alkaa mulla näkymään pienenä kumpuna alavatsassa, mutta valitettavasti turvotus ja vatsamakkarat peittää sen vielä aika hyvin… Mulla on noussut painoa noin neljä kiloa ja se kyllä näkyy ja tuntuu. Epäilen, ettei painonnousu johdu raskaudesta, vaan siitä, että ensimmäisten kuukausien aikana olin todella väsynyt ja liikunta jäi, mutta silti söin totuttuun tapaan aika tuhdisti. Nyt toisella kolmanneksella väsymys on alkanut helpottamaan ja olen jaksanut liikkua melko säännöllisesti. Liikunnan olen ”aloittanut” nyt taas pikkuhiljaa mm. reippaalla kävelyllä, kun juokseminen tuntuu raskaalta. Tosiaan ainut raskausoire on ollut tuo väsymys ja siksi välillä koko raskaus on tuntunut välillä epätodelliselta. Ehkä pitäisi olla ihan tyytyväinen, että oireet ovat olleet tähän mennessä kuitenkin melko lieviä, eikä ole ollut oksentamista ym..
 
Tervetuloa hilla88! :happy: Mullakaan ei alun etomisia eikä kohdun kasvukipuja lukuunottamatta ole juurikaan ollut oireita, iltaisin esiintupsahtava pötsi on ainut mikä toistaiseksi kertoo kehon "poikkeustilasta" :joyful:Liikkeitäkin saa varmaan odotella vielä jokusen viikon.
 
Odotan jo innolla sitä, että tunnen vauvan ensimmäisiä liikkeitä masussa :Heartred Jo sydänäänien kuuleminen ensimmäistä kertaa oli niin tunteellinen kokemus, etten voi kuvitellakaan miltä liikkeet voivat tuntua. Olen ollut nyt kahden vaiheilla pitäisikö hankkia doppler-laite. Se voisi ehkä vähän rauhoittaa näin ensisynnyttäjää.
 
hilla88 sanoi:
Odotan jo innolla sitä, että tunnen vauvan ensimmäisiä liikkeitä masussa :Heartred Jo sydänäänien kuuleminen ensimmäistä kertaa oli niin tunteellinen kokemus, etten voi kuvitellakaan miltä liikkeet voivat tuntua. Olen ollut nyt kahden vaiheilla pitäisikö hankkia doppler-laite. Se voisi ehkä vähän rauhoittaa näin ensisynnyttäjää.
Click to expand...

Mä päädyin olemaan hankkimatta ku pohdin, et jos niitä ääniä ei löydykään niin hätäännyn entistä enemmän :D Neuvolatäti (joka kylläkin taitanee olla muakin nuorempi :D) vaikutti siltä, että sinne voi herkästi olla yhteydessä ja varata aikaa sydänäänten kuuntelulle jos siltä tuntuu - ja neuvolalääkärillekin kohtuullisen hyvin olen päässyt, toki ihan syystäkin mutta silti :)
 
Mä itse en olis ostanut, saan usein ultraan käymään, mutta sisko ostii ja antoi mulle käyttöön kunnes hän tulee taas raskaaksi ja on niin pitkällä että vois tarvia sitä. Nyt oon kyllä tyytyväinen et semmonen kotona, sykee löytyy jo aika helposti kun lapsi aika suureksi kasvannut (rv17+5). Mulle auttoi se ultrapelkoon kun on mahdollinen itse kuunella sitä sykeetä etukäteen niin ei tulee odottustilassa ennen ultramista semmosta kauhua kuin aikasemmin :)
 
Little My sanoi:
Mä päädyin olemaan hankkimatta ku pohdin, et jos niitä ääniä ei löydykään niin hätäännyn entistä enemmän :D Neuvolatäti (joka kylläkin taitanee olla muakin nuorempi :D) vaikutti siltä, että sinne voi herkästi olla yhteydessä ja varata aikaa sydänäänten kuuntelulle jos siltä tuntuu - ja neuvolalääkärillekin kohtuullisen hyvin olen päässyt, toki ihan syystäkin mutta silti :)
Click to expand...

Mä en kans viitsi hankkia, kun todennäköisesti aiheutan vaan turhia sydämentykytyksiä itselleni :)
 
Mulla on vissiin pysyny tolkku dopplerin kanssa kun kuuntelen tosi harvoin, oikeestaan vaan jos on ollut tosi kovia kohdun kasvukipuja tai muuten outo olo. Kerran mies on kysynyt että voidaanko kuunnella mutta suurimman osan ajasta doppler lepäilee lipaston laatikossa :joyful:
 
Miekin luulin olevani hysteerinen dopplerin kanssa, mutta oon lopulta käyttäny sitä muutaman kerran viikkoon. Vkoilla 10-14 se toi kyllä mielenrauhaa, kun ei vielä liikkeet tuntuneet. Nyt nuo liikkeet onneks tuo mielenrauhaa.
 
Mä kans kuuntelen about kerran viikkoon. Esikoista kuuntelin useammin :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top