Esikoista odottavat

Viuhti-- sanoi:
Itekin hieman häpeillen vastannut kyselyihin, joissa tiedustellaan miten nopeasti tärppäsi. Meilläkin toinen kierto natsasi emmekä todellakaan osanneet odottaa niin nopeaa toimintaa. Alussa jopa olin jotenkin tyhmästi sitä mieltä, että kävi liian helposti ollakseen totta (ja pelkäsin, että menee varmasti kesken tms.). Nyt olen opetellut ajattelemaan positiivisemmin ja vähemmän syyllisyyttä tuntien. Hassua edes ajatella noin! Tuntuu vaan nykyään kuulevan enemmän ja enemmän tarinoita vuosikausien yrittämisestä, niin ei missään tapauksessa haluaisi kuulostaa ylpeilevältä ja raskautta itsestään selvänä pitävältä tyypiltä, joka kehuu nopeasta tärpistä. Niin monen ystävän kohdalla olen myötäelänyt lapsettomuutta ja pitkään yrittämistä, että en todellakaan pidä mitään itsestään selvänä.
Click to expand...
Mulla oli ihan sama olo pitkään, ajattelin et jotain mentävä pieleen.. :sad001 Nyt ehkä alkaa jo hyväksyä sen, että itse pääsi tässä asiassa helpolla.. On niitä asioita, joissa sitten itse on hakannut päätä seinään riittävästi.. :wink
 
Inertia sanoi:
Ei sitä missään nimessä tarvitse hävetä, jos helposti tarttui kaveri mukaan; selkeästi kuitenkin pystyt myötäelämään myös pidempään yrittäneiden kokemuksia :) Eri asia, jos tulee saman tien itse raskaaksi ja möläyttelee että "helppoahan se raskaaksi tuleminen" on tai "tehkää tekin lapsi". Itsellä alkoi aina savu nousemaan korvista kun on tuollaisia kommentteja joutunut kuuntelemaan yritysaikana.... :grin
Click to expand...
Mä en voi käsittää, että ihmiset päästelee suustaan just tuollaisia.. Mä en ikinä kommentoisi yhtään mitään näihin asioihin liittyen... :bored:
 
Inertia sanoi:
Ei sitä missään nimessä tarvitse hävetä, jos helposti tarttui kaveri mukaan; selkeästi kuitenkin pystyt myötäelämään myös pidempään yrittäneiden kokemuksia :) Eri asia, jos tulee saman tien itse raskaaksi ja möläyttelee että "helppoahan se raskaaksi tuleminen" on tai "tehkää tekin lapsi". Itsellä alkoi aina savu nousemaan korvista kun on tuollaisia kommentteja joutunut kuuntelemaan yritysaikana.... :grin
Click to expand...

Näin juuri, tuokla aikasemmin kun kirjottelin niin lähinnä juuri tarkoitin näitä jotka pitää itsestäänselvyytenä että nappaa helposti. Yks tuleva isä sanoi ihanasti että "meillä nyt sattui käymään tuuri että tuli tokalla kierrolla", siinä on iso ero siihen jos sanoo että helpostihan näitä saa :)

Loppujen lopuksi ollaan kaikki tässä vaiheessa samassa veneessä kun odotellaan pullia uuneista, tuetaan toisiamme ja jaetaan fiiliksiä. Jokainen on kuitenkin yksilö.
 
Muokattu viimeksi:
Meilläkin tärppäsi tokasta kierrosta, vaikka kierto oli tosi pitkä. Varautunut olin kyllä pitempään odotteluun. Ihan ihmeellistä kun viikkoja kertynyt 20+5 ja kaikki mennyt tosi hyvin. Ainakin tähän asti. Mut samoja fiiliksiä oon tuntenut, ihan kuin kaikki ois käynyt liian helposti ja kauheesti ei kehtaa asiasta huudella. Mut ihana kyllä kuulla niitä tarinoita, että pitkä yritys on tuottanut tulosta.
 
Löytyykö muita murehtijoita?

Mulla on ollut oikeastaan koko raskauden ajan kova huoli ja murhe että olisihan pienellä kaikki hyvin, mikä tietysti varmaankin myös kuuluu asiaan. Kuitenkin nyt rakenneultran lähestyessä (25.10) on alkanut suorastaan pelottamaan. Mitä jos siellä sanotaan että vauva on vaikeasti vammainen tai jotain muuta.. joka päivä pyörii myös päässä pelko että sieltä löytyy kuollut vauva, vaikka samaan aikaan koitan itselleni järkeillä että tunnenhan mä lähes joka päivä vauvan liikkeet että eihän se voi olla kuollut. Ja sitten ajattelen taas että no, jospa mä vaan kuvittelen tuntevani liikkeet.

Jotenkin ei oikein osaa edes iloita tai nauttia raskaudesta kun pelko siitä että jokin on hullusti painaa niin kovasti mielessä.

Ei kai auta muu kun koittaa pitää nyt pää kylmänä ultraan asti ja toivoa että kaikki on hyvin.
 
Tesa18 sanoi:
Löytyykö muita murehtijoita?

Mulla on ollut oikeastaan koko raskauden ajan kova huoli ja murhe että olisihan pienellä kaikki hyvin, mikä tietysti varmaankin myös kuuluu asiaan. Kuitenkin nyt rakenneultran lähestyessä (25.10) on alkanut suorastaan pelottamaan. Mitä jos siellä sanotaan että vauva on vaikeasti vammainen tai jotain muuta.. joka päivä pyörii myös päässä pelko että sieltä löytyy kuollut vauva, vaikka samaan aikaan koitan itselleni järkeillä että tunnenhan mä lähes joka päivä vauvan liikkeet että eihän se voi olla kuollut. Ja sitten ajattelen taas että no, jospa mä vaan kuvittelen tuntevani liikkeet.

Jotenkin ei oikein osaa edes iloita tai nauttia raskaudesta kun pelko siitä että jokin on hullusti painaa niin kovasti mielessä.

Ei kai auta muu kun koittaa pitää nyt pää kylmänä ultraan asti ja toivoa että kaikki on hyvin.
Click to expand...

Juu-u. Hyvin tutuksi tullut tuo pelko ja huoli. Itsellä kun vielä suuri vatsanalueen operaatio oli raskausaikana niin pelot kohosivat siinä uusiin sfääreihin vaikka olen yrittänyt tolkuttaa ettei hätää ole.. Huomenna rakenneultra, toivottavasti pikkuisella kaikki hyvin <3
 
Olen myös stressaaja ja tuttuja ajatuksia nuo. Viikko vielä ultraan!
 
Kyllä joo välillä huolestuttaa... :wideyed: Koitan pitää ikävät ajatukset taustalla, ettei liikaa ala miettiä. Loppujen lopuksi jos parhaansa tekee, niin loput ei ole omassa vallassa. Niin kuin muutenkaan elämässä.
 
Mies oli kertonut raskaudesta tutulleen, joka totesi että elämä on tästä eteenpäin sit jatkuvaa pelkoa. Ensin pelätään keskenmenoa, tai että kuolee mahaan muuten, sit pelätään että synnytyksessä kaikki ok, sit kätkytkuolema, sit sairaus vie tai pudotat vauvan, sit pelkäät mitä sattuu päiväkodissa, jääkö koulumatkalla auton alle, juoko itsensä teininä hautaan, joutuuko aikuisena auto-onnettomuuteen ja löytääkö itelleen hyvän puolison vai syrjäytyykö jne. yms.
Meillä on töissä ihminen, joka stressaa että fiksu, täysi-ikäinen tyttönsä ei pääse ajamaan perille asti n. 5km matkaa, ja vaatii tämän lähettää aina viestin kun on perillä.
Jos _mitenkään_ mahdollista, yritä olla pelkäämättä ja nauttia tästä hetkestä, koska jos jotain tapahtuu niin se on todennäköisesti syystä, johon et voi kuitenkaan vaikuttaa, ja lopulta saattaa harmittaa että koko elämä on mennyt pelätessä. Toki sellanen terveellinen määrä pelkoa on ihan hyvästä :D ja jos on sellanen fyysinen tuntuma ettei oo kaikki ok ni siinä toki paniikkitaso nousee.
 
Mä kävin tänään ylimääräsellä neuvolakäynnillä kun on torstaista asti ollu selittämätön hätä vauvasta. En tunne edelleenkään liikkeitä (19+4) mutta ultralla kurkattiin niin hirveä huitominen siellä kävi :Heartred mun etuistukka vaimentaa potkut aika tehokkaasti, joku muljahdus eilen illalla tuntui tuossa ihan vatsan sivulla mutta en osaa sanoa mikä se oli :p

Nyt voi taas hetken hengähtää :) rakenneultra tasan kahden viikon päästä ja torstaina työfyssarin tapaaminen, katsotaan millä saataisiin mut pidettyä työkykyisenä tammikuuhun asti :joyful:
 
Huoli on tuttu vieras täälläkin ja juurikin siitä syystä, että on välillä vaikea uskoa näin suuren onnen meitä oikeasti kohdanneen. Ja minä kun luulin olevani henkeen ja vereen optimisti, mutta nyt kun ollaan ison elämänmuutoksen äärellä, niin yrittää vähän väliä vakuuttaa itselleen myös pettymysten olevan mahdollisia. Aika rakenneultraan tuntuu aivan tuskallisen pitkältä (vielä kolme viikkoa, vasta kun 21+3 menossa), kun tätä uutista ei ole kerrottu vielä edes kaikkein läheisimmille ihmisille. Viime yönä murehdin, että jos nyt menen ostamaan jotain vaatteita ja tarvikkeita etukäteen ja että ultrassa selviäisikin jotain vakavia kehityshäiriöitä tai kohtukuolema myös myöhemmin raskaudessa, niin en varmaan voisi tulla kotiin jos ne tavarat olisivat täällä paikoillaan... Toisaalta taas yrittää rauhoittaa mieltä ajattelemalla, että jos niin käy niin sitten sillä oli retorisesti jokin tarkoitus, ja että muutkin ihmiset ovat sellaisesta koettelemuksesta selvinneet. Eikä niihin kukaan voi varautua etukäteen, on vain otettava vastaan se mitä tulee.
 
Niittipyssy sanoi:
Mä kävin tänään ylimääräsellä neuvolakäynnillä kun on torstaista asti ollu selittämätön hätä vauvasta. En tunne edelleenkään liikkeitä (19+4) mutta ultralla kurkattiin niin hirveä huitominen siellä kävi :Heartred mun etuistukka vaimentaa potkut aika tehokkaasti, joku muljahdus eilen illalla tuntui tuossa ihan vatsan sivulla mutta en osaa sanoa mikä se oli :p

Nyt voi taas hetken hengähtää :) rakenneultra tasan kahden viikon päästä ja torstaina työfyssarin tapaaminen, katsotaan millä saataisiin mut pidettyä työkykyisenä tammikuuhun asti :joyful:
Click to expand...
Mulla on nyt lähes sama 19+3 ja en tunne en sit millään!! Mut en suostu nyt ajattelee sen perusteella pahoja juttuja, ens ma onkin sit rakenneultra :happy:
 
Mä en kans oo tuntenu vielä kai mitään. Jotain yksittäisiä kuplintoja, mut ne on tuntunut samalta kuin ilma suolistossa, joten en oo pitäny niitä virallisina potkuina :D Puheet perhosen siiven kutittelusta tai kalan pyrstön sätkimisestä tuntuu keksityille jutuille :P Tai sit ne on vielä edessä.. tuntuis nyt jo jotain! 19+0
 
Mä aloin tuntemaan ensimmäisiä kunnon liikkeitä viime viikolla, kun oli rv 17+2. Makoilin sohvalla ja yhtäkkiä tuli sellanen elohiirimäinen tunne navan alle. Jotain kuplintaa on sitäkin ennen tuntunut, mutta en oo vaan rekisteröiny niitä liikkeiksi. Sen jälkeen niitä onkin sitten tuntunut joka päivä vähäsen. Aina aamulla ja iltapäivällä tuntuu eniten olevan vilskettä masussa :) Mulla oli nt-ultrassa istukka jossain ylhäällä edessä, joten nyt se on varmaan valunut jo jonnekkin ylös taakse eli varmaan senkin takia tuntuu liikkeet niin selkeästi jo nyt :)

Alina ja ipana rv 18+2
 
Mä oon noin viikon verran tuntenu liikehdintää, mutta nyt täss viimesimmän 5pv aikana tuntemukset voimistunu <3
rv18+5
 
Vappupallo sanoi:
Mä en kans oo tuntenu vielä kai mitään. Jotain yksittäisiä kuplintoja, mut ne on tuntunut samalta kuin ilma suolistossa, joten en oo pitäny niitä virallisina potkuina :D Puheet perhosen siiven kutittelusta tai kalan pyrstön sätkimisestä tuntuu keksityille jutuille :p Tai sit ne on vielä edessä.. tuntuis nyt jo jotain! 19+0
Click to expand...

Voi myös olla että sulta jää kokematta ne kutittelut ja tulee sitte täyttä monotusta kun pikkutyyppi kasvaa ja vahvistuu :joyful:
 
Mä en oo tuntenut vielä (rv 21) oikein mitään liikettä, ehkä jotain pientä muljahtelua joskus, mutta niin ettei voi oikein varmaksi sanoa. Rakenneultrassa sanoi juuri että johtuu siitä, että istukka on mulla tuossa edessä ja vaimentaa potkut. Mutta eiköhän tuo ehdi ihan tarpeeksi vielä potkiskella :inpain::happy119
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top