Esikoista odottavat
- Ketjun aloittaja Deb
- Aloituspäivämäärä
Tervetuloa Kiraffi! Itsekin olen täällä kirjoitellut vasta viikon verran.
Mä olen tähän asti kirjoitellut toisella foorumilla, mutta kyllästyin siellä oleviin fb-ryhmäsäätöihin. Alkoi sitten miellyttää tämän foorumin salainen ryhmä. (ilmeisesti mulla on 3 viikkoa ja 10 viestiä että sinne pääsee :))
Meillä ei ole kotona kokovartalopeiliä. Vessan peilistä nyt näkee jotain mutta yläviistosta, niin ei se kunnon peilin näkymiä vastaa. Tällä viikolla kävin ostamassa lisää vaatteita niin olihan tuo alkuillasta jo ihan vauvamahan alku eikä pelkkää turvotusta ja läskiä :) Tuolloin pe oli viikot 17+4. Viikko sitten kaveri sanoi, ettei maha näy vielä, mutta kyllä mä tuota oon yrittänyt peitellä.
Enemmän mä kyllä odotan liikkeiden tuntumista. Vielä ei tiedä mikä tulee suolistosta ja mikä kohdusta. Join just kofeiinitonta kahvia ja nyt tuntu jotain kuplimisen kaltaista, mut ne ei tuntuneet ihan tuossa keskellä vaan enemmän sivuilla.. ehkä? Kun sanoin miehelle pari päivää sitten, että ihan kuin jotain tuntuisi, niin se vain toppuutteli, että mieti nyt vähän kuinka pieni se vielä on. Tunnetteko te muut vielä liikkeitä?
Niin, täälläkin on ens viikolla neuvolalääkäri. Oliko siitä tässä ketjussa puhetta vai olikohan muualla? Pää on vähän hatara.
Mä olen tähän asti kirjoitellut toisella foorumilla, mutta kyllästyin siellä oleviin fb-ryhmäsäätöihin. Alkoi sitten miellyttää tämän foorumin salainen ryhmä. (ilmeisesti mulla on 3 viikkoa ja 10 viestiä että sinne pääsee :))
Meillä ei ole kotona kokovartalopeiliä. Vessan peilistä nyt näkee jotain mutta yläviistosta, niin ei se kunnon peilin näkymiä vastaa. Tällä viikolla kävin ostamassa lisää vaatteita niin olihan tuo alkuillasta jo ihan vauvamahan alku eikä pelkkää turvotusta ja läskiä :) Tuolloin pe oli viikot 17+4. Viikko sitten kaveri sanoi, ettei maha näy vielä, mutta kyllä mä tuota oon yrittänyt peitellä.
Enemmän mä kyllä odotan liikkeiden tuntumista. Vielä ei tiedä mikä tulee suolistosta ja mikä kohdusta. Join just kofeiinitonta kahvia ja nyt tuntu jotain kuplimisen kaltaista, mut ne ei tuntuneet ihan tuossa keskellä vaan enemmän sivuilla.. ehkä? Kun sanoin miehelle pari päivää sitten, että ihan kuin jotain tuntuisi, niin se vain toppuutteli, että mieti nyt vähän kuinka pieni se vielä on. Tunnetteko te muut vielä liikkeitä?
Niin, täälläkin on ens viikolla neuvolalääkäri. Oliko siitä tässä ketjussa puhetta vai olikohan muualla? Pää on vähän hatara.
Minulla kyllä vatsa näkyvissä ihan selkeästi, olin todella hoikka lähtötilanteessa, joten nopeasti tuli esille. En ole sen kummemmin masua piilotellut. Normi vaatteita on kuitenkin voinut pitää, muuten paitsi lyhyet paidat olen jo unohtanut ja tietysti farkut. Mietin tässä just pitääkö tilata netistä jotkut äippäfarkut kun talvella voi tulla hiukan kylmä pelkillä leggareilla!
Kerrottu ollaan vaavista sukulaisille np-ultran jälkeen ja samoin lähimmille ystävillä. Lapsettomuushoidoista tienneille ollaan kerrottu. Ja siis töissä sanoin jo ennen kesälomia kun piti käydä kiireesti neuvolassa vielä ennen neuvolan kesäsulkua ja ei saatu aikoja kuin keskelle työpäivää niin ajattelin että sama kertoa jo heti niin ei tarvitse ottaa miinustunteja. Nyt tuli taas kertomisessa sellanen odotusvaihe päälle, kunon se neuvolalääkäri tulossa niin haluaa käydä ensin siellä ennen kun kuuluttaa asiaa pidemmälle.
Kerrottu ollaan vaavista sukulaisille np-ultran jälkeen ja samoin lähimmille ystävillä. Lapsettomuushoidoista tienneille ollaan kerrottu. Ja siis töissä sanoin jo ennen kesälomia kun piti käydä kiireesti neuvolassa vielä ennen neuvolan kesäsulkua ja ei saatu aikoja kuin keskelle työpäivää niin ajattelin että sama kertoa jo heti niin ei tarvitse ottaa miinustunteja. Nyt tuli taas kertomisessa sellanen odotusvaihe päälle, kunon se neuvolalääkäri tulossa niin haluaa käydä ensin siellä ennen kun kuuluttaa asiaa pidemmälle.
Liikkeistä: olen lukenut tai muuten vaan kuullut että ensiraskaudessa ei välttämättä tunne liikkeitä kun vasta joskus viikolla 20 mutta itsekin olen sitä mieltä että tunsin ensimmäiset liikkeet rv 18 alkaessa. Vaikea tietysti sanoa oliko oikeasti vauvan liikettä vai suoliston liikettä. Illalla nukkumaan ruetessa selällään maatessa olen kädellä liikkeitä tunnustellut laittamalla käden vatsalle navan alle. Ja siis pari kertaa on sellanen yksittäinen muksaus tuntunut kättä vasten.
Ensikertalainen täälläkin, meidän raskautuminen tapahtui yllättävän pian, e-pillereitä kerkesin popsia 15 vuotta, ja pillerit lopetin maaliskuulla, muutamat menkat kerkesi tulla ja tärppäsi samantien, minulla oli luulo että pillereiden jälkeen voi mennä vuosia, lähipiirissä ollut vaikeuksia pillereiden jälkeen.
Kaiken alku hämmästelyjen jälkeen, hiipi pelko että eihän ensimmäinen raskaus voi kerralla onnistua (ystäväpiirissä monilla keskenmenoja) nyt vasta alkaa pikku hiljaa uskomaan että kyllä tästä jotain tulee, ja samalla hiipii pelko tulevasta arjesta, lapsen hoito kokemusta ei ole meillä kummallakaan.
nyt rv 16 ja silti ei oikein uskalla asiaa mainostaa, lähipiiri ja muutama työkaveri tietää, esimiehelle oli pakko kertoa, ettei tarvitsisi enään yövuoroja tehdä, koska hereillä pysyminen on käynyt todella vaikeaksi, vk 14 oli todella kovaa kipua, kuumotusta ja kramppeja, pissanäytekkin testattiin, mutta, ilmeisesti johtui ylirasituksesta, koska parin päivän levolla kipu loppui, pitää näköjään kantapään kautta opetella tätä elämää taas :D
Kolmivuorotyö ja rakennamme taloa tällä hetkellä, sekä mieheni nyt reissutöissä, tuntuu ettei paukut riitä, samallalailla kuin ennen.
Jännittäviä aikoja
Kaiken alku hämmästelyjen jälkeen, hiipi pelko että eihän ensimmäinen raskaus voi kerralla onnistua (ystäväpiirissä monilla keskenmenoja) nyt vasta alkaa pikku hiljaa uskomaan että kyllä tästä jotain tulee, ja samalla hiipii pelko tulevasta arjesta, lapsen hoito kokemusta ei ole meillä kummallakaan.
nyt rv 16 ja silti ei oikein uskalla asiaa mainostaa, lähipiiri ja muutama työkaveri tietää, esimiehelle oli pakko kertoa, ettei tarvitsisi enään yövuoroja tehdä, koska hereillä pysyminen on käynyt todella vaikeaksi, vk 14 oli todella kovaa kipua, kuumotusta ja kramppeja, pissanäytekkin testattiin, mutta, ilmeisesti johtui ylirasituksesta, koska parin päivän levolla kipu loppui, pitää näköjään kantapään kautta opetella tätä elämää taas :D
Kolmivuorotyö ja rakennamme taloa tällä hetkellä, sekä mieheni nyt reissutöissä, tuntuu ettei paukut riitä, samallalailla kuin ennen.
Jännittäviä aikoja
Tänään neuvolalääkäri, täytyy kirjoittaa ihan lapulle ylös mitä piti kysyä. Toivon että sisätutkimus tehdään, haluaisin tietää onko kohdunkaula hyvässä kunnossa (ei avautunut) ja sitten vähän infoa jo siitä että synnytetäänkö tällä lantiolla alateitse! En tiedä pelottaako minua se synnytys sitten jo vähän kun epäilen että miten sieltä joku vauva mahtuu! Onko muilla ollut samoja ajatuksia?Eihän näistä tutkimuksista kyllä ole mitään apua jos lääkäri on joku kokematon näissä gyneasioissa ja en tajunnut edes kysyä nimeä kun aikaa varattiin.
Jenspa87 täytyy myöntää että minäkin olen ollut alkuraskauden melko epäileväinen että onnistuimmeko todellakin. Kai se on jokin itsesuojeluvaisto. Nyt olen parin viikon aikana huomannut silitteleväni mahaa ja puhuvani vauvalle, asia on jotenkin valjennut päähäni että siellä joku asustaa. Mutta huoli vauvasta on koko ajan olemassa, mitkä oireet on sellaisia että ei saa mennä töihin yms. täytyy kysyä neuvolalääkäriltä. Ja siis tästä arjen kiireestä: meilläkin ollut kesä kyllä sellaista kiirettä ja menoa että huh, varsinkin isännällä meenaa tunnit loppua päivästä. Odotan jo että vauva tulee ja rauhoittaa tämän kaiken, sitten mennään hänen ehdoillaan!
Jenspa87 täytyy myöntää että minäkin olen ollut alkuraskauden melko epäileväinen että onnistuimmeko todellakin. Kai se on jokin itsesuojeluvaisto. Nyt olen parin viikon aikana huomannut silitteleväni mahaa ja puhuvani vauvalle, asia on jotenkin valjennut päähäni että siellä joku asustaa. Mutta huoli vauvasta on koko ajan olemassa, mitkä oireet on sellaisia että ei saa mennä töihin yms. täytyy kysyä neuvolalääkäriltä. Ja siis tästä arjen kiireestä: meilläkin ollut kesä kyllä sellaista kiirettä ja menoa että huh, varsinkin isännällä meenaa tunnit loppua päivästä. Odotan jo että vauva tulee ja rauhoittaa tämän kaiken, sitten mennään hänen ehdoillaan!
Mä oon miettiny, et miehen läsnäolo noissa perusneuvoloissa tuntuu aika turhalta. Enemmänhän sielä puhutaan mun voinnista ja toki perheen voimavaroista. Kauheesti ei ole myöskään tullut sellaista tietoa, mitä ei oltaisi luettu jo etukäteen.. vaikka esikoista odotetaankin. Lähinnä nuo ultrat on toki kivoja yhteisiä kokemuksia.
En tiedä mitä te muut ajattelette?
En tiedä mitä te muut ajattelette?
Neuvolalääkärissä tuli käytyä ja kyllä se sisätutkimus tehtiin ja kohdunkaula oli hyvällä mallilla. Lisäksi tunnusteltiin vatsan päältä ja sivuilta ettei ole mitään arkoja paikkoja. juuri silloin ei kyllä mikään kipuillut. Painoa olin saanut sen pari kiloa lisää ja siitä olin todella tyytyväinen! Kyselin närästyksestä; sanoivat että renniellä mennään ja poppaskonstina voit piimää kokeilla. Ostin piimää, ei ole vielä tullut kokeiluntarvetta. Seuraava neuvola olisi jo se kelaneuvola ja samalla kertaa saadaan se raskaustodistus kelaa varten. Täällä toivoivat että mies on siellä mukana. Meillä on kyllä yhteen voimavarakyselyyn vielä vastaamatta joten ehkä sen takia tämä toive. Oletan että kovin terveydenhoitajakohtaista kuinka asian miehen läsnäolosta pitää tärkeänä.
Ja siis neuvolakäynteihin liittyen: vasta vastaanotolla muistin kysyä miten funssaisena neuvolaan tulo? Sanoivat että pienten vauvojen suojelemiseksi neuvola pyritään pitämään tautivapaana eli periaatteessa täytyy muistaa soittaa ja kysyä seuraavilla kerroilla jos on kipeänä. Itse olin nyt siis vähän flunssainen vielä, mutta sanoivat että ihan ok, olin päivän viimeinen potilas.
Ja siis neuvolakäynteihin liittyen: vasta vastaanotolla muistin kysyä miten funssaisena neuvolaan tulo? Sanoivat että pienten vauvojen suojelemiseksi neuvola pyritään pitämään tautivapaana eli periaatteessa täytyy muistaa soittaa ja kysyä seuraavilla kerroilla jos on kipeänä. Itse olin nyt siis vähän flunssainen vielä, mutta sanoivat että ihan ok, olin päivän viimeinen potilas.
Muhun on tällä viikolla iskenyt pieni epäilys siitä, että miten aluksi selviää sen pienen kanssa, kun se on niin pieni ja hauras. Miehestä en tiedä mitä se miettii, vähän kiireinen viikko ollut. On tässä se hyvä puoli, että ehkä sitä vihdoinkin osaa ajatella, että se vauva on tulossa ja kaikki menee hyvin.
On tuo mies ainakin ruokarajoituksista paremmin perillä kuin minä. Voi sitten siltä kysyä, että saanko mä syödä jotain, mitä haluaisin ostaa.
On tuo mies ainakin ruokarajoituksista paremmin perillä kuin minä. Voi sitten siltä kysyä, että saanko mä syödä jotain, mitä haluaisin ostaa.
Heh meillä menee yhdessä miehen kanssa kaupassa käynnit aina riitelyksi, en ymmärrä miten me ei osata hoitaa sitä ilman kommentteja! Mutta meillä minä olen ainoa joka tekee ruokaa, joten minä päätän ostoslistan. Saatan kyllä ostaa herkkuja ja niistä saan kommentteja. Mutta suurimmaksi osaksi käyn kaupassa yksin, niin on helpompaa. Siitä kahvin juonnista mies jaksoi muistuttaa monta viikkoa. Vähensin sitä yhteen kuppiin päivässä ja mielestäni se riittää, ei minun tarvitse siitä kokonaan luopua.
Maaria80 minä ainakin luotan siihen että ne äidinvaistot sieltä ilmestyy synnytyksen jälkeen ja sitä alkaa ymmärtämään mitä pitää tehdä. Minulla on kyllä siinä mielessä hieno tilanne että tuttavissa on äitejä joilta voi kysyä neuvoa. Ja neuvolasta voi aina kysyä tyhmiäkin kysymyksiä! Kotona vauvan kanssa kaksin oloa vähän jännitän että kuinka pää kestää. Me asutaan sen verran pienellä paikkakunnalla että en osaa sanoa onko täällä kauhean paljon aktiivista äiti-lapsitoimintaa, täytyy ottaa selvää.
Maaria80 minä ainakin luotan siihen että ne äidinvaistot sieltä ilmestyy synnytyksen jälkeen ja sitä alkaa ymmärtämään mitä pitää tehdä. Minulla on kyllä siinä mielessä hieno tilanne että tuttavissa on äitejä joilta voi kysyä neuvoa. Ja neuvolasta voi aina kysyä tyhmiäkin kysymyksiä! Kotona vauvan kanssa kaksin oloa vähän jännitän että kuinka pää kestää. Me asutaan sen verran pienellä paikkakunnalla että en osaa sanoa onko täällä kauhean paljon aktiivista äiti-lapsitoimintaa, täytyy ottaa selvää.
Muokattu viimeksi:
Kiraffi: Lähinnä tarkoitin niitä ekoja viikkoja tai kuukausia, kun vauvan niskaa pitää tukea ja muutenkin vauva on vielä niin pieni. Ja ilmeisesti oon kuullu liikaa juttuja babynestiin tai kantoliinaan tukehtumisesta. Ei siinä mitään, hyvä tietää jotain suuntaa antavaa milloin vauvan kanssa voi käyttää esim. kantoliinaa (yli 4 kk). En kyllä varsinaisesti ole päättänyt, että sellainen tulee hankittua.
Arvelisin, että yksikseni liikun enemmän kärryjen kanssa kävellen ja sitten kun mieskin mukana, niin sitten autolla.
Äidinvaistojen heräämiseen luotan minäkin... tai katsoo vaipan ja antaa maitoa, ja kattoo mikä auttaa itkuun. Parilla kaverilla on pieniä lapsia ja muuten onkin sitten isompia. Eli neuvoja voi pyytää. Ja toiset isovanhemmat asuu aika lähellä, ja uskon että apua saadaan sieltäkin. Niin, läheisemmän kaverin lapsi vaikutti vauvana aika helpolta tapaukselta, mutta taaperoiässä on ollut vähän hankalampi. No, onneksi ei tarvi töitä tehdä, niin sama kai se on valvoa yöt. Sitä paitsi mies on vähän tollainen yökukkuja, niin sehän voisi olla myöhäisillan ja alkuyön vauvan kanssa, ja mä voisin nukkua sillä aikaa.
Nyt on enää vähän alle kaksi viikkoa rakenneultraan ja varmaan sen jälkeen aloitetaan tavaroiden ja vaatteiden hankkiminen. Arkipäivät menee aika lailla töiden parissa, niin tuskin ennen sitä ehtii ainakaan mitään vaunuja tai mitään isompaa hankkia. Pitäisi vähän ton miehenkin kanssa ehtii keskustella hankinnoista ja tästä asunnosta. Meillähän oli muuttokin sinänsä vaihtoehto, mutta omistusasuntoon ei taida olla varaa, eikä siinä oikein ole järkeä muuttaa taas toiseen vuokra-asuntoon.
Arvelisin, että yksikseni liikun enemmän kärryjen kanssa kävellen ja sitten kun mieskin mukana, niin sitten autolla.
Äidinvaistojen heräämiseen luotan minäkin... tai katsoo vaipan ja antaa maitoa, ja kattoo mikä auttaa itkuun. Parilla kaverilla on pieniä lapsia ja muuten onkin sitten isompia. Eli neuvoja voi pyytää. Ja toiset isovanhemmat asuu aika lähellä, ja uskon että apua saadaan sieltäkin. Niin, läheisemmän kaverin lapsi vaikutti vauvana aika helpolta tapaukselta, mutta taaperoiässä on ollut vähän hankalampi. No, onneksi ei tarvi töitä tehdä, niin sama kai se on valvoa yöt. Sitä paitsi mies on vähän tollainen yökukkuja, niin sehän voisi olla myöhäisillan ja alkuyön vauvan kanssa, ja mä voisin nukkua sillä aikaa.
Nyt on enää vähän alle kaksi viikkoa rakenneultraan ja varmaan sen jälkeen aloitetaan tavaroiden ja vaatteiden hankkiminen. Arkipäivät menee aika lailla töiden parissa, niin tuskin ennen sitä ehtii ainakaan mitään vaunuja tai mitään isompaa hankkia. Pitäisi vähän ton miehenkin kanssa ehtii keskustella hankinnoista ja tästä asunnosta. Meillähän oli muuttokin sinänsä vaihtoehto, mutta omistusasuntoon ei taida olla varaa, eikä siinä oikein ole järkeä muuttaa taas toiseen vuokra-asuntoon.
Mua kanssa mietityttää se vauvan käsittely ja et osaanko pukea sille esim. tarpeeksi vaatetta päälle kun mennään ulos jne.. 
Ihan perusjutut siis "jännittää" välillä, mut tosiaan onneksi apua on saatavilla ja etukäteen asiat tuntuu yleensä haastavammalta kuin mitä ne loppujen lopuksi on.
Mä otin miehen yhden kerran neuvolaan mukaan, oikeastaan vaan siksi että se täti näkee että tosiaan tässä on mieskin mukana tässä hommassa vaikkei naimisissa ollakkaan.. En tiedä oliko sillä mitään merkitystä, mutta kyllä se sen ainakin omakantaan oli kirjannut että mies oli mukana. Mutta muuten tulee nyt vaan ultraan ja valmennuksiin sitten enää mukaan, ei neuvolakäynneille. :) Niin paitsi tietty isyyden tunnustusta varten, mutta siitä en ole vielä ehtinyt selvää oikein ottaakkaan sen kummemmin.
Ihan perusjutut siis "jännittää" välillä, mut tosiaan onneksi apua on saatavilla ja etukäteen asiat tuntuu yleensä haastavammalta kuin mitä ne loppujen lopuksi on.Mä otin miehen yhden kerran neuvolaan mukaan, oikeastaan vaan siksi että se täti näkee että tosiaan tässä on mieskin mukana tässä hommassa vaikkei naimisissa ollakkaan.. En tiedä oliko sillä mitään merkitystä, mutta kyllä se sen ainakin omakantaan oli kirjannut että mies oli mukana. Mutta muuten tulee nyt vaan ultraan ja valmennuksiin sitten enää mukaan, ei neuvolakäynneille. :) Niin paitsi tietty isyyden tunnustusta varten, mutta siitä en ole vielä ehtinyt selvää oikein ottaakkaan sen kummemmin.
Mua on kanssa alkanu vähän mietityttää vauvan kanssa pärjääminen ja jotenkin se vastuu ja yksin olo. Vaikka onhan mulla aviomies ja hirveästi tukiverkkoakin, mutta silti sitä jotenkin jännittää... ja ehkä kaikkein eniten ne ekat päivät ja viikot!
Katsoin myöskin naistalo.fi sivustolta jo imetykseen ja synnytykseen liittyviä tosi informatiivisia videoita. Ne jotenkin konkretisoi myös omia jännityksiä. Täytynee palailla niihin videoihin ja teksteihin myöhemmin miehen kanssa, kun onhan tässä vielä tovi aikaa synnytykseen :D
Ootteko te katelleet niitä videoita ja tutustunu jo synnytykseen? Vai oonko mä vaan kummallinen kun mietin näitä jo nyt? :D
Katsoin myöskin naistalo.fi sivustolta jo imetykseen ja synnytykseen liittyviä tosi informatiivisia videoita. Ne jotenkin konkretisoi myös omia jännityksiä. Täytynee palailla niihin videoihin ja teksteihin myöhemmin miehen kanssa, kun onhan tässä vielä tovi aikaa synnytykseen :D
Ootteko te katelleet niitä videoita ja tutustunu jo synnytykseen? Vai oonko mä vaan kummallinen kun mietin näitä jo nyt? :D
RvaW, minusta on tosi tärkeetä tutustua synnytykseen ja imetykseen etukäteen, joten todella hienoa kun nyt jo katselet videoita ja teet niistä väistämättä eteen tulevista asioista konkreettisempia! Synnytys, imetys ja pienen käsittely on kuitenkin isoja mullistuksia, niin täytyyhän niihin valmentautua! Ei kukaan maratoniakaan lähde juoksemaan harjottelematta. Eli iso peukku täältä tuohon valmistautumiseesi!
Imetyksestä on muuten paljon hyvää tietoa imetyksen tuen sivuillakin :)
Imetyksestä on muuten paljon hyvää tietoa imetyksen tuen sivuillakin :)
Hemuli-87
Silmät suurina ihmettelijä
Joo kyllä täälä nyt siltä näyttää että yksin odotetaan. Pariin kuukauteen ei oo mitään kuulunu. Eikä vastaa edes kyselyihin tuleeko neuvolaan mukaan.
Joo ei tommonenkaan varmaan kivaa oo... Ja ku noi sanomiset jää sitte mieleen pyörimään ja niistä on vaikee päästä yli. Ainaki näis hormooneis Tsemppiä sullekkin kovasti!