Esikoista odottavat

Mulla oli kans esikoisesta ulkosuu auki jonkunverran ja syntyi yli lasketun ajan ja sekin käynnistämällä...
 
Mä olin viimeviikolla synnytysvalmennuksessa. Oli kiva nähdä paikat ennalta ja saatiin paljon hyödyllistä tietoa :-) mua ei ole oikeastaan ollenkaan jännittänyt tuleva synnytys vasta kun nyt... Tajusin, että mun pitää oikeesti punnata toi pikkuinen vielä uloskin tuolta masusta :-D Eniten mua jännittää se jos sattuu jotain ikävää... :-(
 
Sinikka / 26v / LA 29.11 /
Maikkis_ / 33v / LA 30.11. / OYS
Helmi81 / 36v / LA 2.12. / KYS
NindeOut / 27v / LA 2.12. / KYS
Miracle85 / 31v / LA 2.12. / KOKS
Leppälintu / 29v / LA 2.12. /KPKS
Ilmi88 / 29v / LA 4.12. / TAYS
ElinaMariah / 34v / LA 5.12. / TAYS
Tirlis / 27v / LA 5.12. / KSKS
Tiutti /32 LA 6.12. / OYS
Astriida / 28v / LA 8.12. / KHKS
Saniais / 33v / LA 9.12. / E-KKS
Risunen / 32v / LA 10.12 /HUS
Kardulla / 29v / LA 10.12 / HUS
sheer / 23v / LA 11.12. / HUS
Hyle-Emo / 26v / LA 12.12. / MKS
Snifu / 29v / LA 13.12.
Martuulia / 31v / LA 13.12. / HUS
Rita29 / 29v / LA 14.12. / HUS
Kruuna / 29v / LA 15.12
Miaaacaroo/ 24v / LA 16.12/ KYS
Berrynen / 33v / LA 17.12. / HUS
Nuukis / 36v / LA 18.12. / K-SKS
Ämpäri / 37v/ LA 18.12./ HUS
Liulil / 26v / LA 21.12. / HUS
Nipanderi / 30v / LA 21.12. / TYKS
ElliinaMoi / 36v / LA 22.12. / P-KKS
2017mama/ 23v/ LA 23.12/ ?
Katlera / 24v / LA 25.12. / TAYS
Diann / 27 v / LA 31.12 / OYS
Sirpaleina / 29v / LA 1.1.? / MKS
 
Miltäs teistä tuntuu, kun ensimmäiset vauvat on jo syntyny ja joulukuu lähenee? Terveisin yksi, joka aluksi säikähtää kaikkia uusia tuntemuksia ("olisko tää merkki siitä, että jotain on tapahtumas?!") :hilarious: Eikä jotenkin auta, että meillä jää synnytysvalmennus välistä... onneks TAYS:iin pääsee tutustumaan etukäteen.
 
Mä oikeestaan ootan ihan innokkaana ja hyvillä fiiliksillä synnytystä:) vähän ehkä jopa kateellisena täs jo oottelee, koska se oma vauva syntyy:)
 
Tänään just mietin, että toisilla on jo vauva sylissä ja meikä vaan painaa viel hevii duunii. :D mammalomalla jo maanantaista alkaen, mutta yrittäjänä en niitä omia hommia vielä voi jättää... tos hetki sitten vasta lopettelin tältä päivältä, kun kuitenkin haluan saada noi hommat tehtyä mahd pian kun pieni pelko on persiissä, että synnytys voi periaatteessa alkaa koska vaan ja sit on hommat tekemättä. No ehkä mä en uusia tilauksia kauheesti enää ota, ainakaan mitään isoja, monen päivän projekteja. :) mutta siis innolla odotan, vaikka kovin kaukaiselta vielä tuntuu la (huomenna 35+0)
 
Ja paljon tulee kyllä ajateltua synnytystä, katottua aiheeseen liittyviä ohjelmia ja luettua netistä kaikkee.
 
Täällä ainakin synnytys 24/7 mielessä. Välillä meinaa iskeä pakokauhu. Välillä miettii pitäiskö sittenkin alkaa vielä toivoa sektiota. Netissä kun pyörii, niin ei voi olla välttyä kauhutarinoilta revenneestä sulkijalihaksesta, vauvan hapenpuutteesta jne jne...
Yöllä ei meinaa saada unta kun miettii että millä ihmeellä tän mahan sisällön saa puskettua ulos.
Välillä taas tulee niitä hetkiä että melkein jopa odottaa sitä kipua uteliaana ja semmonen "bring it on" fiilis
 
Oon oikein aktiivisesti vältellyt niitä netin kauhukertomuksia ja koettanut löytää voimaannuttavia tapauksia. Siitä huolimatta, kyllähän se synnytys mietityttää, onhan se todella äärimmäinen kokemus, ei oikein vertailukohtaa löydy... Oon huomannut, että oma väsymystila selkeästi vaikuttaa siihen, miten positiivisia/negatiivisia ajatuksia ja odotuksia synnytykseen kohdistuu. Enimmäkseen kans kuitenkin uteliaisuudella ootan tulevaa koitosta.
 
Mie oon myös vältellyt kauhukertomuksia ja yrittänyt etsiä "virallista" tietoa. Meillä on nyt jännät paikat, kun huomenna mennään polille kokeilemaan kääntämistä - vauva on siis yhä perätilassa (nyt rv 35+6). Neuvolasta saatiin lähete käännökseen, polilta tuli kliininen kutsu, mutta mitään tarkempaa infoa siitä, mitä polilla oikeastaan tapahtuu, ei ole saatu. Olen yrittänyt googlailla infoa ja jotain löytänytkin, mutta jännittää nyt kuitenkin, kun ei ole tarkkaa tietoa tehtävistä tutkimuksista, käännöksestä tai siitä, miten mahdollinen perätila täälläpäin hoidetaan synnytyksessä. Synnytystä sinänsä ei ole ehtinyt jännittää, mutta vauvaa kaipailen jo käsivarsille - etenkin silloin, kun ei saa lonkkakipujen takia nukuttua :p :happy:
 
Polilla käyty, kaveri päätti kääntyä itse ennen kuin lääkäri ehti tehdä mitään. :joyful: Lääkäri vain sanoi, että jos vielä näillä viikoilla (36+0) kääntyilee noin paljon, saattaa vielä ehtiä kääntyä uudestaankin. Pidän peukkuja pystyssä, ettei enää kääntyilisi ja päästäisiin vähemmällä jännityksellä eteenpäin. :) Helpotti kyllä, kun ei tarvinnut ruveta kääntämään... :happy:
 
Mua jostain syystä jää vaivaamaan eniten sellaset kommentit, joissa todetaan että oli kauhea kokemus mutta ei kerrota sen enempää. Sitten jos taas kerrotaan tarkemmin, osaan suhtautua siihen jotenkin paremmin - en voi täyttää sitä niillä omilla kauhuskenaarioilla.
Musta tuntuu että kaikki nää pienet säikähdykset pikkuhiljaa valmistaa mua henkisesti siihen todelliseen hetkeen. Sitten kun tajuaa, ettei ainakaan synnytys oo vielä alkamas, tulee sellanen pieni harmistuminen. Nii ehkä täs pian vaihtuu säikähtämisen laatu positiivisemmaks, etenkin kun pääsis vielä viikon pari eteenpäin :happy: Tälläkin hetkellä pieni jännitys menossa, kun iski se todellisuus, ettei meillä oo kaikki vielä valmista, jos vauva päättäis ruveta syntymään (puhumattakaan siitä, että oon vanhempien luona käymäs)
 
Mä oon myös välttänyt kauhukertomusten lukemista, ja oon myös yllättävän levollinen koko synnytysasian suhteen. Jännittää tietenki, mutta myös kiinnostaa ja ootan jo kovasti että sais Sintin tavata :). Mulla lisäjännää tuo käynnistys laskettuna (jos ei tietty tuu ennen), mutta oon ymmärtänyt että jos on jo alkanu paikat aueta, niin menee yleensä ihan mukavasti. Toivotaan ainakin!
 
Eri ihmisille on niin eri jutut kauheita ja kaikki kokee asiat niin eri tavalla. Toki omista kokemuksista saa kertoa ja niitä saa lukea, mutta kannattaa pitää mielessä, ettei niitä voi ihan tieteellisenä tietona pitää. Minäkin kun kauhuissani kerroin synnytyskertomusta kaverille, niin hänen vastaus oli, et ihanaa, tuollaisen synnytyksen mäkin haluan ja ite olin ihan järkyttynyt ja traumatisoitunut koko tilanteesta!! :)
 
Muakin pelotti ja mietitytti etukäteen synnytys. Olin tutuilta kuullu niin huonoja kuin hyviä kokemuksia, ja päätin etten netistä lue toisten kokemuksia vaan luen esimerkiksi eri sairaaloiden sivuilta faktatietoa synnytyksen etenemisestä ja kivunlievityksestä. Vähän kauhistutti kyllä synnytyksen alkaessa, mutta niin se vain vei mukanaan, ettei peloille ollut ajatuksissa tilaa. Sitä vaan keskittyi supistuksiin ja niiden aiheuttamista kivuista selviytymiseen. Ja pakko sanoo, että oon kyl niin tyytyväinen mun kroppaan ja siihen et se kesti niin hyvin synnytyksen. Ja mulle synnytys oli voimaannuttava kokemus!
 
Sinikka ihana lukea että koit synnytyksen noin :)
 
Meillä oli tänään neuvola, rv 38+0. Lopultakin vauva kiinnittynyt, ei tarvitse miettiä ambulanssin tilaamista heti, jos jotain alkaa tapahtua. :) Nyt vain sitten odotellaan ja odotellaan, toivottavasti odotuksesta ei tule kovin pitkä :dummy1: Pääasia kuitenkin, että kaiken pitäisi olla ok vauvalla :)
 
Mulla ei oo kiinnittymisestä puhuttu mitään mutta laskeutunut on ollu jo jonkin aikaa... ja piti vielä ahdistua kysymään, että uskallanko oleilla kaikes rauhas kotona, kun alkaa supistelemaan (tänään siis noin 3 cm auki, eikä mulla oo ollu ensimmäistäkään kipeetä supistusta... ja oon aina luullu että tälleen käy vaan useemman kerran synnyttäneillä :hilarious:) niin sanoivat, että saa ootella kaikes rauhas supistusten voimistumista ja lähteä kun tuntuu ettei enää selviä kotona.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top