Heipparallaa, ensimmäinen täälläkin tulossa, eka ultra vasta viikon päästä, odotan sitä ku kuuta nousevaa, sais tähän jotain todellisuutta. Illat ahdistaa ja itkettää kun olo on ihan hirveä, eikä oikein vielä pysty sisäistämään, että minkä takia. Mutta onnellinen olen silti, vaikkei meillä varsinaisesti vauvaa yritettykkään. "Tulee jos on tullakseen"-mentaliteetillä:) En ollut edes liiemmin ajatellut raskaaksi tulemista. Mutta kyllä se hymy tuli ensireaktiona, kun testissä näkyi plussa:)
Edit: ajattelin miä sen verran et lopetin tupakoinnin tossa reilu vuos sitten, et ei käy niin, et saa tietää olevansa 5 viikkoo raskaana ja olis vetäny askin röökiä päivässä. Oisin kuollu siihen.