susanna: Onneksi täällä on vertaistukea tarjolla, vähän fiilikseen kuin fiilikseen! Mä ainakin luulen osan johtuvan hormoneista ja onhan se ihan selvää, että lapsen tulo on varmasti elämän suurin muutos ja se itsessään aiheuttaa paljon erilaisia tuntemuksia ilman mitään hormonejakaan. Oon koittanut mennä vaan fiiliksen mukaan, eli puhun vauvasta silloin, kun tekee mieli ja oon puhumatta jos ei tee mieli puhua. Vaikka välillä tulee jopa hätääntynyt olo, niin luotan kyllä siihen, että vauvan saavuttua kaikki kyllä sujuu niinkuin pitääkin. Eli keskityn vaan pärjäilemään näiden tunteiden kanssa, lohdutan itseäni, että kaikenlaisia tunteita tulee ja menee ja saakin tulla, mutta kaikki tulee kyllä menemään omalla painollaan hyvin. On sitä miljardit muutkin osanneet hoitaa vauvaa ja kasvattaneet aikuisuuteen asti. :)
Esikoista odottaessa :)
- Ketjun aloittaja Sitruunalilja
- Aloituspäivämäärä
Mä olen ihan höpsähtäny tähän raskauteen. Olen ainoastaan ylpeä masusta ja puhun melkein vaan vauvasta ja olen jo hankkinu kaiken, mitä vauvalle voi hankkia! Mä olen niin odottanu tätä ja ollut aina kateellinen muille äideille! Nyt vihdoin oma tulossa ja niin onnesta sekaisin.... Miten voi jo nyt tuntea näin suurta lämpöä ja rakkautta? 16+6
Välillä mietityttää miten pärjää vauvan kanssa ja osaako siitä kasvattaa kunnollisen ihmisen.
Välillä mietityttää miten pärjää vauvan kanssa ja osaako siitä kasvattaa kunnollisen ihmisen.
En myöskään meinaa googlata rakenneultrasta, sillä sieltä tulisi varmasti vastaan jotain, mikä saisi meikäläisen sielunmaailman taas ihan sekaisin. Ja kun olen valmiiksi jo hermostunut, niin yhtään en mitään lisähuolia ja pelotetta tarvitse!
Niitä liikkeiden tuntemista odotellessa...
Niitä liikkeiden tuntemista odotellessa...
susanna_09
Oman äänensä löytänyt
Ne on nämä tunteet, kun juokseevat niin laidasta laitaan. Kaikki on niin uutta ja jännää, ettei tiedä että miten pitäisi suhtautua. 
Mutta eivätköhän nämä tuntemukset tasoittune tässä viikkojen aikana.
Itsessäni olen huomannut sen, että varsinkin neuvola/ultrapäivinä tuntuu, että sydän ratkeaa onnesta. Se fiilis, kun näkee se pienen köllöttelevän siellä tai kun kuulee sydämen äänet.. Se rakkauden tunne on jotakin niin suurta ja ihmeellistä, sellaista mitä ei ole koskaan ennen kokenut..
Mutta eivätköhän nämä tuntemukset tasoittune tässä viikkojen aikana. Itsessäni olen huomannut sen, että varsinkin neuvola/ultrapäivinä tuntuu, että sydän ratkeaa onnesta.
Se fiilis, kun näkee se pienen köllöttelevän siellä tai kun kuulee sydämen äänet.. Se rakkauden tunne on jotakin niin suurta ja ihmeellistä, sellaista mitä ei ole koskaan ennen kokenut..Omenakaneli
Jostain jotain jo tietävä
Täältä liittyisi yksi uusi esikoisodottaja keskusteluihin mukaan. En meinannut ensin uskaltaa itseäni tänne rekisteröidä, mutta kun löysin tämän esikoisodottajien palstan ja täällä mietittiin ihan samoja juttuja joita omassa päässä pyörii, niin ajattelin sitten lyödä lusikkani tänne samaan soppaan! 
Varsinkin nuo tuntemukset kasvavasta vatsasta! Olen aina ollut pieni ja hoikka, joten vatsan kasvuun on saanut totutella ihan urakalla. Vatsa tosiaan tuntuu välillä todella epämiellyttävälle, ja jos suoraan sanon, välillä jopa ihan pelottavalle!! Tämä kaikki kun on esikoisodottajalle niin uutta ja ihmeellistä.
Sitä vaan odottaa että liikeet alkaisivat tuntua ja tämä tulisi enemmän todelliseksi. Nyt on vaan olo kuin olisi nielaissut jalkapallon joka tuntuu inhottavalle ja painaa tuolla alhaalla vatsassa ikävästi
Varsinkin nuo tuntemukset kasvavasta vatsasta! Olen aina ollut pieni ja hoikka, joten vatsan kasvuun on saanut totutella ihan urakalla. Vatsa tosiaan tuntuu välillä todella epämiellyttävälle, ja jos suoraan sanon, välillä jopa ihan pelottavalle!! Tämä kaikki kun on esikoisodottajalle niin uutta ja ihmeellistä.
Sitä vaan odottaa että liikeet alkaisivat tuntua ja tämä tulisi enemmän todelliseksi. Nyt on vaan olo kuin olisi nielaissut jalkapallon joka tuntuu inhottavalle ja painaa tuolla alhaalla vatsassa ikävästi
Täällä myös esikoinen ilmoitti tulostaan. Kohta viisi vuotta yritetty raskautta, käyty läpi avioero, mies vaihtunut jne. Kesäkuussa raskaus päättyi kohdunulkoisen ja vasemman munajohtimen poistoon, olin jo valmis luovuttamaan ja aloittamaan ehkäisyn uudestaan, kunnes tänään raskaustesti näytti plussaa. Toivottavasti tämä onnistuu
susanna_09
Oman äänensä löytänyt
Omenakaneli; On varmasti hassua/omituista katsoa sitä vatsan kasvua, jos olet aina ollut pikkuinen. Mutta kyllähän näihin asioihin tottuu ja toisaalta saattaahan se olla, että jossakin vaiheessa raskausmassua tuleekin ikävä! Itsellä hieman päänvaivaa tuottaa tällä hetkellä pieneksi jäävät housut, pitäisi ehkä lähteä pöksykaupoille..
Jaama; Oikein paljon onnea plussasta! Pidän peukkuja, että tällä kertaa kaikki menee hyvin ja saat sen oman pikkuisen nyytin syliisi.
Saanko kysyä, sinulla minkäänlaista pelkoa nyt, kun sait plussan? 
Itsellä hieman päänvaivaa tuottaa tällä hetkellä pieneksi jäävät housut, pitäisi ehkä lähteä pöksykaupoille..Jaama; Oikein paljon onnea plussasta! Pidän peukkuja, että tällä kertaa kaikki menee hyvin ja saat sen oman pikkuisen nyytin syliisi.
Saanko kysyä, sinulla minkäänlaista pelkoa nyt, kun sait plussan? 
Mä ainakin huomaan että nyt vaikka ootan toista ni tuntuu silti niin ihmeelliseltä ja jännältä kaikki ja vielä kun raskaus on aivan erilainen kun esikoisesta niin tää on kun ois ekaa kertaa raskaana :)
Onnea plussasta ja kiva kun uskalsit rekisteröityä :) jos oot tehny plussan vasta niin sun la on ehkä joku muu kuin tammikuu :) en nyt osaa laskee mikä kuu :D mutta oman kuukauden ketjussa saisit samassa vaiheessa olevilta vertaistukea vaikkei se varmaan haittaa vaikka tässä tammikuisissakin kirjottelet :)
Mutsu
Jostain jotain jo tietävä
Mä oon 27, ollaan oltu yhdessä tammikuussa 6 vuotta. Olen aina tiennyt että haluan lapsia, ja aina ajatellut että haluan niitä (unelmieni) miehen kanssa. Ainoastaan taloudessa on ollut hankalaa, ja ne hankaluudet loppuvat pian. Siksi olen halunnut odottaa. Laskettu aika 27.1 ja en voisi olla onnllisempi! <3
Mutsu
Jostain jotain jo tietävä
Mä oon 27, ollaan oltu yhdessä tammikuussa 6 vuotta. Olen aina tiennyt että haluan lapsia, ja aina ajatellut että haluan niitä (unelmieni) miehen kanssa. Ainoastaan taloudessa on ollut hankalaa, ja ne hankaluudet loppuvat pian. Siksi olen halunnut odottaa. Laskettu aika 27.1 ja en voisi olla onnllisempi! <3
talvivauva
Vauhtiin päässyt keskustelija
Esikoisen odotuksesta näin jälkikäteen ärsyttää ihmisten "pelottelut", että kohta et jaksa liikkua tai tehdä mitään varo vaan... Vasta 4.kohdalla tiedän mitä ne tarkoitti ! Nyt en tosiaan tekis mitään, jos suinkin voisin olla tekemättä. Edellisten kanssa ei isokaan maha hidastanut menoa millään lailla. Esikoisen kanssa kävin vielä viimeisenä päivänä (4 pvää yli lasketun ajan) junalla kaupungilla :-) Oli mulla siinä kohti jo äiti mukana henkisenä tukena, mut ei se joutunu ees kantamaan, hih*
Jutun pointti siis: kuunnelkaa itseänne! Vinkkejä tulee varmasti monelle useasta suunnasta, mut koetelkaa kaikki mikä sopii itselle. Kuunnelkaa mikä on oma vointi ja mihin jaksaminen riittää. Raskaudet on niin erilaisia kaikkineen ja monelta kantilta, että rennosti vaan.. Minä paraskin neuvoja tällä kertaa jännään ihan kaikkea koko maailman edestä :-)
Jutun pointti siis: kuunnelkaa itseänne! Vinkkejä tulee varmasti monelle useasta suunnasta, mut koetelkaa kaikki mikä sopii itselle. Kuunnelkaa mikä on oma vointi ja mihin jaksaminen riittää. Raskaudet on niin erilaisia kaikkineen ja monelta kantilta, että rennosti vaan.. Minä paraskin neuvoja tällä kertaa jännään ihan kaikkea koko maailman edestä :-)
Omenakaneli
Jostain jotain jo tietävä
On tämä vain jännittävää aikaa..
Ja niin omituista, kun tunteet menevät laidasta laitaan ihan koko ajan. Harvoin sitä on jostain asiasta ollut yhtäaikaa onnellinen ja järkyttynyt
Mulla se suurin järkytys liittyy edelleen vartalon muutoksiin. Ennen kuin olin raskaana ajattelin että varmaan tunnen itseni sitten todella naiselliseksi ja kauniiksi kun olen raskaana.
Todellisuus ei sitten ihan vastannutkaan mielikuvaa... Vaikka en ole saanut yhtään ylimääräisiä kiloja ja mikään muu ei ole muuttunut kun vatsa kasvanut somaksi pieneksi palloksi, tunnen itseni niin kömpelöksi ja täysin muuttuneeksi.
Nyt kun vauvan liikkeet ovat alkaneet tuntua kunnolla, ja jopa mahan päältä nähdä joskus että missä kohtaa vauva makoilee, on se lisännyt järkytystä ennestään.
Olen alkanut pelätä vatsaani ja kaikkia sieltä tulevia tuntemuksia. On paineen tunnetta, epämiellyttävää tunnetta ja välillä jopa kipuja. Tuntuu että oikein missään asennossa ei ole hyvä olla, ja kaikki liikkeeni tunnun suunnittelevan tarkkaan että vain ei sattuisi tai tuntuisi pahalle
Onko tämä ihan normaalia?
Tokihan sen on pakko tuntua oudolle kun mahassa on niin paljon elämää, mutta ajattelin että se ei olisi kokoajan näin epämiellyttävän tuntuista.
Silti kaikesta huolimatta olen maailman onnellisin ja iloisin pienestä kyytiläisestä, vaikka kuinka tukala olo olisi
Ja niin omituista, kun tunteet menevät laidasta laitaan ihan koko ajan. Harvoin sitä on jostain asiasta ollut yhtäaikaa onnellinen ja järkyttynyt
Mulla se suurin järkytys liittyy edelleen vartalon muutoksiin. Ennen kuin olin raskaana ajattelin että varmaan tunnen itseni sitten todella naiselliseksi ja kauniiksi kun olen raskaana.
Todellisuus ei sitten ihan vastannutkaan mielikuvaa...
Vaikka en ole saanut yhtään ylimääräisiä kiloja ja mikään muu ei ole muuttunut kun vatsa kasvanut somaksi pieneksi palloksi, tunnen itseni niin kömpelöksi ja täysin muuttuneeksi.Nyt kun vauvan liikkeet ovat alkaneet tuntua kunnolla, ja jopa mahan päältä nähdä joskus että missä kohtaa vauva makoilee, on se lisännyt järkytystä ennestään.
Olen alkanut pelätä vatsaani ja kaikkia sieltä tulevia tuntemuksia. On paineen tunnetta, epämiellyttävää tunnetta ja välillä jopa kipuja. Tuntuu että oikein missään asennossa ei ole hyvä olla, ja kaikki liikkeeni tunnun suunnittelevan tarkkaan että vain ei sattuisi tai tuntuisi pahalle
Onko tämä ihan normaalia? Tokihan sen on pakko tuntua oudolle kun mahassa on niin paljon elämää, mutta ajattelin että se ei olisi kokoajan näin epämiellyttävän tuntuista.
Silti kaikesta huolimatta olen maailman onnellisin ja iloisin pienestä kyytiläisestä, vaikka kuinka tukala olo olisi
Vatsa tosiaan tuntuu epämiellyttävältä, painavalta ja oudolta. Kiristää, sykkii, tuntuu painetta, tuntuu liikkeitä ja vatsa on joka paikassa nykyään tiellä, mut mulla ei tuu järkytystä tai pelkoa. Mietin vaan, että siellä se oma lapsi myllertää ja kasvaa. Mieli vaihtuu kummastuksesta lämpöön ja rakkauteen, jopa ylpeyteen. Olen niin ylpeä vatsasta, kun kasvaa. Silloin tiedän, että lapsiki kasvaa. Kauniiksi en kuitenkaa itseäni tunne, kuten myös itse luulin ennen raskautta. Tunnen itseni finniseksi, hikoilevaksi ja tönköksi possuksi! 
Oma pää tuottaa vaivaa. Se on ihan jumissa...ajatus ei kulje kunnolla, perus laskutoimitukset ei aina ihan onnistu, unohtelen, olen ku mikäki bimbozombi!
Liitoskivut on niin kamalia, että sillon kiroan koko raskauden. Rintojen turpoaminen ärsyttää kuitenki kaikista eniten. Ne ku on valmiiksi ihan liian isot ja nyt jo kolme kuppikokoa tullu liiveihin lisää raskauden myötä! Ne alkaa olemaan jo tiellä ja selkä on kovilla! 20+2
Nyt kun itellä alkaa innostus ja ihmetys pikkusen laantua, niin alkaa tilalle tulemaan pelkoja. Mitä jos mulle tulee synnytyksen jälkeinen masennus? Mitä jos se on vaativa lapsi, jaksanko? Saadaanko kasvatettua siitä empaattinen ja reilu ihminen? Kohtelias ja kunnollinen, eikä mitään narkkari-kriminaalia.. Mitä jos mies haluaa joskus erota, eihän se nyt käy, kun saadaan yhteinen lapsiki? Kaikkia hassuja ajatuksia tulee välillä.
Eihän tässä auta muu, ku silmät kiinni ja hyppy tuntemattomaan. :) Pelottavaa, mutta niin ihanaa!
Oma pää tuottaa vaivaa. Se on ihan jumissa...ajatus ei kulje kunnolla, perus laskutoimitukset ei aina ihan onnistu, unohtelen, olen ku mikäki bimbozombi!
Liitoskivut on niin kamalia, että sillon kiroan koko raskauden. Rintojen turpoaminen ärsyttää kuitenki kaikista eniten. Ne ku on valmiiksi ihan liian isot ja nyt jo kolme kuppikokoa tullu liiveihin lisää raskauden myötä! Ne alkaa olemaan jo tiellä ja selkä on kovilla! 20+2Nyt kun itellä alkaa innostus ja ihmetys pikkusen laantua, niin alkaa tilalle tulemaan pelkoja. Mitä jos mulle tulee synnytyksen jälkeinen masennus? Mitä jos se on vaativa lapsi, jaksanko? Saadaanko kasvatettua siitä empaattinen ja reilu ihminen? Kohtelias ja kunnollinen, eikä mitään narkkari-kriminaalia.. Mitä jos mies haluaa joskus erota, eihän se nyt käy, kun saadaan yhteinen lapsiki? Kaikkia hassuja ajatuksia tulee välillä.
Eihän tässä auta muu, ku silmät kiinni ja hyppy tuntemattomaan. :) Pelottavaa, mutta niin ihanaa!
Omenakaneli
Jostain jotain jo tietävä
Kiva kuulla että tuo painava ja outo tunne on muillakin :)
Ja kyllä ne liikkeet ihaniakin on. Äsken mulla taisi mennä palaverista puolet ihan ohi, kun kyytiläinen innostui kunnon iltapäiväjumppaan ja potkimaan vatsansyrjää niin vimmatusti.
Jäin vain haltioissani fiilistelemään potkuja ja tunnustelemaan kädellä joko ne tuntuisi ulospäin. Keskittyminen oli siinä hetkessä vain ja ainoastaan vauvassa, ei missään mitä ympäristössä tapahtui
Ja kyllä ne liikkeet ihaniakin on. Äsken mulla taisi mennä palaverista puolet ihan ohi, kun kyytiläinen innostui kunnon iltapäiväjumppaan ja potkimaan vatsansyrjää niin vimmatusti.
Jäin vain haltioissani fiilistelemään potkuja ja tunnustelemaan kädellä joko ne tuntuisi ulospäin. Keskittyminen oli siinä hetkessä vain ja ainoastaan vauvassa, ei missään mitä ympäristössä tapahtui
Mä olen kasvavasta vatsasta niin onnellinen! Mutta totta on, että jatkuva paineentunne, monenlaiset epämiellyttävät tunteet alavatsalla saavat toisinaan huolestumaan ja miettimään, onko tämä varmasti normaalia. Kiva kuulla, että muilla samanlaista oloa.
Mulla tuli viikko sitten rusehtavaa vuotoa (vain hiukan ja kerran) ja tietty huolissani soitin neuvolaan. Sain seuraavalle päivälle ajan gynekologille, joka tutkimukset tehtyään totesi vuodon johtuneen mitä todennäköisimmin istukasta, joka sijaitsee hyvin lähellä kohdunsuuta. Siinä se on päässyt altistumaan liikkeelle ja vuotanut hiukan. Pikkuiselle oli kaikki OK, mitat vastasivat viikkoja, kohtu näytti hyvältä, lapsivettä oli oikea määrä ja kohdunsuu ja -kaula olivat siistit ja oikeanmittaiset.
Nyt taas tänään samankaltaista vuotoa ollut, nyt vaan koko päivän ajan....hermostuttaa, vaikka tiedänkin, että em. syystä johtuvaa vuotoa voi tulla pitkin raskausajan....silti hermostuttaa!!!! Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa? Ensi viikolla on rakenneultra. Sitä jännitän, vaikka samalla jo kovasti odotan.
Mulla tuli viikko sitten rusehtavaa vuotoa (vain hiukan ja kerran) ja tietty huolissani soitin neuvolaan. Sain seuraavalle päivälle ajan gynekologille, joka tutkimukset tehtyään totesi vuodon johtuneen mitä todennäköisimmin istukasta, joka sijaitsee hyvin lähellä kohdunsuuta. Siinä se on päässyt altistumaan liikkeelle ja vuotanut hiukan. Pikkuiselle oli kaikki OK, mitat vastasivat viikkoja, kohtu näytti hyvältä, lapsivettä oli oikea määrä ja kohdunsuu ja -kaula olivat siistit ja oikeanmittaiset.
Nyt taas tänään samankaltaista vuotoa ollut, nyt vaan koko päivän ajan....hermostuttaa, vaikka tiedänkin, että em. syystä johtuvaa vuotoa voi tulla pitkin raskausajan....silti hermostuttaa!!!! Onko kenelläkään muulla ollut vastaavaa? Ensi viikolla on rakenneultra. Sitä jännitän, vaikka samalla jo kovasti odotan.
Omppunen23
Satasella mukana keskusteluissa
Mullahan on ollu tota läpiraskauden suht säännöllisesti jopa.. Yleensä kestäny kerralla sen 4kin päivää.. Viimesin vuoto oli rakenneultra aamuna eli 20+4.. Todella ahistavaa, mutta onneks tässä vaiheessa tuntee liikkeitä (tai siis ite tunnen) nii se helpottaa mieltä että kaikki on ok. Ja aikasemmilla viikoilla dopplerilla koko ajan kuuntelin. Mitään syytä ei mun vuodoille oo löytyny kun istukkakin on ollu tarpeeks korkeella. Mysteeriks taitaa jäädä mulla. Mutta kyllä jokaikinen kerta pelästyttää aivan liikaa ja pelkää että ei vaan muutu runsaaks ja kirkkaaks.
Kyfi16
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mä vaikka oonkin jotenkin tosi rampa ja kömpelö oon silti päässyt sujuiks raskauden kanssa. Kroppa leviää ja oon iha turpee mut ei se oikeestaa edes haittaa. Liikkeet on nii jatkuvia ettei niihi aina kiinnitä edes huomiota. Tää tuntuu semi normi olotilalta. Seuraavaks pitäs sit varmaa iskostaa jotenki päähä että tää loppuu melko pian ja sieltä on joku tulossaki!:D
