Esikoisen odottajat

Mulle on vahvistunu jostain syystä tyttöolo tästä ekasta. Molemmat haluttais kovasti 2 lasta, tyttö sekä poika, joten kumpi vaan saa tulla ekaks. Nimetkin mun intuitio on jo valkannut kummallekin :)
 
Poikaa mäki miettiny koko ajan. Ei tietty haittaa vaikka tyttökin tulisi. Kunhan on terve. Kun kerroin mun äidille täst raskaudests 3+5viikolla, se sano samantien että poika se on. Sillä on aina ollu hyvät ennustajan lahjat :D
 
Näin unta pojasta, mutta jotenkin on semmoinen olo että tyttö on tulossa. Meille käy kumpi vaan, kunhan on terve. :)
 
Täällä yks esikoisen odottaja lisää! Ollaan miehen kanssa 27 - vuotiaita ja naimisiin mentiin toissa kesänä. Häiden jälkeen jätin e - pillerit pois ja nyt vihdoin on tärpännyt.. Välillä meinas usko kyllä loppua.
Nyt se sitten on tapahtunut ja toki pelottaa että se menee kesken. Mutta ei auta kun odottaa kärsivällisesti puoleen väliin ens kuuta, sillon on vasta eka neuvola (viikolla 10). Toivottavasti sitten saan mielenrauhan ja voin alkaa iloita tästä ☺
Ja mun veikkaus omasta ministä on et se vois olla...hmm...poika. :D
 
Musta tuntuu että tää olis poika. Meillä kaikilla kavereilla on poikia niin ajattelin että niin varmaan meilläkin. :) Tyttöä kovasti toivon, nimivaihtoehtoja olis jo valmiina. :) Kahta lasta toivon, tyttöä ja poikaa niin periaatteessa ei ole väliä kumpi ekana tulee. Mies toivoo poikaa kun kuulemma tytöt on niin vaikeita. :rolleyes: En tiiä mistä sille on semmonen ajatus tullu mieleen :smiley-angelic006 laughing7
 
Muokattu viimeksi:
Mulla on "tyttöolo" ja etunimikin olisi jo tytölle valmiina. Mies toivoisi myös ensimmäiseksi lapseksi tyttöä. Ostin viikonloppuna muutamat vauvanvaatteet, jotta saisi käsiin jotain konkreettista näperreltävää :rolleyes: Jotenkin vieläkin tää on aika epätodellisen tuntuista (positiivisella tavalla), todellako meille on tulossa huhtikuussa vauva? :D
 
Mä mietin kuumeisena jo sitä miten aion suvulle kertoa. Ajattelin jotenkin et jouluna tekis jonkun kivan lahjan mikä sitten kertois tästä masuasukista mut voi olla et ne siinä kohtaa jo tietää...
 
Täällä myös kohta 34-vuotias esikoisen odottaja! Melkoista tunnemylläkkää on viimeinen kuukausi ollut. Ensimmäinen neuvolakäynti on puolentoista viikon päästä, ja jotenkin olo on edelleen epäuskoinen, että olenko minä oikeasti raskaana? Jätimme ehkäisyn pois helmikuussa, ja mietittiin miehen kanssa, että tulee jos on tullakseen. Nyt heinä/elokuun vaihteessa tiesin ovuloivani, ja päätettiin kokeilla, josko se nyt tärppäisi. Ja näin siinä sitten kävi :) En olisi uskonut minäkään, että ensimmäisellä kerralla onnistuu, olin henkisesti valmistautunut ainakin puolen vuoden "harjoituksiin", kun ikää kuitenkin on jo yli 30 (mies 35). Nyt tosiaan vaan toivon että kaikki menisi hyvin. Paljon on kysymyksiä mielessä, kun tilanne on ihan uusi. Onpa hyvä että täällä on muitakin samassa tilanteessa :)
 
Täällä myös esikoisen odottaja :happy093:Heartred Taidan ollakin vanhin. Täytin juuri 41 vuotta . Enkä meinaa vieläkään tajuta, että on totta. Vahva plussaa tuli ja on olleet säännölliset kuukautiset. Ajattelin, että on stressiä, että siksi on myöhässä kuukautiset. Ylläri oli suuri, kun testiin tuli heti molemmat viivat :Heartred Toivottu ja kaivattu vauva tulossa. :Heartpink Mies ja minä ollaan innoissaan. Laskettuaika on laskurin mukaan 29.4.17
 
Meillä kovin sama tilanne sun kanssa Sarandra :) Täytän jouluna 34 ja epäilin kanssa, miten nopeasti sitä raskaaksi voi tulla. Hyvin tärppäsi ja epäusko rupeaa pikkuhijaa väistymään sen tosiasian tieltä, että sitä ollaan nyt oikeasti raskaana. Kävin yksityisellä jo ultrassa varmistamassa, että kaikki on hyvin, joten ehkä sekin on vienyt pelkoa pois ja nyt kun on jo yhdeksäs viikko meneillään, niin pakko se on uskoa. :) Todella innoissamme ollaan, tuntuu että huhtikuuhun on ihan liian pitkä aika!
 
Niinpä, pääsis np ultraan ja kun tietäis että siellä vielä joku on etten oo vaan kuvitellut kaikkea...
 
Kiva. Nyt on oireet vähentynyt... :( Heti alkaa epäilemään että onko kaikki kunnossa. Tissit ei oo enää arat, isot ne kyllä vielä on.
 
Minäkin olen muutaman kerran kuulostellut oloa ja huomannut olevani oireeton. Kyllä ne on hetken päästä taas palanneet. Ihan hulluksihan tässä meinaa tulla kun koko ajan tarkkailee itseään. :confused: Koetan vain ajatella että stressaaminen ja spekulointi ei auta ketään, varmuuden tilanteesta saa sitten ultrassa. Ja jos kaikki ei mene niin kuin pitäisi, sille vaan ei voi mitään. :rolleyes:
 
Mä olin eka vähän huolissani myös kun oireet rupes vähenee mut sit mietin et ei se välttämättä kerro mitään. Nytkään mulla ei juuri oo mitään oireita. Siinä kohtaa kun alkaa tosi kovat kivut tai verta niin alan huolestua :O mä kuitenki valitin vaikka kuinka kauan että loppuispa pahoinvointi jo :D
 
Mä jo olin hieman onnessani, että pahoinvointi alkaa väistyä tieltä, kunnes taas tänään ollu ihan ultimaattinen olo. Himpskatti! Rinnat on isot, arat ja kuumat edelleen, taitaa se olla miehelle mieluisin oire...
 
Minulla myös pahoinvointi ja suurin väsymys ovat hävinneet, mutta rinnat arat ja tosi turvoksissa eli pääosin olo on tosi hyvä siis! Eilen palasin jumpallekin, olipa huippufiilis pitkästä aikaa kun sai tehdyksi jotain :smiley-bounce013
 
Takaisin
Top