Teillä esikoisen odottajilla onkin jännät paikat, kun koko elämä on menossa uusiksi n. 9kk aikana. Onnea ensimmäiseen odotukseenne!
Yksi asia, johon ihan varmasti joudutte valitettavasti tottumaan, on että kaikki oireet ja oireettomuus, joka huolestuttaa, on "ihan normaalia". Myös kaikki ei-vauvaan-liittyvät vaivat, joita seuraavan vajaan vuoden aikana tulee, liittyvät kuitenkin terveydenhuollon henkilökunnan mielestä jotenkin vauvaan. Mun mielestä oli ihan paras, kun esikon kanssa joskus viikolla 17 menin valittamaan lääkäriin, että jalka on niin kipeä, että sille ei voi astua. Lääkäri antoin ystävällisesti ymmärtää, että oma syy, mitäs oot paksuna. Edellisestä (ensimmäisestä) alkuraskaudesta muistan sen jatkuvan menkkamaisen kipuilun, se oli ihan hirveetä, kun koko ajan jäyti pelko keskenmenosta. Yhtenä yönä sattui niin jäätävästi, että en pystynyt nukkumaan, ja kun soitin neuvolaan, mulle sanottiin vain, että "se on ihan normaalia". Samaa luultavasti sanotaan aina, kun pelästyy pientä vuotoa. Edellisessä odottajien ryhmässä joku neuvoi mua kamalasti lohduttaneen nyrkkisäännön: Jos vuoto on rusehtavaa, se on vanhaa verta = vaaratonta. Pientä kirkastakaan vuotoa ei kannata pelästyä, se saattaa tulla ihan vaan limakalvoista, jotka kuivuu ekan komanneksen aikana.
Ainahan sitä sanotaan, että ensimmäiset menee yliajalle, mutta siihen ei kannata tuudittautua. Nää minit tekee ihan mitä niitä itseään lystää, ja joihinkin juttuihin, kuten esim. raskausmyrkytykseen, ei ihan kamalasti pysty itse vaikuttamaan. Meilläkin oltiin varauduttu jouluvauvaan esikon kohdalla, mutta niin vaan tyttö tulikin jo lokakuun puolessa välissä.
Vielä kerran: Onnea esikoittenne odotukseen! Kyllä ne viikot siitä kuluu!