Heippa! Ehkä minäkin siirryn sitten tänne teidän muiden kanssa, kun esikoinen olisi toiveessa ja jotenkin en vielä valmis niin aktiiviseen yrittämiseen, kuin tuolla Raskaaksi 2016 -ketjussa.
Ollaan siis vähän päälle 30-vuotias vasta-avioutunut pari. Syyskuussa häiden jälkeen aloitettiin yrittäminen, tai minä ainakin tosissaan "yritin" ja uppouduin kunnolla raskautumiseen ja sen edistämiskeinoihin oikein kunnolla opiskellen. No, jokin tuottikin tulosta ja plussa tuli joululahjaksi. Joululahjasta piti tulla myös meidän hääpäivälahja, mutta toisin kävi
Kesken meni ennen uutta vuotta ja nyt olen siitä toipumassa. Torstaina käyn vielä tarkastuksessa gynellä ja ajattelin vähän nopeuttaa asioita, eli kysyä samalla jotain perusselvitystä tilanteestani, onko kaikki noin periaatteessa ok.
Nyt jännittää vähän miten jatkossa yrittämisen käy. Hyvin vaikea ajatella tjottaillen, mutta ehkä jossain määrin nyt ei tunnu yhtä pakkomielteiselle ajatukselle. Omat keinot ja vaikutusmahdollisuudet on tässä kuitenkin rajalliset ja yritän hellittää kontrollista. Tilanne puhdisti toisaalta myös meidän välejä, mieskin myönsi että meni vähän "suorittamiseksi" homma syksyllä ja hänkin oli jo pelännyt ettei tästä mitään tule. On kuitenkin enemmän positiivinen ja uskoo, että jossain vaiheessa tärppää pysyvästi.
Koskaan en ole ajatellut, että elämän ainoa tarkoitus olisi äidiksi tuleminen, mutta esikoinen on ollut mielessä ja haaveissa jo vähintään muutaman vuoden ajan. Aiemmin vain elämäntilanne ei ollut sopiva, eikä me oltu valmiita muutenkaan. Lisäksi miehelle varsinkin oli tosi tärkeää mennä ensin naimisiin. Nyt vain pelottaa, toteutuuko haave koskaan.
Pysyvää plussaa kaikille toivottelen!