Thilduska
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Meitä lasketun ajan saavuttaneita ja ohittaneita alkaa täällä syyskuisissakin olevan.
Ja kyllä nää ylimenevät päivät on tuskaisia. Itsellä ei niinkään fyysisesti, mutta henkinen puoli alkaa rakoilemaan ja pahasti. Vaikka kuinka yrittää pitää mielen positiivisena ja ajatella, että koskaan, ei kenelläkään ole se vauva masuun jäänyt, niin silti tunteiden vuoristorata on uskomaton. Välillä ajattelee, että mahtaa vauvalla olla hyvät oltavat, kun näin kauan masussa viihtyy, heti perään mieleen juolahtaa, että mitäs jos jotakin on vialla ja sitten päässä pyörii vielä ajatukset, että onko minussa jotakin vialla, kun ei se synnytys käynnisty. Ja ne puhelut sukulaisilta ja kavereilta[:o] JOKO, EIKÖ VIELÄKÄÄN[:@][:@]
Ajattelin, että olisi oma ketju tähänkin aiheeseen paikallaan, jos sattuu olemaan kohtalotovereita, joille alkaisi tää olotila riittämään. Itsellä tänään vaihtoehtoisesti rv 40+6 tai 40+2, mutta jokinen aamu on yhtä ärsyttävä kuitenkin.
Ja kyllä nää ylimenevät päivät on tuskaisia. Itsellä ei niinkään fyysisesti, mutta henkinen puoli alkaa rakoilemaan ja pahasti. Vaikka kuinka yrittää pitää mielen positiivisena ja ajatella, että koskaan, ei kenelläkään ole se vauva masuun jäänyt, niin silti tunteiden vuoristorata on uskomaton. Välillä ajattelee, että mahtaa vauvalla olla hyvät oltavat, kun näin kauan masussa viihtyy, heti perään mieleen juolahtaa, että mitäs jos jotakin on vialla ja sitten päässä pyörii vielä ajatukset, että onko minussa jotakin vialla, kun ei se synnytys käynnisty. Ja ne puhelut sukulaisilta ja kavereilta[:o] JOKO, EIKÖ VIELÄKÄÄN[:@][:@]
Ajattelin, että olisi oma ketju tähänkin aiheeseen paikallaan, jos sattuu olemaan kohtalotovereita, joille alkaisi tää olotila riittämään. Itsellä tänään vaihtoehtoisesti rv 40+6 tai 40+2, mutta jokinen aamu on yhtä ärsyttävä kuitenkin.