Ensimmäisten yrittäjät

[Sannis92]

Onko teillä muilla ollut jännitystä/pelkoa raskaudesta/synnytyksestä tai lapsen saamisesta yleensä kun siitä ei oo vielä mitään kokemusta?

Mä oon ollut koko aikuisikäni tosi synnytyspelkoinen ja myös raskaus pelotti aiemmin ja osittain sen takia ei olla aiemmin edes miehen kanssa puhuttu lapsen hankinnasta vaikka yhdessä ollaan oltu vuosikausia. Aina vaan lykättiin asiaa että "sitten joskus". Aina kyllä oon halunnut lapsia ja haaveillut touhuamisesta oman lapsen kanssa mutta se matka sinne on pelottanut. Jotenkin viimeisen vuoden aikana vauvakuumeen myötä pelot alkoi hieman hälvetä. Kesällä mies yllättäen oli valmis jo yrittämään mutta mua vielä jännitti niin että jänistin vielä muutaman kierron ajan yrityksen aloituksesta. Sitten kun minäkin päätin että nyt voitaisiin aloittaa yritys niin en tiedä mitä tapahtui, mutta jotenkin mua ei pelotakaan enää yhtään! Päin vastoin, en malttaisi odottaa että pääsisi plussaamaan. Ajattelin silti mahdollisen raskauden onnistuessa mainita näistä peloista neuvolassa ja ehkä jopa käydä pelkopolilla juttelemassa jos se näyttää vielä tarpeelliselta, mutta oon kyllä ihmeissäni tästä muutoksesta. Ehkä mä oon vaan hitaasti lämpenevä tyyppi. Ja täällä mä nyt sitten oon jännittämässä itsekin että monennessako kierrossa tärppää, lasken päiviä ovulaatiosta ja mietin jokaisesta oireesta että voisko se jo olla raskausoire...

Onko kellään ollut samanlaisia fiiliksiä?

 

[Thirtysomething]

Onko teillä muilla ollut jännitystä/pelkoa raskaudesta/synnytyksestä tai lapsen saamisesta yleensä kun siitä ei oo vielä mitään kokemusta?

Mä oon ollut koko aikuisikäni tosi synnytyspelkoinen ja myös raskaus pelotti aiemmin ja osittain sen takia ei olla aiemmin edes miehen kanssa puhuttu lapsen hankinnasta vaikka yhdessä ollaan oltu vuosikausia. Aina vaan lykättiin asiaa että "sitten joskus". Aina kyllä oon halunnut lapsia ja haaveillut touhuamisesta oman lapsen kanssa mutta se matka sinne on pelottanut. Jotenkin viimeisen vuoden aikana vauvakuumeen myötä pelot alkoi hieman hälvetä. Kesällä mies yllättäen oli valmis jo yrittämään mutta mua vielä jännitti niin että jänistin vielä muutaman kierron ajan yrityksen aloituksesta. Sitten kun minäkin päätin että nyt voitaisiin aloittaa yritys niin en tiedä mitä tapahtui, mutta jotenkin mua ei pelotakaan enää yhtään! Päin vastoin, en malttaisi odottaa että pääsisi plussaamaan. Ajattelin silti mahdollisen raskauden onnistuessa mainita näistä peloista neuvolassa ja ehkä jopa käydä pelkopolilla juttelemassa jos se näyttää vielä tarpeelliselta, mutta oon kyllä ihmeissäni tästä muutoksesta. Ehkä mä oon vaan hitaasti lämpenevä tyyppi. Ja täällä mä nyt sitten oon jännittämässä itsekin että monennessako kierrossa tärppää, lasken päiviä ovulaatiosta ja mietin jokaisesta oireesta että voisko se jo olla raskausoire...

Onko kellään ollut samanlaisia fiiliksiä?

Apua! Kaikki mitä kirjoitat voisi olla myös omasta kynästäni. Lukuun ottamatta sitä että mieheni olisi ollut valmis jo muutaman vuoden, mulla omat pelot estänyt yrittämästä. Tuskallisinta tuossa pelossa on ollut se, että olen kovin lapsirakas ja olen pelännyt myös sitä, että tulenko ikinä sinuiksi pelkoni kanssa. Nyt kuitenkin tänä vuonna tapahtuii jotain ihmeellistä. Ihan kuin virtakytkin olisi laitettu "off" asentoon ja vauvatoive painoi vakaakupissa huomattavasti enemmän kuin omat pelot.

Kuitenkin tässä jännittää se, että kuinka ahdistuneeksi tulen sitten kun raskautuminen onnistuu... Tai kun synnytys lähestyy. Hassua näissä mun peloissa on se, että en oikeastaan tunnista että pelkäisin kipua. Vaan enemmän pelkään sitä miltä musta mahdollisesti tuntuu. Esim olenko ahdistunut raskausaikana tai menenkö paniikkiin synnytyksessä (kivusta tai pelosta johtuen).

Olen kuitenkin päättänyt, että tämä nyt vain tapahtuu vaikka sitten kuolisin siihen ja todennäköisyydet on sen puolella että en kuole mutta haluan ehdottomasti myös puhua neuvolassa tästä ja jos on jotain tukiryhmää aiheen tiimoilta, niin olen ensimmäisenä ilmoittautumassa.

Kurja tietysti kuulla sun fiiliksistä, mutta lohdullista että en ole yksin pelkojeni kanssa.

 

[Sannis92]

Thirtysomething: on kyllä aina helpottavaa kuulla että ei ole yksin näiden ajatusten kanssa! Ja mua on kans mietityttänyt toi että miten reagoi esim. synnytyksessä tai meneekö jopa paniikkiin. Mä oon saanut voimaa siitä kun ajattelen, että elämässä ei voi kontrolloida kaikkea vaan joskus asioiden on myös annettava tapahtua ja täytyy vain heittäytyä mukaan. Ja että jos ei mitään uskalla tehdä ja antaa pelkojen hallita niin elämä jää kyllä elämättä. Tästä rohkaistumisesta on myös saanut paljon voimaa muuhunkin elämään. :)

 

[amandatt]

Thirtysomething: on kyllä aina helpottavaa kuulla että ei ole yksin näiden ajatusten kanssa! Ja mua on kans mietityttänyt toi että miten reagoi esim. synnytyksessä tai meneekö jopa paniikkiin. Mä oon saanut voimaa siitä kun ajattelen, että elämässä ei voi kontrolloida kaikkea vaan joskus asioiden on myös annettava tapahtua ja täytyy vain heittäytyä mukaan. Ja että jos ei mitään uskalla tehdä ja antaa pelkojen hallita niin elämä jää kyllä elämättä. Tästä rohkaistumisesta on myös saanut paljon voimaa muuhunkin elämään. :)

Hyvin sanottu tuo, että täytyy vaan hyväksyä se, että elämässä ei voi kaikkea kontrolloida :) Tämä vauvan yrittäminen on varsinkin sellaista, jossa on niin paljon asioita, joita ei vaan itse voi kontrolloida, vaan pitää vain katsoa päivä kerrallaan mitä tapahtuu. Se on ollut välillä vaikea itse hyväksyä, kun kaikki langat ei ole omissa käsissä.

 

[Frigg]

Amandatt ja Noora992:
Tuo on kyllä jännä miten miehet kuvittelee että se vauva on heti matkalla kun ehkäisyn jättää pois. Onhan se mahdollista, mutta kuinka todennäköistä... Itsekin yritin sitä miehelle hokea, mutta se nyt vaan otti oman aikansa että oli valmis. Toivottavasti tärppi osuu meille kaikille pian kohdalle.

Onko teillä muilla ollut jännitystä/pelkoa raskaudesta/synnytyksestä tai lapsen saamisesta yleensä kun siitä ei oo vielä mitään kokemusta?

Mulla ei ole ollut pelkoja itse raskauteen tai synnytykseen liittyen, mutta mua pelottaa/jännittää se synnytyksen jälkeinen aika ja ne fiilikset. Pelkään sitä hormonimyrskyä ja synnytyksen jälkeisen masennuksen mahdollisuutta.
Mutta varmasti näihinkin pelkoihin saa apua kun niistä mainitsee neuvolassa! Paremmin en usko että näihin voi valmistautua. Oon viime vuosina alkanut tajuamaan että kaikki tunteet on ok, eikä niitä tarvitse itseltä kieltää eikä niitä tarvitse tukahduttaa. :)

 

[Noora992]

Amandatt ja Noora992:
Tuo on kyllä jännä miten miehet kuvittelee että se vauva on heti matkalla kun ehkäisyn jättää pois. Onhan se mahdollista, mutta kuinka todennäköistä... Itsekin yritin sitä miehelle hokea, mutta se nyt vaan otti oman aikansa että oli valmis. Toivottavasti tärppi osuu meille kaikille pian kohdalle.

Meillä vielä muutama kaveripariskunta tärppäsi omien sanojen mukaan ekasta kierrosta joten kai se odotusarvo miehellä oli että meillekin käy niin.
8kk mennyt eikä edes haamua ole ollut.

Ferritiinin tulos tuli ja oli 21, eli lisärautaa popsimaan...

Plussatuulia

 

[vautsivau]

Joo meilläkin mies meinasi himmailla ehkäisyn lopettamista keväästä kesään, kun oli ajatuksena että tärppi olisi heti. Niinkuin toki on opetettu, että kerrasta voi raskaus alkaa niin maalautunut aika epärealistinen kuva monelle. Onneksi kuitenkin annettiin mahdollisuus keväästä eteenpäin, muutama yrityskierto, keskenmeno ja palautuminen takana ja tavallaan lähtöruudussa taas. Vaikka tiesin että yritystä voi kestää, niin kyllä tämä "näin pitkä" taival itsenikin yllätti. :D

Mulla ei ole pelkoa ollut synnytykseen/raskauteen, jotenkin luotan että raskausaika ja se pitkä odotus antaa aikaa käsitellä. Tottakai synnytys kauhistuttaa ajatuksena, mutta siihenkin varmasti suhtautuminen luonnollistuu raskauden edetessä. Luotan ainakin vahvasti siihen. Mutta ehdottomasti hyvä puhua ja tuoda jännitykset/pelot esiin, neuvolassa on ilmeisesti hyvä systeemi niiden puheeksiottoon ja tukemiseen :)

 

[Stiinaliina]

Heippa vaan taas kaikki, ihana nähä kuinka paljon meitä jo on! Missäs vaiheessa kiertoa muut on, mulla ovis oli eilen ( jos nyt oikeessa oon) ja nyt en jaksais millään oottaa kierron loppuun Toivottavasti tärppäsi, Meikkaamista kipua oli eilen noin tunnin ( varmaan ovis kipuja)
Jännittävää tää ottaminen

 

[vautsivau]

Heipsis, jännittäen nyt eteenpäin siis riinastiina. Pidetään peukut pystyssä! :) Täällä vihdoin käynnistyi kierto keskenmenon jäljiltä 8 viikon jälkeen, on helpottunut olo että pääsee taas yrittämään. Odottavan aika on niin pitkä aina :angelic:

 

[Thirtysomething]

Mulla piti alkaa menkat (kierto normaalisti 32-34pv) ensi sunnuntaina, mutta äskettäin havaitsin vessareissulla kevyttä vuotoa. Nyt siis kp 27, viime kuussa tuli myös kahtena päivänä iiihan kevyttä vuotoa KP 28 (ei voi edes menkoiksi sanoa). Normaalisti kuukuppia saa tyhjentää vähintään 2 kertaa päivässä. Viime kuussa tein sitten raskaustestin n. 3pv "menkkojen" jälkeen, kun epäilin että oliko ne edes menkat vai ei. Testitulos negatiivinen.

Ja nyt taas tätä ihme tuhruttelua. Aaargh! Mitä ihmettä kierto ollut jo vuosikaudet tuo 32-34. Siinä mielessä en valita, että oviskin tulee sit tietysti vähän aikaisemmin, mutta ihme touhua.

Vähän kyllä huolettaakin kun kierrossa ja vuodon määrässä on tapahtunut yhtäkkinen muutos. Mietin että pitäiskö käydä gynellä. Raskaustestin taidan tehdä uudestaan viikonloppuna jos menkat ei ala ihan kunnolla ennen sitä.

 

[amandatt]

Täällä on kp 6 eli menkoista taas selvitty ja uutta kiertoa kohti :) Vähän mietin, että pitäisi tämä kierto ottaa vielä ihan rennosti, vai tikutanko ovista

riinastiina toivotaan nyt plussaa, tsemppiä piinailuun!

 

[Toivelias]

Heippa!

ajattelin liittyä tänne ryhmään. Meilläkkn esikoinen haaveissa ja nyt yk5 menossa. Kyllähän se on raastavaa kun tuntuu että ympärillä kaikilla tärpännyt ensimmäisest kerrasta ja me vaan yritetään ja yritetään... vaikka eihän se ole oletus että heti tärppäisi, itsekin sitä miehelle toitotin ja on yllättynyt kuinka kauan nyt jo mennyt. Ei haamuja tai keskenmenoja tai mitään takana, tyhjää vaan. Ja tietty välillä kuviteltua dpo oireita

noh toivotaan pikaista plussaa kaikille!

itselläni ei ole synnytyksestä tai raskausajasta pelkoa ainakaan toistaiseksi.

Ovulaatio olisi pitänyt olla sunnuntaina, mutta ensimmäistä kertaa yrityksen alottamisen jälkeen en ole havainnut ovulaatiolimoja, yleensä ne on tosi selkeät. No ehkä oli ovuloimaton kierto, en tiedä. En myöskään testaile ovista. Pyritään tallettelemaan joka toinen päivä menkkojen loppumisen jälkeen ja hiukan yli arvioidun ovulaation koska kierto melko tasainen aina noin 27-32 päivää.

 

[Sannis92]

Tervetuloa mukaan Toivelias!

Omia kuulumisia: täällä on nyt ollut eilen ja tänään taas ihan normaali olo. Eilen oli aivan jäätävä elohiiri alavatsassa. Ei oo ikinä ollut vatsassa ja alkoi ihan naurattamaan kun se tuntu niin voimakkaasti jopa mahan päältä. Meneillään dpo 7-10 (en ole ihan varma ovulaation ajankohdasta). Menkkojen pitäis alkaa viikonloppuna jos alkavat. En usko että maltan odottaa sinne asti, joten ajattelin että vois ehkä testata torstaina jollain varhaisella testillä.

Toivotaan kaikille pikaisia plussauksia!

 

[Frigg]

Mulla ei oo nyt taas hajuakaan mitä tää kroppa meinaa... Viime viikolla oli ihan jäätävät limat ja halut ja sitten alkoi yhtäkkiä semmoinen liman&verensekainen vuoto. Eka ajattelin että jos se olis oviksen liittyvää, mutta nyt toi kirkas verinen vuoto jatkuu kolmatta päivää. Oisko tuo maca pistänyt kropan toimimaan vai mitä nyt. Kuukautisten pitäis alkaa vasta ensi viikon lopulla...

 

[Sannis92]

Mulla ei oo nyt taas hajuakaan mitä tää kroppa meinaa... Viime viikolla oli ihan jäätävät limat ja halut ja sitten alkoi yhtäkkiä semmoinen liman&verensekainen vuoto. Eka ajattelin että jos se olis oviksen liittyvää, mutta nyt toi kirkas verinen vuoto jatkuu kolmatta päivää. Oisko tuo maca pistänyt kropan toimimaan vai mitä nyt. Kuukautisten pitäis alkaa vasta ensi viikon lopulla...

Voisko se olla kiinnittymistä?

 

[Frigg]

Voisko se olla kiinnittymistä?

Voisikohan? Mitä nyt Googlella yritin diagnosoida niin kiinnittymisvuoto olisi niukkaa rusehtavaa vuotoa. Mulla se on kirkasta ja oon kyllä tarvinnut tamponia työpäivän ajaksi. Kotona oon sitten uskaltanut olla ilman. No ei auta, odottelen sinne oletettuihin menkkoihin ja katson sitten viitsinkö testailla.

 

[Stiinaliina]

Mulla ei oo nyt taas hajuakaan mitä tää kroppa meinaa... Viime viikolla oli ihan jäätävät limat ja halut ja sitten alkoi yhtäkkiä semmoinen liman&verensekainen vuoto. Eka ajattelin että jos se olis oviksen liittyvää, mutta nyt toi kirkas verinen vuoto jatkuu kolmatta päivää. Oisko tuo maca pistänyt kropan toimimaan vai mitä nyt. Kuukautisten pitäis alkaa vasta ensi viikon lopulla...

Toivottavasti on kiinnittymisvuotoa mulla oli runsas valkovuoto ja se sitte meniki (ovis?) nyt on vaan paineen tunne alavatsassa varmaan eilinen pizza

 

[joulunuppu]

Hei!

Täälläkin ensimmäistä yrittävä, nyt olis yk 3 menossa. Viime kierrossa yllättäen tuli haamuja ja lopulta plussa, mutta joka osoittautui sitten pian kemialliseksi raskaudeksi rv 5+0. Nyt tästä vuodosta viimein toipuneena uuteen yritykseen ja toivottavasti tällä kertaa pieni pysyisi mukana.

Mulla oli tosiaan viime kierrossa kiinnittymisvuotona sellasta punertavaa/ rusehtavaa tuhrua kolmen päivän ajan, jonka jälkeen raskaustesti näytti plussaa. Joten hyvinkin voisi olla Frigg, että sullakin se on kiinnittymistä!! :)

Tsemppiä kaikille yritykseen ja toivotaan, että kaikki saatais paras joululahja tänä vuonna pysyvän plussan muodossa:)

 

[MRiikkaS]

Moi kaikki!

Täällä uusi jäsen.. olen lukenut keskusteluita jo pitkään, mutta nyt vasta sain itseni mukaan.

Olen 30-vuotias ensimmäisestä lapsesta haaveileva. Mieheni on 32-vuotias. Raskauden yrittämisen aloitimme 10/2019. Nyt siis jo yli vuosi takana. En syönyt pillereitä ja kierto on ollut aina melko säännöllinen.

Ikäni vuoksi hyvin monella kaverilla on jo lapsia. Osalla jo melko vanhojakin. Nekin ystävät kenellä lapsia ei ole, ovat osa kertoneet raskaudesta menneen vuoden aikana. Aluksi ilakoin, nyt joudun pinnistellä, että en näytä kuinka pahalta muiden raskautuminen tuntuu. Moni on raskautunut heti ensimmäisestä kierrosta.. olen kertonut lähimmille ystäville yrityksestä, mutta en usko, että kukaan ymmärtää mitä käyn läpi.

Jospa saisin tästä ryhmästä hieman uutta iloa tähän loputtomalta tuntuvaan projektiin.

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

 

[Frigg]

Tervetuloa mukaan joulunuppu ja MRiikkaS!

Onpas teillä ollut haasteita. Meidän kaveripiirissä ei hirveästi ole lapsellisia, mutta voin kuvitella kuinka kipeältä tuntuu kun muut plussailee ympärillä... Todella toivon että saataisiin kaikille pian pysyvät plussat tikkuihin, ehkä jopa joululahjaksi. :angelic:

Kiitos joulunuppu tuosta kiinnittymisvuoto kokemuksestasi!