Ensimmäistä lastaan odottavat joulukuiset

Ninnu kyseli painon perään. Noussu on ja paljon (ja siis oikeesti paljon, ei mitään paria kiloa)! Nlantäti saa slaagin varmaan ens kerralla! Mä oon ny käyttäny lahjaks saatua Clarinsin raskausarpirasvaa, mutta en tykkää siitä. Yks raskausarpi on tullu vyötäröön. Seuraavaks vaihdan Weledan raskausarpiöljyyn, joka tuolla hyllyllä jo odottelee. Ajattelin kokeilla aikanaan saman sarjan synnytykseen valmistautumisöljyä (tjms) ja sitä maidonnostattajaöljyä.

Mininen: Meillä ois ollu vaan suullinen konsultaatio hammashygienistin (tjms) kanssa. Yks tuttu kävi ja sillä ei oltu edes suuhun vilastu ni en tosiaan ole menossa. Tän pahoinvoinnin ja oksentelun kanssa en edes voi kuvitella meneväni hammaslääkäriin kun tosiaan pelkkä oma hammasharja saa yökkimään. Täytyy vaan toivoa, että hampaita on suussa vielä synnytyksenki jälkeen :D
 
Mulla aloituspaino oli 62 kg ja ensin paino hieman laski, vaikken ole voinutkaan pahoin, mutta nyt muutaman viimeisen viikon aikana alkoi "nousukiito" :viime viikolla esim painoin 65 ja eilen 67! Että tuntuu aika hurjalta..tosin olen myös muuten naatiskellut ruoasta :smiley-ashamed008. Täytyyhän sitä jotan iloja ihmisellä olla, nyt kun viini on kiellettyjen listalla :fart005 Mäkin hommasin tota bio oilia, kun tuntuu ihan, että iho kiristää..arpia ei ainakaan vielä ole ilmaantunut..Hammastarkastuksessa satuttiin kummatkin käymään alkuvuodesta jo ennen raskautumista, kun tapana on käydä kerran vuodessa.
 
Toisella neuvolakerralla oli painoa tullut vajaa 2 kiloa. Nyt kun oon kotona puntarilla käynyt niin paino on siitä vähän tippunut ja lähtöpainoon on nyt siis tullut vajaa kilo lisää.

Itse olen käyttänyt välillä cerdial nimistä ihoöljyä, koska kärsin atoopisesta ihosta. Itse kyllä hyödyn siitä kovastikin.

Hammahoidossa en oo käynyt kun vähän pelottaa tuo tuomio :D olen myöskin napostellut pitkin päivää ettei niin kovin yökkäyttäisi. Yllättäen myöskin limppari on helpottanut närästystä, joten sitäkin olen litkinyt huomattavasti normaalia enemmän.
 
Mä olen tänään menossa suuhygienistillä käymään ja toivon todellakin et se vilkasis mun suuhun kun olen aika varma et pari reikää siellä näyttäis olevan... :D raskauden aikana saa hammashoidon ilmaiseks, ainakin täällä meillä päin niin mielellään hoitaisin hampaat kuntoon! pelkään kyllä että täytyy heivata tuo kielikoru hemmettiin... mutta eipä siitä mitään iloa ole mulle ollutkaan. napakorun otin jo pois koska en halua et se repee tai tulehtuu.

mulla on paino noussut kaks kiloa aloituspainosta, mutta paino vaihtelee vähän päivittäin sen mukaan et mitä kaikkea on syönyt. ruokahalu on mulla lisääntynyt huomattavasti kylläkin, jos siis vertaa alkuraskauteen. :)

mä en raskuasarpiin oo mitään rasvoja tai öljyjä ostellut, tosin mulla on raskausarpia muutenkin jo, vaikken oo koskaan ennen raskaana ollutkaan... jioten samapa tuo jos arpia tulee lisää, mä en ainakaan niitä häpeä :)
 
^Täällä päin ei saa raskaana ilmaista hammashoitoa eikä pääse edes jonon ohi, joten siksikään en ole kovin innostunu...
 
Juu, näyttäisi kyllä käytännöt vaihtelevan aika reippaasti paikkakunnittain. Meilläkään tuo hammashoito ei ole ilmaista, eivätkä raskaana olevat näköjään pääse jonon ohi, vaikka sanoin siitä kyllä puhelimessa neuvolatädin ohjeistuksen mukaan. Tai ehkä mä pääsin jonon ohi, mutta kuinkakohan pitkiä ne jonot muuten on, jos mä sain ajan lokakuulle??? Ajattelen tässä toiveikkaasti, että kyllä tää pahoinvointi jo siihen mennessä hellittää...

Nimim. Ihan hitusen vaan äsken oksensin
 
Tästä keskustelusta innostuneena varasin ajan suuhygienistille, mulle tuli kutsu sinne jo viime joulukuussa... :smiley-angelic006 Mutta parempi varmasti myöhään kuin ei milloinkaan.

Täällä paino on noussut noin 4kg, mutta ilmeisesti ei tarvii siis olla huolissaan että se olisi liian paljon. Oon vaan huomannut, että nyt kun pahoinvointi on kadonnut niin tekee taas aika paljon mieli karkkia... Ja näin kesällä tulee kieltämättä syötyä aika paljon jäätelöä. Pitäisi nyt ottaa itseä niskasta kiinni tämän asian suhteen.

Itse oon käyttänyt raskausarpiin Body Shopin kaakaovoi kosteuspuikkoa, on ihanan helppo käyttää kun oon muuten aika huono levittelemään mitään rasvoja... Mutta sitten välillä kun jaksan, niin oon käyttänyt ihan kookosöljyä, siis sellaista mitä voi käyttää ruuanlaittoonkin, kun se kuulemma on myös hyvä.
 
suuhygienistillä tuli käytyä ja kaks alkavaa reikää löydetty! toiselle eivät tee mitään, mut toisen paikkaavat 8.8! :o suht nopeesti sain ajan mikä johtuu siitä et halusin paikata reiän nyt enkä synnytyksen jälkeen... mut kaikkein kamalin puoli on se etten saa ollenkaa puudutusta, kun puudutus voi kuulemma aiheuttaa supistuksia. kaikin puolin ihan mukava käynti vaikkei nyt mitenkää hirmu tarpeellinen :D
 
Asiasta viidenteen; olisi kiinnostava tietää, onko raskaus aiheuttanut teillä parisuhteeseen mitään kriisiä? Miten miehenne eläää mukana vai tuntuuko, ettei ole ihan mennyt jakeluun? Meillä nimittäin tuntuu oireilevan niin, että useammin kuin normaalisti isäntä käy ulkona kavereiden kanssa, ikäänkuin nyt on elettävä kuin viimestä päivää, kun sitten elämä muuttuu täysin.. Meillä aikoja, että sujuu mukavasti, mutta nämä lisääntyneet "juoksut" aiheuttavat riitoja. Lisäksi peiton heilutus on poistunut keskuudestamme, oikeastaan sen jälkeen, kun raskaus konkretisoitunut eli kun maha on tullut näkyviin. Tämä on mulle, vanhalle seksihullulle :happy112 ollut vaikea paikka huomata, kun mies suunnilleen juoksee karkuun:sad010 . Ei enää kuin hei viitisen-kuus kuukautta :schocked028
 
Meillä mies oli aluksi kovin innoissaan mukana ja puhui kokoajan tulevasta vauvasta, auttoi enemmän kotitöissä ja oli muutenkin enemmän kotona... mutta nyt kun ajatukseen on ehtinyt jo tottua, tuntuu välillä, että yksin saan hehkuttaa vauvajutuista ja tuntemukset jakaa tyttökavereiden kanssa. Myös riitaa tuli miehen kanssa yöjuoksuista ja siitä, kun hän saattoi kadota useiksi päiviksi johonkin kavereiden kanssa... Ja sama virsi täällä: "Nyt on mentävä, kun vielä pystyy!" Kävimme sen verran ison riidan pari viikkoa sitten, että nyt ei ole mies uskaltanut poistua kotoota mihinkään :smiley-ashamed008
 
Mulla on ihan saman kaltaisia kokemuksia! Ihanaa kuulla että en oo ainoa. Aluksi mies oli innoissaan ja auttoi kotitöissä, teki kaiken ihan pienimmästä pyynnöstä tai jopa oma-aloitteisesti. Ei todellakaan enää... On aina ollut kova menemään, ja nyt tuntuu että on koko ajan jossain. Tosin sekin voi vaikuttaa että se on nyt lomalla ja mä en... Ja se on sanonut juuri tota että nyt on mentävä kun vielä pystyy. Vähän raivostuttavaa! Sitten silloin harvoin kun se on kotona ja haluaisin puhua jotain vauvaan liittyviä asioita niin ei sitä tunnu enää niin kiinnostavan...
 
Täällä alkanut kans liikkeet tuntumaan viikko sitten eli nyt menossa rv 19+1 ja eilen illalla tunsin liikkeen käteeni kun pidin kättä mahan päällä. No totta kai miehelle heti että tule kokeilee, taisi se pari tuntea hymyilystä päätellen :)
Painokin on noussut lähtö painosta sellaiset 4kg, mutta olikin hoikkana ihmisena odotettavissa.

Mutta täällä ihan samanlaisia kokemuksia muuten miehen kans tästä odotuksesta. Meillä ei ole oikein innostunutkaan vielä lapsen tulosta (tai sitten ei vain näytä sitä) muutaman kerran on itse kokeillut masua ja puhunut jotain mutta ei muuta. Peiton heiluttelu on jäänyt täälläkin ja veikkaan että johtuu minun muuttuneesta ulkomuodosta... :confused: Meillä ei ole tuota kavereiden kanssa menoa mutta tämän hetkinen asumismuoto ja oman talon remontti varmaan vaikuttavat asiaan oman osansa... :sad001

Kahden viikon päästä toinen ultra :)
 
Mulla on hieman toisenlainen kokemus parisuhdetilanteesta. Ihan aluksi mies kyllä huiteli suunnilleen joka ilta jossain harrastuksissa ja ties missä, mutta tilanne on hieman muuttunut sittemmin. Mullehan tuli alun karmivat pahoinvoinnit ja päänsäryt aika isona shokkina. Oon siis itsekin tottunut itsekin liikkumaan ja harrastelemaan aktiivisesti ja yhtäkkiä ei sitten kyennyt muuta kuin makaamaan sängyssä/sohvalla ja piipahtamaan välillä vessaan oksulle. Kun olin sitten noin viikon tai kaksi viettänyt päivät ja illat itsekseni "heitteille jätettynä", vedin sen sortin itkupotkuraivarit, että mies taisi säikähtää ruotuun. Uhkasin mm. hormoni-itkuissani vaihtaa ovesta lukot ja ruveta yksinhuoltajaksi. Jep.

Sittemmin palvelu on siis pelannut. En pahimmillaan pystynyt käymään kaupassa, saati sitten, että olisi jotain kotitöitä yrittänyt näpertää. Mies on kyllä ennestäänkin hyvin osallistunut niihin, mutta otti sen jälkeen vielä isomman vastuun ruoanlaitosta ja siivoilusta. Ei ehkä aluksi oikein ymmärtänyt, kuinka huonossa kunnossa olin, kun eihän se ollut kotona todistamassa mun oksennusshowta.

Parisuhde voi siis yllättävän hyvin. Peitto ei tosin pahemmin heilu, mutta enpä jaksa siitä ottaa paineita. Ekaan kolmeen kuukauteen ei kyllä käynyt mielessäkään. Sen jälkeen on välillä käynyt mielessä, mutta käytännön toteutus on hieman onnahdellut. Mun kroppa on nimittäin sitä mieltä, ettei seksiä enää tarvita, kun kerran raskaaksi ollaan jo tultu. Ei ole miellyttävää, ei. Sattuu ihan tosissaan välillä niin, että eipä paljoa intressejä nosta. Miehelle ilmeisesti ulkomuoto ei ole mikään ongelma, mutta ei viitsi painostaa, kun näkee etten ole meiningeissä mukana entiseen malliin.
 
Hei vieläkö tänne uskaltaa näin jälkijunassa liittyä?

En ole uskaltanut kirjoitella foorumeihin tai mihinkään kun oon pelännyt, että turha innostuminen johtaisi vauvan katoamiseen tai johonkin muuhun yhtä hirveään skenaarioon (silly, I know, mutta meillä on tosi pitkä yritys takana ja vuosien varrella on tullut hiukan kyyniseksi!)
...edelleen kuitenkin LA 18.12.2013, eli pikkuista odotellaan toivottavasti ennen joulua:dance011

Mulla on muuten miehen kanssa hiukan erilaisia "haasteita"...hänestä on nimittäin tullut mun henkilökohtainen raskauspoliisi eikä antaisi suunnilleen edes imuroida ja tsekkailee joka ruokalajista saanko nyt varmasti syödä sitä ja tätä...siis tavallaan tosi suloista, mutta toisinaan todella raivostuttavaa!
Makuuhuoneessa ollaan taas aktiivisia vanhaan tapaan, vaikka ekat 2 kk innostus mun puolelta oli täysin nollassa. Ehkä ainoa downside on että tunnen itseni tosi epämielyttävän näköiseksi kun painoa on tullut vähän ja iho on ihan kamala, mutta miehellä on ilmeisesti aika huimasti huonompi näkö kun mulla...
 
Uskaltaa tottakai :) Tervetuloa vaan joukkoon pulleaan! :D
Tsemppiä odotukseen! Olet kuitenkin jo näin pitkälle päässyt :) Ei ole puoliväli edes kaukana :)
Mullakin mies huolehtii mitä saan syödä ja mitä en, ja että ruoka tulee varmasti kuumennettua huolella, onhan se kyllä suloista :)
 
---
 
Muokattu viimeksi:
Yksi mattimyöhänen lisää ryhmään!

Tällä hetkellä menossa 17+1 ja LA 26.12. Menetyksen pelko ollut niin kova, ettei tätä ole oikein uskaltanut todeksi uskoakaan. Puolitoista vuotta yritystä takana ja clomifenien avulla nyt viimenään tärppäsi, vieläpä niin, että juuri oli gyne sanonut, että ei siitä kierrosta nyt ainakaan ole mitään odotettavissa. Mutta siellä se pieni ihme oli kuin olikin sitten :)

Paljon onnea myös teille kaikille muille elämänne parhaan joululahjan odottajille!!

Jospa nyt uskaltaa jo vähän hengähtää ja uskoa kaiken olevan hyvin... Mitä nyt viime viikolla oli pakko tilata kotidoppleri ja koko ajan tulee laskettua päiviä rakenneultraan :D kaikestahan voi syyttää hormoneja?? ;) Tai ehkä se on tämä vetämätön olo jonka ansiosta myös mieli tekee tepposia kaiken aikaa. Missä luuraa se kaikkivoipa pesänrakennusvaihe? :)

Kohta olisi edessä paluu lomilta töihin ja taitaa olla pikku hiljaa aika kertoa uutiset sielläkin... :o vähän jännittää..
 
Hei minä liityn tänne joukkoon kanssa! :)

Pitkään oon jo foorumia seurannut, mutta nyt vasta sain aikaiseksi tänne kirjoitella. Täällä mennään 17+4 ja LA 23.12. Kovasti jo odotellaan rakenneultraa joka on vasta 12.8! Hui,ei meinais jaksaa odottaa :)
Liikkeitä oon alkanu tällä viikolla kunnolla bongaamaan ja on ollu kyllä jännää. Pientä kuplintaa ja muljahtelua.
Odotus on mennyt aika lievin oirein joka on ollut välillä huolestuttavaa mutta kai sitten ihan normaalia.
 
Murunen sanoi:
Yksi mattimyöhänen lisää ryhmään!

Tällä hetkellä menossa 17+1 ja LA 26.12. Menetyksen pelko ollut niin kova, ettei tätä ole oikein uskaltanut todeksi uskoakaan. Puolitoista vuotta yritystä takana ja clomifenien avulla nyt viimenään tärppäsi, vieläpä niin, että juuri oli gyne sanonut, että ei siitä kierrosta nyt ainakaan ole mitään odotettavissa. Mutta siellä se pieni ihme oli kuin olikin sitten :)

Paljon onnea myös teille kaikille muille elämänne parhaan joululahjan odottajille!!

Jospa nyt uskaltaa jo vähän hengähtää ja uskoa kaiken olevan hyvin... Mitä nyt viime viikolla oli pakko tilata kotidoppleri ja koko ajan tulee laskettua päiviä rakenneultraan :D kaikestahan voi syyttää hormoneja?? ;) Tai ehkä se on tämä vetämätön olo jonka ansiosta myös mieli tekee tepposia kaiken aikaa. Missä luuraa se kaikkivoipa pesänrakennusvaihe? :)

Kohta olisi edessä paluu lomilta töihin ja taitaa olla pikku hiljaa aika kertoa uutiset sielläkin... :eek: vähän jännittää..
Click to expand...


Hei isot onnittelut Murunen - voin todellakin samaistua sun mielentiloihin...

Meillä tämä raskaus oli aivan täysi yllätys yli 7v yrittämisen jälkeen ja mun miesparka kyseli vielä ensimmäisessä neuvolassakin tätiltä että voiko mitenkään varmistaa ettei mulla vaan ole vauvan sijasta joku tauti :rolleyes: Oikeestaan vasta ensimmäisen ultran jälkeen asiasta tuli "totta" ja vieläkin ollaan enemmän tai vähemmän kauhusta jäykkänä että jotain tapahtuu. Vasta ihan viime aikoina ollaan alettu hiukan relata...alkaisi nyt vaan tuntua hiukan vahvemmin nuo pienokaisen liikkeet niin saisi säännöllisen varmistuksen että siellä asustelee vielä joku :love017

Oon kertonut töissä pomolle, mutta ajattelin olla kertomatta muille ihan vaan testatakseni uskaltaako kukaan kysyä miksi mulla on yhtä äkkiä omenavartalo laughing7

...En muuten tarkoittanut että haluaisin onnitella vain Murusta vaan oon tottakai superonnellinen joka ikisen tulevan äidin puolesta täällä!!!!
 
Joo, ensimmäinen ultra kyllä silloin teki asiasta todellisen ja oli niin helpottavaa nähdä, että pikkuiselta on kaikki hyvin.

Hassua on se, että kuinka lyhyessä ajassa se hätä tulee takaisin.. Vastahan kävin neuvolassa ja siellä se sydän rummutti niin tarmokkaasti <3 - eikä mennyt kuin viikko ja tuskissani oli pakko hommata doppleri kotiin XD No ehkä tämä tosiaan helpottaa sitten, kun tuntee liikkeet paremmin. Tietyt pelkotilathan oman lapsen puolesta jatkunee sitten läpi elämän. Että pitää vaan opetella ottamaan rauhallisesti, vaikka vähän jännittääkin..

Mä olen urheillut aika kovalla sykkeellä koko kevään ja nyt lomalta palatessa "odotetun sixpackin" tilalla onkin jo aikamoinen etureppu :laughing002 Ei varmaan jää työkavereille arvailujen varaan... "On tullut vähän tota wilhelmiä vedettyä lomalla ollessa" B) Miten tuo maha onkaan nyt jotenkin ihan muutamassa päivässä kasvanut niin valtavasti?? <3

Mun pomolla on ollut aika paljon suunnitelmia varalleni tulevan parin vuoden tähtäimellä, joten hänelle kertominen vähän jännittää. Voi olla, ettei ota asiaa ollenkaan hyvin, mutta omapahan on asiansa sitten.

Onnea paljon sinullekin käyttäjä81as!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top