Ensimmäiset sanat vauvan syntymän jälkeen
- Ketjun aloittaja Bella Swan
- Aloituspäivämäärä
Maanantaina syntyi kuopus. Olin kovasti toivonut ja pyytänyt kaiken mahdollisen kivunlievityksen spinaalista ja epiduraalista alkaen. Yhtään mitään en lopulta ehtinyt saamaan, kun avauduin niin vauhdilla, joten siinä ”hetkessä” todella pahojen supistus-/ja ponnistuskipujen keskellä pettymys tuntui suurelta, jolloin ensimmäiset itkuiset sanani miehelle olivat: ”Missä mun epiduraali on? Toi oli ihan kamalaa!”. Vasta sen jälkeen kyselin vauvaa, mutta toki olin kuullut, että hän parkaisi ja oli kunnossa. Onneksi jälkikäteen olin ja olen itse asiassa todella tyytyväinen synnytykseen ja siihen, miten kaikki meni. 
Onnea!Maanantaina syntyi kuopus. Olin kovasti toivonut ja pyytänyt kaiken mahdollisen kivunlievityksen spinaalista ja epiduraalista alkaen. Yhtään mitään en lopulta ehtinyt saamaan, kun avauduin niin vauhdilla, joten siinä ”hetkessä” todella pahojen supistus-/ja ponnistuskipujen keskellä pettymys tuntui suurelta, jolloin ensimmäiset itkuiset sanani miehelle olivat: ”Missä mun epiduraali on? Toi oli ihan kamalaa!”. Vasta sen jälkeen kyselin vauvaa, mutta toki olin kuullut, että hän parkaisi ja oli kunnossa. Onneksi jälkikäteen olin ja olen itse asiassa todella tyytyväinen synnytykseen ja siihen, miten kaikki meni.
En muista ihan ekoja :D Ainakin ihmettelin miten pieni hän oli, ja sanoin miehelle että kokeile miten pehmeä ja lämmin hän on. Ja ihmettelin pieniä sormia. Mies oli ihan hiljaa, koska oli niin liikuttunut että olisi kuulemma purskahtanut itkuun jos olisi jotain yrittänyt sanoa.
"Voi, Luoja, voi rakas kulta. Näitä sanoja hoin.
Ja muistan kun ojensin heti kädet, että vauva mulle syliin kiitos.
Isän reaktiota en muista enkä kätilöiden. En tainnut noteerata, olin omassa rakkauskuplassani ja varmaan vielä synnytyskuplassa jotenkin siinä vaiheessa.
Ja muistan kun ojensin heti kädet, että vauva mulle syliin kiitos.
Isän reaktiota en muista enkä kätilöiden. En tainnut noteerata, olin omassa rakkauskuplassani ja varmaan vielä synnytyskuplassa jotenkin siinä vaiheessa.
Esikoisen kohdalla 9/03 en ensisanoja muista, mutta toisen synnyttyä 11/04 sanoin "onko tämä liian pieni?" Hyvin muistan kun sille naurettiin. No synnytä kolmekiloinen nelikiloisen jälkeen niin saattaahan se tuntua liian pieneltä 
Luin nää kaikki kommentit ennen synnytystä ja mietiskelin mitähän sitä ite sanoo. Silti jälkeenpäin ei ole mitään hajua kenenkään ensimmäisistä sanomisista. Muistan vain hetken siinä olleeni jo vauva rinnalla kun tajusin etten tiedä onko se poika vai tyttö kun mies sitten sanoikin että "meillä on täydellinen poika". Ei oltu haluttu ultrassa tietää sukupuolta.
Mä en kyllä muista. Olin aika poikki koko rupeaman jälkeen. Olisinkohan sanonut että "moi"
. Isästä ja kätilöstä en muista mitään. Ja en varmaan ääneen sanonut, mutta huomasin heti että hänellä on mun korvat. Sen jotenkin muistan edelleen hyvin.
. Isästä ja kätilöstä en muista mitään. Ja en varmaan ääneen sanonut, mutta huomasin heti että hänellä on mun korvat. Sen jotenkin muistan edelleen hyvin.
Ainuska
Satasella mukana keskusteluissa
"Onpa se iso" saattoi olla ainakin ekojen joukossa. 
Luulin, että vauvat olisi pienempiä syntyessään niin koko yllätti. Toki muksukin oli 4,3 kiloinen jässikkä. Olin kyllä aivan lopussa, etten ihan kauheasti vauvaa jaksanut sen tarkemmin ihailla. Mies taisi ainakin itkeä ja vähän kauniimmin sanoin ihastella vauvaa. 
Luulin, että vauvat olisi pienempiä syntyessään niin koko yllätti. Toki muksukin oli 4,3 kiloinen jässikkä. Olin kyllä aivan lopussa, etten ihan kauheasti vauvaa jaksanut sen tarkemmin ihailla. Mies taisi ainakin itkeä ja vähän kauniimmin sanoin ihastella vauvaa.