Ensimmäiset sanat vauvan syntymän jälkeen

Kätilö sanoi kuopukselle "tervetuloa maailmaan". Itse taisin sanoa "hei kulta". Miehestä en muista sanoiko hän ihan heti mitään.
 
Mä taisin sanoa siinä ilokaasupöhnässä ääneen kaikenlaista hölmöä...
Kätilö: Se on blondi!
Minä: Ei ylety! (Napanuora kinnas kun yrittivät nostaa mahalle.)
Miehen kommentteja en muista.
 
Viekää se pois!
*samalla kun oksensin

Tää ehk itelle hirvein muisto, et miten oon voinu huutaa jotain niin hirveetä vauvalleni. Se oli hätäsektio ilman epiduraalia/spinaalia ja se joku lääke aiheuttaa pahaa-oloa. Muistan vaan tuon ja et olo oli ihan hirveä. Varpaat jääkylmät yms.
 
Kolmemerkkiäpitkänimi sanoi:
Viekää se pois!
*samalla kun oksensin

Tää ehk itelle hirvein muisto, et miten oon voinu huutaa jotain niin hirveetä vauvalleni. Se oli hätäsektio ilman epiduraalia/spinaalia ja se joku lääke aiheuttaa pahaa-oloa. Muistan vaan tuon ja et olo oli ihan hirveä. Varpaat jääkylmät yms.
Click to expand...
Ole armollinen itsellesi:red-heart: Tilanne on ollut hurjan raskas ja mielestäni ihan ymmärrettävää, jos onkin päässyt suusta sammakoita.
 
Itseasiassa muistan! (Eka aattelin, etten muista mitä sanoin)

Hoin vaan "kiitos, oon niin kiitollinen, kiitos, kiitos" jonkun aikaa siinä vauva rinnalla:tears::loudlycrying:

Kätilön tai puolison sanomisia en muista, paitsi sen, että kun vauva ei ollut vielä kokonaan syntynyt, mutta pää oli ulkona ja parkui kysyin "itkeekö se?" johon kätilö sanoi, että "kyllä, nyt on jo pää ulkona, loppu vauva vielä":tears:
 
Itku sieltä tuli ja kätilö kysyi kumpi piti tulla. Sanoin tyttö, ja tyttöä sieltä näytettiin.

Ensimmäiset sanat vauvalle olivat "hei pikkuinen" :Two-hearts: Kovin paljoa en pystynyt liikutukseltani puhumaan :rolling:
 
En ole ihan varma... mutta viimeisimmästä taisin todeta miehelle, että "nyt on sunkin vuoros tehdä jotain, alahan tulla!". Napanuora piti leikata ja mies on toistaiseksi laistanut hommasta, varmaan liittyen hänen neula- ja operaatiokammoonsa. Mutta synnytyksen jälkeisissä huuruissa tuli komennettua häntä aika napakasti, olihan siinä itse väännetty just pikkuinen maailmaan. Täydellinen pieni vauva. :smiling face with heart-eyes:
 
Muokattu viimeksi:
Mä en enää muista 😅 siinä kohtaa kun pää tuli just ulos niin samalla sekuntilla taisin kysyä jotain että "syntyks sen pää? Musta tuntuu tosi lämpimältä, tuli semmonen lämmin holahdus 😲 " ilmeisesti siis siinä kohtaa kun paine hellitti niin tunsin tuollaisen lämmöntunteen alapäässä, ja se lämpö vei myös kivun samalla sekunnilla. Loppukroppa kun tuli seuraavalla työnnöllä ja kätilö nosti vauvan ja onnitteli pojasta niin taidettiin molemmat sanoa yhteen ääneen onnellisen hämmentyneesti että "poika..." ja jotain naurahdettiin sen päälle, koska meille rakenneultrassa oli tyttöä ennustettu niin tuli hiukan yllätyksenä tuo meidän rakas poikanen 😂❤❤
 
Esikoisesta taisin kysyä että onko se hengissä kun ei heti itkenyt. Toisesta en kyllä muista yhtään. Kaikki tapahtui niin nopeasti että en varmaan sanonut mitään heti.
 
Mä en muista kenenkään sanoja mutta kun vauva luiskahti ulos niin minä ulisin ja vaikeroin. Tuntui oudolle kun sätkivä vauva laitettiin mun rinnan päälle ja taisin hetken vielä siinäkin vaikeroida ja ulista.
 
Minä kysyin heti: ensimmäisenä "Onko vauva elossa?" ja sitten tuli helpotuksen itku.

En muista mitä mies ensimmäisenä sanoi, mutta itku hänelläkin tuli, kunnes vauva asetettiin vatsani päälle ja jälkikäteen hän sanoi, että siinä hetkessä, kun näki vauvan, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli: "Oho, sieltä tuli klonkku!" 🤣 Vauvalla oli niin pitkät sormet ja varpaat. Minua naurattaa se edelleen ja taisin jopa kirjoittaa tuon vauvakirjaan.
 
Mun ekat sanat oli, et eihön se ookaan niin valtava. Ihan normi kokoinen vauva synty, mut oli peloteltu sokerivauvalla plus kokoarvio meni ihan super pieleen. Munki puoliso sano ajatelleensa ekana et apua ei kai se jää ton väriseksi.🤭
 
Esikoisen kohdalla en muista muuta kun että oli tunne vihdoin se syntyi.

Tokan kohdalla ihmettelin että syntyikö se jo?

Kolmannen kohdalla sanoin että vihdoin se syntyi. Sanoin myös onneksi ei tarvi enään koskaa synnyttää. Kätilökin katsoi ihmeissään kun olin enemmän onnellinen siittä että kaikki on ohi. Kun vauvaa en muista edes niin ihastelleeni siitä. Oli rankka kolmas synntys ja raskaus.
 
Oli kiireellinen sektio ja en muista mitä sanoin ensin, mutta mietin vauvan itkusta heti että onpa hento käheä-ääninen vauva, muistutti mun serkun ääntä.
 
Ekasta taisin sanoa, että se on tyttö. Tokasta kysyin moneen kertaan, onko se elossa ennen kun alkoi hetken päästä itkeä. Elämäni pisimmät sekunnit.
 
Takaisin
Top