Ensimmäisen lapsen odottajat

Muakin alkaa jännittää, kun se maha pyöristyy koko ajan :) silloin kun turvotus vatsassa laski n. viikolla 12, niin maha 'pieneni'. Nyt viiden viikon jälkeen se mahan kasvu tosiaan alkaa näkymään alavatsan kohdalla! :)
 
Mulla heittelee tuo mahan koko ihan päivittäin, vaikka on se kokoajan selvästi kuitenkin vähäsen pyöristynyt just alavatsan kohdalta. Huomaa varsinkin tuosta häpyluun tuntumasta, että on koholla. Siitä kohtaa minulla on yleensä ollut melkein sisäänpäin kupera vatsa. :)
 
Täälläkin ilmoittautuu myös esikoista odottava. Ihana, kannustavaa ja samaistuttavaa oli lukea teidän alkuvaiheiden jännitykset näin jälkikäteen. Mikä jottei siis tätäkin keskustelua seuraisi, sillä on se vaan jännää näitä vaiheita ensimmäistä kertaa vatsan kasvun myötä ihmetellä.

Meillä on takana kaksi varhaista keskenmenoa mutta nyt viikolla 21 ja rakenneultrassakin todettu kaikki hyvin. Lämpimin ajatuksin siis perheenlisää odotellaan ja pikkuhiljaa aiheesta myös aina vapautuneemmin innostutaan. Nyt päällimmäisenä ihmetyksenä potkut ja liikkeet, joita alkanut tuntua jo monta kertaa päivässä. Toisinaan olen melko varma että osa potkuista tuntuu jo päällekin päin ja mieskin on niitä päässyt kädellä tuntemaan. Ihmeellistä. :-) :Heartred
 
Esikoisen odottaja minäkin, ikää kertynyt jo 40 vuotta. Taustalla useampi keskenmeno, joten varovaisuutta on ollut ilmassa ja matalan profiilin pitämistä. Nyt toistaiseksi kaikki kuitenkin kunnossa. Liikkeitä on kiva seurata ja mahan hidasta kasvua ihmetellä! Asutaan miehen kanssa pk-seudulla. Toivottavasti täältä löytyy samanlaisen elämäntilanteen jakavia.
 
Ja todellakin omassa kaveripiirissä melkein kaikilla on lapsia, muta ne on jo isoja. Meillä tämä homma vei vähän kauemmin. Olisi kiva tavata kerhoissa ja puistoissa uusia tuttavuuksia, ettei jää yksin neljän seinän sisään.
 
Lumme sanoi:
Esikoisen odottaja minäkin, ikää kertynyt jo 40 vuotta. Taustalla useampi keskenmeno, joten varovaisuutta on ollut ilmassa ja matalan profiilin pitämistä. Nyt toistaiseksi kaikki kuitenkin kunnossa. Liikkeitä on kiva seurata ja mahan hidasta kasvua ihmetellä! Asutaan miehen kanssa pk-seudulla. Toivottavasti täältä löytyy samanlaisen elämäntilanteen jakavia.
Click to expand...

Tervetuloa Lumme! Heti kohta plussan jälkeen paukkui myös samainen ikäpyykki. Ei tunnu menoa haittaavan. Uskon, että nyt vasta olen kyllin kypsä näin aikuiseen elämänmuutokseen.
Tosin eilisessä ensimmäisessä valmennustapaamisessa ikäkriisi hiukkapikkusen nosti päätään... :rolleyes:
 
Mitäs uutta tuleville mammoille kuuluupi? :) Täällä on tänä päivänä alkanut kesäloma, tässä mietiskelen, että mitähän kaikkea sitä seuraavan 4vk aikana ehtisi tehdä. Ommella, siivoilla ja järjestellä, kutoa, etsiskellä aivan rauhassa netistä käytettyä vauva-sälää, käydä mahdolliseti kuntosalilla.... Tai sitten suunnitelmia tehdessäni ja unelmoidessani vietän huomaamattani koko loman tässä sohvan nurkassa :D
 
Raven: Tässä monta kuukautta jo "lomailleena" herkästi ne suunnitelmat siirtyy ja löytää ittensä sohvalta :D
 
Täällä kohta startattava töistä kohti neuvolaa ja kela-papereihin syventymistä tiedossa, jeij.
 
Täällä odotellaan äitiyspakkausta, kun pistin kelaan eilen hakemuksen! Maltan tuskin oottaa, et pääsee tonkimaan laatikkoa! Työpäiviä jäljellä kuusi ja kesäkuun reissu häämöttää jo hyvinkin lähellä!
 
Täällä lomailtu viimeiset kaksi viikkoa ja tänään olisi taas suunnattava illaksi töihin, plääh :rolleyes: 9 viikkoa vielä töitä (ellei joudu aiemmin saikulle), sit 2 viikkoa kesälomaa ja heti perään mammalomalle. Olisin ihan kypsä jäämään jo kotiin :p
 
Kymmenen työaamua enää jäljellä! Ja voi, miten ne onkaan mukavia ja leppoisia. :smiley-bounce015

Kela-paperit vetämässä, päätös odottaa vielä neuvolantätin postittamaa todistusta. Viikonlopun aikaan jo pesin, silitin ja viikkailin nuorisolaisen vaatteita ja liinavaatteita järjestykseen. Pinnasänky on metsästyksen alla. Keskiviikkona sokerirasitus ja tasan viikon päästä kontrolliultra :nailbiting: Josko sieltäkin selvittäisiin puhtain paperein, ja joko myltteri oisi luopunut häveliäisyydestään... :wink
 
Täällä tuntuu kans kaikki suunnitelmat päätyvän sohvalle!:hilarious: Onneks mies on jaksanut remppailla ja mä saan nauttia valmiiksi tehdystä:) ihan omituista kun mulla yleensä riittää energiaa kun duracel pupulla dopingin jälkeen ja normaalisti olisin tähän mennessä rempannut kodin lattiasta kattoon, kääntänyt ja istuttanut puutarhan, hommannu kaikki vauvajutut ja kuumeisesti pohtisin minkä projektin sit alotan! Mut ei!tää raskaus on vienyt kaiken energian:confused:
Äitysrahahakemustakaan en oo saanu viel tehtyy:banghead: ahistaa jo valmiiks niiden lomakkeiden täyttäminen kun pitäisi vielä tämän vuoden tulojen mukaan laittaa. Neuvolatäti -tai tyttö oikeestaan, ei tiennyt ees kuinka kauan äitiysvapaa kestää et sielt ei paljon apua kelan suhteen saanu:hungry:
 
Kelan sivuilla on todella selkeä laskuri, joka kertoo sulle täsmälleen oikeat päivämäärät eri vapaiden ajankohdasta.
 
Jep, näin se taitaa mennä. Tänään oli tarkoitus yllättää mies ja remppailla vähän yläkertaa, ehkä tehdä pikku inventaariota vauvan vaatteista.. mutta tässä sitä nökötetään läppäri sylissä edelleen :D voi luoja, onneksi huomenna tulee palkka niin on ehkä "pakko" lähteä vähän ihmisten ilmoille masua esittelemään ja shoppailemaan kaikkea mitä sitä luulee tarvitsevansa :angelic:
 
Töihin pitäisi tehdä virallinen äippälomahakemus ja laittaa Kelan paperit myös vetämään. Mulla on koko ajan kuitenkin vähän epäuskoinen olo, ja tuntuu hankalalta laittaa niitä virallisia papereita, jos tässä vielä jotain sattuu...ei vaan voi itelleen mitään että jotenkin varmistelee. Nyt ollaan vasta alettu kertoakin koko asiasta vähän laajemmin (kun johan se tässä viikolla 24 näkyy).
 
Tsemppiä Lumme! Mulle oli ensimmäinen raskaus todella vaikea henkisesti ja ajattelin, että kaikki valmistelut on turhia, kun kuitenkin jotain tapahtuu, eikä vieläkään saada vauvaa. :sad001 Tässä raskaudessa olen joutunut tsemppaamaan näiden ajatusten kanssa tosi paljon (koska esikoisen takia en voi olla märisevä raunio). Ja vaikka niitä huonoja ajatuksia onkin näihin etappeihin(kin) liittyen, olen vain tehnyt ne jutut, kuten nyt vaikka Kelan tukien hakemisen. Olen ajatellut nyt, että se on minulta luottamuksen osoitus vauvaa kohtaan. Esikoisen kohdalla olen jälkikäteen harmitellut, että en "uskonut" häneen.
 
Täällä kans esikoista odottava. Yks keskenmeno takana joka on vaikuttanut kyllä siihen et tulee ajatuksia keskenmenosta ja yleensäkin tulevasta.
Meillä on kyl onnistanut eka yrittämällä molemmilla kerroilla. Tuntuu joskus et lähisuku raskautuu jo "katseesta" et olen samanlainen. :p
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top