Teetätän tyynynpäällisen johon tämä runo ja kuva tytöstämme. Tämä runo niin herkkä ja saa ainakin minun silmät kostumaan. [:)] Vaihtoehtona myös toinenkin runo mut tämän ekan varmaan laitan.
ISÄ JA LAPSI
Lapsi:
Kerrohan isä oi, onko pyöreä maa
eikö onnensa lintua myös kiinni saa
miksi taivas niin kaunis ja siintävä on
sano ootko sä toisinaan myös onneton?
Kerrohan, missä aurinko nukkua saa
onko tuutuna sen meri, taivas vai maa
miksi pääse en lintujen luo lentämään
miksi kyyneleet nuo, isä, silmissäs nään?
Isä:
Pienoinen, kerron sen, niin on pyöreä maa
onnen linnunkin kyllä sä voit saavuttaa
siksi taivas on kaunis ja siintävä niin
ettei lintusi joutua voi kadoksiin.
Mutta aurinko ei nuku vaipuessaan,
tietä kuulle ja tähdille antaa se vaan
ja jos lentää sä voisit, ei lintuja ois
kyyneleittä en kuunnella sanojas vois.
Lapsi:
Jos on maa aivan niin kuin on palloni mun
kierrän sen, onnen tuon sitten syliisi sun.
Isä:
Pienoinen, sitä ei löydä kulkiessaan,
kerran luoksesi lintuna lentää se vaan.
Lapsi:
Missä sen pesä on, kunhan neuvoisit sen
syliis toisin ja pois sitä päästäisi en.
Isä:
Pienoinen, se on piilossa sydämen vain
ja sen löysin mä silloin kun sinut mä sain
Lasteni Isälle
Sut kumppanikseni valitsin,
isäksi lapsilleni halusin.
Voisiko parempaa ollakaan,
kun saa kainaloosi nukahtaa.
Hoidat ja hoivaat ja rakastat,
syötät,puet ja keinutat.
Et arvaa kuin kiitän elämää,
kun saan nähdä että välität.
Kaipuu kasvaa kun poissa oot,
pelko puolestas raastaa,
jos joskus tilanteita vaikeita kohtaa,
se jatkamaan haastaa ja rakastamaan.
Pysy vierelläni aina,
kuulut elämäämme aina,
me tarvitsemme sinua,
kiitos kun rakastat lapsiamme ja minua. ...meillä on yksi lapsi niin muuntelen runoa vähän yhden lapsen muotoon, mikäli tämän päädyn laittamaan.